JYP kömmähti jo toisena vuonna peräkkäin välierävaiheeseen. Tapausta verrattiin ahkerasti edelliskauden tilanteeseen, jossa Kai Suikkasen piiskaama TPS kaatoi Goljattinsa ja eteni aina SM-kultaan saakka.
Tilanne oli kuitenkin tänä vuonna hieman toisenlainen. Edelliskaudella, osittain ihan aiheestakin, putoaminen laitettiin eittämättä raskaan Kärppä-sarjan piikkiin. Tänä vuonna joukkueen piti päästä haastamaan välierävastustaja Blues tuoreena ja täynnä voimaa. Bluesin piti olla se väsyneempi osapuoli.
Blues kuitenkin oli kentällä lopulta kaikkea sitä, mitä juuri JYPin tuli olla: uhrautuva, taisteleva, äärimmäisen tiiviisti puolustava. Bluesin tahtotila yksinkertaisesti äimistytti jyväskyläläiset ja runkosarjassa espoolaisilla jäätä pyyhkinyt itsevarma hurrikaaniryhmä muuttui maalinteon kanssa tuskailevaksi ja hermoilevaksi joukkueeksi.
Pronssiotteluun luisteli vastaan kotijäälle motivoitunut Rauman Lukko, joka käyttikin isäntien pettymyksen hyväkseen ja nouti lopulta himmeimmät mitalit mukaansa Länsi-rannikolle. Tämä olikin lopulta suurin ero viimekauteen. Nyt JYP jäi ilman jalometallia.
Positiivisia kuulumisiakin Jyväskylän ennätystehtaalta
Kauden päätös on kaikessa ikävyydessään vienyt lähes kaiken huomion JYPin loisteliaasta runkosarjasta sekä sen aikana saavutetuista hienoista merkkipaaluista. Väliin hieman kevätauringon pilkahduksiakin.
Lopun turmiosta huolimatta JYP oli tällä kaudella hyvä. Se oli runkosarjassa niin hyvä, että SM-liigan uusi piste-ennätys näki päivänvalon. 129 pistettä 60 pelissä on kiistämättä kova suoritus.
Risto Dufvan miehistö aiheutti harmaita hiuksia vastustajilleen rakentamalla kentälle viiden miehen ihmismuurin estämään maalintekoa. Usein hienolla menestyksellä. Tästä parhaana todisteena SM-liigan uusi nollapeliennätys. Pekka Tuokkola ja Joni Myllykoski pitivät maalinsa koskemattomana peräti 16 ottelussa. Lisäksi päästettyjen maalien keskiarvo, n. 1,6 maalia per ottelua on sellainen, että tämän vuoden Englannin valioliigan häntäpään joukkueet olisivat putoamiskamppailua käydessään vastaavasta hyvinkin tyytyväisiä.
Hippoksen kotitaika oli ihmeellinen. JYP hävisi runkosarjassa kotikaukalossaan vain neljä kertaa. Näistä vain kahdesti varsinaisella peliajalla. Kaksi kertaa voiton kävi nappaamassa suomenmestaruutta juhlinut HIFK.
Kauteen mahtui joukkueen hienojen pelillisten saavutusten ohella myös hienoja hetkiä pelaajille. Kautta yhteenvedettäessä ei voida sivuuttaa Eric Perriniä ja hänen jatkoaikaratkaisuaan heti paluuottelussa. Harri Pesonen otti suuren harppauksen kohti liigan tehokärkeä ollen JYPin tehokkain pelaaja pudotuspelien 10 pisteellä. Ja kuka paikallaolleista on unohtanut Filip Riskan rankkarilämäriä Bluesia vastaan. Kapteeni Juha-Pekka Hytönen nautiskeli puolestaan uransa sadannen SM-liigamaalin samassa ottelussa.
Voidaan siis todeta, että koko kauden kohonnut hurrikaanitaikina lässähti vasta välierävaiheessa. Tuo lässähtäminen oli kuitenkin se karvain pala ja hienosti sujunutta kautta ei enää osattu arvostaa.
Kausi spekuloitu, mitä tapahtuu seuraavaksi?
Vaikka JYP on ollut runkosarjassa lähes dominoiva viimeisen kolmen kauden ajan, on sen lopullisessa sijoituksessa nyt laskeva käyrä. Kultamitali vaihtui ensin pronssiseen ja tämän kauden päätteeksi JYPin sijoitus tipahti taas yhden pykälän. Seuraava kausi on äärimmäisen tärkeä, sillä käyrän jatkaessa laskuaan se tietäisi hurrikaanipaitojen jäämistä ulos mitalipeleistä.
Kuinka JYP sitten kykenisi selättämään demoninsa ja varmistamaan, että vuosi 2009 ei jäisi ainoaksi viiriksi jäähallin kattoon? Tulisiko uudistaa peliä tai pelaajia? Miten joukkue reagoi, jos pitkän sopimuksen solminut valmentaja Dufva ei saa joukkueen menestyskäyrää jälleen nousuun?
Tällä kaudella JYP ikäänkuin kokeili hieman erilaista pelaajamateriaalia Jussi Makkosen ja Vili Sopasen muodossa. Kummankaan otteisiin ei lopulta oltu tyytyväisiä ja JYP palasi kaikkien ketjujen osalta sille tyypilliseen pelityyliin. Dufva johti joukkuettaan tiiviisti, mutta tärkeällä hetkellä pelityyli rapistui.
Jatkuvasti katastrofista jauhettaessa voidaan toisaalta kulunutta kautta miettiä myöskin siltä kantilta, että SM-liiga on hieno ja tasainen sarja. Yhtäkään joukkuetta ei tulisi nostaa valtavaan ennakkosuosikin asemaan, vaan ymmärtää tosiseikka, että kuka vain voi voittaa kenet vain ja että mestaruuden voittaminen vaatii jokaisen pikkuseikan loksahtamista kohdalleen. Rutiinipelillä ei kukaan kultaa huuhdo.
Mitä ensi kausi tuo tullessaan? Se jääköön nähtäväksi. Nyt on aika kuitenkin päättää kulunut kausi ja sen spekulointi. JYP oli hyvä, mutta finaaleissa pelasivat lopulta kuitenkin oikeat joukkueet. Mestaruus on ansaittava, ja siihen ei tämän vuoden JYPin rahkeet riittäneet.
