Parhaat vastakkain finaaleissa

Kiekkokausi saa arvoisensa päätöksen, sillä finaalisarjassa iskevät yhteen tämän kauden kiistatta kaksi parasta joukkuetta. Kärpät ja Jokerit pitivät kahta ensimmäistä sijaa hallussaan koko pitkän runkosarjan
ajan, eikä pudotuspeleissäkään muista joukkueista löytynyt tämän kaksikon kaatajaa.

Kärppien ja Jokerien kohtaaminen pudotuspeleissä ei ole mikään uusi asia, sillä jokin selittämätön voima on johdatellut joukkuiden tiet yhteen playoff-vaiheessa joka kevät Kärppien liiganousun jälkeen. Keväästä
2001 lähtien joukkueet ovat kohdanneet toisensa kolme kertaa
puolivälierissä ja kertaalleen välierissä.

Kärpät on ollut narrilaumalle 2000-luvulla pienimuotoinen peikko, sillä neljästä pudotuspelikohtaamisesta Kärpät on vienyt kolme ja Jokerit vain yhden. Tällä kertaa panokset ovat kuitenkin kovemmat kuin koskaan, sillä ensimmäistä kertaa kiistakumppanit iskevät yhteen finaalivaiheessa. Jokerien kakkosvalmentajan Waltteri Immosen mukaan yhteisen historian merkitys jää finaaleissa pieneksi.

- Ehkä se voi olla joku erikoismauste, mutta finaalithan tässä se juttu on, Immonen uskoo.

- Kaikkea pitää lähestyä sitä kautta, että on etuoikeus, kun saa pelata finaaleissa. Ei sinne kannata mennä puristelemaan ja jännittämään, vaan nauttimaan, nauttimaan. Ei ole enää montaa muuta jengiä, jotka pelaavat tässä vaiheessa keväällä, hehkuttaa Immonen.

Kärppäjuna jyskyttää, mutta löytyykö lisävaihde?

Kärppien playoff-kevät on varmasti edennyt joukkueen toiveiden mukaisesti. Puolivälieräsarjassa Tapparaa vastaan Kärpät pelasi kolme ensimmäistä ottelua ikään kuin puolivaloilla, mutta kaksi viimeistä osoittivat, että petolauma oli oikeilla jäljillä. Tappara kaatui lopulta suhteellisen vaivattomasti otteluvoitoin 4-1.

Välierissä Kärpät joutui jo esittämään parastaan, kun huippuvireessä taisteluun lähtenyt Rauman Lukko pisti oululaiset ahtaalle. Kärpät kuitenkin käytti ottelusarjassa maalipaikkansa Lukkoa tehokkaammin ja eteni finaaleihin suoraan kolmen voiton putkella.

Kärpät on marssinut koko pitkän kauden ajan määrätietoisesti eteenpäin. Joukkue on luottanut idioottivarmasti omaan systeemiinsä, eikä suurempia pelillisiä muutoksia ole tehty. Ja miksipä olisikaan, sillä minkäänlaisia notkahduksia ei kauden aikana ole tapahtunut. Kärppien tasaisuudesta kertoo paljon se, että koko kauden aikana joukkue ei ole hävinnyt yhtään kertaa yli kahta ottelua peräkkäin.

Hallitseva mestari on hionut kuvioitaan kuntoon läpi kauden ainoastaan kevään suuri kliimaksi mielessään.

- Olemme pala palalta menneet eteenpäin ja sillä tavalla rakennettu tätä pakettia - niin kuin varmasti järkevintä onkin ollut tehdä. Kausi on kuitenkin ollut pitkä ja kauden aikana tapahtuu paljon asioita. Nyt on sitten se isoin ja hienoin asia vielä edessä, päävalmentaja Kari Jalonen pohtii.

- Koko kauden ajan on ollut selkeä tavoite vain päästä finaaliin ja voittaa kultaa, puolustaja Josef Boumedienne vahvistaa.

