New Hartfordissa syntynyt Sator aloitti valmennusuransa suhteellisen nuorena, opiskellessaan Bowling Green -yliopistossa.
- Ensimmäinen työpaikkani oli itseasiassa Ruotsissa, 70-luvun lopulta 80-luvun alkuun, mutta toimin yliopisto-opiskelujeni aikaan apulaisvalmentajana Bowling Green State Universityssa. Päävalmentajana toimi tuolloin mr. Ron Mason, josta tuli myöhemmin kaikkien aikojen eniten voittoja kerännyt yliopistovalmentaja.
- Valmennus kuului tuolloin osana pakettiin, jolla opiskeluni maksettiin. Vaikken ollutkaan varsinaisesti ammattivalmentaja, on yliopistovalmennus niin lähellä ammattilaisvalmennusta kuin ilman sopimuksen allekirjoittamista voi päästä.
Ruotsista Sator siirtyi takaisin Pohjois-Amerikkaan, tällä kertaa NHL-joukkue Philadelphia Flyersin apulaisvalmentajaksi. Kahden kauden jälkeen hänestä tuli New York Rangersin päävalmentaja kaudeksi 85-86. Tuolloin Ted koki yhden NHL-uransa hienoimmista hetkistä.
- Patrick-divisioonan voittaminen pudotuspeleissä New York Rangersin kanssa oli varmasti yksi mieluisimmista kokemuksistani NHL:ssä. Se oli ensimmäinen työni päävalmentajana joten se luonnollisesti jäi mieleen, Sator muistelee.
Puolentoista Rangersissa vietetyn kauden jälkeen Sator siirtyi Buffalo Sabresin päävalmentajaksi.
- Myös tuohon aikaan liittyy yksi mieluisimmista muistoista. Voitimme Buffalo Sabresin kanssa puna-armeijan joukkueen haasteottelussa. Se oli uskomaton kokemus minulle.
Kahden täyden Buffalo-kauden jälkeen Sator siirtyi jälleen apulaisvalmentajan hommiin, työskennellen muun muassa Bostonissa, St. Louisissa, Hartfordissa sekä AHL:n Syracusessa. 13 vuotta NHL:ssä opetti miehelle myös valmentajantyön nurjan puolen.
- Valmentajalle on luultavasti uran vaikein hetki, kun ensi kerran ymmärtää miten korvattavissa oleva hän on. Tätä tapahtuu paljon. Valmentajan yhtäjaksoinen aika yhdessä NHL-joukkueessa on tällä hetkellä keskiarvoltaan 1,4 vuotta. Se kaikki on heijastusta lajin taloudellisista vaatimuksista. Kun taloudelliset kustannukset, pelaajien palkat ynnä muut kasvavat, on organisaation helpoiten korvattavissa oleva henkilö valmentaja.
Syracusessa vietetyn kauden jälkeen palasit päävalmentajaksi ECHL-liigan New Orleans Brassissa kautena 97-98.
- Vietin viisi vuotta New Orleansissa. Meillä oli siellä mahtavat olosuhteet ja toimintavalmiudet. Koripalloseura Charlotte Hornets muutti kuitenkin Charlottesta New Orleansiin ja se oli jääkiekon loppu, Sator harmittelee.
- Olin tuolloin erittäin onnekas. Olimme pitäneet ammattilaisten kehitysleiriä kahtena vuotena ja eräs läheisistä ystävistäni, Detroitin apulaisvalmentaja Barry Smith soitti minulle ja kysyi kiinnostaisiko minua tulla Suomeen. Kun valmensin Buffalo Sabresia, ensimmäinen all-star-pelaajani oli Christian Ruuttu, joka kuten tiedämme on Bluesin toimitusjohtaja.
- Saapuessani Christian kertoi, että Blues etsii myös valmentajaa, joten tänne saapumiseni oli kyse hyvästä onnesta ja oikeasta ajoituksesta, Ted kertaa.
Olet työskennellyt vuosien saatossa monenlaisten valmentajien kanssa. Kuka on ollut suurin vaikuttaja urallasi?
- Epäilemättä yksi tärkeimmistä on Ron Mason. Hän oli oppi-isäni yliopistossa. Mentorini maajoukkueessa oli Bob Johnson, joka oli yksinkertaisesti upea ihminen ja upea valmentaja. Valitettavasti menetimme hänet aivan liian aikaisin. Maajoukkueajoilta minulla on todella lämpimiä muistoja, Ted kertoo.
