Sitoutuminen ja taisteleva ilme olivat Jokerien avainasiat menneellä kaudella. Tämä kivijalka säilyy ensi kauden joukkueessa. Eurooppalaisissa sarjoissa nähtiin NHL-ruletin pyöriteltyä pelaajia osoitteista toisiin pitkin kautta, että joukkueen dynamiikka on hienovarainen ja tärkeä asia. Pelaajia ei voi laittaa yhteen kuin palapelin paloja - niiden on annettava hitsautua tiiviiksi pakaksi rauhassa.
Tämä lähtökohta antaa mahdollisuuden valmentaa joukkuetta. Ensi kauden Jokerit on jo lähtötilanteessaan valmennettu joukkue. Se ei ole laatikollinen palapelin paloja, joita valmentaja liimaa pitkin kautta yhteen toivoen viimeisenkin palan löytävän paikkansa ennen kauden päättymistä. Viimeaikaiset tulokset Euroopan sarjoista sekä kirkkaimpana esimerkkinä Suomen menestys syksyn World Cupissa osoittavat, että valmentamalla pystytään tekemään ero kilpailijaan, joka on heikommin valmennettu.
Hannu Jortikkaa mukaillen voisi sanoa, että Jokerien juna on laitettu raiteilleen, ja nyt sitä sopii ajaa eteenpäin.
Jokerien strategialla on heikotkin kohtansa. Joukkueesta lähti vain vähän pelaajia, mutta heidän mukanaan paljon vahvuuksia. Glen Metropolit ja Juha Lind olivat mestaruusjoukkueeseen kelpaavia eturivin miehiä. Jo heidän paikkaamisensa on vaikeaa - puhumattakaan, että heidän korvaajansa pystyisivät entisestään vahvistamaan joukkuetta.
Sokeutta olisi myös sanoa, etteikö joukkueessa olisi ollut päättyneellä kaudella heikkouksia. Lähtökohtaisesti nuo heikkoudet jäävät valitulla pelaajapolitiikalla vahvistamatta. Niiden vahvistaminen onnistuu vain pelaajien kehittymisen kautta. Tämä on valmennuksen ja pelaajien suuri haaste. Jotta keväällä 2006 Jokerit juhlisi mestaruutta, se edellyttää joukkueen sisällä tapahtuvaa kehitystä - yksilöinä ja joukkueena - koska ulkopuolelta joukkueeseen ei tule juuri mitään.
Ensimmäinen huoli ja kehittymisen paikka on takuuvarman maalintekijän puuttuminen pelaajistosta. Kuka on ensi kauden Jokereissa pelaaja, joka hakkaa kiekon yli kaksikymmentä kertaa maaliin? Tällaista pelaajaa ei ole ollut Jokereissa kahteen kauteen ja on näköalatonta johtamista, jos ongelmaa ei ole tiedostettu. Maalinteko on pelin osa-alueista merkittävin ja vaikein. Merkittävän vaikeaa on uskoa, että pelaajista jotka eivät ole synnynnäisiä maaliruiskuja kehittyisi yhtäkkiä sellaisia.
Ainakin yksi hankinta joukkueeseen vielä tulee, ja sen on osuttava hyvin lähellä napakymppiä, jos Jokereissa aiotaan elätellä mestaruushaaveita.
Nyt edessä oleva tilanne on Jokereille uusi, sillä pitkä matka on kuljettu siitä, kun joukkue pysyi viimeksi kaksi kautta näin yhtenäisenä. Mistä moinen strateginen valinta sitten johtuu? Onko pelaajamarkkinoilla todella niin autiota, että mittavampaan pelaajavarusteluun ei ole edes mahdollisuuksia? Vai onko Jokerien johdossa opittu jotain menneestä?
Ehkä joukkueen johtomiehet Matti Virmanen ja Hjallis Harkimo uskovat, että kun juna on raiteillaan, niin rohkeasti eteenpäin ajamalla jossain vaiheessa tulee määräasema vastaan. Jokerien kannalta taitaa olla parasta, ettei tätä junaa käännetä liian pian sivuraiteelle.
