HIFK lähti faniensa kannustuslaulujen saattelemana uuteen kauteen nälkäisenä. Vaikka Tommi Santalan, Marek Zidlickyn ja Tuomo Ruudun siirtyminen NHL-kaukaloihin saikin monen Jatkoajan keskustelupalstalle kirjoittaneen HIFK-kannattajan puhkeamaan kyyneliin, valoivat HIFK-ikoni Jere Karalahden ja Hannu Aravirran sopimukset uskoa tulevaan. Kausi nytkähtikin parin ensimmäisen ottelun jälkeen pisteiden valossa käyntiin varsin mukavasti.
-Aravirta toi olemuksellaan jämäkkyyttä koko joukkueeseen. Treenien laatu parani ja kundit lähti innostuneempina ja nälkäisempinä uuteen kauteen, HIFK:n kapteeni Toni Söderholm muisteli.
Kauden alkutaipaleella HIFK:n ottelut olivatkin jännitysnäytelmiä, jotka kulkivat lähes poikkeuksetta saman käsikirjoituksen mukaan: ensimmäisessä erässä helsinkiläiset puskivat päälle yleisen syyttäjän tavoin, mutta toisessa erässä tuli repsahdus, josta vastustaja pääsi usein rankaisemaan. Toisellä erätauolla joukkueen huoltajat kaivoivat esiin voimajuomapullonsa ja antoivat kullekin pelaajalle annoksen lisävirtaa. Uuden latauksen myötä HIFK äityi pelaamaan sarjapisteistä kolmannessa erässä, välillä tehden ratkaisumaalin, välistä kirien tasalukemiin varsinaisella peliajalla. HIFK poti "toisen erän kriisiä", johon edes joukkueen lääkärillä ei ollut parannuskeinoa.
-Kyllä pääsyyt löytyy keskittymisestä, joka herpaantu toiseen erään. Ei osattu suhtautuu siihen, et vastustaja tulee lujaa takaa. Alitajunnastahan ne lähtee,omaa tuhkimotarinaansa käsikirjoittava Söderholm jatkoi.
Viiden voitokkaan ottelun putken katkaisi JYP, joka HIFK:n kotihallissa musersi punapaidat luvuin 1-4. Peli ratkesi kotijoukkueen runsaaseen jäähyaitiossa istumiseen, mutta illan kohokohta oli HIFK:n Raimo Helmisen, Brett Harkinsin saama suihkukomennus. Joukkueen isä-pappana tunnettu syöttökone tulistui vierasjoukkueen Kimmo Pikkaraisen mailahäirinnästä, syyllistyen itse vastustajan nyrkkihäirintään. Sympaattinen amerikkalainen käyskenteli kuitenkin ennen seuraavaa peliä jäähallin käytävillä tuttu Pepsodent-hymy kasvoillaan.
Tämän jälkeen pessimistisimmänkin HIFK-kannatajan mieleen palautui ruusuisia mielikuvia vuoden 1998 tapahtumista, petolauman saalistettua seuraavissa kuudessa ottelussa kussakin kaksi pistettä. Otteluiden kulku muuttui, mutta peruskuvio oli selvä. Helsinkiläisten ykkösvitja oli lyömätön maalitehdas, muiden kenttien haettua paikkaansa kiekkonäyttämöllä. Hannu Aravirta mitä ilmeisimmin löysikin sisäisen leipurinsa, tämän vaivattua väsymättä pelaajamassaansa pelistä toiseen uusiin asetelmiin. Uusista kokeiluista huolimatta tärkeät pisteet otteluista kirjattiin helsinkiläisten pistetilille, asema sarjataulukon piikkipaikalla vahvistui vahvistumistaan.
Ei savua ilman tulta, ei menestystä ilman tappiota.
Tilastollisestikin väistämättömät tappiot löysivät HIFK-leirin lokakuun lopussa. Peräkkäiset tappiot Jokereille ja SaiPalle saivat samaiset fanien negatiivissävytteiset yksilöt parahtamaan hiljaa mielessään:
-Ei kai nyt taas tässä käy näin?!
Kun hallitseva mestari Tappara vielä ryöpytti HIFK:ta murskalukemin 7-2 yhtyivät jo kiekkojournalistitkin laulukuoroon:
-Teillä on nyt kriisi, tiedättekste? Pohti median edustaja ajatuksissaan.
