Jo 16-vuotiaana kotimaastaan Suomeen siirtynyt Setzinger on tehnyt tällä kaudella oman piste-ennätyksensä SM-liigassa ja itävaltalaisnuorukaisesta on muodostunut melkoinen ilopilleri HPK:n ryhmään.
Vikkelä maalitykki pitää hauskaa
Setzinger on suorassa luistelussa yksi SM-liigan nopeimmista pelaajista. Kerran jos toisenkin on ”Olli” karannut maalipaikkoihin vikkelän liikkeensä myötä. Peli-ilonsa Setzinger saa yksinomaan hyökkäyspäästä ja maalien teosta, mutta nyt nähdyn kaltaisilla tehoilla saa paljon anteeksi puolustuspään puutteista.
- Hyökkäyspeli on paras osa-alue, se on vahva puoli. En halua sanoa, että mä olen niin nopea ja niin taitava ja ammun niin hyvin. En ole mikään itserakas tyyppi, mä vaan pelaan. Joskus kulkee luistelu hyvin, joskus on laukaukset hyviä.
Pelicansissa ja Ilveksessä pelattujen kausien jälkeen Setzingerille oli lyöty ongelmapelaajan, oikuttelevan nuoren leima. Hämeenlinnassa mitään tuollaista ei ole kuitenkaan nähty, onkohan sitten kyseessä väärinymmärretty taiteilija? Setzinger nimittäin eroaa suomalaisista puurtajista täydellisesti, suu käy keskieurooppalaiseen tapaan jatkuvasti ja hauskanpito on työntekoa tärkeämpää.
- Minun mielestäni se on tärkeä juttu, että aina pitää olla hauskaa. Totta kai aamutreenit jonkun iltapelin jälkeen, niin silloin kaikki ovat väsyneitä, mutta täytyy vain pitää hauskaa. Sama kentällä peleissä, pitää nauttia siitä mitä tekee.
- Jääkiekko on peli, siitä pitää nauttia. Jos et pidä ollenkaan hauskaa, vain keskityt ja keskityt, niin sä kuolet kun täytät 30. Mä en ainakaan pysty siihen. Tietysti kentällä pitää olla tosissaan, mutta pukukopissa ja muualla täytyy pitää niin paljon hauskaa kuin vain pystyy.
Hauskanpitäjiä kuitenkin tarvitaan jääkiekkojoukkueen pukukopissa yhtä lailla kuin nöyriä ja hiljaisia puurtajia, narrille on aina tilaa. Setzingerin hauskanpito on tarttuvaa sorttia ja nuorukaisen tempuilla on varmasti ollut merkittävä vaikutus HPK:n ryhmän rennon ilmapiirin muodostumiseen; töitä tehdessäkin on mahdollista pitää hauskaa.
- Jääkiekko on työ. Se on ihan sama kuin olisin vaikka kaupan kassalla ja sahaisin kahdeksan tuntia putkeen ruokaa viivakoodilukijaan, välillä pitää heittää läppää ja pitää muiden työntekijöiden kanssa hauskaa.
- Välillä pitää vain tehdä jotain tyhmää, että saadaan vähän naurua sinne. Pitää olla tosissaan, mutta ei saa olla sellainen jännittynyt fiilis, täytyy olla rentona.
Hammasmädästä pisteputkeen
Setzinger oli kauden alkaessa yksi niistä HPK-pelaajista, joilta odotettiin vastuunkantoa erityisesti pistetehtailun osalta. Edelliskevään vahvat näytöt pudotuspeleissä olivat mielessä ja itävaltaisen rooliksi oli suunniteltu kakkosketjun maalitykkiä.
Kauden ensimmäisillä viikoilla Setzingerin peli kulkikin vielä mallikkaasti, vaikka maalisarake näytti vielä nollaa. Syöttöpisteitä Oliverille kertyi varsinkin ylivoimapelissä, jossa nuorukainen sai paljon peliaikaa.
- Alussa pisteitä tuli, kuusi peliä ja kuusi pinnaa, mutta maaleja ei näkynyt.
- Sitten tuli todella paha tulehdus alaleukaan, kaikki oli aivan mätänä. Voimat olivat aivan poissa, siihen päälle pitkä antibioottikuuri ja yli kaksikymmentä kertaa kävin hammaslääkärissä - se ei ollut hirveän kivaa.
