Yksi suurimmista asioista on luonnollisesti kotietu. Molemmat joukkueet ovat pelanneet selvästi paremmin kotona kuin vieraissa. Kun JYP voitti runkosarjan lopussa kahdeksan ottelua putkeen kotona, niin Tappara oli puolestaan koko runkosarjan kolmanneksi huonoin vierasjoukkue. Taakse jäivät ainoastaan jumbojoukkue Pelicans ja pitkistä vierasmatkoista kärsivä SaiPa. Toisaalta juuri Tappara katkaisi JYPin kotiputken runkosarjan toiseksi viimeisellä kierroksella.
Saako Tappara ”Immoset” kuriin?
JYPin ja Tapparan hyökkäyskalustot eroavat toisistaan melko paljon. Tapparan materiaali on laaja ja tehopinnoja on viime aikoina kertynyt melko tasaisesti jopa neljälle ketjulle. Stefan Öhman on aina vaarallinen ja Marko Ojanen on pelannut hyvin ruotsalaissentterin kanssa. Janne Ojasen ketju laidoillaan Timo Vertala ja Kimmo Koskenkorva on puolestaan ollut Tapparan paras yhdistelmä kevään edetessä. Ville Niemisen ja Petri Kontiolan yhteispeli on puolestaan ollut läpi koko kauden erinomaista.
JYPin puolustus voikin odottaa ongelmia jokaiselta Tapparan ketjulta. Sen sijaan jyväskyläläisillä on yksi todellinen huippuketju, Virtanen-Immonen-Uhlbäck, joka ratkoo parhaimmillaan pelejä yksin. Tappara kiinnittäneekin joukkueen päävalmentaja Kaj Matalamäen mukaan Immosen ketjun vartiointiin erityishuomiota. Kontiolan johtama ketju pimensi edellisessä Tampereen paikallispelissä Ilveksen, onko tällä ketjulla tarkoitus pimentää myös JYPin ykkönen?
| numeroita JYP ja Tappara tilastovertailussa [lue]
|
Hurrikaanipaitoja on totuttu pitämään yhden kentän ihmeenä. Tehojen valossa se ei olekaan kaukaa haettua, sillä runkosarjan osalta joukkueen sisäisen pistepörssin neljä ensimmäistä sijaa menevät Jarkko Immosen johtamalle kentälliselle. Äkkiseltään katsottuna tilanne näyttää JYPin kannalta huolestuttavalta. Mikäli Tappara kykenee sitomaan Immoset, on ottelusarja paketoitu. Laajemman materiaalinsa turvin vastustaja kykenee ratkomaan pelit itselleen. Näin yksinkertaista matematiikkaa ei varsinkaan pudotuspeleissä tule toki harrastaa. Runkosarjan viimeiset kierrokset osoittivat, että JYPillä löytyy ratkaisuvoimaa muualtakin.
Etenkin Janne Hauhtosen johtama kentällinen on noussut tärkeään asemaan pelejä ratkaistaessa. Kentästä ei löydy aivan samanlaista kiekollista näppäryyttä kuin Immosen ykkösestä, mutta raatamisvoimaa sitäkin enemmän. Juuri sitä pudotuspeleissä tarvitaankin. Pakkipari Kovanen-Westcott on myös kokonaisuutena harmonisempi ja monipuolisempi kuin Korhonen-Virolainen.
Karvauspeli molempien joukkueiden vahvuus
Kaj Matalamäen tultua Tapparan valmentajaksi ovat kirvesrinnat nostaneet karvaustaan selvästi. Joukkue käy ahnaasti vastustajan puolustajiin kiinni kahden laiturin voimin. Puolustajat ja keskushyökkääjä pelaavat puolestaan selvästi alempana sentterin noustessa välillä ylöspäin tukemaan karvausta.
JYP:n puolustajat joutuvatkin tiukoille Tapparan ahneen karvauspelin myötä. Virheitä ei juurikaan sallita. Tämän vuoksi kiekollisten pakkien, kuten Korhosen ja Kovasen, on syytä jättää nyt näyttävät kikkailunsa vähemmälle ja keskittyä omalla alueella peruspelaamiseen sekä toimittamaan kiekon nopeasti ylöspäin. Toisaalta keltanokka Henrik Forsberg ja kankeahko Petri Virolainen joutuvat venymään nyt äärimmilleen vastustajan ärhäkkään karvaus- ja vastahyökkäyspelin edessä.
Jos joutuvat JYP-pakit koville, samaan tuleen joutuvat taatusti myös Tapparan takalinjojen luutijat hurrikaanipaitaisten liukkaiden hyökkääjien vyöryessä kirvesrintojen alueelle. Pasi Puistola ja Pekka Saravo pystyvät pitämään tasonsa paineenkin alla, mutta muu pakisto on Tapparalla selvästi heikompi. Robert Kantorin puolustuspelaaminen on välillä surkeaa ja kiekollisia virheitä sattuu myös liian paljon. Anssi Salmela on puolestaan vielä varsin kokematon pelaaja miesten peleissä ja sijoittumisvirheet ovat varjostaneet tulokaspuolustajaa. Mikko Myllykoski on puolestaan pelannut todella vaisun kauden ja välillä kokoonpanon ulkopuolellekin tippunut Mikko Pukka on tasonnostostaan huolimatta edelleen virhealtis pelaaja.
| haastattelu Liike ja tasaisuus Tapparan aseet, kertoo Kaj Matalamäki
[lue] |
JYPin karvaustyyli on hyvin samanlainen kuin Tapparalla. Joukkue pyrkii eliminoimaan vastustajan nousut jo varhaisessa vaiheessa usein kahdella karvaajalla. On ollut myös silmiinpistävää, ettei JYP kaihda enää taklauspeliäkään. Aktiivisella karvauksella ja taklauksilla vastustaja onkin usein saatu aseettomaksi juuri Hippoksella. Tässä yhteydessä olisi vääryys olla lausumatta Jody Shelleyn nimeä. Hänen tulonsa myötä jokainen pelaaja on selvästi nostanut päätään ylemmäs myös fyysisen pelin osalta. Joukkue uskaltaa haastaa.
