Loukkasit polvesi kesällä ja toipuminen vei puoli vuotta. Taisi olla rankkaa aikaa varsinkin henkisesti?
- Kyllähän alku varsinkin oli rankkaa, kun ei ollut päässyt vielä peleihin. Loukkaantuminen tapahtui kesäharjoitus ja silloin rakennetaan talven fysiikkaa ja kuntoa. Silloin ei tosiaan saisi tulla loukkaantumisia. Ensimmäinen tunne oli, että ei ole kivaa! Jossain vaiheessa syksyä tiedosti, että asia on nyt näin. Sitä vaan kuntoutti jalkaa ja odotti päivää, jolloin jalan pitäisi olla kunnossa. Viimeisen kuukauden odotti sitä päivää, jolloin kaikki on kunnossa.
- Alatalolla oli vastaavan tyyppinen juttu aiemmin. Siinä mielessä oli apuja, että jos minun jalkaani sattui, Altsi pystyi sanomaa, että hänestäkin tuntui siinä vaiheessa samalta. Tietysti molemmilla oli oma vaivansa, ei se ollut sama juttu. Kuitenkin sai tukea ja ymmärsi, että paraneminen vain vie aikaa. Se oli se iso juttu. Yksinäistä hommaa kuntouttaminen tietysti on. Joukkueurheilijana on tottunut treenaamaan yksin pieniä jaksoja, mutta suurimman osan joukkueen kanssa. Se oli semmoista puurtamista. Polvi ei kestänyt, eikä räjähtäviä juttuja saanut tehdä ainakaan alkuun. Ne olivat pitkäkestoisia harjoitteita. Ensin pyöräillen pitkään, sitten juosten pitkään ja sitten vielä luisteltiin pitkään.
Oikeastaan heti päästyäsi kentälle tuli samaan polveen yliojentumisvamma. Miten se on parantunut ja millä mielellä odotat kevättä?
- Menneellä viikolla maaottelutauolla pystyin treenaamaan joka päivä kaikki treenit. Jalan takia ei tarvinnut huilata yhtään. Se on ainakin merkki siitä, että jalan pitäisi olla kunnossa. Pelit ovat tietysti aina oma juttunsa. Tässä on kaksitoista peliä ennen play off-ottelujen alkamista. Jos pystyn pelaamaan täyden ajan joka pelissä, sen pitäisi riittää kevääseen. Pieniä oireita on ollut. Siihenkin on jo tottunut, että pientä kolotusta ja jäykkyyttä voi olla joskus iltaisin tai aamuisin. Harjoituksissa se ei haittaa, ne menevät ilman oireita. Polvessa on tuki, joka estää sitä menemästä yli uudestaan. Siihenkin on jo tottunut. Aluksi se oli kömpölö, nyt siihen on tottunut, eikä sitä tukea enää huomaa.
Keitä sinulle on kaavailtu ketjukavereiksi ja millaiseksi ajattelet ketjusi roolin?
- Ketjusta ei ole ollut vielä puhetta. Olen pelannut kolmos- ja neloskentässä ja harjoitellut neloskentässä tämän viimeisen viikon. Siitä lähden ainakin itse, että saisin pelata - on sitten rooli mikä tahansa - nämä kaksitoista peliä ja katsoa sitten, miten se jalka liikkuu. Ja sitten sen paikan ansaitsee, missä kentässä tai roolissa se onkin.
Sinulla on sopimusta jälellä kauden loppuun. Olet 32-vuotias, joten sinulla on varmasti halutessasi pelivuosia jälellä. Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi?
- Mietin sitä itsekin tuossa syksyllä, kun polvi oli huonossa kunnossa. Haluan pelata tämän kauden ja katsoa sitten, missä kunnossa jalkani on. Se jalka päättää aika paljon. Jos se toimii normaalisti, kuten haluaisin sen toimivan, uskon pelien vielä jatkuvan. Jukan (Koivu) kanssa puhuimme siitä, että katsomme ensin jalan tilanteen. Jos jatkan SM-liigassa, uskoisin Turun olevan vahva vaihtoehto. Itävallassa kävin ja ihan iloinen olen siitä reissusta. Vähän erilaista oli kaikin puolin. Tietysti siinä oli hyviä ja huonoja puolia. Ainakin osaa arvostaa sitä, miten hommia hoidetaan kotona ja liigassa. Se ainakin tuli esiin päällimmäisenä.
Jukka Koivu mainitsi nimesi puhuessaan Tepsin organisaatioon omista pelaajista koulutettavista valmentajista. Olisiko sinulla kiinnostusta asiaan, kun joskus päätät peliurasi?
