Tapparan valmennus tuomiolla

Tappara romahti viime kaudella mestarista yhdeksänneksi, eikä kulunut syksykään ole ruusuilla tanssimista ollut. Niinpä valmennus - päävalmentaja Mika Saarinen etunenässä - on saanut kuunnella jos jonkinmoista kritiikkiä. Toinen vaatii seurajohdolta ripeää toimintaa, jotta kausi voitaisiin vielä pelastaa "nega-Mikan" ikeestä. Toisen mielestä valmentajan vaihtaminen olisi se viimeinen naula arkkuun, ja kaikki voisivat ryhtyä puhumaan ensi vuoden joukkueesta.

Huomautus

Tässä tilanteessa päätimme katsoa, mitkä asiat ovat valmentajan puolella, mitkä taas puoltavat hänen potkujaan. Tämä tehdään virtuaalioikeudenkäynnin muodossa - juuri sellaisen, jollaisia jäähallin käytävillä ja nettipalstoilla pidetään tämän tästä. Vaikka otsikko on dramaattinen, niin haluamme ensin huomauttaa muutamasta seikasta:

On toki selvää, että päävalmentajasta puhuttaessa puhutaan yhdestä henkilöstä. Pyrimme kuitenkin rakentavaan otteeseen. On asioita, jotka puhuvat sen puolesta, että Tapparan kannattaisi vaihtaa valmentajaansa - tämä on eri asia kuin se, että syytettäisiin Mika Saarista henkilönä.

Tässä virtuaalioikeudenkäynnissä ei julisteta mitään tuomiota. Tämän jutun ajatuksena on ollut koota nähtäville asioita kattavasti ja tasapuolisesti. Siitä, mikä oikean ratkaisun tulisi olla, päättää ensi alkuun jutun lukija, ja tosiasiassa seuran johto. Sitä, oliko tehty ratkaisu oikea, ei luultavasti saada koskaan tietää.

Jutun idean ja luettavuuden vuoksi oikeudenkäynnissä esiintyy syyttäjä ja puolustusasianajaja. Jutulla on kaksi kirjoittajaa, mutta asia ei ole niin, että toinen heistä syyttäisi ja toinen puolustaisi. Molemmat ovat osallistuneet kirjoittamiseen molemmin puolin.

Pitemmittä löpinöittä itse asiaan:

Kuuluisa, mystinen, kiehtova - "Pelitapa"

Syyttäjä (S): Onko Tapparalla pelitapaa? Välillä näyttää siltä, että ainoita kohtuullisen pysyviä elementtejä ovat syötöt poikittain ja taaksepäin. Ylivoima alkaa olla viime vuoden tapaan vitsi nyt, kun Ville Nieminen on loukkaantunut.

Tapparan pelitapa ei sovi joukkueen pelaajamateriaalille. Hyökkäyksessä kiekon ylöstuonti on yksilöiden varassa, eikä edes ylivoimalla ole toimivia patenttiratkaisuja asiaan. Puolustuksesta ei tule kunnon avauksia ja/tai hyökkääjät eivät osaa tehdä itseään pelattavaksi pakeille. Nykysysteemiin tarvittaisiin yksi "Öhman" jokaiseen kenttään. Tälle materiaalille sopisi paremmin "pitkä päätyyn ja perään" -taktiikka. Nykyinen tapa on liian altis yksilöiden virheille.

Puolustus toimii etenkin keskialueella kun energiaa riittää. Väsyn tullessa se repsahtelee pahasti. Kun kiekko on vastustajalla Tapparan päädyssä, on joukkue aina ongelmissa. Silloin kun homma toimii, sinne ei vain juututa yhtä usein. Aivan liikaa joka tapauksessa juostaan piirileikkiä kiekon perässä. Tämä perusongelma on ollut näkyvissä koko Saarisen kauden ajan, vaikka tilanne onkin sentään jonkin verran parantunut.

