Erä I: Hannu Jortikan yllätyslähtö
Jokerit on ollut kiistatta syksyn pahin alisuorittaja. Pääsyy konttaamiseen johtuu siitä, että Hannu Jortikka ei yllättäen jatkanutkaan kolmatta kautta Jokereissa. Keväällä 2005 Jortikka kertoi jopa julkisuudessa jatkavansa Jokereissa vielä vuoden ja että asioista oli periaatteessa sovittu puolin ja toisin. Samaa vakuutti toimitusjohtaja Matti Virmanen pelaajille. Jortikka pyörsi kuitenkin pian lupauksensa ja palasi henkilökohtaisten perhesyiden pakottamana Turkuun. Tilanne yllätti niin Jortikan kuin Jokeritkin.
Jokereissa oli suunniteltu, että mahdollisesti jossain vaiheessa oma ikoni ja Raimo Summasen sekä Jortikan ajan organisaatiossa joukkueenjohtajana ja kakkosvalmentajana työskennellyt Waltteri "Wade" Immonen nostetaan vielä päävalmentajaksi. Hetkeä päätettiin aikaistaa. Kun Immoselta kysyttiin, selviääkö hän uudesta tehtävästä, hän vastasi selviävänsä, jos saa Jouko Lukkarilan parikseen. Lukkarila oli ennen Jortikan aikaa valmentanut Jokereissa Summasen apuna ja häntä pidettiin liikuntatieteen koulutuksensa vuoksi hyvänä parina käytännössä asioita opetelleelle Immoselle.
Jokereissa siis luotettiin kaksikkoon, joista kumpikaan ei ollut päivääkään toiminut liigassa päävalmentajana. Myönteinen meriitti ei ole sekään, että Lukkarila toimi ykkösenä naisten jääkiekkomaajoukkueessa, mutta pesti päättyi isoon riitaan tai se, että Lukkarilan aiempaa Jokeri-kautta ei muistella lämmöllä pelaajien keskuudessa.
Jokerien syksyn ensimmäiset pelit paljastivat sen, että Immonen ja Lukkarila eivät onnistuneet luomaan Jokereille toimivaa pelisysteemiä. Joukkueen peliä oli muutettu hyökkäysvoittoisemmaksi, mutta pelaajat eivät aina kentällä tienneet sitä, mitä valmennus odottaa heidän eri tilanteissa tekevän. Erään kokeneen pelaajan mukaan pääasiassa Lukkarila antoi kyllä ohjeita, mutta kukaan pelaajista ei oikein käsittänyt sitä, mitä Lukkarila ajoi ohjeillaan takaa. Tästä seurasi se, että joukkue pelasi tilanteista itsensä ulos kerta toisensa jälkeen. Syntyi syöksykierre, joka ruokki itseään. Valmennus ei pystynyt edes Vesa Surenkinilla täydennettynä oikaisemaan kierrettä ja marraskuun alussa joukkue ei enää ollut valmentajiensa käsissä.
Jälkikäteen on toki helppo todeta, että kriisin merkit olivat jo silloin ilmassa kun Jortikka joutui jättämään Jokerit vastoin aiempaa lupaustaan. Tästä tilanteesta Jokerit olisi selvinnyt ilmeisen hyvin, jos joukkueen uusi valmennus olisi ollut kokeneempi ja ennen kaikkea menestyneempi. Menestyneempi siksi, että silloin valmennuksella olisi ollut jo oma selkeä pelikäsitys ja kouliintunut pelisuunnitelma eri tilanteisiin. Viime aikoina tätä on kutsuttu myös Suomessa pelikirjaksi.
Jokerien voimakaksikko Hjallis Harkimo ja Matti Virmanen tekivät virheen valitessaan valmentajiksi Suomen oloissa kovimpaan mahdolliseen paikkaan eli Jokereihin kokemattoman parin, jolla ei ollut valmiina harjoiteltua, yhteistä ja toimivaa pelisysteemiä. Nyt sitä luotiin joukkueen kanssa kokemusten ja erehdysten kautta. Vaikka SM-liigan taso onkin pudonnut kausi kaudelta, mikä tahansa selkeän ja harjoitellun pelisysteemin omaava liigajoukkue löi pelkästään yksilöiden taitojen varassa pelailevan Jokerit.
