Nyt eletään jo elokuuta. Hämeenlinnan jäähallissa kaupungin seuratuimman urheilujoukkueen harjoitukset ovat lopuillaan. Jää narskuu pelaajien luistellessa viivojen väliä ja jarrutellessa voimakkaasti. Pohkeet huutavat jo armoa, mutta valmentaja Harri Rindellin pillinvihellykset eivät sitä anna. Kovankin harjoituksen aikana pelaajien kasvoilta paistaa päättäväisyys ja rento tekemisen meininki. Lopulta luistelurääkki taukoaa ja pelaajat pääsevät rangaistuslaukauksien jälkeen ansaittuun viikonlopun viettoon.
Hetkisen kuluttua valmentajien pukuhuoneessa pöydän toiselle puolelle istahtaa Harri Rindell. Mies naljailee leikkisästi valmentajakollegoidensa Pasi Arvosen ja Petteri Hirvosen kanssa, mutta vakavoituu sitten muistelemaan viime helmikuisia tapahtumia.
– Olin saanut muutamia yhteydenottoja, mutta en ollut asioista itsekään oikein varma. Kevään aikana tilanne kuitenkin selkiytyi ja aloin käymään Hämeenlinnassa useammin ja katselemaan pelejä. Tunsin ihmisiä organisaatiosta ja pelaajia joukkueesta ennestään. Myös halu valmentaa SM-liigassa oli kova, listaa Rindell syitä siihen miksi lopulta rustasi nimensä HPK:n tarjoamaan sopimukseen.
Yhteistä linjaa etsimässä
Pelaajien ja valmennusportaan poistumismarssi Hämeenlinnasta muille jääkiekkoseuduille oli hopeisen kauden jälkeen kiivas. Rindell ottaa asian kuitenkin vastaan haasteena.
– Erilainen vuosi on taas tulossa ja olemme vielä ymmärrettävistä syistä rakennusvaiheessa. Viime kauden joukkueesta yhdeksän pelaajaa lähti pois. Olisi ollutkin hienoa jos olisimme viime helmikuusta lähtien voineet rakentaa joukkuetta tulevalle kaudelle, mutta nytkin on viime viikkoina tullut useita pelaajia lisää, mikä on tietysti positiivinen asia. Joukkueen hitsautuminen yhteen ei kuitenkaan tapahdu hetkessä ja siihen tarvitaan jokaisen päivittäistä panostusta.
– Joukkueen yhteisiä kokemuksia näkisi mielellään jo kesän aikana. Varsinkin kun nyt oli tämä sääntömääräinen omatoiminen kuuden viikon jakso. Myös kevään hienot pudotuspeliotteet typistivät off-ice-harjoittelua entisestään, Rindell laskeskelee.
Lisähaastetta tulevaan kauteen tuo myös lähes kokonaan uudistunut valmennusryhmä, jonka muodostavat Rindellin kanssa jo mainitut Arvonen ja Hirvonen, sekä maalivahtivalmentaja Hannu Nyqvist.
– Liikkuvia osia on kyllä luonnollisesti vielä varsin runsaasti ja se yhteisten toimintamallien saavuttaminen vie aikaa. Arvonen onkin ollut suurena apuna, sillä hän tietää perinteet ja seuran hengen. Hän on muutenkin erittäin työteliäs kaveri, kuten myös Hirvonenkin. Meidän yhteistyömme on lähtenyt hienosti käyntiin. Maalivahtivalmentaja Jari Kaarelan tilalle taas halusimme ehdottomasti kokeneen miehen, joten siihen ulkomaillakin monta vuotta valmentanut Nyqvist oli erinomainen ratkaisu.
Nuorentunut ritarimiehistö ja kokenut valmentaja
Kun joukkueesta poistuu Mikko Mäenpään, Joonas Vihkon ja Janne Laakkosen kaltaisia pelaajia on selvää, että mukana lähtee myös valtava määrä kokemusta.