- Yksi vaihtoehto se tietysti on. En ole edes miettinyt niin pitkälle. Ja olisiko minusta edes valmentajaksi? On paljon vanhoja pelaajia, jotka menevät valmentajiksi tai tuomareiksi. Ei kaikista siihen kuitenkaan ole, vaikka niin voisi luullakin. Olisi ehkä mielenkiintoista kokeilla. Pitäisi saada siihen jonkinlaista koulutusta. Ei se valmentaminen ole välttämättä sitä, mitä nyt näkee ulkopuolella. Jos näyttäisi siltä koulutuksen myötä, että valmentaminen olisi minun juttuni, niin tottakai. Olisi tyhmää kieltäytyä tässä vaiheessa, kun ei ole koettanutkaan.
Opiskelu kannattaa aina
Itse olet pystynyt yhdistämään opiskelun ja jääkiekon. Mitä sanoisit nuorille pelaajille, jotka vasta miettivät tulevaisuuttaan ja harkitsevat päätöstä opiskelun ja pelaamisen yhdistämisestä?
- Tietysti kannustan siihen! Minusta olisi hyvä kehittää tulevaisuudessa SM-liigaan tällaista opintojenohjaus-systeemiä. Potentiaalisia opiskelijoita on liigajoukkueissa kuitenkin paljon. Heillä on kuitenkin suurinpiirtein samat treeniajat ja ongelmat. Siinä olisi varmasti jollekin kehitettävää. Pitäisi miettiä, milloin ja mitä voisi opiskella. Varmasti löytyisi kiinnostusta. Uskon, että sellainen paketti, johon joka joukkueesta olisi halukkaita voisi löytyä. Olen Tepsissäkin jutellut monen opiskelunhaluisen kanssa. Se ei voisi olla koulumaista tyyliin kahdeksasta neljään. Se ei toimi. Homma pitäisi tietysti tehdä jääkiekon ehdoilla. Molempia olisi hyvä voida tehdä sulassa sovussa.
Olisiko tässä SM-liigalla ja Pelaajayhdistyksellä yhteistyön paikka?
- Voisi vaikka ollakin. Taisi olla yleisurheilupuolella, vai missä nyt olikin jonkinlainen opo. Tuli vaan ajatuksena, että jos opiskelumahdollisuuksia halutaan kehittää, se pitää antaa jonkun vastuulle. Ei se voi mennä niinkään, että liiga hoitakoon tai seura hoitakoon tai Pelaajayhdistys. Tavallaan joku voisi tehdä sitä ammatikseen ja kantaisi huolen asiasta. Joku voisi tällaisen laittaa alulle. Valtiollekin saattaisi olla hyvä sijoitus pitemmässä juoksussa. SM-liigassakin pelanneista aika pieni prosentti pärjää peliuran jälkeen jääkiekosta tulleella rahalla lopun elämänsä.
Kiekkoilijan prototyyppi taitaa nykyisin olla yli 180-senttinen, ja yli 90-kiloinen peluri. Tuottaako nykyinen juniorivalmennus "kiekkobroilereita," jotka ovat kaikki enemmän tai vähemmän samasta muotista monen pienemmän taitavan kaverin jäädessä joukkueen ulkopuolelle lähinnä kokonsa takia?
- Aika laaja kysymys. Seuarasin tuossa televsisosta ohjelmaa Ruotsin 20-vuotiaiden maajoukkueesta. Trendi on ollut viimeiset kymmenen vuotta laskeva. Ohjelmassa pohdittiin syitä tähän ja Kanadan pärjäämiseen. Keskipainossa suomalaiset olivat toiseksi tai kolmanneksi kevyimpiä ja Ruotsi oli siellä samassa. Kanadalaisten keskipaino taisi olla 91 kiloa. Puhutaan kuitenkin alla 20-vuotiaista kavereista. En ole oikeastaan itse pohtinut, mikä on prototyyppi ja mihin kaikki häviävät. Ehkä C-juniori-iässä ei pitäisi tehdä päätöksiä siitä, kuka pelaa ja kuka on paras. Tietysti voitosta pitää pelata, mutta ei silloin voi vielä tietää, että juuri tämä kaveri on niin ja niin hyvä viiden tai kymmenen vuoden päästä. Ihmisten keskikoko on tietysti myös voinut kasvaa.
Olet ollut mukana SM-liigassa jo kaudesta 1989/90 asti. Miten peli on sinusta muuttunut ajoista, jolloin tulit liigaan?