Erä II: Tim Thomas lähtee sarja-avauksen aattona
Jokerit olisi saattanut kuitenkin onnistua, jos joukkue olisi pystynyt pitämään kesällä harjoitellun joukkueen kasassa. Vaikka hopeakauden jälkeen joukkueesta lähti iso nippu hyviä pelaajia, iso määrä lähtijöitä oli muillakin joukkueilla. Tässä suhteessa Jokerit ei ollut mitenkään erityisasemassa. Ykkössentteriksi kaavaillun Valtteri Filppulan siirtyminen Pohjois-Amerikkaan alkusyksystä yllätti, mutta siitä olisi selvitty. Samoin olisi selvitty Jani Ridan ja Tomi Mäen lähdöstä.
Sen sijaan maalivahti Tim Thomasin lähtö Bostoniin liiga-avauksen aattona oli liian raskas isku.
Tim Thomas oli Jokerien alakerran ja koko joukkueen tärkein pelaaja. Edellisellä kaudella pelatut 15 nollapeliä kertoivat siitä, että tämän kaverin varaan voidaan laskea paljon myös kuluvalla kaudella. Ja niin oli Thomasin varaan laskettukin.
Jokerit ryhtyi välittömästi etsimään uutta ykkösmaalivahtia, sillä A-juniorit Joonas Hallikainen ja Niko Hovinen olivat osin toipilaita, mutta myös liian kokemattomia liigaan.
Maalivahtiruletti pysähtyi muutaman kierroksen jälkeen Karl Goehringin kohdalle. Hän oli pieni, todellisuudessa korkeintaan 170 senttiä pitkä ammattilainen, joka olisi onnistuakseen tarvinnut ison ja jyräävän AHL-puolustuksen eteensä ja kapeamman kaukalon ympärilleen. Kumpaakaan ei Jokerit tarjonnut ja Goehringin mahdollisuudet menivät oikeastaan jo siinä.
Yhtäkkiä Jokerit oli tilanteessa, jota edes Jokerien pitkäaikaiset kannattajatkaan eivät enää hyvin muista. Joukkueen ykkösmaalivahtiin ei voi luottaa. Saman toki huomasivat myös pelaajat. Nyt oltiin jo lähellä katastrofia.
Jokerien johto ryhtyi jälleen toimiin. Joukkueeseen hankittiin nopeasti uusia pelaajia ja ensimmäisessä ryhmässä tulivat Brett Harkins, Justin Mapletoft ja Eric Beaudoin. Yksikään heistä ei jatkanut joukkueessa edes 19 ottelua.
Seuraava ryhmä olikin sitten SM-liigassa jo erittäin tasokas. Tommi Santala, Hannes Hyvönen ja Brad Norton mahtuisivat jokaiseen liigajoukkueeseen kirkkaasti. Jokereissa oli havaittu se, että tappiokierteestä voidaan nousta vain laadukkailla pelaajilla.
Mikään ei kuitenkaan auttanut, vaan ryhmä vajosi yhä syvemmälle. Yksittäisten pelaajien loukkaantumisten taakse ei voi piiloutua. Pääsyy katastrofiin oli se, että Jortikan luoma toimiva pelisysteemi katosi taivaan tuuliin Jortikan lähdön ja Lukkarilan tulon myötä. Toinen, pienempi syy löytyy Thomasin yllätyslähdöstä sarja-avauksen kynnyksellä.
Erä III: paluu kohti lähtöruutua
Maaottelutauolla marraskuun alussa Jokerien johto jatkoi taisteluaan. Nyt joukkueesta lähti koko valmennustroikka ja heidät korvattiin yllätyskaksikolla Curt Lindström-Matti Virmanen. Samassa yhteydessä näissä olosuhteissa epäonnistunut maalivahti Karl Goehring sai tehdä tilaa Steve Passmorelle. Valitettavasti myös Passmore on pienikokoinen ja vielä pienillä NHL-mittaisilla patjoilla pelaava maalivahti, joten hän joutui ainakin alkuun liian koville isoissa kaukaloissa.
