Sanat legenda ja ikoni ovat kärsineet viime vuosina inflaation. Turhan löysin perustein näitä sanoja käytetään tänä päivänä kiekkokirjoituksissa. Vuosien varrella pitkän päivätyön Turun Palloseurassa tehneeseen Hannu ”Hantta” Virtaan molemmat määritelmät kuitenkin pätevät. Aikanaan aktiiviurallaan ja myöhemmin valmentajana Virta on tehnyt pyyteetöntä työtä Palloseuran eteen ja nauttinut myös työn hedelmistä menestyksen muodossa.
Nyt Hantta on palannut takaisin Turkuun kaksivuotisen Espooseen suuntautuneen ”maailmankiertueen” jälkeen. Mies pursuaa energiaa päästyään taas työskentelemään tuttuun organisaatioon. Kun kutsu kävi, päätös palata Aurajoen rantamille Hannu Jortikan aseenkantajaksi ei ollut vaikea.
- Hyvällä fiiliksellä tässä tietysti ollaan. Kotiin on aina kiva tulla. Kyllähän se päätös tuli aika nopeesti, kun Jortsu soitti ja kysyi mukaan. Oli se sillä tavalla aika helppo päätös.
Virran pesti Espoossa loppui ennen aikojaan Blues-laivan ajauduttua myrskyisiin tuuliin. Ne ajat ovat kuitenkin takana ja Hantta haluaa kääntää katseensa tulevaan kauteen.
- Kyllä mä olen halunnu jo kaiken kaikkiaan unohtaa sen Bluesin jutun. Se on historiaa ja siitä on otettu opiksi. Parempi vaan keskittyä nykyhetkeen ja katsoa eteenpäin. Se oli kaiken kaikkiaan hyvä kokemus, tosi hyvä kokemus, mutta se on nyt taaksejäänyttä elämää.
Selkeällä työnjaolla menestystä hakemaan
Jortikka ja Virta tekivät valmentajina yhteistyötä menestyksekkäästi kolmen kauden ajan vuosituhannen vaihteessa. Tuloksena oli jälkimmäinen TPS-historian kahdesta triplasta. Silloin valmennustiimissä mukana ollut Kari Jalonen on nyt vaihtunut Esa Keskiseen. Muutokset eivät kuitenkaan ole vaikuttaneet oleellisesti Jortikan ja Virran väliseen työnjakoon. Toimivaa yhteistyötä ei ole tarvetta peukaloida.
- Ei varmaan ole tullut mitään erikoisia muutoksia. Kyllä meillä on, ainakin mulla ja Jortsulla, aika pitkälti samat toimintatavat kuin edellisellä kerralla, kun tehtiin työtä yhdessä. Jortsu luottaa minuun paljon ja se on kiva. Me ollaan kavereita sillä tavalla, että meidän on helppo jutella asioista ihan rehellisesti, vaikka oltaisiin eri mieltäkin, jakaa Virta kehuja Jortikan suuntaan.
- En usko, että tässä suurempia eroja on tullut, kun ei siitä kuitenkaan montaa vuotta ole, kun ollaan viimeksi tehty työtä yhdessä.
Virralla on myös selkeä näkemys omasta roolistaan valmentajana.
- Jortsu johtaa ja mä tuon oman näkemykseni ja vedän harjotuksia Jortsun ohella ja olen peluuttanut hyökkääjiä nyt näissä harjotuspeleissä. Kauden aikana tulen varmaan tekemään lisäksi paljon tätä videotyötä, kertoilee Hantta.
- Jortsu on meidän johtaja ja mun tehtävä on tehdä töitä hänelle niin hyvin kuin osaan, ja noille pelaajille. Mun egoon se ei vaikuta, että olenko päävalmentaja vai apuvalmentaja. Se ei ole mulle kovinkaan tärkeetä.
- Mä uskon, että me saadaan tästä todella toimiva valmennustiimi. Jortsu on päällikkö ja hän vaatii. Se on sitten hänen salaisuutensa, että mikään ei mene läpi sormien. Mä koitan täällä taustalla sitten jeesata noita poikia. Haluan olla lajissa mukana ja kehittää tätä peliä, mies linjaa.
Tie kansainväliselle huipulle
Myös tulevalla kaudella A-maajoukkue tarvitsee Hantan palveluksia penkin takana. Mies ei kuitenkaan ole mitenkään huolissaan TPS:n ja maajoukkueen aikataulujen yhteensovittamisesta.
- Maajoukkuehommat, Euro Hockey -jutut ja muut, ne on aina sen viikon mittaisia. Siellä on monesti pelaajia viikon pois ja mä olen samalla tavalla pois. Tietysti tämä tuleva kausi on siinä mielessä erilainen, että on olympialaiset. Siinä tulee sitten vähän pidempi tauko. Senkin takia oli hyvä saada kolmas kaveri valmennustiimiin mukaan. Se oli yksi keskeisistä syistä.