Ensimmäisten viikkojen jälkeen Setzingerin status putosikin hyvin nopeasti. Kakkosketjun odotetusta maalitykistä ei näkynyt kuin hyvin satunnaisia vilauksia ja välillä nuorukainen tippui kokonaan pois HPK:n kokoonpanosta.
Aina positiivisella asenteella kaukalossa kirmaava Setzinger ei kuitenkaan lannistunut vastoinkäymisistä, vaan sisuuntui entisestään pudottuaan vilttiketjun pohjille. ”Ollin” kauden avausmaalia odotettiin kuin kuuta nousevaa, ja kun tuo putki viimein aukesi, on pisteiden keruu sujunutkin tuon jälkeen alunperin arvellulla tahdilla: tehot 10+12 26 ottelussa.
- Sitten aloin treenaamaan ja yritin päästä takaisin kuntoon. Pikku hiljaa kunto palautuikin, ja SaiPaa vastaan iskin kaksi maalia ja siitä on suunta ollut ylöspäin.
- Olisihan se tietysti ollut paljon parempi, jos olisin pystynyt auttamaan joukkuetta myös alussa. Onneksi meillä on kuitenkin pelaajia kuten Voutilainen, Rita, Louhi ja Laamanen, jotka niitä pisteitä silloin tekivät ja voittoja tuli. Nyt pystyn taas onneksi auttamaan joukkuetta ihan täysillä.
Maaliputken aukeamisen jälkeen Setzingerin pelipaikka on vakiintunut taas Josh Holdenin johtamaan Kerhon kakkosketjuun. Yhteispeli kahden Pallokerhon ulkomaalaishyökkääjän välillä toimii ajoin kuin herrojen aivoitukset olisivat peräisin yhdestä ja samasta päästä.
- Holden on nyt sama kuin viime vuonna oli [Tomas] Kucharcik. Molemmat ovat juuri sellaisia senttereitä, joita minä tarvitsen. Luotan Joshiin ja tiedän koko ajan, että kiekko tulee sinne minne olen menossa. Tiedän aina missä Holden on ja hän puolestaan löytää aina ne reiät - pelaamme tosi hyvin yhteen.
Itävaltalaisen viime kevään onnistumisista suuria kunnia kuuluukin juuri tsekkisentteri Kucharcikille. Vikkeläliikkeinen ja maalipaikat näppärästi haistava Setzinger tarvitsee ketjukaverikseen pelimiehen, joka pystyy ruokkimaan maalitykkiä syötöillään. Nyt kun Holden ja Setzinger ovat löytäneet saman aaltopituuden, on HPK:lla käsissään varsin tulivoimainen tutkapari.
Kärppä- ja finaalijahdissa
HPK ei tyydy runkosarjan kolmanteen sijaan, vaan tähyilee yhä ylöspäin. Edessä Kärpät ovat vain kahden pisteen päässä, eikä Jokereihinkaan ole matkaa kuin neljä pistettä. Mahdollisuudet runkosarjan voittoonkin ovat siis olemassa, varsinkin kun viimeisillä kierroksilla Kerho pääsee vielä haastamaan molemmat kärkijoukkueet keskinäisissä peleissä.
- Totta kai haluaisimme voittaa koko runkosarjan, mutta se on nyt jo vähän vaikeata Jokereita vastaan, mutta yritämme ainakin kilpailla Kärppien kanssa kakkospaikasta - toinen paikka olisi kyllä siisti. Takanammekin kuitenkin tulee joukkueita, ja meidän pitää keskittyä myös siihen, että ne eivät saa puolestaan meitä kiinni.
Setzingerin mielestä sarjan taso on tänä vuonna erityisen korkea, huippujoukkueita löytyy normaalia isompi nippu. HPK-laiturin mielestä tason nousu ei ole kuitenkaan kiinni pelkästään NHL-miehistä, vaan liigan kärjellä olisi kasassa kovat joukkueet ilman työsulkuvahvistuksiakin.
- Änäripelaajat ovat totta kai huippuja, mutta kyllä kärkijoukkueilla on muutenkin kovat joukkueet. Kun katsoo vain pistepörssin kärkeä, niin siellä on muita suomalaispelaajia. NHL-pelaajien myötä vain sarjan taso ja kilpailu on entistä kovempaa. Huipputähtiä täällä on kuitenkin vain Koivu ja Jokinen.