- Olen saanut myös kunnian toimia loistavien eurooppalaisten valmentajien, kuten Ludek Bukacin, Tikhonovin ja Leif Boorkin kanssa. Ja nyt on ollut hienoa tutustua eräisiin Suomen parhaista valmentajista. Se on ollut hieno kokemus minulle.
Valmentajista ja valmentamisesta
Olet nyt tutustunut jossain määrin suomalaisiin valmentajiin. Kuka on mielestäsi paras valmentaja Suomessa tällä hetkellä?
- Olisin väärässä jos sanoisin, että ”tämä on paras ja tämä toisiksi paras”. Jokainen valmentaja SM-liigassa on erittäin hyvä valmentaja. Jos ajattelee viime vuotta, voisi sanoa parhaan valmentajan olleen Tapparan valmentaja, koska he voittivat. Nyt on 12 muuta valmentajaa jotka jahtaavat heitä tänä vuonna. Suomen valmennuksen taso onkin yksi maailman parhaista.
- Otetaan esimerkiksi vaikka Suomen maajoukkueen valmentajat tällä hetkellä: näillä miehillä on uskomattomia saavutuksia. Me Bluesissa olimme onnekkaita saadessamme Hannu Virran tänne. Kun katsoo maajoukkueen henkilöstölistaa, tuntuu melkein kuin katsoisi Suomen jääkiekkoilun ”kuka on kuka”-listaa, Sator hehkuttaa.
Maajoukkueen kaikki valmentajat ovat entisiä pelaajia. Pitääkö valmentajan olla mielestäsi entinen pelaaja ymmärtääkseen peliä?
- Uskon että se auttaa, muttei sen pidä olla tärkein peruste. Uskon tärkeimmän asian tämän päivän urheilijoiden kanssa olevan kommunikointitaito. Tärkeää on se, miten saat pelaajasi työskentelemään, kuuntelemaan ja olemaan aktiivisia osallistujia.
- Pelin muuttuessa siitä on tullut yhä enemmän ”pelaajien peli”. Meistä valmentajista on tullut samalla yhä enemmän kuuntelemaan keskittyvä osapuoli, entisen äänessä olemisen sijaan. Ihmiset tulevat katsomaan pelaajien pelaavan, eivät valmentajien valmentavan.
Raimo Summanen ja Hannu Jortikka tunnetaan esimerkkeinä vastakkaisesta koulukunnasta. Kummatkin ovat voimakkaita persoonia ja vahvoja auktoriteetteja joukkueissaan.
- Kaikilla valmentajilla on ainutlaatuinen persoonallisuus ja kaikki valmentavat vahvuuksiensa mukaisesti. Jos homma toimii, pitää jatkaa hyväksi havaitulla tavalla. Et voi muuttaa arvojasi, jotta joukkueellasi olisi mukavempaa.
- Kummankin valmentajan track-record on hyvin vakuuttava. Raimo Summasella on uskomaton pelaajatausta, hän voitti Jokereiden kanssa mestaruuden ja oli apulaisvalmentajana IFK:ssa heidän voittaessaan mestaruuden. Hänellä on Stanley Cup -sormus, joten hän tietää miten voittaa. Mitä he tekevätkin, he näyttävät tekevän sen oikein, toteaa Blues-valmentaja.
SM-Liiga, maailman toisiksi tasokkain kiekkosarja?
Pohjois-Amerikassa, Ruotsissa, Italiassa ja Suomessa työskennelleellä valmentajalla on varmasti mielipiteitä SM-liigasta ja sen nykytasosta. Monien mielestä pelin taso on laskenut viime vuosina.
- Mielestäni väite on hiukan hullunkurinen. Ehkä pelin taso on laskenut, mutta sillä ei ole mitään tekemistä lahjakkuuden kanssa. Parhaat pelaajat ovat vain saaneet sopimuksia NHL:ään. Kun katsoo Suomen ulkopuolella pelaavien suomalaisten määrää… Jos heidät kaikki tuotaisiin takaisin Suomeen, olisi tämä vahvin liiga mitä täällä on koskaan nähty, Sator kiertää kysymyksen.
