Ensimmäinen erä lupasi vielä hyvää, kun nelosketjut pelasivat liki säännöllisesti omalla vuorollaan. Yleensä vielä toisiansa vastaan.
Molemmat kolmikot, niin Ilveksen Korhonen-Mattila-Anttila kuin TPS:n Ramstedt-Pulliainen-Laine, suoriutuivat urakastaan kelvollisesti. Siitä huolimatta komento penkille tuli. Ilveksen nelosketju kävi jäällä vielä TPS:n tasoitusmaalin jälkeen ja kolmannessa erässä Pulliainen ja Ramstedt kävivät tappamassa hetken aikaa alivoimaa, mutta muutoin pojat purivat tuppea penkkien päissä.
Sakari Pietilän otettua valmennusvastuu on Ilves pelannut pääasiassa ottelut alusta loppuun asti kolmella ketjulla. Joukkue pelaa illasta toiseen kovia otteluita ja avainpelaajat joutuvat urakoimaan paljon. Kun joukkueen runkopelaajien joukossa on vielä poikkeuksellisen paljon veteraani-ikäisiä pelaajia, se tulee näkymään varmuudella jossain vaiheessa joukkueen esityksessä.
– Meidän täytyy vain olla erittäin huolellinen tankkauksessa ja palauttavassa harjoittelussa, Pietilä myöntää.
Pelin rikkonaisuus on Pietilän mukaan päällimmäinen syy sille, että nelosketjut pelaavat vähän. Rytmi katoaa ja nuoret pelaajat menettävät pelivuoronsa.
– Kyllä me yritetään kuullostella ja katsella heille peliaikaa mahdollisimman paljon. Välillä voi vain mennä jäähyjen vuoksi viisi tai kuusi minuuttia, että heille tulee mahdollisuus. Jostain syystä aina kun on tulossa heidän vuoro mennä jäälle, tulee jäähy, Pietilä kummastelee.
Armeijasta alokkaita
TPS:n nelosketju on saanut kauden aikana enemmän vastuuta, mutta kun peli menee tiukaksi, voittoa pitää puolustaa tai takamatkaa kuroa kiinni, joutuvat nelosen pojat penkin päähän.
Se on sääli, sillä esimerkiksi Teemu Ramstedt on A-nuorissa osoittanut olevansa pelaaja, joka pystyy ratkaisemaan pelejä ja ottamaan myös sitä kuuluisaa kiekollista roolia. Siitä huolimatta hän katseli vaihtoaitiosta, kun kokeneemmat pelaajat yrittivät ratkaisua. Turhaan.
– Nelosketju pelaa sen mitä pystyy, TPS:n päävalmentaja Hannu Jortikka toteaa.
Turkulaisten tilanteen jollain lailla ymmärtääkin, neljä vakiokokoonpanon hyökkääjää on pois ja nuoria joudutaan repimään mukaan mistä milloinkin.
– Me haetaan joka peliin mukaan yksi alokas Säkylästä, Jortikka naurahtaa ja viittaa asepalvelustaan suorittavaan Tommi Laineeseen.
– Sykön ketju oli tänään hyvä. Meillä ei vain ole tällä hetkellä kakkosketjua. Alatalon, Makkosen ja Suomisen on alettava pelaamaan paremmin.
Leveyttä miehistöön?
Valmentajilla on tapana luottaa kokemukseen. TPS:llä ja Ilveksellä hyökkäysvitjat on rakennettu samalla tavoin. Kokemus jyllää kolmessa ensimmäisessä ketjussa ja nelosketjussa pelaa junioreita.
Yksi vaihtoehtoinen ratkaisu peluutukseen olisi tasoittaa ketjuja. Laittaa kokeneita pelaajia nelosketjuun ja nuoria ylempiin ketjuihin.
– No ei meilläkään nyt niin paljon sitä kokemusta ole. Olemme yrittäneet roolittaa ketjut mahdollisimman hyvin, selvittää Pietilä.
Yhtä kaikki, laadukkaassa joukkueessa nelosketjukin pelaavat ja saavat vastuuta. Ilveksen ja TPS:n peluuttaminen muistuttaa ajoittain 80-lukua, kun pelejä pyöritetään kolmella ketjulla. Sinällään ei mikään ihme, sillä joukkueiden päävalmentajat ovat aloittaneet uransa SM-liigajoukkueen penkin takana ennen kuin osa heidän joukkueestaan on edes syntynyt.
Runkosarjassa Ilveksen ja TPS:n valitsema tie voi vielä kantaa, mutta mikäli pudotuspeleissä joukkueet jatkavat samalla linjalla, noutaja tulee. On vaikea kuvitella, että esimerkiksi HPK ei hyödyntäisi nelosketjuaan, missä näillä näkymin pudotuspeleissä pelaavat mm. Jonas Andersson ja Jani Hassinen. Nelosketjun tasainen peluuttaminen ja siitä saatava hyöty on merkittävä.
Niin merkittävä, että sitä nelosketjua kannattaisi ajaa sisään aktiivisemmin jo runkosarjassa.