Toimiessaan maajoukkuetehtävissä Hantta on luonnollisesti nähnyt lähietäisyydeltä huippumaiden pelejä ja –pelaajia. Virran mielen syövereistä löytyykin kristallinkirkas käsitys siitä, miten suomalaista jääkiekkoa pitää kehittää.
- On ilo olla tuolla turnauksissa maajoukkueen mukana. Siellä näkee, missä kansainvälinen huippu menee. Kyllä meidän, suomalaisen jääkiekon, pitää pystyä tekemään parempia yksilöitä. Siinä on meillä se työmaa, jos me halutaan pärjätä kansainvälisissä koitoksissa.
- Meidän täytyy aina saada arvoturnauksiin se meidän kerma käyttöön. Kun katsoo viimeisiä isoja kisoja, niin voittajajoukkueissa on joka kerralla ollut kolme yhtäläistä piirrettä. Kaikkien maalivahtipeli on ollut huippuluokkaa, sitten siellä on ollut hyvät yksilöt ja se ilme on ollut työteliäs. Niistä voittaneista joukkueista on huokunut sellainen itsensä likoon laittaminen. Kyllä se SM-liigassakin näin vaan aina on. Siinä ne elementit sitten on.
Haaveissa laadukas juniorityö
Kuten todettua, Virta haluaa olla mukana viemässä kotimaista jääkiekkoa eteenpäin. Tummat pilvet ovat kuitenkin nousseet taivaanrantaan. Jääkiekon ympärillä elää voimakkaita uhkakuvia, jotka vetävät myös Hantan vakavaksi.
- Olen huolissani meidän junioreiden kehityksestä. Kun katsoo noitä nuoria poikia ja junioreita, niin mun mielestä pitäisi painottaa pelinlukemista. Pitäisi palata siihen, että alettaisiin pelaamaan sitä peliä ja reagoitaiiins siihen, mitä pelissä tapahtuu, Virta haikailee.
Hänen mukaansa muutoksen pitäisi lähteä asteittain jo juniorisarjoista. Virralla on myös selkeä visio, millä osa-alueilla juniorivalmennuksen painopisteen pitäisi olla.
- Mä tavallaan ymmärrän juniorivalmentajiakin, jotka haluaa menestyä hinnalla millä hyvänsä, mutta nyt siellä opetetaan vaan se systeemi. Mutta eihän jääkiekkoa saa pelata sen systeemin takia, vaan siellä pitäisi taas oppia pelaamaan peliä, painottaa Virta.
- Sehän on meillä seuroissakin, että miten ipanostetaan sinne junioripuolelle. Meidän pitää löytää sinne sellaset valmentajat, jotka osaavat opettaa pelaamaan, eikä vaan opeta jotain pelisysteemiä. Koska eihän tätä jääkiekkoa systeemin takia pelata, vaan pelin takia. Mun mielestä sinne meidän pitäisi panostaa ja löytää vanhoja pelaajia, tai ketä vaan oikeita ihmisiä, jotka pystyisivät opettamaan näitä asioita, pohtii Hantta otsa syvissä rypyissä.
- Nimenomaan yksilötaitoa pitäisi pyrkiä kehittämään. Pojilla taitoa, tekniikkaa, fyysisiä ominaisuuksia ja henkisiä ominaisuuksia. Se potentiaali pitäisi vaan saada käytettyä. Tärkeä juttu on se, että pojat opetettaisiin taas pelaamaan peliä. Meidän ikäluokat oppivat pelaamaan ulkokentillä, kun mentiin pelaamaan eri pallopelejä koulun jälkeen. Tänä päivänä, kun opitaan vaan systeemi, niin ei sitten välillä hiffata kentällä, kun jotain tapahtuu, että miten pitäis reagoida, Virta kritisoi nuorempaa pelaajasukupolvea.
- Mun oppi-isäni on Juuso Wahlsten. Ja kiitos hänelle. Hän oli 20 vuotta aikaansa edellä. Hän opetti aina pelaajia pelaamaan, eikä siihen että siellä oli joku systeemi, jakaa Virta vuolassanaisesti kiitosta turkulaiselle kiekkolegendalle.
- Sellasia tyyppejä kuin Juuso, hyviä opettajia, meidän pitäisi löytää jostain sinne junnupuolelle. Toisinaan kuulee sanottavan, että jonnekin liigajoukkueeseen hankitaan nuori poika, kun siinä joukkueessa on hyvää taito-opetusta. Kun kaudessa pelataan melkein 60 peliä, niin kyllä mä haluan ne valmentajat nähdä, jotka ehtii vielä sitä taito-opetusta antamaan. Kyllä niiden juttujen pitäisi asteittain jo sieltä omasta juniorimyllystä lähteä, Virta päättää.