Ainoana kysymysmerkkinä ilmoilla leijailee lähinnä arvoitus siitä, riittääkö Kärppien tasainen vire Suomen mestaruuteen saakka. Finaaleissa vastassa nimittäin on äärettömän nälkäinen ja huippuunsa viritetty narrilauma, joka himoitsee kultaa kenties enemmän kuin koskaan.

Kärpät kuitenkin tietää, mitä näissä karkeloissa voittamiseen tarvitaan. Juuri voittamisen kulttuuri ja kokemus olivatkin ratkaisevat tekijät välieräsarjassa, jossa Kärppien rutinoituneet ratkaisijapelaajat pystyivät pitämään päänsä kylmänä ja iskemään tarvittavat maalit silloin, kun paikka
avautui.

Tästäkin huolimatta on selvää, että Kärppien on pystyttävä nostamaan tasoaan vielä yhden pykälän, jotta Jokerit on lyötävissä. Pelkkä normaali, arkitekeminen ei enää riitä, vaan nyt jokaisen pelaajan on pystyttävä antamaan parhaimpansa, eikä yhtään vähempää.

Kärpät sai arvokasta kokemusta kevään koitoksia ajatellen jo tammikuussa, jolloin ryhmä sai pelata kolme kovaa ottelua Pietarin Super Six -turnauksessa. Turnaus antoi takuulla henkistä kovuutta ja itseluottamusta sitä ajatellen, että kovassakaan paikassa kädet eivät helpolla tärise.

- Pietarin turnauksessa etenkin Frankfurt-peli opetti meitä, että täytyy pitää hermot kylmänä, vaikka mitä tapahtuisi, Boumedienne viittaa tulikuumaan otteluun Saksan mestareita vastaan, jossa Kärpät sai kokea myös kaukalon kovia puolia.

Välieräsarjassa Lukko yritti horjuttaa Kärppiä myös tilanteiden jälkeisillä tökkimisillä, mutta oululaiset eivät lähteneet leikkiin mukaan missään vaiheessa. Kärpät vastasi erinomaisesti myös raumalaisten fyysiseen peliin, ja osoitti, että joukkueessa on myös kovuutta.

- Finaaleissa ei ehkä ole edessä niin fyysinen sarja kuin Lukkoa vastaan, Boumedienne arvioi.

Jokerit jauhaa Jortikan linjalla

Myös Jokerit on edennyt loppuotteluun vakuuttavasti. Puolivälieräsarja Ilvestä vastaan oli paria tasaista erää lukuunottamatta selvää kauraa, lopputulos 4-1. Välierissä taas HPK kaatui yllättävän helposti, vain ottelusarjan toisessa kohtaamisessa Jokerit joutui tiukoille.

Juuri tuossa Rinkelinmäen ottelussa joukkue osoitti venymiskykynsä. Tim Thomas torjui ratkaisuhetkillä kaiken mahdollisen, eikä HPK saanut kovasta yrityksestä huolimatta missään vaiheessa murretuksi tiivistä puolustuspakettia.

Tiiviin viisikkopuolustuksen lisäksi Jokerien peli perustuu pitkälti samoihin asioihin kuin Kärppienkin: liikkeeseen ja kiekon hallintaan. Jortikkalaisuuden perusperiaatteet näkyvät muutenkin - jokeripakkaa on sekoitettu kauden aikana minimaalisen vähän.

- Se on vaatinut sen, ettei ole ollut paljoa loukkaantumisia. Ainakaan niin pahoja, että olisi äijiä koko kaudeksi tippunut pois. Toisaalta se on ollut ihan tietoinen lähestysmistapa. Se on Jortsun linja, että kun toimivat kokonaisuudet löydetään, niiden annetaan olla, kertoo Waltteri Immonen koostumuksien pysyvyydestä.

- Joitain pieniä nyansseja on ollut: Valtonen-Dahlman, pakkipareja alla on vähän vaihdeltu.

