Joukkueet ovat kohdanneet toisensa tällä kaudella neljästi. Näitä koitoksia on hallinnut JYP, joka on voittanut kolme, Ilveksen joutuessa tyytymään yhteen. Ensimmäiset kolme kamppailua menivät JYPille ja joulukuun lopussa lukemat olivat rumat, 7-1. Viimeisimmässä kohtaamisessa tammikuussa Ilves esiintyi kuitenkin edukseen. Jatkuuko runkosarjassa tutuksi tullut JYPin ylivoima, vai vieläkö Ilveksellä on tarjota yllätyksiä?
JYPin betoninen viisikkopuolustus on avainasemassa
Päävalmentaja Risto Dufva on joskus tokaissut, että hyökkäys on jääkiekossakin paras puolustus, mutta aivan näin ei JYPin kohdalla asia ole. Väitteessä on sikäli perää, että joukkue kykenee kääntämään peliä koko viisikon voimin hyvin nopeasti, eikä omalle alueelle haluta jäädä kovin pitkäksi aikaa. Kuitenkin tärkein elementti jyväskyläläisten pelitavassa on se, että omaa maalia puolustetaan tiiviisti koko viisikon voimin ja vastustajan hyökkäykset ohjataan kurinalaisesti laitoihin – pois
maalintekosektoreilta.
Tässä totaalipuolustamisessa – tai millä nimellä sitä haluaakaan kutsua – JYP on liigan ehdotonta eliittiä. Monet muut joukkueet pyrkivät kyllä samaan, mutta eivät ole siinä täysin onnistuneet. Joukkue on kasattu ja roolitettu sitä silmäillen, kuinka hyvin pelaaja kykenee sitoutumaan dufvalaiseen pelitapaan. Organisaatiolle on sattunut vain kaksi hutia: Jussi Makkonen ja Vili Sopanen. Sinänsä hyviä pelureita molemmat, mutta sitoutuminen viisikkona tapahtuvaan puolustuspelaamiseen ja toisaalta heidän pelitapansa eivät vastanneet sitä, mitä JYPissä edellytetään.
Akilleen kantapää Dufvan pelitavassa on tiettyjen pelaajien ylipeluuttaminen. Tämä näkyi edellisen kauden TPS-välieräsarjassa, kun muutamalta avainpelaajalta loppui yksinkertaisesti bensa moottorista. Täydellinen sitoutuminen pelitavan noudattamaiseen, runsas erikoistilannepeliaika ja vastuun kantaminen myös tehoista olivat esimerkiksi joukkueen kapteeni Juha-Pekka Hytöselle jo ylivoimaisia tehtäviä kaikkinensa.
Jos puolivälierät lähtevät kulkemaan alusta alkaen JYP-voittoisesti, ylipeluuttamisongelmaa ei tule. Se korostuu ainoastaan silloin, kun joukkue on vaikeuksissa maalintekonsa kanssa tai peli-ilme ei muutoin vastaa valmentajan ajatuksia. Tällöin Dufva antaa luottoa vain tietyille pelaajillensa. Ketjuruletti alkaa pyöriä ja muutamat pelaajat saavat purra vaihtoaitiossa tuppea. Tämä tuottaa usein tulostakin, mutta ei suinkaan aina.
Jyväskylässä luotetaan kotitaikaan
JYP otti runkosarjassa käsittämättömät 26 kotivoittoa 30:sta mahdollisesta. Ainoastaan HIFK ja HPK onnistuivat jättämään hurrikaanipaidat kertaalleen tyystin pisteittä yksittäisissä Jyväskylässä pelatuissa otteluissa. Näistäkin tappio HPK:lle tapahtui JYPille merkityksettömässä viimeisessä runkosarjan kotikamppailussa.
Tilastojen valossa jyväskyläläisyleisö astelee siis varsin tyynin mielin kohti pudotuspelejä. Muutoinkin ero koti- ja vieraspelaamisen välillä oli etenkin kevätkaudella varsin selkeä. Hippoksella JYPillä ei ollut yleensä vaikeuksia saada konetta käyntiin heti ensiminuuteista alkaen, mutta vieraissa ote silloin tällöin takelteli. Minkä tahansa vastustajan on siis onnistuttava omassa tekemisessään täydellisesti, mikäli se aikoo viedä Jyväskylästä voiton mennessään. Sekään ei välttämättä riitä, sillä samaan aikaan JYPin on oltava lievästi alavireinen.
Julkisuudessa on puhuttu koko kauden ajan JYPin tylsästä pelitavasta. Puheilla viitataan juuri viisikkopuolustukseen ja kurinalaiseen pelityyliin. Kuitenkin varsinkin kotona otteet ovat olleet usein railakkaita ja suorastaan vastustajalla leikittelyä. Esimerkiksi Sami Vatasella on oikeus tehdä näyttäviä yksilönousuja läpi kentän, jos tilanne vain tulee vastaan. Myös polkukone Antti Pihlströmin otteet ovat ihastuttaneet jyväskyläläisyleisöä läpi kauden. Sovi ei unohtaa sitäkään,
että runkosarjassa JYP teki toiseksi eniten maaleja heti HIFK:n jälkeen.
Sitä perinteisempää taistelukiekkoa joukkueessa edustavat muun muassa ja nelosketjun Filip Riska ja Olli Sipiläinen. Molemmat ovat Suomen mestareita kahden vuoden takaa ja jo muutoinkin vahvan JYP-statuksen omaavia kiekkoilijoita. Jos pitäisi ennustaa, mitkä nimet nousevat ratkaisijoiden rooliin pudotuspelien edetessä, nämä kaksi sinne olisi helppo heittää. Heidän pelinsä ei välttämättä ole kaunista tai sykähdyttävää, mutta se on virheetöntä, tehokasta ja vastustajaa kuluttavaa.