Jokerit päätyi Kulta-Curreen pitkälti sen takia, että häntä pätevämmät ulkomaalaiset valmentajat olivat kiinni sopimuksissaan. Tarjontaa ei yksinkertaisesti ollut. Koska Lindström tuli aktiivisen valmennuksen ja Suomen ulkopuolelta, hänen parikseen päätettiin istuttaa toimitusjohtaja Matti Virmanen. Virmasen tärkein etu oli siinä, että hän tunsi joukkueen ja sen tilanteen erittäin hyvin ja puhui ruotsia. Äkkiseltään ajatellen siis paras mahdollinen apuvalmentaja Curre Lindströmille ainakin silloin, jos kakkosvalmentajan ei odoteta omaavan merkittävää valmennuskokemusta.
Mutta nyt törmättiin seuraavaan ongelmakenttään. Jokereihin oli kesken kauden hankittu liigatason mittarein katsottuna erittäin paljon taitoa hyökkäyspäähän ja nopeasti fanien ykkössuosikiksi noussut roolipelaaja Norton alakertaan. Jokerit oli paitsi täysin sekaisin ja itseluottamuksensa menettänyt, myös taitava ja fyysinen joukkue ja sen vahvuudet olivat erilaisessa pelissä kuin siinä mistä Lindströmillä ja Virmasella oli kokemusta.
Uusi valmennus hävisi joukkueineen neljä ensimmäistä peliä. Sen jälkeen tapahtui hetkeksi selvä käänne parempaan ja Jokerit otti neljä hienoa voittoa. Ennen joulutaukoa pelatut kolme viimeisintä peliä tuottivat kuitenkin kaksi rumaa tappiota kotona ja tahmean voiton Pelicanseista vieraissa. Kotiottelussa Ilvestä vastaan Jokerit menetti ilvespelaajan suorittaman ns. leikkauksen seurauksena tärkeän Tony Virran koko loppukaudeksi. Jokerit palkkasi nopeasti Roman Vopatin, joka tuo joukkueeseen lisää fyysisyyttä.
Viimeisin takaisku tuli joulutauolla kun joukkueen yhdeksi tärkeimmäksi pelaajaksi noussut Brad Norton sai agentiltaan käskyn ja päivämäärän, josta ei uskaltanut kieltäytyä. Pieni osasyy lähtöön oli kenties myös SM-liigan tuomarilinjassa, joka käytännössä esti Nortonin vahvuuksien käytön SM-liigassa ja Nortonin potemassa koti-ikävässä. Jokereissa nopeasti aina varakapteeniksi noussutta Nortonia jäi kaipaamaan fanien lisäksi ainakin puoli joukkuetta.
Jatkoaika: Jokerit nousee ahdingosta
Jokerit on kiistatta kärsinyt huonosta onnesta. Jortikan piti jatkaa Jokereissa, mutta sen esti jääkiekkoa tärkeämmät asiat. Thomas lähti Jokereista päivää ennen sarjan alkua, vaikka Bostonin piti alun perin palkata aivan muut maalivahdit. Santala loukkaantui juuri kun pursi oli kääntymässä. Nortonin piti jatkaa Jokereissa kauden loppuun, mutta agenttinsa ja AHL-sääntöjen vuoksi hän poistui vahvuudesta joulutauolla.
Silti huonoa onnea ei voi pistää Jokerien urheilullisen katastrofin syyksi. Huonoa onnea on kaikilla liigajoukkueilla jossain vaiheessa kautta. Ei ehkä näin paljon, mutta isokaan määrä huonoa onnea ei voi suistaa Jokerien kokoista seuraa kauden puolivälissä SM-liigan peräpäähän. Esimerkiksi Kärpät ja HPK ovat kärsineet jopa erittäin paljon loukkaantumisista, mutta silti molemmat joukkueet ovat sarjan kärjessä.
Jokerien katastrofin todelliset syyt ovat paljon syvemmällä kuin kuluvan kauden huonossa onnessa tai kuluvassa kaudessa ylipäätään. Keskeisin Jokerien ongelma on siinä, että Jokerien johdosta puuttuu jääkiekkotietämystä. Erkka Westerlundin ja Summasen sekä heidän jälkeensä Jortikan lähtö vei siitä roiman osan ja vaikka Matti Virmanen on syventänyt jääkiekkotuntemustaan vuosien varrella, pelkästään hänen muut tehtävänsä toimitusjohtajana vievät valtavasti aikaa Jokerien kokoisessa organisaatiossa.