Vaikka Kärpät puolustavana mestarina varmasti tuntee voittamisen salat, löytyy Jokereistakin vähintään riittävästi voittokokemusta. Vaikka kolmen vuoden takaisesta mestarijoukkueesta ei ole jäljellä montaakaan avainpelaajaa, veteraanijokerit Kari Martikainen, Juha Lind ja Petri Varis ovat olleet mukana 90-luvulla monissa mestaruustaistoissa - ja -juhlissa. Myös Tim Thomas, Martti Järventie, Marko Jantunen ja Arto Kuki tietävät, miltä mestaruus maistuu.

Että joukkueen muutkin pelaajat pääsisivät Poikaa nostelemaan, täytyy koko joukkueen pystyä tasaiseen suoritukseen. Ilves- ja HPK-sarjojen kaltaiseen tason heittelyyn otteluiden, jopa erien välillä ei enää ole varaa.

Puolustus pitää, viimeisenä lukkona Bäckström

Kärpät on onnistunut pudotuspeleissä pelaamaan takuuvarmaa ja virheetöntä puolustuspeliä. Kahdeksassa playoff -ottelussa on Kärppien verkko heilahtanut ainoastaan kymmenen kertaa, mitä voidaan pitää vähintäänkin onnistuneena suorituksena.

Finaaleissa Kärppien puolustus joutuu jälleen kovaan testiin. Jos tähän mennessä on vielä jokunen virhe sallittu, niin varmaa on, että ei sallita enää. Siitä pitävät takuulla huolen Jokerien huipputaitavat ja kokeneet hyökkäyspään ratkaisijat.

- Vastassa on kova joukkue, tässä on meille huippukova haaste. Jokereilla on taitava hyökkäys ja hyvä puolustus, Josef Boumedienne tietää.

- Nyt ei tarvitse enää kenenkään jännittää, sillä tästä ei voi enää tippua jatkosta. Jokainen tekee kaikkensa voittaakseen.

Boumedienne on häärinyt puolustuksen johtohahmona, jonka merkitys oululaisille on kauden mittaan noussut huikean tärkeäksi. Boumedienne siivoaa oman maalin edustan, pitää huolen fyysisestä puolesta ja toimii tärkeässä roolissa myös hyökkäyspäässä sekä erikoistilanteissa.

Osaamista löytyy muiltakin pelaajilta. Runkosarjan lopussa arvostelua osakseen saanut Janne Niinimaa on pelannut pudotuspelit sillä tasolla, mitä Oulussa odotetaan. Varsinkin Lukkoa vastaan mies näytti parasta osaamistaan. Pikkuvammat eivät saa haitata pelaamista - eivät ainakaan silloin, kun pelataan Suomen mestaruudesta.

Myös Niinimaan puolustajapari Ilkka Mikkola on ollut pudotuspelien onnistujia Kärppien leiristä. Mikkola keskittyy varmaan peruspelaamiseen, eikä juuri virheitä tee, mutta kolmannessa Lukko-ottelussa kultamagneetti onnistui myös hyökkäyspäässä iskemällä ratkaisevat tehot raumalaisten verkkoon.

Puolustuksesta on syytä nostaa esille myös Mikko Lehtonen, joka vuodesta toiseen syttyy parhaimpaansa pudotuspeleissä. Tämä kausi on ollut kokonaisuudessaan Lehtoselta jopa miehen uran paras, mutta siitäkin huolimatta runkosarjan jälkeen tekemiseen on löytynyt vielä yksi lisävaihde. Lehtonen on Kärppien fyysisimpiä pelaajia ja tärkeä mies myös hyökkäysten takana. Lehtonen pystyy iskemään myös tärkeitä maaleja, ja onkin tehoilla 2+3 oululaisten tehokkain puolustaja tämän kevään karkeloissa.