Jos oman joukkueen runkosarjan viime metrien tavoite on Setzingerin mielessä selvä, ei hänellä sen sijaan ole sen suurempia henkilökohtaisia tavoitteita. Sen sijaan nuorukainen kertoo paljon mieluummin, ja kovasti innoissaan, ryhmän yhteisestä päämäärästä.
- En mieti, että haluan tehdä näin ja näin paljon pisteitä. Mä haluan pelata finaalissa, se olisi tosi tosi loistava juttu. Taistelen ja yritän auttaa joukkuetta niin pitkälle kuin vain pystymme, pisteet ja muut tulevat sitten siitä automaattisesti.
Itävallan tähti tähtää kotikisoihin
Itävallan maajoukkueen vakiokalustoon kuuluva Setzinger on alppimaan yksi harvoista ulkomailla pelaavista tähtipelaajista. Tälläkin kaudella jo 16-vuotiaana Suomeen siirtynyt Oliver on edustanut Itävaltaa kaikissa turnauksissa.
- Maajoukkuepelit ovat tosi hauskoja juttuja ja niissä on iso kunnia pelata oman kotimaansa puolesta.
Helmikuun maaottelutauolla Itävalta pelasi olympiakarsintaturnauksessa, joka päättyi Setzingerin ja hänen joukkueensa kannalta surullisesti. Jo varmalta näyttänyt olympiapaikka karkasi viimeisessä ottelussa Ukrainaa vastaan, ja Setzinger tuli ulosajetuksi ratkaisevan pelin toisessa erässä.
Nyt itävaltalaislaiturin katseet on kuitenkin jo suunnattu kohti kevään MM-kisoja, joissa Itävalta pääsee taistelemaan kunniasta kotiareenallaan yhdeksän vuoden tauon jälkeen.
- Se on tosi siisti juttu, kun saat pelata maasi parhaiden pelaajien kanssa ja taistella toisten maiden parhaita pelaajia vastaan. Siellä voit aina katsoa, että missä oikeasti olet. Jääkiekon huippumaita vastaan näet kuinka hyvä olet. Kevään MM-kisoissa avauspeli on Venäjää vastaan ja Ilja Kovaltshuk on samaa ikäluokkaa kuin minä.
- Viimeksi kun MM-kisat olivat Wienissä 1996, niin minä olin pyytämässä mailoja kaikilta pelaajilta. Kotikisat ovat huipputapahtuma ja Wien on jo ihan jääkiekkohulluna. Avauspeli on jo loppuunmyyty ja siellä on varmasti hyvä meininki.
Teininä vieraalla maalla
Itävallan Hornissa vuonna 1983 syntynyt Setzinger teki ehkä monen mielestä varsin vaikean päätöksen, kun hän jätti kotinsa ja kotimaansakin 16-vuotiaana ja lähti jääkiekon perässä kauas kylmään Pohjolaan. Nuori kiekkoilija ei paljon kuitenkaan jäänyt pohtimaan, vaan pakkasi matkalaukkunsa pikavauhtia.
- Päätös ei ollut ollenkaan vaikea. Minulla oli mahdollisuus pelata Suomessa ja minut haluttiin tänne, en paljon miettinyt asiaa, sanoin vain lähteväni.
Suomessa kohteena oli Ilveksen A-juniorijoukkue, jonka riveissä muita nuorukaisia vielä usean vuoden nuorempi Setzinger pelasi ensimmäisellä kaudellaan 35 ottelua. Jo heti samalla kaudella nuori juniori pääsi kokeilemaan myös liigajoukkueen vauhtia yhden ottelun verran.
Jääkiekon puolella ei suurempia kulttuurisokkeja itävaltalaiselle tullut, mutta muutto yksin Suomeen sen sijaan oli melkoinen elämänmuutos. Setzinger kuitenkin osoitti maailmanmiehen merkkejä ja oppi suomen kielen nopealla tahdilla. Nykyisin Oliverin suomen kieli on erinomaista ja haastattelujenkin antaminen sujuu kuin vettä vain.
- Kukaan ei uskaltanut alussa puhua minulle. Ihmettelivät varmasti, että mitä saakelia itävaltalainen tekee täällä Suomessa pelaamassa lätkää. Ehkä oli vain parempi, etten alussa ymmärtänyt mitä muut puhuivat.