Syttyykö Ilveksen hurmos täyteen liekkiinsä?
Tampereella puolivälieriin pääsy ei missään tapauksessa ollut itsestäänselvyys. Ilves lähtikin pudotuspeleihin suurimman haastajan asemassa kymmenenneltä sijalta. Joukkue ehti kuitenkin valmistautua "villi kortti" –kierrokseen rauhassa, sillä paikka pudotuspelivaiheessa varmistui aikaisessa vaiheessa.
Runkosarjan loputtua vastaan asettui selvänä ennakkosuosikkina HPK. Tästä asemasta huolimatta Ilves vei sarjan jopa melko helposti kahdessa ottelussa. Joukkueen henki ja yrittäminen oli vastustajaa paremmalla tasolla ja osansa oli myös maalivahdeilla. Tällä kaudella epävarman torjujan maineen saavuttanut Miika Wiikman löi kahdessa ottelussa pahasti epäonnistuneen Teemu Lassilan.
Ensimmäisessä pudotuspelisarjassa Ilveksen kauden suurimmat heikkoudet eivät nousseet esiin. Joukkueen puolustusosasto pysyi mukana vauhdissa ja esimerkiksi johtavaksi pakiksi noussut Ryan Glenn näytti silminnähden nauttivan näiden pelien pelaamisesta. Heikosti viimeisissä runkosarjapeleissä esiintynyt Wiikman piti pintansa ja suurin muutos nähtiin ylivoimapelaamisessa, jossa maalintekotehokkuus oli aivan eri tolalla.
Ilveksen nuori ryhmä on tällä kaudella saanut fanit taaksensa paremmin kuin aikoihin. Joukkue häviää taitotasossa, mutta korvaa sitä parhaansa mukaan periksiantamattomuudella. Tämä ei tarkoita päämäärätöntä kiekon perässä juoksemista, vaan sitä, että pelaajat viisaalla pelillä antavat parhaan mahdollisen panoksen joukkueelle, miettimättä niinkään omaa etuaan.
Nälkää on, vaan mihin se riittää?
Kokemattoman joukkueen ylitettyä odotukset selviämällä pudotuspeleihin, sen suurin tavoite oli saavutettu. Yleisesti oli epäiltävissä, että Ilveksen maha olisi jo täyttynyt ja kauden tärkeimmät pelit takanapäin. Tupsukorvien iskettyä hämeenlinnalaiset tylysti kesälomille päävalmentaja Juha Pajuoja oli helpottunut, mutta ennen kaikkea päättäväinen jatkon suhteen, JYP on haastettava tosissaan.
Ilveksen kevätvire viimeisiä runkosarjapelejä lukuun ottamatta on ollut hieno, mutta tulevasta sarjasta olisi silti epärealistista puhua tasaisena. Runkosarjan 1. ja 10. kohtaavat, joten ennakkosuosikista ei ole pienintäkään epäselvyyttä. Jotta Ilves voisi haastaa jyväskyläläiset tosissaan, pitää sen pelin olla täydellisesti muotissaan.
Nuoret Matias Soinnun ja Toni Rajalan johdolla olivat erinomaisia HPK:ta vastaan, mutta luonnollisesti tällaisella hetkellä katseet ja odotukset kohdistuvat kokeneeseen kaartiin. Etenkin Pasi Määttäsen ketjun rooli korostuu entisestään. Ilveksen kapteeni kipparoi kentällistä, jossa laidoilla pelaavat Ville Korhonen ja Marko Anttila. Kauden aikana kolmikosta on muovautunut erinomainen puolustava ketju vastustajan ykköstä vastaan ja viime aikoina myös hyökkäystehokkuutta on löytynyt. Unohtaa ei sovi myöskään Mark Leen johtamaa ykkösketjua, joka parhaimmillaan on alati vaarallinen.
Väsy ei lyhyen lämmittelysarjan jälkeen paina ja nälkää varmasti vielä riittää. Kaiken mennessä nappiin, Ilves sytyttää Tampereelle todellisen kiekkohurmoksen ja täten se voi tarjota myös pienen haasteen JYPille. Vähintään yhtä suuri todennäköisyys on myös sille, että JYP vie sarjaa ja Ilves vikisee. Itseluottamus ja taisteluhenki eivät saa hetkeksikään hukkua, mikäli Ilves mielii taistella voitoista.
Vain yksi ennakkosuosikki
Ottelusarjasta ei voida etukäteen puhua tasaisena. Vaikka Ilveksellä on omat vahvuutensa, jäävät ne etukäteen täysin JYPin ylivoimaisuuden varjoon. Haastajan asema on kuitenkin tällä kaudella sopinut tamperelaisille, joten etenkin sarjan ensimmäiset ottelut saattavat tarjota mielenkiintoista seurattavaa.
Kaikki ennusteet näyttävät JYPin vievän sarjan. Suurin mahdollisuus voittoihin Ilveksellä on kahdessa ensimmäisessä kohtaamisessa. "Villi kortti" –kierroksen jälkeen sen pelituntuma on parempi ja toisaalta HPK:n pudottamisesta päälle jäänyt hurmio voi ensimmäisessä kotipelissä vaikuttaa positiivisella tavalla. JYP-leirissä ei siis vielä ole syytä huoleen, mutta vain aika näyttää, jatkaako Ilves yllätyksiään vai onko ne jo nähty.
Arvio: JYP jatkoon voitoin 4-1.
