Mika Saarisella on meneillään toinen kausi Tapparan päävalmentajana. Kaudesta on nyt ensimmäinen rupeama pelattu, joten on aika pysähtyä katsastamaan tilannetta. Päävalmentaja on viime aikoina ollut monen kannattajan syyttävän sormen tähtäimessä, mutta mitä miettii mies itse? Jatkoaika otti siitä selvää.
Mikä on päällimmäinen vaikutelma alkukaudesta?
- Olemme pelanneet oikeastaan kolme erillistä putkea. Ensin huono alku: kuusi peliä, niistä vain yksi voitto. Sitten pelasimme vähän pidemmän hyvän jakson, ja siinä vaiheessa peli alkoi olla meidän näköistämme. Nyt sitten ennen taukoa erittäinkin huono ja väsynyt jakso. Kokonaisuushan ei tuloksen valossa ole kovin häävi ollut. Toki jos olisi pari voittoa enemmän, niin tilanne näyttäisi ihan toiselta - mutta turha jossitella, ne voitot pitää vain ottaa.
Mistä otteiden ailahtelu sitten on johtunut?
- Siellähän on muitakin joukkueita, joilla peli on mennyt vuoristorataa. Se kertoo mielestäni tästä sarjasta: pelejä on paljon, ja jos sattuu olemaan vireessä oikeaan aikaan, niin voi saada hyvin lyhyessä ajassa monta voittoa. Sama pätee tietysti tappioihin, ja niinpä asetelmat saattavat muuttua nopeasti. Toisaalta tuossa näkyy se, että kun ei ehditä paljon harjoitella, niin pelataan hyvin paljon itseluottamuksen ja psyykkisen vireen varassa. Paljon on kiinni siitä, miten niitä pystytään nostamaan ja pitämään yllä.
Niemisen tehokkuus positiivinen yllätys
Mitkä ovat olleet suurimpia yllätyksiä tähän mennessä?
- Jos ajatellaan koko sarjaa, niin ehdottomasti pitää arvostaa tällä hetkellä korkealle HPK:n ja Ässien suorittamista. Kerho porskuttaa vuodesta toiseen, ja tänä vuonna tekevät kovaa tulosta, vaikkei heillä ole sellaisia kovia ulkomaalaisapuja kuin monena aikaisempana vuonna. Ässien kyky voittaa pelejä ja tehdä tulosta on myös ollut positiivinen asia tässä sarjassa, Saarinen jakaa kehuja kilpakumppaneille.
- Ville Nieminen varmasti lasketaan sarjan positiivisiin yllättäjiin. Toki häneltä odotettiin vahvaa panosta, mutta se on yllätys että hän on osoittautunut myös kiekollisena pelaajana ja pelinrakentajana noin tasokkaaksi ja kovaksi.
Monen mielestä se Tapparan hyvä putki olikin lähes pelkästään Niemisen Villen ansiota, ja pelit alkoivat mennä heikosti kun hän loukkaantui. Mitä siihen sanot?
- Totta kai sillä on vaikutusta. Kaikille joukkueille ykköskenttä on tärkein, ja kuumin pelaaja on joukkueen tärkein mies. Uskon että yhden tai kahden tärkeimmän pelaajan loukkaantuminen tuntuisi raskaasti missä tahansa joukkueessa. Sitä vartenhan nämä äijät siellä ovat, että he ovat niitä ratkaisijoita, Saarinen toteaa. Mutta:
- Ei sen taakse toisaalta kuitenkaan sovi mennä. Ei yhden tai kahden miehen loukkaantuminen voi yksinään olla selitys huonolle pelille. Se meiltä on puuttunut, että korvaavia pelaajia ei ole noussut. Alisuorittajia on joukkueessa edelleen tuloksen valossa paljon, ja siitä meidän pitää päästä ylöspäin.