Kuvaava on Saarisen kommentti, että hyvä viisikkopeli koostuu viiden yksilön hyvistä suorituksista. Tuntuukin olevan niin, ettei touhu kestä sitä jos yhdellä viidestä on vähän huonompi ilta. Jos pelitapa ei toimi muuten kuin silloin, kun kaikilla on hyvä ilta, niin miten se voi toimia pitkässä ja puuduttavassa runkosarjassa tai intensiivisissä pudotuspeleissä?

Puolustusasianajaja (P): Parhaimmillaan pelitapa toimii loistavasti. Tämä on nähty paitsi Niemisen aikana, myös esimerkiksi Tapparan voittaessa Jokerit 2-0 kotonaan. Kun kaikki noudattavat sovittua suunnitelmaa, niin vastustajan paikat jäävät vähiin ja omia paikkoja on jopa varaa tuhlailla.

Lisäksi suoritusten vuoristoratamaisuuteen vaikuttaa juuri tuo mainitsemasi sarjajärjestelmä. Ei tässä sarjassa ole montaa joukkuetta, jonka otteet olisivat jatkuvasti korkealla tasolla ilman ailahteluja. Peliruuhkissa niitä tulee kaikille, etenkin jos materiaali ei ole aivan älyttömän leveä.

S: Valmentajalla on nyt ollut puolitoista kautta aikaa saada joukkue pelaamaan haluamallaan tavalla. Silti se onnistuu vain hyvin harvoin ja useimmiten välähdyksittäin. Moniko muistaa, että yksi viime kauden parhaita pelejä oli kotiottelu Jokereita vastaan numeroin 2-0 - aivan kuten tänäkin vuonna? Tuolloin Saarinen puhui siitä, että kun pelitapa tuottaa tulosta, niin luotto siihen nousee. Sen jälkeen tuli vastoinkäymisiä ja homma romahti.

Totta on, että valmentaja ei voi iskeä kiekkoa reppuun tai purkaa yksittäistä tilannetta. Tämä on kuitenkin tulosurheilua. Vastaus kysymykseen "onko joukkueella hieno pelisysteemi" on nähtävissä kentällä. Käytännössä sellaista tilannetta jossa "on hieno pelitapa, mutta pelaajat eivät noudata sitä", ei ole olemassa. Jos pelaajat eivät pelaa hienon systeemin mukaisesti, niin joukkueella ei sellaista ole. Valmentajan vastuulla on paitsi se, että on pelisuunnitelma, myös se, että sitä noudatetaan.

Tässä Saarinen on selvästi epäonnistunut: hän ei saa pelaajia pelaamaan siten kuin haluaa. Vakiokommentteja tuntuvat olevan, että "kyllä ylivoima harjoituksissa toimii", tai että "tahdotaan vääränlaista maalia". Lisäksi tappion jälkeen usein kuultu kommentti on sekin, että "tiedettiin että he aikovat tehdä juuri tuollaisia maaleja / pelata juuri tuolla tavalla, mutta ei pystytty vastaamaan siihen". Myönnetään - ei Tapparan valmennukselta tietoa puutu. Mutta mitä se hyödyttää, jos käytännön sovellus tökkii jatkuvasti?

Käytännön toteutus - auktoriteetti

P: Kyllä siinä pitää pelaajiakin sormella osoittaa, jos valmentaja kädestä pitäen näyttää mitä tulee tapahtumaan ja mitä pitäisi tehdä, eivätkä pysty sitä toteuttamaan. Silloin pelaajien asenteessa tai pelaajamateriaalissa joku mättää.

Tappara on tällä kaudella pyrkinyt yksinkertaisempaan systeemiin. Varmuutta omassa päässä, luovuutta hyökkäyksessä. Eikö juuri sellaista muutosta ole viime kauden jälkeen haluttu, ja eikö tuo kuulosta järkevältä? Saarinen itse on sanonut, että riski tulee enemmän toteutuksesta kuin peliajatuksesta, ja siitä taidetaan olla yhtä mieltä.

S: Tavallaan, mutta ei pelitapa voi olla niin monimutkainen, etteivät ammattilaiset opi sitä noudattamaan (viimeistään toisena vuotena!).