- Suurin asia on, että pelin tempo on muuttunut. Nykyään pelataan neljällä kentällä ja silloin kolmella. Nykyisellä tempolla ei välttämättä pysyisi pelissä mukana, vaikka pelaajat ovatkin paremmassa kunnossa kuin silloin. Työn määrä voittaa usein luovan taidon. Täytyy olla todellinen huippupelaaja, jotta pystyy taidollaan voittamaan toisen.
Nykyisestä liigakiekkosta puhuttaessa keskustelu kääntyy usein kahvaamiseen ja varsinkin kiekottoman miehen estämiseen mailalla. Miten itse näet tilanteen taitopelaajana?
- Kaikki estävät niin paljon kuin jäällä on lupa estää. Sitten saat jäähyn ja yrität taas. Pelissä tapahtuu paljon nopealla tempolla ja välillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin estää toista. Ainoa, jolla voidaan vaikuttaa on, että raja tuodaan alemmas.
- Kiekottoman miehen estämistä en sillä tavalla ymmärrä. Se on heikkoutta. Pelaaja voi olla sijoittunut väärin. En ymmärrä, miksi sellaista sallitaan, jos sellaista selkeästi nähdään?! Jos estät, seuraava tilanne, joka olisi voinut olla vaikka 2 vs 1 hyökkäys, joka olisi ollut juuri sitä jääkiekkoa, jota katsojat haluavat nähdä, jää tulematta. Tilannetta ei koskaan tule, koska kiekotonta palaajaa on estetty jo aikaisemmin. Estäminen voidaan tehdä sekuntia ennen kuin tilanne olisi tullut. Tuomari ei välttämättä edes kiinnitä asiaan huomiota, sillä tilanne meni jo, eikä jäähyä tule. Jos pelaaja olisi ollut kiekollisena maalintekotilanteessa, tulisi jäähy. Kiekkottoman pelaajan estämistä ei tulisi sallia niin paljon. Se olisi hoidettava oikealla sijoittumisella, eikä mailalla.
- Sen huomasi varsinkin, kun loukkaantumisen jälkeen menin ensimmäiseen peliin. Olin pelannut harjoituksissa paljon ja mailahäirintä oli tietysti ihan erilaista. Menet kulmaan, etkä saa kiekkoa ja lähdet luistelemaan, niin joku nykäisee mailasta. Välillä tuolla ei ole mitään merkitystä, kun kiekko on jo muualla, mutta jonkun täytyy silti vielä estää liikkumisesi. Peli on tietysti erilaista harjoituksissa ja oikeassa tilanteessa, jossa luullaan tai tiedetään, että tuomari ei näe.
Kaukaloita on Suomessa kavennettu NHL:n mallin mukaan. Turussa on tosin perinteisesti ollut iso kaukalo, jossa luistelutaito pääsee oikeuksiinsa. Kaukaloiden suurentamisesta on käyty keskustelua. Mikä olisi sinusta oikea ratkaisu?
- Peli on muuttunut, mutta luulen, että se olisi muuttunut, vaikka kaukaloita ei olisi kavenettukaan. Peli on vaan mennyt erilaiseksi kuin mitä se oli viisi vuotta sitten. Onhan selvää, että pelaaminen on erilaista, jos kaukalon reunasta otetaan kaksi metriä pois. Lulen, että moni pelaaja haluaisi pelata Turun tyyppisessä kaukalossa, jossa on enemmän tilaa. Siinä tulee kuitenkin luistelua ja jossain keskialueella voi saada sen puoli sekuntia enemmän aikaa ja on mahdollista tehdä jotain, johon liittyy taitoa. Se ei ole pelkästään sitä, että kiekko ylös, alueelle ja yritetään lyödä maalia kohti. En lähde miettimään, onko muutoksen ainoa syy se, että kaukaloita on kavennettu. Se vaan vie pelistä niitä pieniä juttuja pois, koska aikaa on aina sitä vähemmän, mitä kapeampi kaukalo on.
Onko niin, että SM-liigasta on haluttu puoliväkisin tehdä lähinnä NHL:än valmistava sarja sen oman eurooppalaisen identiteetin kärsiessä?
- Niin, en sitten tiedä. Jos NHL:ssä on todettu, että se on viihteellistä ja näin haluttaisi käyvän Suomessakin? En tiedä, mikä on lopulta se syy. Ainahan kannattaa ottaa vinkkejä ja esimerkkejä muualta ja soveltaa niitä omaan systeemiin. On ala sitten jääkiekko tai mikä muu tahansa. Ei pidä sokeasti uskoa, että juuri meidän juttumme on ainoa oikea. Ei tosin pidä myöskään heittää pois kaikkea vanhaa ja ottaa kaikkea uutta jostakin muualta.