Kuria oman pään pelaamiseen kaivataan
Kuinka paljon Tapparaan ajamasi pelitapa on muuttunut viime kaudesta?
- Onhan siihen tullut muutoksia, vaikka tietyt peruselementit ovatkin samoja. Haemme nyt selkeämmin kaksivaiheisuutta, eli pyrimme omassa päässä suoraviivaisempaan ja varmempaan peliin. Pyrimme ehkä myös aiempaa enemmän kiekonriistoihin, joista päästäisiin kääntämään nopeasti hyökkäykseen. Ajatuksena joka tapauksessa on, että päästetään se luovuus irti sitten siellä hyökkäyspäässä, Saarinen kertoo.
- Puolustuspelaamista meidän pitää erityisesti pystyä parantamaan - meillä on paljon tekemistä sen kanssa, että saisimme jokaisen pelaajan kunnioittamaan ja toteuttamaan sitä varmempaa peliä omalla alueella.
Miten kaukana joukkueen peli on ollut siitä, mitä haluaisit nähdä?
- Eihän sitä voi oikein suoraan millään mitata. Tulos muovaa niin paljon sitä ajattelua; eihän tässä pelata optimaalisesta pelistä tai tyylipisteistä, vaan voitosta. Peli on tietysti se väline jolla voittoa haetaan, mutta välillä tulee voittoja huonolla pelillä tai tappioita hyvällä. Aika ajoin pelaamme mielestäni todella hyvin, aika ajoin sitten tulee kardinaalivirheitä. Kärsivällisyyttä tavallaan puuttuu vielä, Saarinen miettii.
”Riski on enemmänkin toteuttamisessa kuin pelitavassa”
Viimeisessä pelissä ennen taukoa Lukkoa vastaan näki hyvin sen eron joka on nyky-Tapparan ja parin vuoden takaisen välillä: Rautakorven joukkue pelasi todella varman päälle ja heitti roikkukiekkoja keskialueelle, Tappara ei sellaista ”snookeria” niin paljon harrastanut. Ei varmaan tarvitse kahdesti miettiä, kumpi pelitapa on yleisöystävällisempi, mutta onko ajamasi pelityyli liian haavoittuvainen nykyliigaan?
- No, ensinnäkin olin silloin kaksi päivää aikaisemmin Raumalla katsomassa Lukon kotipeliä, ja siellä he pelasivat täysin erilaista peliä. Tänne he tulivat sitten puolustamaan tiiviisti ja onnistuivat siinä, Saarinen pohtii ja jatkaa:
- Emme mekään pyri kontrolloimaan peliä omalla alueella, ei meidän peliajatuksemme sillä tavalla mielestäni mitään uhkapeliä ole. Tässä on kuitenkin monta tapaa onnistua: katsotaan vaikka miten Kärpät pelaa. Kyllähän he pystyvät kontrolloimaan kiekkoa lähes jatkuvasti. Totta kai meidänkin tehtävämme on hoitaa kiekko ulos omalta alueelta silloin, kun on vaaran paikka. Riski tulee mielestäni tällä hetkellä enemmän toteuttamisesta kuin pelitavasta, Saarinen linjaa.
Materiaali on leveä, mutta kärki kapea
Vertailu Kärppiin onkin mielenkiintoinen ja laittaa kysymään, että riittääkö Tapparan materiaali mielestäsi halutun pelitavan toteuttamiseen?
- Ihan varmasti riittää. Jos nyt vertaa, niin Kärpillä on ehkä sarjan laajin materiaali, mutta silti emme häviä heille leveydessä yhtään. Meillä on hyviä pelaajia neljään kenttään asti - terävin kärki on se, joka meillä on tällä hetkellä heikompi.
Onko Tappara nyt sitten hakemassa vahvistuksia sinne kärkeen?
- En voi tuota kommentoida sen enempää kuin aiemminkaan: Tappara on organisaatio, joka pyrkii vahvistamaan joukkuetta aina tammikuun loppuun asti. Aika näyttää, mitä tapahtuu.