– Kun merkittäviä pelaajia lähtee niin toivomuksena on aina, että heidän jättämät aukkonsa saataisiin paikattua jo valmiilla pelaajilla. Tällä hetkellä meillä on seitsemän pelaajaa, ketkä eivät ole koskaan pelanneet SM-liigassa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olemme viime aikoina saaneet lisää pelaajia ja olen myös luottavainen siihen, että ovet ovat edelleen auki, mikäli jotain vielä tarvitsemme, Rindell sanoo.
Rindell on monissa liemissä keitetty jääkiekkomies ja hänet palkittiin jo vuonna 1992 SM-liigan vuoden valmentajana. Tuolloin hän valmensi Helsingin IFK:ta. Petopaitojen lisäksi Rindell on valmentanut SM-liigassa Kiekko-Espoota ja Ruotsin Elitserienissä Moraa ja MODO:ta. Tämän kokemuksen myötä ei nuorempikaan joukkue ole huonoissa käsissä.
– Toivottavasti omat kokemukseni pelaajana Suomessa ja Ruotsissa auttavat näkemään laajempia kokonaisuuksia myös valmentajana. Ei saa keskittyä liikaa detaljeihin, vaikka tässä lajissa nekin ovat tärkeitä. Niitä tulisi vain lähestyä suurempien kokonaisuuksien kautta. Erilaiset elämänkokemukset ja näkemäni vieraat kulttuurit vahvistavat käsitystä ryhmädynamiikan merkityksestä joukkueurheilussa.
24 tuntia päivässä seitsemänä päivänä viikossa
Harri Rindellin edeltäjä Jukka Rautakorpi peräänkuulutti lähes jokaisessa lausunnossaan urheilullisuutta ja ammattimaisuutta suomalaisessa jääkiekossa. Kahdessa vuodessa Rautakorpi saikin rakennettua HPK:sta joukkueellisen puhtaita jääkiekkoammattilaisia. Tällaisesta ajattelumaailmasta Rindellin oli helppo jatkaa omanlaisensa joukkueen kehittämistä. Varsinkin kun urheilullisuus on asia, jonka hän myös ehdottomasti allekirjoittaa.
– Vaatimustason pitääkin olla korkealla ja urheilun keskiössä. Vaikka jääkiekko onkin nykyään myös bisnestä ja puhutaan paljon resursseista ja muista taloudellisista seikoista, niin on todella tärkeää ylläpitää sitä käsitystä, että pelaaja on urheilija 24 tuntia päivässä seitsemänä päivänä viikossa. Olenkin todella iloinen siitä, mitä HPK:ssa on tehty ja niitä arvoja yritetään vaalia.
– Valmennustiimimme ajatusmaailmassa haluamme, että pelaajat sisäistäisivät ilman jatkuvaa saatanan ja perkeleen huutamistakin sen, että minkä takia tänne hallille oikein tullaan, Rindell kertoo hieman karrikoidenkin.
HPK:sta puhuttaessa helposti tulee mieleen 2000-luvulla iskostunut iloinen ja yleisöystävällinen pelitapa. Totuus kuitenkin on, ettei sen aikaista hurlumhei-kiekkoa olla Rinkelinmäellä nähty enää useampaan kauteen. Rindellin nimen julkistaminen käynnisti taas puheet taitojääkiekon palaamisesta Hämeenlinnaan. Mutta minkälaista jääkiekkoa Harri Rindell haluaa joukkueensa pelaavan?
– Haluan, että pystymme rytmittämään peliämme niin, että löytyy ne pelin eri syvyydet ja vivahteet. Esimerkkinä aggressiivinen pelaaminen kun on sen paikka, hyvää puolustuspelaamista johtoasemassa ja muutenkin nopeaa reagointia muuttuviin tilanteisiin, Rindell luettelee.
– Täytyy uskoa ja luottaa siihen, että jaksetaan tehdä päivittäin töitä ja olla kärsivällisiä. Tähän täytyy nyt sanoa se ikuinen fraasi, että työnteon ja päivittäisen tekemisen kautta. Ne ovat vaan todella merkittäviä asioita, Rindell päättää.
Keskustelun aikana Arvonen ja Hirvonen ovat häipyneet omille teilleen, mutta Nyqvist on hiippaillut valmentajien pukuhuoneeseen. Ja naljailu jatkuu.