Puolustuksen toimivuudesta huolimatta alakerran tärkein tekijä löytyy tolppien välistä, sillä Niklas Bäckström on jälleen näyttänyt olevansa suurten pelien maalivahti. Runkosarjassa ei parasta Bäckströmiä nähty kuin
ajoittain, mutta pudotuspeleissä mies on ollut juuri se ratkaiseva lukko ja tukipilari puolustuksen takana. Kahdeksan pelatun ottelun jälkeen Bäckström on pudotuspelien maalivahtitilaston ykkönen torjuntaprosentin näyttäessä lukemaa 95.

Thomas tulessa, jokeripuolustus ylivoimavireessä

Tim Thomasin pudotuspelitilastot eivät ole aivan samaa luokkaa Bäckströmin vastaavien kanssa. Ne kalpenevat myös jenkkivahdin omille runkosarjatilastoille. Tässä tapauksessa tilastot kuitenkin valehtelevat. Thomas on nimittäin pudotuspeleissä päästämiensä maalien vastapainoksi venynyt torjuntoihin ratkaisevilla hetkillä.

Thomasin työtä on toki helpottanut erinomaisesti toiminut puolustus. Erinomaiseen maalivahtiin on helppo luottaa suorissa laukauksissa, niinpä puolustajien tehtäväksi jää maalinedustan siivoaminen hyökkääjistä, tai vähintäänkin näiden mailojen sitominen.

Päätehtävänsä lisäksi jokeripuolustus on ehtinyt tehdä tuhojaan myös hyökkäyspäässä. Erityisesti ylivoimalla maali on löytynyt - puolustajat ovat tehneet joukkueen yhdestätoista ylivoimamaalista viisi. Brian Campbellin ylivoimatehot ovat kaikkein vakuuttavimmat - kaksi maalia ja kaksi syöttöä.

Puolustuksen johtohahmoksi on odotetusti noussut NHL-apu Ossi Väänänen. Väänäsen kova, mutta puhdas kontaktipeli pitää hyökkääjät kurissa. Pelinrakenteluun romuluinen puolustaja osallistuu varsin minimaalisesti, mutta varmat otteet kiekon kanssa täydentävät paketin.

Markus Kankaanperä on Väänäsen ohella toinen kontaktipelistä nauttiva jokeripuolustaja. Kankaanperä huilasi puolivälierät olkapäävamman takia, eikä pelituntuma ole siis parhaimmillaan. Viimeisessä välieräottelussa hän kuului kuitenkin jo narripakan parhaimmistoon.

Lisäksi jokeripuolustajista nousee väistämättä esiin nuori Sami Lepistö, joka keikkuu puolustajien pistepörssin kärkisijoilla. Lepistön itseluottamus kiekon kanssa on huikea ja usein rohkeat ratkaisut luovat maalintekotilanteita. Ongelmana on, että niitä syntyy valitettavan paljon myös omaan päähän.

Syvyyttä jokeripuolustuksessa on liikaakin. Jan Latvalan rooli seitsemäntenä puolustajana on takavuosien pistelingolle vaatimaton. Kevin Kantee istunee finaalit vaihtopenkillä ja Mikko Kalteva sekä Samuli Jalkanen katsomon puolella. Monessa muussa liigajoukkueessa hekin olisivat olleet jo tällä kaudella avainpuolustajia.

Jatkuuko Viuhkolan dominointi?

Kärppien hyökkäyspäässä katseet kohdistuvat trioon Mika Pyörälä-Jari Viuhkola-Petr Tenkrat. Runkosarjan lopulla yhteen kasattu kolmikko on ollut oululaisten selkeästi paras koostumus pudotuspeleissä. Viuhkola on nakutellut kahdeksassa ottelussa 11 tehopistettä, Tenkrat kahdeksan.

Trio on juuri ihanteellinen sekoitus kaikkea tarvittavaa, sillä Pyörälä hoitaa raatamisen ja kulmaväännöt, Viuhkola rakentelee peliä ja Tenkrat viimeistelee tuhoisalla prosentilla. Etenkin Viuhkola on ollut loistavassa
iskussa juuri tärkeimpään aikaan.