Entä Suomen ja Ruotsin välinen taso, onko kummassakaan maailman toisiksi parasta liigaa?
- Itselleni mahdollisuus nähdä kaksi niin hienoa kiekkomaata on todella upeaa. Tämä on toki vain yksinkertaistus, mutta 20 vuotta sitten pidin ruotsalaista kiekkoa yhtenä maailman parhaista. Palattuani tänne huomasin kuitenkin, että suomalaiset eivät ole vain ottaneet ruotsalaisia kiinni vaan joissain asioissa myös menneet ohi, etenkin yksittäisten pelaajien kehittämiseen liittyvissä asioissa.
Mutta entä peli itsessään, missä suomalaisilla olisi kehittämistä?
- Jos jotain asiaa haluaisin nähdä kehitettävän valtameren tällä puolen, olisi se hyökkääminen vastustajan maalille.
- Viime kaudella Suomi isännöi MM-kisoja. Se oli mahtava näyteikkuna Helsingille ja Suomelle, vaikkei se päättynytkään Suomelle edullisesti. Maailmanmestaruuden voittanut Kanada oli varmasti taitava joukkue, mutta yksi asia jonka he tekivät paremmin kuin kukaan muu, oli vastustajan maalille ajaminen.
- Teknisesti suomalaiset pelaajat ovat huippuluokkaa. Jos jokin osa palapelistä puuttuu, se on se viimeinen silaus vastustajan maalilla.
Onko se mielestäsi kiinni henkisestä kantista vai onko kyseessä fyysinen juttu?
- Hiukan kumpaakin. Asia ei muutu yhdessä yössä, mutta kuten sanoin, kunnioitan suuresti suomalaista kiekkoa. Teidän parhaista urheilijoistanne monet pelaavat jääkiekkoa, ja aivan oikeista syistä. Ilmasto on lajille otollinen, suomalaiset ovat karaistunutta ja kovaa kansaa. Tämä laji tuo hyvin ne ominaisuudet yhteen.
- Se palapelin puuttuva osa, se päättäväisyys onnistua... Olemme hyvin lähellä, ehkä seuraava sukupolvi saavuttaa sen. Siitä puhutaan muuallakin, ei vain SM-liigassa vaan myös maajoukkueessa. Jos menet NHL-peliin, ensimmäisiä asioita joita huomaat on tapa, jolla pelaajat ajavat maalille. Siellä peli ratkaistaan.
Bluesin pelityyli, pohjois-amerikkalaista voimakiekkoa vai eurooppalaista vauhtia?
Tedin peräänkuuluttama päättäväisyys ja voima vastustajan maalin edessä tulee epäilemättä olemaan yksi Bluesin pelityylin tärkeimpiä piirteitä ensi kaudella. Mikä tulee Ted Satorin Bluesin ilme sitten olemaan? Pelaako joukkue agressiivisesti, kovaa taklaten...?
- Luulen noiden kahden määreen kuvaavan hyvin peliämme. Haluamme olla aggressiivisia ja pelata nopeaa peliä. Meillä on hyvin luisteleva, nopea joukkue joten aiomme laittaa painetta kiekkoon vastustajan päädyssä, emmekä välttämättä ensimmäisenä ole puolustamassa omalla alueella.
- Se ei tarkoita, ettemmekö aio puolustaa hyvin joukkueena, mutta luulen painottavamme hyvää joukkuehyökkäystä, Sator kertoo.
Pohjois-Amerikassa ennen Bluesia valmentaneelle amerikkalaiselle eurooppalainen kiekko viime vuosien sääntömuutoksineen oli uutta. Miten sitten Ted näkee muutokset?
- Minä nautin pelistä ilman punaviivaa. Mielestäni meidän pitää nopeuttaa peliä ja pitää peli jatkuvana toimintana. Mielestäni punaviivan poisto auttaa tiivistämään peliä ja tekee siitä hienoa.
- Espoossa opetamme pelaajille nopeaa peliä ja maalille menemistä. Tämän tyyppinen kiekko on hienoa. Jos saisin ehdottaa yhtä asiaa NHL:lle, ehdottaisin punaviivan poistamista.