Miten maalivahdit onnistuvat?
Pudotuspeleissä ovat maalivahdit aina avainasemassa. Helppoja maaleja ei saisi enää päästää etenkään paras kolmesta -sarjoissa, joissa pienetkin pomput saattavat ratkaista jatkoon menijän. Tappara luottanee Andrew Raycroftiin, vaikka Mika Lehto loistikin runkosarjan viimeisessä ottelussa. Kanukkimaalivahdin ongelmana ovat olleet muutamat helpot päästetyt maalit ja runsas paluukiekkojen määrä. Raycroft on kuitenkin parantanut selvästi otteitaan kasvaneen peliajan myötä ja siivittänyt Tapparan muutamaan voittoon huipputorjunnoillaan. Samalla myös yhteispeli puolustuksen kanssa on parantunut huomattavasti. Jos kanadalainen kuitenkin epäonnistuu, on Tapparalla heittää kehiin toissakaudella mestaruuden torjunut Mika Lehto.
JYPin maalivahtivalinta lienee selviö, sillä nyt kokeneen Sinuhe Wallinheimon otteet ovat kultaakin kalliimpia. Edellisen kauden Elitserien-finalistilla eivät puntit rupea tutisemaan tiukassakaan paikassa. Miehen merkitys myös henkisellä puolella on suuri, sillä Wallinheimo edustaa JYPin nuorehkossa joukkueessa kokemusta. Maila vasemmassa kädessä pelaava maalivahti onkin parhaana päivänään loistava ja todellinen fiilistorjuja. Jos Wallinheimo saa hengen päälle, voi hänestä tulla JYPin todellinen selkäranka, heikkoina hetkinä hän saattaa kuitenkin keskittyä liikaa pelin ulkopuolisiin seikkoihin. Kakkosmaalivahtina JYPillä on ailahtelevasti pelannut Tommi Nikkilä.
Valmennus koetuksella
Tapparalla on selvä etu JYPiin pelaajien kokemuksessa. Stefan Öhman on pelannut paljon pudotuspelejä MoDon paidassa, Janne Ojanen on tahkonnut näitä pelejä jo yli kymmenen vuoden ajan ja Ville Nieminen on ollut Stanley Cup –finaaleissa niin voittavana kuin hävinneenäkin osapuolena. JYPillä ei tällaista kokemusta joukkueesta löydy. Valmennuspuolella Matti Alatalo onkin kovan paikan edessä. Hänen täytyy saada joukkueestaan kaikki irti alkuminuuteista lähtien, mikäli jyväskyläläiset aikovat jatkaa pidemmälle. Kotiedun merkitys on suuri. Pudotuspelien alla hieman salaperäiseksi ja lyhytsanaisemmaksi muuttuva Alatalo ei suostu silti ottamaan paineita niskoilleen, vaikka aivan pienoinen ennakkosuosikki JYP tähän sarjaan lähdettäessä ehkä onkin:
- Lähdetään taistelemaan henkeen ja vereen pleijareissa. Me kunnioitetaan vastustajan menestyksiä, mutta ei liikaa. Uskon, että meillä on sanamme sanottavana.
Tapparan valmentajana on puolestaan Kaj Matalamäki, joka on monessa liemessä keitetty. Matalamäki tunnetaan kuitenkin paremmin kriisivalmentajana, eikä pudotuspelikokemusta SM-liigasta löydy.
Kummallakaan joukkueella ei ole juuri merkittäviä loukkaantumisia. JYP ei pääse pudotuspeleihin aivan täydellä vahvuudella, sillä puolustaja Ilkka Vaarasuo on varmuudella sivussa. Miika Huczkowskin pelaaminen ainakin Tapparaa vastaan on hyvin epätodennäköistä. Viimeiseltä runkosarjakierrokselta olivat poissa myös Jaakko Uhlbäck ja Duvie Westcott pikkuvammojensa vuoksi, mutta ellei aivan käsittämätöntä tapahdu, he ovat mukana lauantaina. Tapparalla puolestaan Timo Vertala jätti Blues-ottelun kesken selkävaivojen takia, mutta pelaa JYPiä vastaan. Johannes Alanen on puolestaan lepuuttanut nivustansa runkosarjan lopun ja hänen pelaamisensa ei ole täysin varmaa.
Miten käy?
Tasaisessa otteluparissa kotiedun merkitys on suuri, mutta sarjan voittajaa on vaikea veikata. Ensimmäisen ottelun merkitys on valtava, jos JYP häviää kotonaan lauantaina, on Tappara sarjassa todella vahvoilla ja sarja katkennee jo kahdessa ottelussa. Jyväskyläläisten voitto sen sijaan kasaisi kirvesrinnoille valtavat paineet kotikaukaloon, jossa yleisön tuki lienee lähes olematonta vielä pudotuspelien ensimmäisessä vaiheessa.
