Kun HPK putosi jatkosta playoffien ensimmäisellä kierroksella, pudotuspelien vanhimman pelaajan tittelin ottaa JYPin puolustaja Kalle Koskinen. Kahdella liiganestorilla, Koskisella ja HPK:n Marko Tuulolalla on ikäeroa neljä päivää vajaat 11 kuukautta.
3. tammikuuta 1972 syntynyt Koskinen on osoittanut olevansa kokemuksellaan yksi peruskivi JYPin pelillisen menestymisen taustalla. Puolustuspään luottopakki ei hötkyile eikä hätäile, vaan hoitaa tilanteen toisensa jälkeen kokemuksen tuomalla varmuudella.
JYPin joukkueen runko on kokenut. Joukkueessa on 15 pelaajaa, jotka ovat kokeneet JYPin uuden nousukauden mitalivuodet. Kokemusta löytyy vielä pidemmältäkin aikajaksolta, sillä näistä 15 pelaajasta kahdeksan oli putoamassa Tapparalle puolivälieräsarjassa keväällä 2008.
Ja sitten on Kalle Koskinen.
Kallen tarina JYPissä alkoi 17 vuotta sitten. Pitkänhuiskea, nälkiintyneeksi koripalloilijaksikin kuvailtu puolustaja nousi liigarinkiin kaudella 1993–1994 ja otti paikkansa jyväskyläläismiehistössä välittömästi. Keväällä 1994 mies pelasi ensimmäiset pudotuspelinsä.
– En muista niistä pleijareista yhtään mitään, olisiko ne pelattu TPS:ää vastaan?
– Ei silloin ollut vielä edes kovin tosissaan, se oli sellaista juniorimeininkiä. Pelipaikka tuli niin yllättäen, etten osannut ottaa sitä vielä kovin vakavissani.
Ensimmäinen playoff-sarjan vastus oli tosin Lukko, joka lopulta vei sarjan voitoin 3–1. Koskisen saldo oli neljä pudotuspeliä, nolla tehopistettä – eikä tietoa tuon taivaallista tulevasta, mittavasta urasta.
JYPistä Koskinen siirtyi Pelicansiin vuosituhannen vaihteessa ja jatkoi Lahdesta matkaansa Ruotsiin. Timråssa vierähti kuusi kautta, joista yhtä lukuunottamatta joukkue pelasi vuosittain pudotuspelejä.
Nyt Koskisella alkavat 14. pudotuspelit pääsarjatasolla 18 kauden aikana. 95 playoff-ottelussa puolustaja on kerännyt tehot 7+14.
Runkosarja
pelkkä välipala
Voinee sanoa, että Koskisella on perspektiiviä katsoa joukkueensa tunnetilaa pudotuspelien alla. JYP on levännyt reilun viikon – pelillisesti katsottuna ottanut hieman kevyemmin jo pidemmän aikaa. Koskinen kuitenkin väittää, että paketti on kunnossa, kun tosipelit perjantaina alkavat.
– Tämän viikon treenit ovat osoittaneet, että keskittyminen tekemiseemme on tällä hetkellä kova. Hyvä tekemisen meininki tällä hetkellä päällä, Koskinen kertoo.
Koskisen kausi katkesi tammikuussa rannevamman vuoksi. Hän teki paluun kaukaloon, kun runkosarjassa pelattiin viimeistä viikkoa. Nyt ranne on miehen omien sanojensa mukaan kunnossa.
– Tositoimiin palatessani ranne tuntui paremmalta kuin osasin odottaa. Ranne ei sittemmin ole haitannut peleissä, vanhaa vammaa ei itse asiassa ole edes huomannut pelin tuoksinassa.
Paluu kaukaloon ei osunut helpoimpaan rakoon. Runkosarjaa ehdittiin pelata 18 kierrosta Koskisen ollessa poissa. Tuntumaa oli lähdettävä hakemaan peleistä, joissa joukkueelle ei ollut enää panosta.
– Jätkistä huomasi, ettei aina ollut sata lasissa. Kun runkosarjan voitto oli jo varmistunut, ei tilanne ollut helppo kenellekään. On kuitenkin fakta, että jotta yksi pelaaja onnistuu, on koko muunkin joukkueen onnistuttava. Tietyllä tapaa lisävaikeuksia pelituntuman löytämiseen siis oli.
Verrattuna kahteen edelliseen kevääseen edessä olevat pudotuspelit tuovat JYPin jälleen uuteen tilanteeseen. Mestaruusvuonna 2009 runkosarjan voitto oli ”uutta makeaa”, kun vuosi sitten runkosarjan voitto tuli työn ja tuskan kautta viime metreillä. Nyt runkosarjan voitto varmistui hyvissä ajoin ja ajatukset voitiin kääntää pudotuspeleihin ajoissa.
– Viime kaudella runkosarjan voitto tuli meille vähän yllättäen, sillä se oli myös muista joukkueista kiinni. Ensimmäinen runkosarjan voitto oli taas sykähdys koko joukkueelle. Tänä vuonna katseet olivat jo pudotuspeleissä hyvissä ajoin. Runkosarjan voitto oli välipala, eikä se ollut mikään ”juttu”, minkä vuoksi kautta olimme pelanneet.
Sitä, kuinka kauan 39-vuotiasta kiekkokonkaria kaukalossa vielä nähdään, ei tiedä vielä mies itsekään. Hän kuitenkin veikkaa, ettei toinen mestaruus ainakaan lannistaisi intoa pelata.
– Ei ensimmäinen mestaruuskaan tuonut tunnetta ”kaikki on nyt voitettu”. Päinvastoin, siitä tuli into, että hitto, täähän on hienoa hommaa ja tätä haluaa lisää. Koska sai kokea, miten hieno juttu mestaruus oli, siksi tässä pelataan vieläkin. Ajatus on, että jos sen tunteen saisi kokea vielä uudestaan.