Auktoriteetin puute on suurempi heikkous kuin mahdollinen taktisen tai kuntovalmennusosaamisen puute. Jos pelaaja haluaa vaikka syödä kiekon joukkueensa ja valmentajansa puolesta, se näkyy kentällä. Pelaajan, joka ei tottele valmentajaa, paikka ei ole joukkueessa, mutta mitäs jos niitä "kapinallisia" on 20? Kumpi on helpompi vaihtaa?

Kysymys ei välttämättä edes ole auktoriteetista henkilönä tai johtajana. Kaikkien olisi noudatettava joka tilanteessa, väsyneenäkin, sovittua pelisuunnitelmaa ja oltava valmiita tekemään kaikkensa sen eteen. Jotta näin voisi tapahtua, on heidän alitajuisestikin uskottava joukkueeseen ja pelitapaan, luotettava selkäydintasolla siihen että sillä saadaan tuloksia. Tapparalta tämä usko on tuntunut sekä viime että tällä kaudella katoavan silloin tällöin totaalisesti. Parhaimmillaankin - kuten nyt syksyn voittoputkessa - tämän tyyppinen luottamus omaan tekemiseen on ilmeisesti ollut todella haurasta, koska se on murentunut pienistä asioista.

P: Kyllä se pelitapa toimii huonompanakin päivänä. Useimmiten Tappara on luonut runsaasti hyviä tekopaikkoja, mutta niistä vain ei ole onnistuttu. Ei valmentaja voi olla lyömässä kiekkoa avopaikasta sisään, pelaajan täytyy tehdä se. Pelitapa on väline, jonka avulla voidaan tuottaa pelitilanteita, mutta se mitä pelitilanteessa tapahtuu, on kiinni pelaajasta - ja ennen kaikkea myös materiaalista.

Lisäksi on kyllä enemmän pelaajien vika, jos eivät lyö varmaa pitkää tai keskialueen roikkoa, vaikka niin olisi kuinka käsketty tietyissä tilanteissa tehdä. Ei Tapparassa ole mitään "kapinahenkeä" havaittavissa, homma pitäisi vain saada selkäydintasolle asti.

Pitää myös huomata, että nyky-Tapparan pelityyli on toimiessaan paljon viihdyttävämpää katsottavaa kuin monen muun joukkueen peli. Tai verrataanpa vaikka Tapparan johtoaseman puolustamiseen parilla viimeisellä Rautakorven kaudella - puuduttavampaa touhua saa hakea. Nyt - silloin kun homma toimii - kiekkoa kontrolloidaan paljon ja maalin eteen pyritään hanakasti. Vastaiskut tulevat terävinä, eikä turhia pitkiä ja puuduttavia kulmamyllyjä tule.

S: Enpä tiedä. Pahimmillaan peli on Saarisen aikana ollut katastrofaalisen hirveää, kuten syksyllä Kärppiä ja IFK:ta vastaan peräjälkeen. Mutta mitä se on ollut parhaimmillaan? Hyvää, kyllä, mutta ei missään vaiheessa mitään ilotulitusta, ei edes kaikkein parhaana päivänä. Parhaita matseja on joku 2-0. Tai no, hieno matsi oli myös 7-2 IFK:ta vastaan syksyllä 2003, mutta se taisi olla työtapaturma koska vastaavaa ei sen jälkeen ole juuri nähty. Paitsi Niemisen pelatessa yksi paikallisottelu.

Ja vaikka tämän jutun otsikko ja idea on mikä on, niin pohjimmiltaan ei pitäisi ajatella sitä onko jokin ongelma pelaajien vai valmentajan "vika" - ei täs mittään syyllisiä olla ettimässä - vaan miettiä, miten sen voisi ratkaista. Joukkueen vaihtaminen on hankalaa.