- Koko ajan kuuntelin kieltä, kyselin ja opin. Onhan suomen kieli aika vaikea oppia, mutta minun mielestäni, jos sinulla on suunnitelma jäädä pidemmäksi aikaa johonkin maahan, on kielen oppiminen aika tärkeää.
Seuraavalla kaudella tuolloin 17-vuotias Setzinger oli jo A-junioreiden kantavia voimia sekä myös liigajoukkueen vakiokalustoa. Tilille kertyi 14 liigaottelua Ilveksen paidassa, mutta maalitili jäi vielä avaamatta.
Ilves-hylystä lahtelaismaalariksi
Kolmas Ilves-kausi jäi kymmenen liigaottelun jälkeen kesken, kun täysi-ikäiseksi ehtinyt itävaltalaislaituri siirtyi joulun jälkeen kotimaahansa, Itävallan liigan Linzin riveihin. Puolen kauden mittaisen kotivisiitin jälkeen Setzingerin oli tarkoitus palata Tampereelle, mutta toisin kävi.
- Kun lähdin loppukaudeksi Itävaltaan, niin Ilveksessä sanoivat, että minun pitää tehdä uusi sopimus. Kun olin tehnyt uuden jatkosopimuksen, niin sitten Risto Jalo kuitenkin soitti kauden jälkeen ja sanoi, että minun ei tarvitse tulla takaisin ja he eivät tarvitse minua enää.
- Puhuin agenttini kanssa ja sanoin, että jos löydät Suomesta joukkueen niin jään Suomeen, muuten lähden OHL:ään. Pelicansilta sitten tuli tarjous ja otin sen sopimuksen.
Suuntana oli siis toistamiseen Suomi, mutta tällä kertaa vuorossa oli Lahden Pelicans, jossa tarjolla oli paljon Ilves-aikoja isompi rooli. Setzinger ei kuitenkaan harmittele jäämistään vähäiselle peliajalle Ilveksessä, vaan on päinvastoin ylpeä saavutuksistaan. Tänä päivänäkään liigassa ei kovin montaa alle 18-vuotiasta pelaajaa nähdä, vielä vähemmän 16-vuotiaita.
- Ilveksessä olin 16-18-vuotias. -83 syntyneistä pelaajista ainoastaan Tuomo Ruutu on pelannut liigaa silloin, kun minä pelasin myös liigaa. Sen ikäiseksi se on aika hyvin, olin itse tyytyväinen.
Pelicansissa Setzinger teki todellisen läpimurtonsa liigajäille, kun avauskaudella kertyi uran avausmaalin lisäksi kuusi muutakin osumaa sekä 14 syöttöpistettä. Viime kaudella sitten Pelicans päätyi syöksykierteeseen ja siihen samaan laskukiitoon tarttui myös Setzinger.
- Ensimmäisellä kaudella pääsin pelaamaan ja oma roolini oli hyvä, tein jonkun verran pisteitäkin, vaikka joukkueella ei hyvin mennytkään. Toinen vuosi sitten taas... en ole ikinä nähnyt mitään sellaista.
Kuopion ja Hämeenlinnan kautta Nashvilleen?
Pelicansista tie vei Mestiksen KalPan riveihin, jossa valmennuskaksikko Mika Pieniniemi-Hannu Kapanen ruuvasi Setzingerin pään oikein päin tämän harteille ja nuorukaisen peli-ilon palaamaan. Tästä nuorukainen onkin muistanut kuopiolaisvalmentajia.
KalPan punakeltamustissa kahdeksassa ottelussa annettujen näyttöjen jälkeen HPK Setzingerin ryhmäänsä tammikuussa yllätysvahvistuksena. Oikuttelevan mielialapelaajan maineen saaneen Setzingerin hankintaa ihmeteltiin fanien toimesta, mutta nuorukainen näytti nopeasti yleisön mietteet vääriksi.
- Kucharcikin kanssa yhteispeli lähti heti toimimaan ja kiekot alkoivat mennä maaliin. Se oli melkein joka laukaus ja maali.
Neljässätoista runkosarjan pelissä saldoksi tuli yhdeksän pistettä ja parhaimmillaan itävaltalaishyökkääjä oli debytoidessaan SM-liigan pudotuspeleissä. Kun kokeneiden veteraanien pelaamisen taso putosi kuin lehmän häntä, oli Setzinger käytännössä HPK:n paras pelaaja viime kevään pudotuspeleissä.