Mikäli Jokerit ei saa tätä kolmikkoa kuriin, on Kärpät finaalisarjassa todella vahvoilla. Kolikon kääntöpuolena oululaisten tehot ovat levänneet ehkä liikaakin tämän ykkösnyrkin harteilla.

Viimeisessä Lukko-ottelussa onnistuivat myös muut miehet, mikä oli oululaisille elintärkeää. Muilta kentällisiltä Kärpät tulee tarvitsemaan tehoja myös Jokereita vastaan, sillä Kärppien vahvuutena on pidetty nimenomaan laajaa hyökkäyskalustoa.

Polttopisteessä ovat erityisesti herrat Jussi Jokinen, Viktor Ujcik ja Eero Somervuori. Myös kapteeni Sakari Palsolalta on syytä odottaa parempaa kuin mitä tähän mennessä on nähty.

Neloskentän puurtajat Toni Sihvonen, Juha-Pekka Haataja, Antti Aarnio ja Henrik Juntunen pitävät huolen siitä, ettei omissa kolise.

Marginaalit finaalisarjassa ovat äärimmäisen pienet, joten kylmäverisiä ratkasijoita tarvitaan ja heitä Kärppien riveistä myös löytyy.

- Kärpillä on leveä materiaali ja siellä on vielä paljon käyttämätöntä voimavaraa. Muutamat herrat ovat tulleet enemmän esiin, mutta paljon on niitä, jotka eivät ole vielä tulleet, sanoo Immonen vastustajasta.

Kaikkien täytyy onnistua

Jokereilla hyökkäystehot ovat etukäteisarvioissa pitkälti kahden ketjun varassa. Marko Jantunen, Glen Metropolit ja Toni Dahlman upottivat Ilveksen lähes kolmisin. HPK:n kaadossa taas kunnostautuivat tutut ratkaisijat 90-luvulta, Juha Lind ja Petri Varis, täydennettynä 2000-luvun sentterilupauksella Valtteri Filppulalla.

Molemmat ketjut ovat pitkälti saman perinteisen kaavan mukaan rakennettuja kuin Kärppienkin ykkösnyrkki: keskushyökkääjät Metropolit ja Filppula ovat ennenkaikkea pelintekijöitä, Varis ja Jantunen taas maalin-. Lind ja Dahlman tekevät muille tilaa likaisella työllään, vaikka molemmista löytyy myös ratkaisijan vikaa.

Jokerien valmennusjohto kuuluttaa ennenkaikkea ratkaisijarintaman laajuutta.

- Tarpeeksi leveältä rintamalta pitää tulla onnistumisia. Tässä finaalisarjassa se joukkue on vahvoilla, jolta löytyy leveämmältä onnistujia, uskoo Immonen.

- Ensimmäisessä sarjassa Metropolit ja kumppanit tekivät tehoja - seuraavassa eivät tehneet mitään. Sitten tulivat varikset, lindit ja filppulat esiin. Tässä vaiheessa täytyy kaikkien tulla esiin, jos meinaa pärjätä.

Merkkejä muidenkin esiinmarssista näkyi HPK-sarjassa. Ensimmäisessä välierässä Petri Pakaslahden ketju kunnostautui kahden maalin verran, kolmannessa välierässä taas nelosketjukin sai maalitilinsä auki.

Erityisen mielenkiintoinen pelaaja on nelosketjun laitahyökkääjä Teemu Kuusisto, joka on luontaisilta lahjoiltaan yksipuolinen maalitykki. Toisenlaiseen rooliin sopeutuminen on vienyt aikansa, mutta pudotuspeleissä Kuusisto ei ole enää erottunut kentältä kielteisessä mielessä. Jos paikkoja tulee, Kuusiston laukauksissa on Bäckströmilläkin pysäyttämistä.