Materiaali ja peluutus

P: Ei joukkuetta voikaan vaihtaa, mutta materiaalissa pienet asiat voivat muuttaa todella paljon, se on Tapparassa tänä syksynä nähty. Joukkueelta puuttuu sekä ykkösketju että muutenkin varmat ratkaisijat. Tämän takia usein loppuu usko ja peli sekoaa hallinnankin jälkeen. Ville Niemisen pelatessa nähtiin ero: kun ratkaisuihin pystyvä ykköskenttä oli olemassa, niin muutkin noudattivat pelisuunnitelmaa. Lisäksi muidenkin kuin ykköskentän suorittaminen oli maalipaikoissakin aivan eri tasolla, kun suurin paine ei ollutkaan heillä ja toisaalta vastustajakin joutui kiinnittämään huomionsa ykkösnyrkkiin.

Materiaali on nopeaa mutta ei erityisen taitavaa. Ykkösketjuun ei ole saatu maalintekijää vieläkään, vaikka sellaista on haettu kauden alusta alkaen.

Lisäksi Tapparalla on Saarisen aikana ollut huono onni loukkaantumisten suhteen. Pitkään niiltä olikin säästytty, mutta esimerkiksi viime kaudella Öhman, Barkov ja Koskenkorva kaikki loukkaantuivat juuri silloin, kun pääsivät pelinsä huipulle. Tänä vuonna näin on käynyt Niemiselle. Ei tuollainen voi olla tuntumatta.

S: Materiaalista on turha jauhaa, kun pelinjohto on käsittämätöntä. Valmentaja ei tee mitään, kun peli alkaa mennä päin mäntyä. Mies tuijottelee jäätä eikä ota aikalisää, vaihda maalivahtia, viltitä pelaajia, huuda, ylipäänsä jotain!

Sitä paitsi monet muutokset pelin aikana ovat olleet lähinnä kosmetiikkaa tyyliin että nyt mies on tiedostanut että häntä haukutaan jos ei mitään tapahdu. Osa peluutuksesta on käsittämätöntä: Alanen keskellä ja Viinanen laidassa, tai haetaan tasoitusta ilman maalivahtia eikä Öhman ole kentällä edes kakkosaloittajana.

Ja jos noista loukkaantumisista puhutaan, niin Tapparan "huono onni" niiden suhteen väheni kummasti kun Rautakorpi astui puikkoihin. Ettei vain valmennuksen toimintatavoilla olisi jotain vaikutusta siihenkin, että Tappara on tältä osin palannut tavallisten kuolevaisten joukkoon?

P: Tällä kaudella valmennus on kuitenkin reagoinut selvästi enemmän pelin aikana kuin aiemmin. Lisäksi peluutus on koko Saarisen kauden ollut siinä mielessä ennakkoluulotonta, että kovia nimiä ja kultakypäriäkin on laitettu vilttiin jos peli ei ole kulkenut, ja nuorille on uskallettu antaa paljon vastuuta. Ongelmana on materiaalin tasapaksuus: mihinkäs muutat peluutusta, jos ei löydy yhtään sellaista kentällistä, joka varmasti veisi pelin vastustajan päätyyn.

S: Yksi irrallinen asia: Tapparassa ei koko Saarisen aikana ole ollut täysin puhtaita ali- ja ylivoimaspesialisteja, vaan samat äijät ovat puurtaneet molempia. Paraatiesimerkkinä oli viime vuonna vaikka Varis, joka ahersi alivoimatkin. Sama homma jatkuu.

P: Niin, ylivoimaan pitäisi olla niitä puhtaita ratkaisijoita, ja alivoimaan raskaan työn raatajia. Ongelmana vain on se, että Tapparassa ei ole (ainakaan tällä hetkellä) puhtaita ratkaisijatyyppejä.

Ja mitä tuohon "kosmetiikkaan" tulee, niin siinä on asia josta valmentajaa haukutaan, teki hän mitä tahansa (jos siis joukkue häviää). Viime vuonna haukuttiin, kun ylivoimamiehistöä ei muutettu, nyt taas on haukuttu "ketjuloton" pyörittämisestä.

Alisuorittajat

S: Palataan vähän tuohon materiaaliin. Tapparalla on kuitenkin - Saarisen omienkin sanojen mukaan - leveä materiaali, vaikka totta on että kärki puuttuu tällä hetkellä. Tämä johtuu kuitenkin osittain siitä, että joukkue on täynnä alisuorittajia.