Hjallis Harkimo on ennen kaikkea pätevä bisnesmies, jonka harrastuksena on jääkiekko. Menestyäkseen Jokerit tarvitsee uutta jääkiekkoverta johtoonsa. Ilman sitä Jokerit ei saavuta SM-liigassa niitä sijoja ja sitä menestystä, joihin seuran resursseilla voidaan ja pitää päästä vuodesta toiseen.
Onneksi Jokereissa on vihdoin tunnustettu tilanne. Kauden aikana Wade Immonen on palkattu urheilutoimenjohtajaksi ja Vesa Surenkin on tuotu organisaatioon muodollisella tittelillä juniorivalmennuspäällikkö. Käytännössä Surenkin on myös liigajoukkueen valmennuksen apuna. Jatkossa Jokerien johdossa on jääkiekkotietämystä Virmasen lisäksi myös Immosella ja Surenkinilla ja tämä lupaa hyvää tulevia kausia ajatellen. Toki paljon riippuu siitä, kuinka miehet itse istuvat työhönsä ja kuinka Jokerien Hjallis-keskeinen ilmapiiri antaa muiden osaamiselle tilaa ja tukea.
Urheilullisesti vain ihme voi pelastaa Jokerien tämän kauden. Sellaisia on kuitenkin nähty, ainakin joskus. Vähemmän utopioissa viihtyvä fani siirtää katseensa jo ensi kauteen. Ja huomaa samalla, että vasta sieltä löytyvät vuorenkorkuiset huolet.
Jälkipelit: ensi kaudella tunnettu suomalaisvalmentaja?
Iso, jopa tämän hetken rämpimistäkin tärkeämpi kysymyssarja on se, mikä on Jokerien pelifilosofia ensi kaudella, ketkä Jokereita valmentavat ensi kaudella ja ketkä pelaajat muodostavat Jokerien ytimen ensi kaudella. Todennäköisesti Jokerien ensi kauden päävalmentajan nimi tiedetään jo akselilla Harkimo-Virmanen. Monet merkit viittaavat siihen, että ensi kaudella Jokereita valmentaa tunnettu suomalaisnimi.
Tällä kertaa Jokereissa ei nähdä noviisia puikoissa ja kun Virmanen ja Lindströmkään eivät vuorenvarmasti saa jatkopestiä, vain muutama nimi jää jäljelle. Yksi heistä on maajoukkueen nykyinen päävalmentaja Erkka Westerlund, jonka allekirjoittanut veikkaa olevan suomalaisista vahvimmilla. Toinen mahdollinen ehdokas on Jukka Jalonen ja jos näin kävisi, Jokerit ostaisi hänen sopimuksensa ulos HPK:sta. Sama tilanne on TPS:n Hannu Jortikan kanssa, joka saattaa olla kiinnostunut palamaan Helsinkiin. Tämä kausi on opettanut Jokereille valmentajavalinnan tärkeyden. Sen takia ensi kauden valmentaja on varmasti valmennuksen todellisesta eturivistä, jos hän on suomalainen. Hannu Aravirta ei ole ollut mukana Jokerien kaavailuissa enää vuosiin, joten muita nimiä tuskin Jokereissa edes pohditaan.
Itse uskon, että Jokerien parantunut jääkiekkotuntemus saattaa löytää ajoissa vastaukset isoihin kysymyksiin ensi kauden suunnasta. Vastausten hakemista helpottaisi toki se, jos toimitusjohtaja Matti Virmanen voisi valmistella normaaliin tapaansa ensi ja sitä seuraavan kauden kuvioita. Kuluvan kauden pelastaminen Curren apuna vie kenties liiaksi Virmasen aikaa tulevaisuudelta. Ja tämä asia voi kävellä vielä vastaan jossain vaiheessa myöhemmin. Kyllä Masa pesunkestävä Jokeri on, mutta hänenkin kellonsa on säädetty 24 tuntiin vuorokaudessa.
