Sekaisin menneen muurahaispesän juuret löytyvät nettifoorumeilta. Jatkoajan keskustelupalstalla ja varsinkin Ilveksen omalla palstalla on pitkin kautta vallinnut lynkkausmieliala, joka tietenkin pohjautuu joukkueen ja valmennuksen heikkoon suoriutumiseen. Sanalliset haulikonlaukaukset lentelevät summittaisesti vailla varmaa tietoa saati lähteitä, ja sikariporras on saanut oman osansa.
Hallituksen puheenjohtaja Hannu Meskanen teki taannoin ennennäkemättömän peliliikkeen ja alkoi vastailemaan kysymyksiin ja katkomaan huhuja mainituilla palstoilla – omalla nimellään. Ajatus oli ihailtava, mutta käytännön toteutus kävi mahdottomaksi, kun nimettömän nettirääpimisen sotasankarit eivät osanneet elettä arvostaa. Suivaantunut Meskanen jätti kirjoittelun marraskuussa vedoten sen turhuuteen.
Arvovaltaisen johtohahmon kirjoittelu keskustelufoorumeilla nosti niiden painoarvoa, kun urheilutoimittajat alkoivat seurata juttuja. Tunteet pinnassa mölyävien fanien, Meskasen asiallisen kirjoittelun, huhupuheen ja joukkueen urheilullisen tilanteen sekametelisoppa johti lopulta siihen, että lehdistö innostui asiasta torstaina.
Toimittajat revittelivät kolumneja huhupuheiden perusteella ja pommittivat niin valmentajia kuin omistajiakin kysymyksillä, jotka pohjautuivat toisten medioiden ”tietoihin”. Lopulta Meskanen ilmoitti erostaan ensi keväänä ja vetosi Iltalehden kolumniin, joka oli otsikoitu Raimo Summasen huhusitaatin mukaan: Räjäyttäkää Ilveksen toimisto.
Antakaa meille Barabbas!
Meskanen on tehnyt virheitä niin valmennusryhmän nimityksissä kuin siinäkin, että hän tuntuu ottavan seuran asiat ja kritiikin mistä tahansa suunnasta henkilökohtaisesti. Toimittajien jonkinasteinen mielenkiinto miehen puuhia kohtaan on siis suotavaa. Hallituksen puheenjohtajan pitäisi olla immuuni niin lehdistön kuin yleisönkin huuteluille, ja asiasisällöltään rautaisen vastineensa jälkeen puheenjohtaja olisi voinut tyylikkäästi ilmoittaa, että katsotaan kauden jälkeen, keiden päitä laitetaan vadille.
Entäs toimittajat sitten? No, taas tuli näytettyä, että kynä on miekkaa mahtavampi. Mieleen tulee tässä kohtaa kuitenkin se, että oikeuden jakamisen sijaan norsunluisen pressikatsomon jäsenet näyttivät peukkua alas ja pistivät miehen teuraalle sirkushuvien vuoksi. ”Teroittakaa pojat giljotiini, ei olla taas vähään aikaan päästy rälläämään.”
Viitseliäs journalisti olisi ennen jutun kirjoittamista haalinut käsiinsä faktatietoa osakeyhtiön parin viime kvartaalin toiminnoista, sen verran tiiviitä Meskasen vastaukset ja oikaisut rahapuolen kysymyksiin ovat olleet. On vaikea uskoa sitäkään, että mies kaikkien kirjoitustensa ja kommenttiensa jälkeen pelaisi jotain saunakerhopelejä julkisuudelta piilossa. Viidakkorummun käyttäminen jutunjuurena on ammattiylpeyden kuralätäkössä uittamista, vaikka joskus osuisikin oikeaan. Myös iltapäivä- ja urheilulehdistössä.
Ilveksen ongelmat tiivistyvät tällä hetkellä Seppo Hiitelään. Joukkueen otteiden ja rosteritäydennysten perusteella näyttää siltä, että mies pitäisi välittömästi laittaa takaisin urheilukauppansa toimistoon mököttämään. Sitä paitsi ammattilaisurheilussa pitäisi olla mahdotonta hoitaa sekä valmentajan että GM:n tehtäviä yhtäaikaa, vaikka sukunimi olisi Dumbledore. Hiitelän joukkogrillaaminen olisi ollut medialta paljon tahdikkaampaa vahtikoiran hommaa.
Nyt kuluttajat saivat kouluttamattoman terrierinpennun, joka sontii ruokakuppinsa viereen.
Kirjoittajan mielestä lukijan oikeus saada oikeaa tietoa ei ole vielä kadonnut.