Peliä halutaan nopeuttaa muutenkin. Eräässä elokuisessa harjoitusottelussa testattiin pelaamista neljällä neljää vastaan. Onko tämänkaltaiseen muutokseen mielestäsi tarvetta?
- En usko. En usko, että meidän tarvitsee keksiä pyörää uudelleen. Jääkiekko on edelleen yksi maailman nopeimmista ja hienoimmista joukkuepeleistä. Neljällä neljää vastaan pelaaminen on jännittävää, siihenhän on menty jatkoaikojen peluussa sekä täällä että NHL:ssä.
- Mutta jos kyseinen muutos tehtäisiin, vietäisiin ensinnäkin pelaajilta työpaikkoja pois. Meillä on jo tähtisysteemi ja tämä voimistaisi sitä. Uskonko neljällä neljää vastaan pelaamiseen? Ehdottomasti, mikäli tuomarit antavat kummallekin osapuolelle yhtäaikaiset jäähyt, Sator heittää.
Tuomarit – nuo tärkeät, mutta aliarvostetut raitapaidat
Kaksi vuotta sitten SM-liigassa pelattiin kahdella päätuomarilla. Järjestelmästä kuitenkin luovuttiin ennen viime kautta ja palattiin yhteen päätuomariin. Kritiikkiä lensi, totuttuun tapaan, sekä puolesta että vastaan.
- Olin viime kaudella itseasiassa todella tyytyväinen tuomaritoiminnan tasoon. He tekivät joka ilta erittäin hyvää työtä. Valmentajan näkökulmasta parhaiten tuomittu peli on sellainen, jossa tuomarin läsnäoloa ei huomaa.
- Tuomareilla on kova työ, heitä kritisoidaan jatkuvasti ja heidän toimiaan seurataan erotuomaritarkkailijan toimesta. Heille osoitettu kritiikki kuuluu mielestäni yhtä paljon pelaajillekin. Tuomarien taso viime kaudella oli mielestäni kokonaisuudessa erittäin hyvä.
Viime kaudella puhuttivat erityisesti kovat rangaistukset joskus puhtaistakin taklauksista….
- Siihen mistä puhut, ollaan puuttumassa kummallakin puolella valtamerta, Sator keskeyttää.
- Suurin huolemme jääkiekkoilullisesta näkökulmasta on selästä taklaaminen. Pelaajien koko ja vauhti tuollaisessa tilanteessa johtaa siihen, että joku loukkaantuu. Yritämme siis eliminoida sen.
- Tärkeintä on mielestäni saada pelaajat jälleen kunnioittamaan toisiansa. Voimme toki pakottaa heidät toimimaan sääntöjen mukaan, mutta myös pelaajien täytyy kantaa oma vastuunsa siitä, miten he haluavat peliänsä pelattavan. He ovat se aktiivinen osapuoli.
- Me näemme lukemattomien tuntien videomateriaalia katsomalla mikä menee rajan yli. Kun pelaaja ylittää sen rajan, häntä täytyy rangaista. Tässä on ongelma – pelaajat osaavat huijata vastustajalle rangaistuksen. Kun se menee yli, pitäisi myös siihen puuttua.
- Onkin mielenkiintoista nähdä ensimmäisten 10-15 pelin aikana miten sääntöjä tulkitaan. Parhaat tuomarit liigassa ovatkin mielestäni niitä, jotka määrävät tahdin heti alusta saakka ja pysyvät linjassaan.
Kuka tuomari SM-liigassa on mielestäsi tällainen?
- En tunne tämän liigan tuomareita vielä yhtä hyvin kuin varmastikin tämän kauden jälkeen, mutta jos mietin NHL:ää... Esimerkiksi Andy Van Hellemond, joka on nyt tuomarivalvoja. Pelaajat tiesivät, että peli oli hänen hallussaan. En usko, että pelaajat tuomareilta muuta kaipaavatkaan kuin johdonmukaisuutta – jos tämä on jäähy ensimmäisellä minuutilla, on se jäähy myös viimeisellä minuutilla. Parhaat tuomarit tekevät näin. Mutta en osaa nimetä ketään yksittäistä tuomaria, mielestäni he kaikki tekivät erittäin hyvää työtä, Sator vakuuttaa.
Haastattelun toisessa osassa puhutaan enemmän mm. Bluesista. Sen voit lukea täältä.