Mestari vai oppipoika - Jortikka vai Jalonen

Vaikka pelit ratkaistaan jäällä, käydään mielenkiintoista taistelua myös vaihtopenkkien takana. Hannu Jortikan meriitit tuntevat kaikki - kuusi mestaruutta TPS:n valmentajana, ei yhtään hävittyä välierä- tai finaalisarjaa liigassa. Jortikka jos joku osaa viritellä joukkueensa oikeaan vireeseen mestaruustaistelua silmälläpitäen.

Myös Kari Jalonen tietää tämän, sillä hän on ollut voittamassa Jortikan alaisuudessa kolmea mestaruutta pelaajana ja kahta apulaisvalmentajana. Oppipojalla on kuitenkin mahdollisuus tehdä kisällintyönsä kovimmassa mahdollisessa paikassa.

Valmennus on finaaliparin ainoa osa-alue, jossa vaakakuppi keikahtaa ennakkoon selvästi suuntaan tai toiseen, tässä tapauksessa Jokereille. Toisaalta, mestaruus se on ensimmäinenkin...

Jokerit niskan päällä runkosarjassa

Finaalisarjassa kotietu on Kärpillä, mutta historian perusteella se ei ratkaise mestaruutta. Raksila on tunnetusti vaikea paikka vierasjoukkueelle, mutta ainakaan runkosarjassa Jokerit ei oululaisyleisön mekkalasta lamaantunut.

Jokerit vieraili runkosarjassa kaksi kertaa Oulussa ja molemmilla kerroilla voitto irtosi narripakan mukaan. Kaikkiaankin Jokerit oli runkosarjan kohtaamisissa oululaisia parempi, sillä neljästä ottelusta Jokerit voitti kolme ja Kärpät vain yhden.

Mielenkiintoinen seikka on myös se, että kun joukkueet kohtasivat viime keväänä puolivälierissä, päättyi kuudesta mittelöstä peräti viisi vierasvoittoon.

Jokerit osaa voittaa Oulussa, mutta myös Kärpät on juhlinut
viime vuosina useaan otteeseen Helsingin Areenan loisteessa. Täydestäkään Areenasta ei ole varsinaisesti hornankattilaksi, mutta jättikokoinen fanikatsomo pitää kyllä ääntä kiitettävästi. Finaalipeleissä muukin yleisö syttynee aiempaa innokkaammin mukaan kannustukseen.

Finaalisarjan ensimmäinen ottelu on huipputärkeä. Jokereille vierasvoitto toisi paitsi kotiedun, myös selkeän henkisen yliotteen. Mestaruuteen tarvitaan kuitenkin kolme kiinnitystä, eikä ensimmäinen vielä ratkaise mitään.

Odotettavissa huipputasainen sarja

Kuten todettua, liigakausi saa arvoisensa lopun. Vastakkain on kaksi sarjan parasta joukkuetta, kaksi äärimmäisen tasaista nippua. Marginaalit ovat pieniä, eikä suuria eroja ole millään osa-alueella, ehkä valmennusta lukuunottamatta. Molemmilla on loistavat maalivahdit, laadukas puolustus ja alati vaarallinen hyökkäys.

Ratkaisut tapahtuvatkin henkisellä puolella: kumpi joukkue pystyy kylmäpäisempiin ratkaisuihin silloin, kun tilaisuus avautuu, kumpi pystyy välttämään turhat turhautumisjäähyt ja helpot virheet.

Todennäköisesti edellä mainitut asiat ratkaisevat Suomen mestaruuden kohtalon. Sarja venynee jopa viidenteen otteluun, jonka ratkaisu tapahtuu täydellisesti henkisellä puolella. Molemmilla joukkueilla on riittävästi kokemusta voittamisesta, Kärpillä tosin lähempää menneisyydestä. Jokereilla taas on voittava valmentaja, Kärpillä vasta sellaisten joukkoon hamuava. Toisen ilo on toisen suru. Myös tänä keväänä.