Onnekseen toimittaja piti mietteensä omana tietonaan, sillä HIFK taisteli seuraavissa seitsemässä pelaamassaan ottelussa jälleen kaukaloiden herruuden itselleen. Marraskuussa Nordensköldinkadulla kärsittiin kuitenkin loukkaantumisista mm. Ladislav Benysekin polvi- sekä Eetu Holman silmävamman muodossa. Brett Harkinsin lyhytaikainen nivusvamma aiheutti sekin keskustelupalstoilla spekulointia, kostautuisiko yhden kentän varassa pelaaminen HIFK:lle ongelmia. Ei aiheuttanut, sillä tärkeillä hetkillä ratkaisijoita löytyi muustakin pelaajamateriaalista. Erityisesti Toni Häppölä nosti profiiliaan, tehtaillen tasaiseen tahtiin tehopisteitä henkilökohtaiselle tililleen.
Joulukuussa punapaitojen kurssi kääntyi ja tuttu toisen erän syndrooma uusiutui. Paketti ei tuntunut millään pysyvän liitoksissaan täyttä peliaikaa. Hyökkäykset olivat ajatuksettomia, eikä omalla maalinedustallakaan saatu aikaiseksi kuin loputon mailaviidakko. Väsymys paistoi pelaajien otteista, eikä edes miehen kattoon kiinnittävä pikaliima auttanut joukkueen kokoon kursimisessa. Joulutauko tuli mitä parhaimpaan saumaan.
Ei jotain pahaa, ettei jotain hyvääkin
Jouluaikaan tontut kurkkivat ahkerasti myös HIFK:n toimiston ikkunoista, eikä pienillä viestinviejillä ollut pahaa kirjoitettavaa muistivihkoihinsa. Joulupukki päättikin lähettää etukäteislahjan Nordensköldinkadulle: Pentin, Markun ja Tomin koristellessa toimiston joulukuusta, oli Pärssisen allekirjoituksella varustettu jatkosopimuspaperi tupsahtanut kuin tyhjästä toimitusjohtajan pöydälle. Jatkoa seurasi, kun HIFK-kolleista Lennart Petrell ja Ville Varakas osallistuivat nuorten MM-kisoihin, napaten Aravirran johdolla pronssisen mitalin kotiintuomisiksi.
Seuran materiaalin vahvuus havaittiin syksyn mittaan myös A-maajoukkuetasolla, sillä viisi helsinkiläispelaajaa sai kutsun marraskuussa pelattuun Karjala-turnaukseen. Tuolloin puolustaja Ladislav Benysek loukkaantui ja joutui olemaan sivussa kaukaloiden tapahtumista aina joulutaukoon asti. Joulukuussa leijonien pääluotsi Raimo Summanen leimasi vielä Jere Karalahden, Toni Söderholmin ja Kimmo Kuhdan kisapassit Moskovassa pelattuun Baltica-turnaukseen. Myöhemmin helmikuussa oman henkilökohtaisen kauden piste-ennätyksensä rikkonut Kuhta puki toistamiseen leijonapaidan ylleen Sweden Hockey Games-turnauksessa.
Helsinkiläisseura välttyi Benysekiä ja Holmaa lukuunottamatta pahoilta loukkaantumisilta SM-liigan syysjaksolla. Vuoden vaihteen tietämillä vahvuudesta kuitenkin tippui miehiä jopa miehistökatoon asti. Vähälle peliajalle jäänyt Timo Laaksoharju poistui takavasemmalle, mutta suurin menetys koettiin, kun Jarno Kultanen ja pirteitä otteita pelaamissaan otteluissa esittänyt Ville Varakas poistuivat lasarettiin lähes samanaikaisesti. Kultasen loukkaantumisen myötä Mikko Turuselle lankesi suuri rooli, jonka nuorukainen kuitenkin hoiti mallikkaasti.
Kohti playoffeja
Helsingin IFK sijoittui runkosarjassa 72:lla pisteellään tukevasti kolmannelle paikalle. Petolauma rynnistikin maajoukkuetauon jälkeisissä viimeisissä otteluissaan saalistusasenteella, ottaen useaan otteeseen jo pelin alkuminuuteilla etumatkaa vastustajiinsa. Viimeisimmän kerran näytöstyyliin kaatui runkosarjan kakkoseksi selviytynyt Oulun Kärpät Nordensköldinkadun kotihallissa.