Kiitosta Setzingeriltä löytyy KalPa-luotsien lisäksi myös HPK:n valmennuskolmikolle. Nyt toista kauttaan hämeenlinnalaisten riveissä pelaava laituri on vakuuttunut Jukka Jalosen johtaman valmennuksen ammattitaidosta.
- En ole ikinä pelannut tällaisessa joukkueessa. Jengi on ihan uskomaton ja pelikaverit ovat tosi kivoja jätkiä. Valmentajatrio on ihan huippuluokkaa. En ole nähnyt kenenkään treenaavan joukkuetta paremmin kuin nämä valmentajat, vaikka olenkin pelannut tosi monessa joukkueessa.
Setzingerillä on sopimus HPK:n kanssa myös ensi kaudesta, joten Hämeenlinnassa saadaan nauttia tuulennopean maalitykin otteista myös tulevaisuudessakin. Vai saadaanko sittenkään? Nashville Predatorsin toisen kierroksen varaus tähtää tietysti NHL-jäille, jossain vaiheessa.
- NHL:ää tahtoisin lähteä pelaamaan. Täytyy katsoa mitä siellä ensi vuonna tapahtuu. Ei minulla sinne mikään kiire kuitenkaan ole; sitten kun ne haluavat minut, niin ne soittavat.
Sikakatsomo käskyttää
Setzinger jakaa kiitosta myös Rinkelinmäen faneille, erityisesti C5-katsomonosalle, joka yleisemmin myös Sikakatsomona tunnetaan. Itävallassa kasvanut nuorukainen on tottunut seisomakatsomoiden lauluihin ja metelöintiin, ja lähimmäksi tuota tyyliä päästään HPK:ssa ja HIFKissä.
- Fanit ovat tosi tärkeitä meille. Sikakatsomo tekee tosi hyvää työtä. Huutavat aina kun joku kaatuu ja tuomarit antavat sitten vastustajalle jäähyjä. Olen montaa kertaa sanonut, että HIFKillä on parhaat fanit ja tunnelma, mutta nyt täytyy sanoa, että HPK:n fanit ovat samalla tasolla. Täällä on tosi keskieurooppalainen tyyli.
- Kotipeleissä pitää olla tunnelmaa ja siitä saa itsekin tunteen päälle. Emme voisi pelata yhtä hyvin kotona ilman faneja. Hyvä fiilis ja tunnelma ovat tosi tärkeitä.
Vielä haastattelun lopuksi Setzinger suostuu valottamaan syitä siihen, että tällä kaudella häneltä on nähty valtaisasti enemmän taklauspeliä kuin aiempina kausina.
- Se on ollut vähän enemmän minun roolini tällä kaudella, kun alussa peli ei kulkenut. Piti tehdä mitä pystyi tekemään joukkueen eteen ja auttamaan sitä, kun maaleja ei tullut vaikka kuinka yritti. Sitten kun peli taas kulkee niin kuin nyt Joshin kanssa, niin silti pitää luistella kovaa, taklata ja ampua.
Toki muitakin syitä lisääntyneelle taklaamiselle löytyy kuin kiekollisen pelin takkuilu alkukaudesta. Niko Mikkolan arveltiin aikoinaan toimivan kaukalossa Vladimir Jursinovin näpeissä olevan konsolipeliohjaimen avulla, Setzinger puolestaan toimii huutoäänestyksellä.
- Välillä tulee tosi aggressiivinenkin tunnelma, kun Sikakatsomo huutaa, että pitää ajaa päälle. Fanit huutavat koska pitää taklata ja totta kai mä tottelen. Jos ei tule pisteitä ja peli ei kulje, niin sitten pitää vaan taklata kaikkea mikä liikkuu. Välillä pitää ottaa ja antaa pari iskuakin.
Torstaina Porissa Setzinger todennäköisesti taas sai aikaan naurunpurskahduksen jos toisenkin. HPK-laituri oli unohtanut kypäränsä Hämeenlinnaan, mutta onneksi itävaltalaiselle saatiin jostain hattu päähän ja ukko kaukaloon. Hauskanpitäjän seuraaminen on fanillekin hauskempaa kuin tylsän puurtajan katsominen jäällä.