Kova harjoitusviikko takana, Jokerit edessä
Meneillään oleva maaottelutauko on käytännössä viimeinen mahdollisuus harjoitella lujaa ennen play off-pelien alkua. Millaista päiväohjelmaa olette noudattaneet ja mitä rääkki on pitänyt sisällään?
- Jos otetaan tuo viimeinen viikko maanantaista tähän sunnuntaihin, niin meillä oli kuusi treenipäivää ja yksi vapaapäivä. Joka päivä olimme tietysti jäällä. Sitten siihen lisäksi punttia, hyppyjä ja juoksua. Aika paljon rassattiin fysiikkaa. Meiltä oli kuitenkin muutama kaveri taas maajoukkueen mukana. Emme harjoitelleet niinkään kuvioita. Enemmänkin haimme kestävyyttä ja nyt alamme pelien lomassa irrottaa sitä, mitä on saatu luotua. Viikko mentiin kovaa ja kaikki sen tiesivät etukäteen. Nyt alamme keskittyä peleihin.
- Meillä on tästä eteenpäin kolmen pelin viikkotahti. Harjoitusmäärät vähenevät pakostakin. Lapppeenrantaan mennään edellisenä iltana. Oulun reissut ja muut, niin ei siinä montaa varsinaista treenipäivää jää. Jossain vaiheessa olisi se pieni puolen päivän lepokin saatava.
TPS pelaa kahdesti Jokereita vastaan viikon sisällä. Väliin mahtuu hanskat tiskiin tältä kaudelta lyöneen SaiPa:n pelihuumorin mittaus Kisapuistossa. Voisitko analysoida Jortikan mahdollista pelitaktiikaa Palloseuraa vastaan?
- Jos tällaisena Veikkauksen asiamiehenä miettisin, niin ennen taukoa Jokereilla oli kaksi huonoa peliä. Maalisuhde taisi olla 0-9. En usko, että he lähtevät ihan hurlumheitä pelaamaan. Luulen, että he keskittyvät vastaiskuihin. Eivät he ainakaan huonolla puolustuspelillä pilaa iltaansa. Uskoisin, että he ovat valmiita taistelamaan ennen 0-0 lukemissa kuin että aletaan pelata 5-5 tulosta. Heillä on kuitenkin kahdessa pelissä tehtynä nolla ja yhdeksän on mennyt omiin. Varmaan on ollut miettimistä, mistä pätkii.
- En tiedä, onko Jantunen poissa. Hän on ollut kuitenkin iso osa Jokerien peliä. Tottakai se vaikuttaa, muttei se voi niinkään olla, ettei tule maalin maalia. Nythän Jokerit hankki HPK:sta tämän Burströmin saadakseen vähän laajuutta. Kun play offit alkavat, saattaa sieltä kolmoskentästä tulla joku ratkkaisija. Se ei välttämättä enää olekaan runkosarjan kultakypärä, joka aina tekee maaleja.
Millaisten vahvuuksien kanssa joudutte tulemaan toimeen ja vastaavasti mihin heikkouksiin pääsette iskemään?
- Metropolitin kenttä on kyllä vaarallinen. Siinä on myös osittain heidän heikkoutensa. Jos se ei toimi, ei onnistumisia välttämättä tule. Jos Jokerit aikoo meidät voittaa, heidän pitää saada kolme tai neljä kenttää toimimaan. Pelkkä yhden kentän onnistuminen ei riitä. Vastaiskupeli on heidän aseensa. He pystyvät lähtemään nopeasti ylös saatuaan keskialueella kiekon. Lisäksi Jantusen henkilökohtaiset ratkaisut ovat välillä huimia. Hän pystyy välillä ratkaisuillaan saamaan aikaan muutoksen pelissä ja sytyttämään joukkueen. Jortikan taktiikkaa on kuitenkin harjoiteltu kuukausia ja se on saatu jo sisäistettyä.
Entä mitkä katsot TPS:n aseiksi noissa väännöissä?
- Jos noita treenejä ja viimeisiä pelejä miettii, niin se on laajuus. Ylivoima on toiminut koko kauden kohtalaisesti. Pystmme pelaamaan neljällä kentällä. Voikin olla, että kolmannen ketjun laituri tekee pari maalia, kuten Niko (Mikkola) teki Ässät-pelissä. Yksi maali tulee lisää jostain ja toinen toisaalta. Se on tärkeää, kun taistellaan pienten marginaalien sisällä.