-Saatiin kahden viikon ehjä harjoitus ja hyvä liike Sweden Hockey Gamesien aikana, HIFK:n pääluotsi Hannu Aravirta sanaili helmikuussa pelatun HIFK-Ässät ottelun lehdistötilaisuudessa.
Kaksi ensimmäistä tauon jälkeistä ottelua helsinkiläisjoukkue pelasikin paraatityyliin, voittettuaan Pelicansin vieraissa 0-4 ja lyötyään Ässät kotonaan lukemin 9-2. Tämän jälkeen HIFK joutui tyytymään tasapeliin Espoossa sekä karvaaseen tappioon, kun JYP kaatoi punapaidat luvuin 3-1 Jyväskylässä. Lopuissa runkosarjan kuudessa ottelussa helsinkiläiset keräsivät tililleen viisi voittoa ja ainoastaan yhden tappion.
Lahdessa helsinkiläisjoukkueen vahvuuteen liittyi tsekkiläinen keskushyökkääjä Lubomir Hurtaj. Uusi tulokas onnistui kahdessa ensimmäisessä SM-liigaottelussaan saalistamaan tehopisteet 1+2, vaikkakin tämän jälkeen pistesaldo onkin kasvanut enää yhdellä pisteellä. Jos Hurtajin saapuminen antoi ylimääräistä potkua kentässään pelaavalle Roman Vopatille, ovat helmikuun muutokset muokanneet myös koko joukkuetta askelta lähemmäksi voittavaa kokoonpanoa. Alkukaudesta lähinnä ykköskentän varassa olleet maalit jakautuvat nyt tasaisemmin kentällisten kesken, onnistumisia tulee - Aravirran sanoin - laajalla sektorilla. Uuden pienikokoisen sentterin tieltä väistynyt Kim Hirschovits ei kuitenkaan näe omaa siirtoaan kakkosvitjasta arvonalennuksena tai luottamuksen puutteena.
-Mun kentän rooli on pitää oma maali puhtaana ja siinä samassa tietysti saa onnistua toisessa päädyssä. Ja jos jäähyjä tulee, niin meidän kenttä taistelee minuutteja pois taululta. Lubomirin saapuminen oli pelkästään hyvä asia, koska silleen me saatiin selkeesti leveyttä hyökkäyskenttiin ja roolijaot joukkueen sisällä selvemmiks, Kimi summaili viimeaikaisia tapahtumia.
Mikä taikaresepti HIFK:n valmennusjohdolla onkaan ollut takataskussaan, näyttää se toimivan. Mikä parasta, juuri ratkaisupelien kynnyksellä. Ykköskenttä sekoittaa syöttö- ja maalineduspelaamisellaan vastustajan konsepteja, 2. kentän rymistellessä laidoissa vapaata maalipaikkaa hakien. Hirschovits - Järvinen - Vihko kolmikko puolestaan rikkoo sopivasti vastustajajoukkueen pelaajien kuvioita, pyrkien samalla salamannopeisiin vastaiskuihin. Ville Viitaluoman loukkaantumisen jälkeen A-junioreista nostetut Juha Fagerstedt ja Jermu Porthen ovat hakeneet peliaikaa Toni Häppölän ja Arttu Luttisen ketjussa, jossa Häppölä on tuonut "pappamaista" rauhallisuutta vain muutamaa vuotta itseään nuorempien pelaajien otteisiin. Ahkerana työmyyränä kaukaloista tutuksi tullut Mikko Lainekin on ottanut näkyvämpää roolia pelien edetessä, pari neliapilaa pelihousujen taskuun ja hyvä tulee. Jopa Brett Harkinsin on nähty laukovan kiekkoa ainakin kaksi kertaa. Eikä sovi unohtaa sulavaliikkeistä tanssiduoa Söderholm - Karalahteakaan, jonka esitysten seuraamisesta Jorma Uotinenkin olisi varmasti valmis maksamaan pääsylipun hinnan.
-Nyt on viikko aikaa, jonka aikana tullaan käymään läpi pelityyliä. Kontrolloitu ja huolellinen peli sekä sataprosenttinen keskittyminen ovat avaimet onnistumiseen, Söderholm totesi ja jatkoi.
-Nyt on ihan sama miltä se näyttää, jokanen peli on voitettava.
Pussatkaa Poikaa Tapparan pojat, tämä joukko saattaa viedä sen teiltä!