Täynnä! Heitä on niin paljon, ettei se ole enää sattumaa, vaan sen on johduttava ilmapiiristä tms. Valmentajan yksi tehtävä on kannustaa ja piiskata pelaajia hyviin suorituksiin ja luoda rento ilmapiiri, jossa onnistuminen on mahdollista. Jos valmentaja sanoo, että "pelaajaa ei tuollaisessa asiassa voi auttaa," niin eikö hän ole väärässä paikassa?

Jos edes osa tällä hetkellä varjojen mailla vaeltavista äijistä olisi omalla tasollaan, ei ykköspyssyn tarve olisi niin huutava. Kokoonpanossa on useita pelaajia joilla piti olla edessään se läpimurtokausi. Silti Venäläinen, Laine, Viinanen ja Koskenkorva pelaavat käsijarru päällä. Miksei kiinnosta, eikö valmentajan eteen pelaaminen maita? Ja jos ei muuten maita, pitäisi miehiä laittaa syömään popcornia katsomoon pariksi otteluksi.

P: Tapparan materiaali on niin onnettoman suppea, ettei miehiä yksinkertaisesti voi viltittää. Jää muuten kokoonpano vajaaksi. Junioreistakaan ei tänä vuonna ole noussut uusia "Kontioloita," ja se taas johtuu pitkälti siitä että Saarinen tyhjensi sen pajatson tehokkaasti jo viime vuonna.

Niin, siitä ilmapiiristä. Miettikää oikeasti: harjoituksissa treenataan oikeita asioita ja pelaajat onnistuvat siellä komeasti maalinteossa. Sitten samat miehet paukuttelevat pleksejä ottelussa. Mitä valmentaja voi tehdä?

Ilmapiiri

S: Että mitä valmentaja voi tehdä? Siitähän sille kai maksetaan, että se osaisi jotain tehdä. Saarinen totesi jo ennen viime kevään pudotuspelejä, että tunnetta puuttuu. Silloin nähtiin, että tämä mies ei sitä yhdessä yössä joukkueeseen taio.

Toiset valmentajat pystyvät luomaan ilmapiirin, jossa ei paukutella pleksejä tuskaisin ilmein. Mistä se johtuu, sitä tietää tuskin kukaan - tai jos tietää, niin hän tuskin kirjoittelee juttuja toisten tekemisistä. Vaikuttaa joka tapauksessa siltä että Saarisella ei tätä kykyä ole. Kun kysytään, että mistä johtuu että lataus puuttui, hän vastaa että "hyvä kysymys, johon minulla ei ole vastausta". Eikö juuri valmentajalla pitäisi tuohon kysymykseen olla jokin vastaus?

Saarinen tuntuu lisäksi olevan yhä kuin muukalainen Tampereella. Sitä palavaa tapparalaisuutta ei ole julkisuuteen tullut, ja sellainen sokea ja naiivikin kirveshehkutus voisi sitoa joukkueen toimivammaksi kokoonpanoksi. Intohimoa puuttuu. Saarinen on virkamies. Hän sanoo, että "ei peliä millään huutamisella tai puheella käännetä" - no, niinkin varmaan on, mutta mitä varten se valmentaja siellä aitiossa sitten on?

P: Jääkiekko on bisnestä, ammattilaisten toimintaa, jossa pelkkä hehkutus ei vie minnekään. Ja kyllä Saarinen on joka tapauksessa saanut luotua rennon onnistumisen ilmapiirin sekä a) joukkueeseen ainakin ajoittain - pitkiksikin jaksoiksi, että b) osalle yksilöistä. Jälkimmäinen kohta on erityisen selvää kun katsoo nuorten esiinmarssia isolla joukolla viime kaudella.