Loukkaantumisten ja sairastumisten takia oli kuitenkin välillä aika kapea ryhmä kasassa?
- Totta kai. Jos meillä on 25 pelaajaa, joista kolme on loukkaantunut, niin jokainen tajuaa, ettei siellä hirveätä pelivaraa siinä vaiheessa enää ole.
Onko tänä vuonna odotettavissa junnuista uusia helmiä joukkueeseen?
- Ei sieltä varmaan täysin uusia nimiä tänä vuonna ole nousemassa. Heitähän viime vuonna pyrittiin nostamaan, ja tänä vuonna pyritään nyt sitten peluuttamaan enemmän. Odotamme tähänastista isompaa roolia ainakin Salmelalta ja Nurmelta. Vaikka nuoria kavereita joukkueessa paljon onkin, niin sellaista nuoruuden intoa on meiltä hieman puuttunut, Saarinen miettii.
Entä millaisia suunnitelmia on niiden pelaajien suhteen, jotka ovat lainassa jossakin muualla - esimerkiksi Petri Koskisen suhteen?
- Onhan näitä mietitty. Lähtökohta meillä on se, että pitää pystyä tarjoamaan näille miehille peliaikaa. Esimerkiksi Koskisen pitää saada tällä kaudella pelata paljon, jotta pääsemme testaamaan hänen tasonsa. En nyt lähde tässä vaiheessa sen tarkemmin sanomaan, mitä näiden pelaajien suhteen ennen tammikuun loppua tehdään.
Mitenkäs viimeaikainen pelaajaliikenne liigassa. Alkaako kilpavarustelu NHL-miehillä hirvittää?
- Ei se nyt mitenkään hirvitä - seuroilla on erilaiset resurssit, ja jos jollain seuralla ei ole siihen leikkiin varaa, niin minkä sille voi. Toiminta on mitoitettava resurssien mukaan.
- Toki se on selvää, että jos jotkin joukkueet vahvistuvat ihan maailmanluokan kärkipelaajilla, niin se on muilta joukkueilta tavallaan pois. Mutta turha siinä on ruveta marisemaan, on pelattava niillä pelaajilla joita on ja jotka pystytään hankkimaan. Silloin on onnistuttava jollain muulla rintamalla. Pitää myös asettaa oma peli ja omat tavoitteet sen mukaan, Saarinen pohtii.
Chlubna suurin pettymys
Mikä on Tomas Chlubnan tilanne?
- Hän on tietysti ollut suurin yksittäinen pettymys joukkueessa. Hänellähän ei ole muuta tehtävää kuin tehdä maaleja, ja ne ovat yksinkertaisesti jääneet tekemättä. Hän on kuitenkin sopimuksenalainen pelaaja, ja päivä kerrallaan mennään eteenpäin, Saarinen kertoo.
Katsomoon kuitenkin näyttää siltä, ettei hänen pelinsä ole asenteen tai yrityksen puutteesta kiinni, vaan että mies vain on kerta kaikkiaan kipsissä. Miltä se aitioon näyttää?
- No näinhän se on, ja sitä se maalintekijällä aina on, jos maalit jäävät syntymättä. Pelaajat jotka elävät maaleista tarvitsevat niitä, jotta peli näyttäisi yhtään miltään. Mutta maalinteossa häntä ei oikein voi tässä tilanteessa auttaa. Kyllä se kuitenkin on enemmän henkinen ja itseluottamuskysymys kuin tekniikkapuolen asia. Paikkojakin on miehellä ollut.
Onko näissä todella heikoissa otteluissa ollut kyse jonkinlaisesta johtajuuden puutteesta?
