Koskenkorva tuli Tapparaan kaudelle 2002-03 tehtyään edellisellä kaudella edelleen voimassa olevan yhden kauden piste-ennätyksensä. Loistavasti menneiden harjoitusotteluiden jälkeen maalijyvä ja peliajatus katosivat, ja vilttiketju tuli ajoittain hyvin tutuksi. Vaikka kauden pistesaldo oli vaatimaton, niin lopulta mies löysi paikkansa mestaruusryhmässä. ”Suomen paras nelosketju” Koskenkorva - Kuki - Mäkinen oli tärkeä osa sitä pakettia, joka käänsi marginaalit Tapparan hyväksi sinä keväänä.
Nälkä on kova
Viime kausi meni puolestaan joukkueelta penkin alle, mutta Koskenkorva nosti profiiliaan selvästi. Samalla miehen vauhti ja kova yritys lunastivat hänelle lopullisesti paikan fanien sydämissä, varsinkin kun yhteistyö toisen kannattajien suosikin Mäkisen kanssa tuntui sujuvan suorastaan telepaattisella tasolla. Edelliskauden ”hukattujen läpiajojen Suomen ennätys” muuttui miehen henkilökohtaiseksi maaliennätykseksi. Myös tuo pari vuotta vanha piste-ennätys olisi luultavasti mennyt rikki, ellei mies itse olisi ollut niin usein jostakin paikasta hajalla. Tälle kaudelle jäikin kova näyttämisen halu:
- Siinä jäi kauden tärkeimmät pelit pelaamatta vamman takia. Muutenkin oli henkilökohtaisesti todella rikkonainen kausi. Alkukaudesta oli kylkiluut sökönä, joulun tienoilla jalkapöytä ja loppukaudesta sitten ranne. Kyllä siitä nälkää jäi ja kovasti, Koskenkorva kertoo.
Rannevammasta toivuttuaan mies on saanut kuitenkin harjoitella terveenä koko kesän. Päällimmäinen miete pari viikkoa ennen kauden alkua onkin selvä:
- Kovasti jo ensimmäisiä sarjapelejä odotellaan, vaikka jokunen harjoituspelikin on vielä edessä. Kiva päästä taas tositoimiin, mies uhkuu.
”Ei muuta kuin urku auki”
Viime kausi jätti myös joukkueelle paljon näyttämisen halua. Kun alkamassa on kolmas kausi Tapparassa, niin miltä tilanne ja joukkue näyttävät verrattuna vuoden ja kahden vuoden takaisiin?
- Kaiken kaikkiaan näyttää hyvältä. Hyvä ja pitkä kesä on saatu treenata suhteellisen terveinä. Nyt meillä on kasassa nälkäinen porukka. Eihän tämä joukkue kokoonpanoltaan älyttömästi ole viime vuodesta muuttunut, mutta luulen että oikeanlaisia miehiä on pakettiin tullut. Hyviä vahvistuksia, ja varmasti iskukykyinen porukka, ”Kossu” uskoo.
Harjoituspeleissä on nähty, että yhteistyö Mäkisen kanssa edelleen toimii. Arto Kuki on kuitenkin ketjusta poissa, ja hänen saappaitaan ollaan nähtävästi sovittelemassa Lukosta tulleelle Mika Viinaselle. Kuinka Viinanen on ketjuun istunut?
- Hyvin on istunut. Taitava pelimies, Tampere cupissa loksahti meidän kentällä palaset sen verran hyvin kohdalleen että ei ole kyllä valittamista. Kunhan saadaan Mäkinen vielä terveiden kirjoihin, niin ei muuta kuin urku auki, Koskenkorva hehkuttaa.
Yhteispeli Mäkisen kanssa on sujunut jo pitkään todella mallikkaasti. Mikä se teidän salaisuutenne oikeastaan on?
- Vaikea sanoa. Sattuu vain jotenkin ajatukset niin hyvin yhteen. Ehkä siinä on sekin, että ollaan molemmat aika suoraviivaisia pelaajia. Mäkinen siinä enemmän rouhii koollaan ja voimallaan, ja minä sitten ehkä haen sellaista suoraviivaista liikettä. Tuntuu, että täydennetään toisiamme siinä aika hyvin.
Löytyikö tuo tutkapariyhteys aikanaan saman tien vai onko se kehittynyt tässä vuosien mittaan?
- Ei siinä montaa harjoitusta tai peliä tarvinnut ihmetellä. Kyllä sen aika lailla saman tien huomasi, että homma toimii.
Ikuinen pörrääjä
Kun puhutaan esikuvista, niin samaa numeroa kantava Saku Koivu on nimi joka tulee ensimmäisenä mieleen. Pikkupoikana esikuvana oli tietysti myös Jari Kurri. Koskenkorvan taustalta ei löydy ketään yhtä henkilöä, joka olisi vaikuttanut urakehitykseen tai pelityyliin ratkaisevasti, mutta yhden kokeneen pelimiehen panos nousee esiin:
- Kaikki junnuvalmentajat ovat tietysti osaltaan vaikuttaneet. Jos kanssapelaajista puhutaan, niin Jokiharjun Juha on varmaan sellainen joka kouli meikäläistä nuorena poikana kun nousin Kärppien edustukseen. Samantyylinen pelimies ja paljon hyviä vinkkejä sain häneltä, ”Kossu” kiittelee.