S: Niinpä, mutta Saarisen aikana Tapparassa tuntuu olleen sopivalla tavalla onnistumista tukeva ilmapiiri lähinnä niillä pelaajilla, joilta ei odoteta isoa vastuunkantamista joukkueessa. Valmentaja sanoo itsekin, ettei nuorilta voi odottaa koko laivan kantamista harteillaan, joten heillä ei ole sellaista onnistumisen pakkoa. Alisuorittajat ovat runkomiehissä, joille ilmapiiri on selvästi jotenkin vääränlainen. Vain timantinkovat yksilöt pystyvät suorittamaan edes lähellä omaa tasoaan tuossa ympäristössä, useimmilla homma on väkinäistä.

Tunne ja tahto

S: Ilmapiiristä puheen ollen. Pelitapa on vain jonkinlainen abstrakti työkalu, ja sen tietävät kaikki jotka jääkiekkoa seuraavat. Todellisuudessa jääkiekko on ennen kaikkea tahtopeli, jossa tunnetilan pitää olla korkealla. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta Tapparan peliä on Saarisen aikana leimannut juuri tasapaksuus, jossa tunteet joko loistavat poissaolollaan tai sitten ovat negatiivisia. Missä on intohimo? Eikö sen lietsominen kuulu valmentajan tehtäviin?

Jos fiilikset ovat jatkuvasti negatiivisia ja jossain määrin tyytymättömiä pelien lopputulemista huolimatta, ei positiivista ja rakentavaa henkeä voi syntyä. Ollaan aina ahtaassa paikassa. Se kuluttaa pelaajat loppuun, joskus pitää olla riehakkaan mukavaakin.

P: Milläs luot positiivisia fiiliksiä, kun peli tahmaa ja samalla ympäriltä kumpuavat odotukset ovat epärealistisia? Mestaruudesta pitäisi tapella, näin on kerrottu medialle ja kannattajille. Tappara-väki on totutettu makeaan ja hyvin kärkästä lyömään selkään jos tulos ei miellytä.

Kyllähän odotuksia pitää markkinoinnissa tietysti kasvattaa, mutta onhan Saarinen ollut melko mahdottoman tehtävän edessä esimerkiksi viime kaudella. Hallitsevan mestarin ruoriin sillä pelaajaliikenteellä, kuka kadehtii, käsi ylös!

S: Kyllähän mies on nyt jo itsekin puhunut kovista tavoitteista (vai pistetty puhumaan?). Vaikka sanoma on ehkä juuri ristiriitaista: markkinointimielessä pitää puhua mestaruudesta tavoitteena, haastattelun sivulla kolme on helpompi sanoa että tavoitteet pitää asettaa resurssien mukaan.

Yksi perusongelma on se, että Tappara on viime ja tällä kaudella sekä voittanut että nimenomaan hävinnyt enemmän kokoelmana yksilöitä kuin joukkueena.

Vaihdos: hyödyt ja haitat

P: Täytyy muistaa, että kaikkien pitää maksaa oppirahansa. Rautakorpi makseli niitä monta vuotta ennen kuin menestystä alkoi tulla. Viime keväänä Blues oli saanut jo tarpeeksi kokemusta Tapparalle häviämisestä, Saarinen taas oli kohtuullisen kokematon mies nuoren joukkueen peräsimessä ensimmäistä vuotta.

Nyt valmentaja on varmasti oppinut viime vuodesta paljon, ja joukkue ja valmentaja tuntevat toisensa paljon paremmin. Joukkuekin on kasvanut. Kyllä Saariselle pitää antaa reilu mahdollisuus näyttää, mihin siivet tämän jakson päätteeksi kantavat. Sekä pelissä että puheissa näkyy, että mies on oppinut monista tehdyistä virheistä. Hän on mm. nimenomaan painottanut sitä, että Tapparan tulee pelata enemmän joukkueena, pystyä sitoutumaan siihen mitä on sovittu.