- Varmaan juuri siitä. Meillä oli ensin kova peli Turussa, ja hävittiin se, kun tehtiin hölmöjä virheitä ratkaisevilla hetkillä. Sieltä sitten tultiin kotihalliin Kärppiä vastaan. Kun itse ei osuttu mistään, ja vastustaja sitten sai ensimmäisessä erässä maalin meidän karkeasta virheestämme ja heti toisen erän alkuun toisen, niin se jollakin tavalla katkaisi uskon joukkueesta, Saarinen pohtii ja toteaa:
- Silloin olisi juuri tarvittu niitä pelaajia, jotka esimerkillään olisivat piiskanneet muita. Ei sellaisessa tilanteessa millään huudolla tai puheella peliä käännetä, kyllä se on esimerkki, taistelu, taklaukset ja yritys jolla sitä porukkaa piiskataan eteenpäin. Sellaisia johtajapelaajia ei siinä hetkessä sitten löytynyt, Saarinen manailee.
Maalinteon sietämätön vaikeus
Mistä johtuu, että rankkarikisat ovat olleet Tapparalle niin vaikeita?
- No, ainakin olemme niitä harjoitelleet aivan riittävän paljon, siitä se ei ole kiinni. Mutta jos katsoo sitä, että ketkä meillä ovat maaleja tehneet, ja erityisesti että ketkä eivät ole osuneet, niin siinä se meidän ongelmamme on. Maalinteon suhteen meillä on alisuorittajia aika paljon, valmentaja tilittää ja toteaa, että maalinteko on Tapparan suurimpia ongelmia tällä hetkellä:
- Paikoista se ei monellakaan ole ollut kiinni, vaan ihan siitä itse viimeistelystä. Meillä on pelaajia, jotka ovat sarjassa aiemmin painaneet keskimäärin pariakymmentä maalia kaudessa, ja nyt ovat osuneet kerran tai pari. Ei se ole taito- tai tekniikka-asia, vaan kyllä pelaajan yksinkertaisesti pitäisi päästä palaamaan sille omalle suoritustasolleen. Auttaa toki pitää ja sitä yritetään tehdä, mutta myös pelaajalla on vastuu omasta suorittamisestaan.
Mitä mieltä ylipäätään olet rankkarikisoista?
- Rankkarikisa on mielestäni passivoittanut jatkoaikapelaamista. Jos ei tule maalia heti jatkoajan alkuun, eikä sen jälkeen tule jäähyä, niin silloin se maali jää melko varmasti syntymättä. En tiedä, jokin kotiutuslyöntikilpailu tai sellainen olisi sekin parempi. Tehtäisiin vaikka 3-2-hyökkäyksiä - tuntuisi vähän enemmän jääkiekolta. Mutta turha näistä nyt on sillä tavalla valittaa, etukäteenhän tämä on päätetty ja ollut tiedossa. Piti niistä kisoista tai ei, niin sen mukaan pitäisi pystyä suorittamaan että niissä jaetaan sarjapisteitä, Saarinen toteaa.
Se ei pelaa, joka pelkää: hyökkäyspeli saatava kuntoon
Millä eväillä Tappara lähtee tauon jälkeen uuteen nousuun?
- Joukkuepelillä. Meidän pitää pystyä pelaamaan kiinteämmin sillä tavalla kuin on sovittu. Meidän pitää saada hyökkäys ja puolustus balanssiin. Tauon aikana olemme ensimmäisellä viikolla ensisijaisesti harjoitelleet hyökkäys- ja maalintekopeliä, toisella viikolla painotetaan sitten puolustuspeliä, Saarinen kertoo ja jatkaa, että se ei pelaa joka pelkää:
- Itseluottamus täytyy saada takaisin hyvän hyökkäyspelin kautta. Meidän on pakko uskaltaa hyökätä: jos maalintekopeli ei ole kunnossa, niin jokainen takaiskumaali on todella raskas. Toki pelit voitetaan puolustamalla, mutta me emme voi lähteä pelkästään puolustamaan, kun maalintekopelimme on ollut niin heikkoa, Saarinen päättää.
