Mistä siis on kysymys? Outi Kosken tapauksessa vastakkainasettelu on selvä. Käräjäoikeus totesi antamassaan päätöksessä, että Kosken kahden alaikäisen lapsen huoltajuusvastuun käsittely on siirrettävä Yhdysvaltoihin. Hovioikeus päätyi aikanaan samaan päätökseen.
Asia eteni korkeimpaan oikeuteen, joka sekin päätyi samalle kannalle alioikeuksien kanssa. Tämän jälkeen Outi Koski otti oikeuden omiin käsiinsä. Lapset katosivat maan alle ja alkoi viikkoja kestänyt mediapyöritys. Kun lapset vihdoin löytyivät, syntyi vallaton kalabaliikki siitä, onko heitä ja Outi Koskea kohdeltu pidätystilanteessa kaltoin.
Outi Kosken mukaan viranomaiset käsittelivät häntä ja hänen lapsiaan väkivaltaisesti. Miehenä voisin kuvitella, että äidinvaistollaan lapsiaan suojeleva äiti voi suhtautua ulkopuoliseen uhkatekijään – tässä tapauksessa poliisiin – vihamielisesti. Jopa siinä määrin, että viranomaisten on turvauduttava välttämättömiin pakkotoimiin saadakseen työtehtävänsä suoritetuksi.
Tekeekö tämä oikeuden päätöstä toimeenpanevista poliisimiehistä rikollisia? Ei tee. Ei tehnyt myöskään Kajaanin käräjäoikeuden mielestä, joka hylkäsi Outi Kosken nostaman kanteen viranomaistoimista perusteettomana. Kysyikö muuten kukaan missään vaiheessa, miksi poikien isä John Rogers ryhtyi taistoon lastensa huoltajuudesta? Onko isällä laisinkaan oikeuksia jälkikasvunsa suhteen?
Tarkoitus pyhittää keinot?
Pohjois-suomalainen Kaleva kirjoitti nettilehdessään 8.11. seuraavaa: "Outi Kosken ja hänen asianajajansa ihmetyksen aihe on, miksi lasten tapaaminen on sallittu isälle, mutta ei äidille". Saatan olla ainoa, joka tämän on keksinyt, mutta veikkaisin, että omien lasten kidnaappaaminen saattaa vaikuttaa asiaan.
Tämän jälkeen lööpit tiesivät kertoa, että Kosken lapset ovat valmiita jopa nälkälakkoon, mikäli oikeus asiaa käsitellessään päätyisi edelleen palauttamaan pojat isänsä hoiviin. Näyttäkääpä yksikin kymmenen tai kolmetoistavuotias lapsi, joka itsenäisesti tekee tällaisia ratkaisuita. Katin kontit sanon minä.
Suomalaisien iltapäivälehtien kirjoittelu Outi Koskea kohtaan oli lähes poikkeuksetta kritiikitöntä. Toimittajien valitsema lähestymistapa oli se, että ensisijainen huoltajavastuu on lapsien äidillä. Tämä tuntui uppoavan myös yleiseen suomalaiseen oikeuskäsitykseen. Äiti on lapsensa maailmaan saattanut, joten kaikki joukolla isän oikeuksia polkemaan. Taustalle soimaan Beatlesin hittibiisi ja hyvä tulee.
Anteeksi tyhmyyteni, mutta onko henkilö, joka tietoisesti halveksuu vallitsevaa lainsäädäntöä kypsä kasvattamaan jälkikasvuaan? Siis henkilö, joka haistattaa pitkät Suomen oikeuslaitokselle. Sille perustalle, mihin koko yhteiskuntamme rakentuu. Huolestuttavaa mikäli tilanne on tämä.
Ja miten tämä liittyy jääkiekkoon?
Jos ollaan aivan tarkkoja, ei sitten niin millään tavalla.
Kärppien Michael Nylanderin väitetään lyöneen viime perjantaisessa HIFK-ottelussa katsojaa mailalla jäähyaitiosta käsin. Väitetyn iskun seurauksena katsoja on tiettävästi saanut ruhjevamman ja hän on jättänyt tutkintapyynnön asiasta poliisille. Vastaiskuna Nylander syyttää katsojia muun muassa laittomasta uhkauksesta.
Tapaus huomioitiin ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa, minkä aloitti Kärppien valmentajan Kari Jalosen monologi. Jalonen totesi, etteivät hänen joukkueensa tähtipelaajat kohta enää uskalla tulla kentälle, mikäli tällainen peli katsomossa saa jatkua. Yksi toimittajista uskalsi kuitenkin avata suunsa ja kysyä Jaloselta, miksi Nylander löi katsojaa mailalla.
Jaloselta ei kommenttia tilanteeseen löytynyt, koska tämä ei ollut tilannetta nähnyt. Otteluvalvoja Karl Gustav Kaisla kuitenkin totesi, ettei tilanne jäähyaitiossa aiheuta jatkotoimenpiteitä, koska toimitsijoiden raportin mukaisesti Nylanderin mailan isku oli osunut aitiota ja katsomoa erottaneeseen kaiteeseen. Tapaus käsitelty.
Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Nylander löi mailalla kohti katsomoa. Olisiko tilanne olennaisesti muuttunut, mikäli ottelun toimitsija-aitiossa istuneet olisivat nähneet toisin? Mikäli isku olisi Nylanderin kiukunpuuskan kohteeksi joutuneen katsojan kertoman mukaisesti osunut uhria olkavarteen. Tuleeko teosta tuomittava vasta, kun se aiheuttaa jälkiseurauksia?
Samalla logiikalla ammuskelu yleisellä paikalla tulisi hyväksyä, mikäli yksikään luodeista ei vahingoittaisi sivullisia. Vahinkoa ei aiheutunut, joten miksikäs tässä asiaa enää vatvomaan. Pyssy asekoteloon ja baariin.
SM-liiga: Kurinpitotoimet eivät tarpeellisia
Maanantaina SM-liigan kurinpitopäällikkö Jarmo Muukkonen antoi päätöksen asiassa, jossa todettiin muun muassa seuraavaa:
-Allekirjoittaneen näkemyksen mukaan Nylanderin olisi ensisijaisesti pitänyt pyytää vieressään olevaa toimitsijamiestä toimimaan tilanteessa siten, että pelaajan fyysinen koskemattomuus olisi estetty ja viime kädessä vaikka poistua jäähyaitiosta.
-Vaikka Nylander ei ole toiminut edellä mainitulla tavalla, ei allekirjoittanut kuitenkaan katso, että Nylanderin mailan isku, jonka käytettävissä olevan tiedon mukaan ei ole osunut katsojaan, ole sen kaltainen teko josta tulisi tuomita ottelurangaistus. Teon moitittavuus ei allekirjoittaneen näkemyksen mukaan ylitä kynnystä, josta olisi tuomittava ottelurangaistus.
En toki puolusta liiemmälti tapaukseen osallistuneita katsojiakaan. Tuskin maailmaa kiertänyt kiekkoammattilainen kimmastuu parin katsojan ala-arvoisista ja provosoivista huudoista niin, että huitaisee mailalla kohti katsomoa. Puhtaita pulmusia tapauksessa tuskin löytyykään. Jokainen tahollaan on varmasti syyllistynyt ylilyönteihin, joiden motiiveita ja oikeutuksia mitä ilmeisimmin lähdetään tuomioistuimessa käsittelemään.
Loppujen lopuksi on yhdentekevää kuka on tehnyt, mitä on tehnyt ja miksi on tehnyt. Pleksien olisi kuulunut olla jäähyaition takana paikoillaan pelaajien ja katsojien suojana. Yleisössä provosoituneet katsojat olisivat voineet miettiä vielä kertaalleen mikä on järkevää käytöstä. Pelaaja olisi voinut olla laisinkaan huitaisematta mailallaan.
Tapaus herättääkin enemmän eettisiä kysymyksiä. Ovatko kaukalo ja jääkiekkotapahtuma sellaisia paikkoja, missä katsojat ja pelaajat saavat temmeltää laeista ja asetuksista välittämättä? Jos pelaajat kaukalossa telovat tahallisesti toisiaan sairaalakuntoon, voivatko viranomaiset puuttua tapahtumiin? Täyttääkö vastapuolen loukkaantumiseen johtavat tapahtumat peliareenalla pahoinpitelyn tunnusmerkit?
Mikäli Nylanderin itsensäkin myöntämä mailalla huitaisu kohti katsomoa ei aiheuta kurinpitotoimia, miksi esimerkiksi Brett Harkins sai Hannu Henrikssonilta ottelurangaistuksen uhkaavasta käytöksestä? Onnistuiko jenkki laukaisemaan jotain niin pelottavaa, ettei päätuomari enää päässyt nauttimaan yöunistaan? Henriksonin hipiän koskemattomuutta ei uhannut kuin sanan viiltävä säilä.
Joka tapauksessa tapaus Michael Nylander saattaa aiheuttaa syvällisempiä muutoksia valtalajissamme. SM-liiga ottaa antamallaan kurinpitopäätöksellä selvän kannan pelin ulkopuoleisiin tapahtumiin. Kaikkea saa tehdä, kunhan ei jää kiinni. Tai todisteeksi ei jää mustelmia.
Jätän kuitenkin asian käsittelemisen itseäni järkevämmille päättäjille. Mielenkiinnolla odotan vedetäänkö kaukalon ympärille metalliverkko, joka eristää katsomon täydellisesti pelitapahtumista. Vai toteutuuko visio demilitarisoidusta jääkiekkopelistä, missä vahvimman oikeus on laki.
Jos tämä päivä koittaa, kutsun kaikki vihamieheni kiekkokaukaloon välejä selvittelemään.
Siinäpä sitä...