Yksi oleellinen osa mahdollisuuksien antamista on se, että hänelle pitää antaa kunnon palikat joilla pelata. Tämä on tärkeää:

Jos nyt sitten oletetaankin, että valmentajaa kritisoivat ovat oikeassa eikä nykyinen ole oikea mies, niin mitä on tehtävissä? Valmentajan vaihtaminen kesken kauden ei juuri koskaan ole parantanut joukkueen suorituksia. Lisäksi se on kallista, kun joudutaan maksamaan palkkaa parille koutsille. Tuo raha on poissa niistä kipeästi kaivatuista vahvistuksista. Emme koskaan saa tietää, mitä Saarinen olisi saanut aikaan niillä rahoilla - emmekä sitäkään, mitä uusi mies saa, sillä rahat on jo käytetty.

S: Totta on, että vauhdissa suoritettu valmentajanvaihdos harvoin tuottaa tulosten rakettimaista paranemista. Mutta jos valmentajan A alaisuudessa homma näyttää luisuvan perseelleen ja 10. sija odottaa, eikö valmentajan B aikaansaama sama sijoitus ole ihan yhtä hyvä? Palkkakulut toki syövät kukkaroa, mutta häppeningin aikaansaama yleisömäärien nousu ja julkisuuden lisääntyminen puolestaan lisäävät kassavirtaa. Lisäksi joukkueessa voidaan tällöin tehdä täydellinen ilmapiirin tuuletus ja pelaajien sitoutumisen uudelleenarviointi. Jos uusi valmentaja vielä jatkaa seuraavalla kaudella, on kuluvan kauden tuoma oppi erittäin kallisarvoista.

Ilmapiiri onkin se asia, jota uusi valmentaja realistisesti ajatellen voisi lyhyelläkin aikavälillä muuttaa. Muille asioille on hankala tehdä nopeasti mitään. Mutta Tapparassa tuntuu olevan pahiten pielessä juuri tekemisen ilmapiiri - tai ainakin peli-ilo ja onnistumisen riemu sieltä puuttuu suurimman osan ajasta.

P: "Ei voi enää mennä yhtään huonommin" on kommentti, joka on kuultu moneen kertaan monessa paikassa, ja useimmiten on huomattu että sen lausuja on ollut väärässä. Kyllä Tapparallakin voi mennä vielä paljon huonommin, ja sen takia ei todellakaan kannata lähteä vaihtamaan valmentajaa "keneen tahansa". Jos katsotaan tilannetta nyt, niin peli on ollut odotuksiin nähden huonoa, mutta sijoitus ei siltikään ole hälyttävän huono jatkoa ajatellen. Monen asian ei tarvitse loksahtaa kohdalleen, niin kausi voi päättyä vielä vaikka miten.

Jotta valmentajan vaihtamisessa olisi jotain järkeä, niin tilalle pitäisi saada huippumies, ns. "varma nimi", ja mieluusti nimenomaan sellainen joka jatkaisi seuraavallakin kaudella. Nimiä nyt tässä spekuloimatta voi kysyä, onko sellaista ylipäätään saatavilla? Ja jos olisi, niin mihin hintaan? Tuo hinta olisi sitten poissa siitä kakusta, jolla voitaisiin vahvistaa materiaalia.

Ainakin jos työsulku jatkuu, niin materiaalia on pakko vahvistaa jos aikoo tänä keväänä pärjätä. Ja kumpi "häppeningi" tuo peliin enemmän lisää yleisöä: tähtihankinta vai uusi koutsi? Kyllä tosiasia on, että tämän kauden pelisuunnitelma on jo tehty, eikä siitä perääntyminen aiheuta enää muuta kuin kaaosta.

Mihin suuntaan peukalo kääntyy?

Niin, mikä tästä kaikesta on sitten johtopäätöksenä? Kuten alussa lupasimme, emme lähde tuomioita jakamaan. Spekuloiden voi kyllä todeta sen, että mikäli valmentajan vaihdokseen olisi päätetty lähteä, niin se olisi luultavasti jo tapahtunut. Vaikka mistä sitä tietää, miten kireällä seurajohdon pinna on? Toisaaltahan megahankintojakaan ei ole vielä tehty, joten voi olla että rahoja säästellään sitä varten, jos koutsia päätettäisiinkin vaihtaa. Kaikki on siis - kuten urheilussa aina - mahdollista.

Ensi alkuun tuomiopäivän keskustelua voi käydä täällä .