Viimeisellä Kärppä-kaudellaan Koskenkorva pääsi kokeilemaan A-maajoukkueessakin, ja sitä ennen oli kertynyt parisenkymmentä peliä eri ikäkausien maajoukkueissa. Maajoukkue siintää edelleen miehen horisontissa:
- Kun tavoitteista puhutaan, niin NHL nyt tuntuu vähän kaukaiselta unelmalta, vaikka kyllähän sekin siellä varmasti jokaisella aina on. Mutta maajoukkueessa olisi kiva päästä kokeilemaan. Se on sellainen unelma, joka tuntuu tavoittelemisen arvoiselta ja mahdolliselta.
Millä osa-alueilla pelisi pitäisi eniten kehittyä?
- Maalintekoa tietysti aina harjoitellaan. Taitopuolella yleensäkin on ehkä ne suurimmat puutteet.
Äkkiseltään ajattelisi, että Koskenkorvan rooli on joukkueissa vaihdellut varmasti aika paljon - junnuaikoina mies latoi ajoittain hurjia pistesaldoja, ja välillä mies on taas taistellut peliajasta Tapparan neloskentässä. Mies itse ei kuitenkaan näe että oma peliajatus olisi vuosien varrella kovasti vaihdellut:
- Kyllä minä aina olen tuollainen pörrääjätyyppi ollut.
Tapparassa on niin viime kuin tänäkin kesänä puhuttu paljon pelitavan muuttamisesta. Kuinka paljon tuo näkyy yksittäiselle pelaajalle, ja mitä siellä nyt tällä hetkellä ajetaan takaa?
- Ei se hirveästi siihen yhden pelaajan touhuun vaikuta, pieniä asioita ne kuitenkin ovat. Hyökkäyspeliin on tehty meillä ehkä niitä selvimpiä muutoksia. Yritetään enemmän pitää kiekkoa hyökkäysalueella ja saada luovuutta siihen touhuun sitä kautta, Koskenkorva kertoo.
”Vesihiihto” tappaa taitokiekon
Koukkimisesta ja kahvaamisesta on paljon puhuttu. Sinä olet nopea jätkä ja kova kärkkymään läpiajoja - mitä mieltä olet, saako liigassa estää ja koukkia liikaa?
- Mielestäni ihan selkeästi saa. Eilen kun tuli World Cupin peli Suomi-Tsekki, niin kyllä oli hieno katsoa miten siellä otettiin kovalla kädellä koukkaamiset ja kiinnipitämiset pois. Kyllä sitä ”vesihiihtoa” harrastetaan Suomessa ihan liikaa, saa ottaa aivan surutta mailalla vauhdin pois. Kyllähän se tappaa luovan taitokiekon ihan täysin. Minulle passaisi että ne koukut otettaisiin pois, Koskenkorva miettii.
Koskenkorva ei kuitenkaan ole sitä mieltä, että tilanne olisi juuri muuttunut vuosien varrella, vaikka meteli kahvaamisesta tuntuu kasvavan joka vuosi. Toisaalta parannustakaan kaikki itku aiheen ympärillä ei tunnu saavan aikaan:
- Ei se kahvaaminen ole lisääntynyt, mutta ei vähentynytkään. Joka vuosi siitä aina puhutaan, että nyt otetaan kovalla kädellä ne pois. Linja voi sitten muutaman ensimmäisen pelin ajan olla erilainen kuin ennen, mutta sen jälkeen palataan vanhaan, mies arvostelee.
Joukkueita tai pelaajia Koskenkorva ei vesihiihtokiekosta kuitenkaan syytä, vaan on sitä mieltä että tuomarilinja ratkaisee:
- Onhan se selvää, että kun huomaa että siellä saa kahvata, niin tahtoo se itselläkin siihen mennä. Kyllähän siellä kaikkia keinoja käytetään mitä tuomari sallii, ”Kossu” pohtii.
Jatkokin Tapparassa kiinnostaa
Kaiken kaikkiaan Koskenkorva on ollut tyytyväinen rooliinsa ja vastuuseensa Tapparassa:
- Niin kuin sanottu, niin se ensimmäinen kausi meni osittain henkilökohtaisesti penkin alle ja siinä joutui välillä odottelemaan peliaikaa. Mutta sen jälkeen olen löytänyt paikkani joukkueessa ja ollut ihan tyytyväinen täällä.
Viimeinen vuosi kolmivuotisesta sopimuksesta on siis alkamassa. Miehen itsensä mukaan jatkosta ei toistaiseksi ole puhuttu, mutta se ei tunnu ollenkaan epämiellyttävältä ajatukselta:
- Olen kyllä viihtynyt Tampereella hyvin, ja organisaatio on huippuluokkaa, että mitään valittamista ei ole. Tällä hetkellä tuntuu, että mielellään varmaan jatkaisin tämän vuoden jälkeenkin. Mutta katsotaan nyt vähän eteenpäin, ja sitten riippuu tietysti siitäkin, mitä mieltä seurajohto sitten on, mies päättää.
