Jatkoajan otteluennakoissakin käsiteltiin HPK:n pelitaktiikkaa lähes kauden ensimmäisestä ottelusta alkaen. Poissa kokoonpanosta olivat SMS-ketjun vikkelät hyökkääjät, jotka pyörittivät lähes minkä tahansa vastustajaryhmän pyörryksiin. Tämän takia valmennusjohto päätti jo ennen kauden alkua ruuvata pelitaktiikkaa asteen verran eri suuntaan.
Hurja hyökkäystahti historiaa
Pelitaktiikka muuttui selvästi puolustavammaksi, yltiöpäinen hyökkäyspeli oli pakko unohtaa. Muutos ei kuitenkaan vaikuttanut kovin toimivalta, sillä joukkue ei kyennyt noudattamaan omia kuvioitaan valmentaja Jalosen odottamalla tavalla. HPK:n peli kangerteli lähes koko syyskauden ja useissa otteluissa kömmähdyksiä sattui juuri taktisella puolella. Kahden edelliskauden ryhmään sisäänajettu taktiikka oli iskostunut niin vahvasti pelaajien päihin, ettei sen ”aivopeseminen” tuntunutkaan onnistuvan.
Tammikuun aikana HPK kuitenkin laittoi pelaajistoaan uusiksi. Hämeenlinnasta lähtöpassit saivat Vladimir Vujtek ja Anders Burström, tilalle ilmaantuivat Jani Keinänen ja Oliver Setzinger. Ehkä jopa yllättäen ratkaisut onnistuivat lähes täydellisesti. Uudet miehet toivat joukkueeseen uusia ominaisuuksia ja samalla koko joukkueen peli lähti kulkemaan.
- Nyt jälkikäteen voidaan sanoa, että ne olivat onnistuneita ratkaisuja. Pitkään niitä mietittiin ja vietettiin unettomia öitä. Ulkopuolisen silmin ne saattoivat vaikuttaa aika radikaaleilta, mutta pelkkä neloskentän miesten siirtely ei olisi auttanut, toimitusjohtaja Risto Korpela kertoi siirtokarusellista.
Siirtojen myötä tapahtui kuitenkin merkittävämpi muutos Kerhon pelitaktiikassa, tai pikemminkin sen toteuttamisessa, kuin yksikään pelaajavaihdos olisi voinut saada aikaan. Kuin yhdessä yössä HPK:n ryhmä toteutti Jalosen kuviota lähes täydellisesti ja joukkue alkoi napsia voittoja ilta toisensa jälkeen, kurinalaisesti ja hyvin puolustaen, ei hurjasti hyökäten ja halliten.
- Jonkunlainen herätys siinä joukkueessa tapahtui. Uudet miehet rupesivat ottamaan vastuuta uudella tavalla. Palikat vain loksahtivat paikoilleen, Korpela luonnehti tapahtunutta.
Mistä taktiikka rakentuu
HPK:n pelitaktiikka ei ole millään tapaa vallankumouksellinen, pikemminkin päinvastoin. Kuvio on hyvin yksinkertainen, joka perustuu vastustajan hyökkäysten ohjaamiseen laitoihin ja kulmiin sekä nopeiden vastahyökkäyksien lähes täydelliseen puuttumiseen. Viisikko pelaa kurinalaisesti tiukkana yksikkönä, ei viitenä erillisenä pelaajana.
- Ideana on hyvä tasapaino hyökkäyksen ja puolustuksen välillä sekä viisikon sisällä. Kaikkien viiden äijän pitää pelata molempiin suuntiin. Viisikon pitää pysyä tiiviinä ja kasassa, sitä kautta saamme vastustajalta tilan ja ajan pois, Jalonen kertoi.
Kaikkea ei voi kuitenkaan piirtää valmiiksi taktiikkataululla, loppujen lopuksi pelaajien pitää itse reagoida kaukalossa erilaisiin tapahtumiin. Yksilöt myös tekevät virheitä, mutta yhteenpelatessaan pystyy viisikko paikkaamaan niitä tehokkaasti. Kerhon pelitaktiikka ei ole orjallisesti noudatettava sumppupuolustus, vaan enemmänkin ohjauspelin perusta, jossa pelaajat tekevät itsenäisiä ratkaisuja.
- Pelaajat tietysti lukevat itse kentällä peliä ja niin sen pitääkin toimia. He tekevät ratkaisun, lähtevätkö taklaamaan vai jäävätkö ohjaamaan vastustajan peliä. Siihen ei voi valmennus sanella mitään valmiita kaavoja, vaan ne ovat pelaajien ratkaisuja pelitilanteissa, Jalonen painotti.
Sama taktinen idea toteutuu myös HPK:n hyökkäyspelissä. Jos puolustuspelaamisen perimmäinen ajatus on vastustajan pitäminen poissa parhaalta sektorilta, on hyökkäyspelissä taas kantavana ajatuksena juuri tuolle parhaalle sektorille. Se tietysti onnistuu parhaiten nopeista hyökkäyksistä, joissa vastustaja ei ehdi saada omaa puolustusnippuaan ajoissa kasaan.
- Pyrimme hyökkäämään mahdollisimman nopeasti, jotta vastustaja ei ehtisi ryhmittymään omaan puolustukseensa. Riistopelaaminen on erittäin tärkeässä roolissa, niistä syntyy nopeasti maalipaikkoja. Olemme analysoineet Lukkoa vastaan pelaamamme ottelut ja ottaneet huomioon ne osa-alueet, joissa olimme kenties hieman heikompia ja missä puolestaan olimme vahvempia kuin Lukko, Jalonen kertasi.
HPK ei olekaan tehnyt tällä kaudella samanlaisia osumia kuin viime kaudella, klap-klap-kuviot ovat kovin harvinaisia tämänkautisen Kerhon repertuaarissa. Joko maalit isketään nopeista vastahyökkäyksistä kiekonriistojen jälkeen tai sitten kiekko taotaan sisään maalivahdin torjumista paluukiekoista ja ohjureilla lähietäisyydeltä. Aika näyttää, miten hyvin uudennäköinen HPK pärjää pudotuspeleissä aiemmista kausista poikkeavalla ideallaan.
