Perjantaina HPK aloitti elintärkeän tammikuun tasauksen SaiPaa vastaan ja esiintyi kertakaikkisen haluttomasti. Täydellisellä onnella saadut kaksi pistettä voittolaukauksilla muuttui nopeasti täydelliseen selkäsaunaan seuraavana päivänä Lappeenrannassa. Jo perjantaina katuhuhuissa puhuttiin Harri Rindellin mahdollisista potkuista, mikäli viikonlopun ottelut SaiPaa vastaan menisivät huonosti.
Joukkue kirjaimellisesti hylkäsi päävalmentajansa ja on täysin ymmärrettävää, että HPK-johto päätyi lopulta Rindellin erottamiseen.
Se ei kuitenkaan ole oikein, että Rindell on kantanut sijaiskärsijänä koko hämeenlinnalaisen lätkäyhteisön lokasaavia niskassaan. Rindell ei missään vaiheessa saanut resursseja ja työskentelymahdollisuuksia, joiden puitteissa olisi edes mahdollisuus tuloksentekoon.
Korttitalon romahdus alkoi jo pelaajahankinnoista. Tämän kauden HPK on erittäin huonosti ja suurilla riskeillä kasattu joukkue. Yhdenkään hankinnan ei voi sanoa onnistuneen, aivan kuten kauden alussa moni ääneen pelkäsikin. Sen lisäksi hämeenlinnalaisten lompakko on niin tyhjä, ettei ritaripaitaan saada hankittua oikeita vahvistuksia.
Kun vielä oletetut tasonnostajat ja läpimurron tekevät pelaajat ovat olleet kaikkea muuta saadaan aikaan täysin kyvytön joukkue. Puolustuksessa vastuun kantaa pääasiassa Marko Tuulola, Mathias Porseland ja Jukka-Pekka Laamanen. Ainoat kiekolliset puolustajat ja heidätkin on ylipeluutettu loppuun monta kierrosta takaperin.
Menestyksen sokaisemat kannattajat jahtaavat jotain mitä ei ole olemassa.
Hyökkäyksessä vastuun kantaa seuran huippulupaava juniori Teemu Rautiainen, jonka ei pitäisi ensimmäisellä liigakaudellaan edes joutua käsittelemään niin suuria pelillisiä paineita. Puhumattakaan maalivahtiosastosta, joka huutaa kuin hyeena Jari Kaarelan nimeä.
Oma lukunsa on hämeenlinnalainen yleisö, joka on elänyt omaa horkkaansa vuodesta 2006. Menestyksen sokaisemat kannattajat jahtaavat jotain mitä ei ole olemassa. Vastoinkäymisten edessä osa kannattajista jää kotiin ja loput suunnittelevat ulosmarsseja. Joukkueen tukemisesta ja kannattamisesta vaikeina aikoina on edes turha puhua. Täällä eletään menestyksestä.
Syyllinen, se etsitään aina helpoimmasta paikasta ja tälläkin kertaa se oli päävalmentaja. Matti Alatalo oli liian pehmeä ja Jukka Rautakorven kiekko ei kelvannut, vaikka tuli hopeaa. Rindell on pelaajille liian kiva, vaikka kukaan tuskin huomasi, että tälläkin kaudella hän on uskaltanut istuttaa tähtipelaajiaan jopa katsomossa kurinpidollisista syistä.
HPK on kokonaisvaltaisessa kriisissä seuran faneja myöden. Tämä voi olla kaiken lisäksi arkipäivää lähivuodet.
Kukaan ei voi sanoa, etteikö valmennus olisi tehnyt virheitä. Kukaan ei voi sanoa, etteikö päävalmentaja viime kädessä kanna vastuuta. Tässä tapauksessa koko farssin vieritys yhden ihmisen niskaan on kuitenkin oikeusmurha. Monen asian summa johti siihen, että Rindellistä tuli sijaiskärsijä. Se on sääli, koska parhaimmillaan rindelliläinen jääkiekko oli parasta, mitä on nähty sitten Jukka Jalosen. Viime aikoina se oli kuitenkin luokattominta koko seuran historiassa.
On hyvä, että HPK:n toimistolla reagoidaan ja yritetään muuttaa asioita. Koko Hämeenlinna toivoo, että Timo Lehkonen valmentaa Kerhon kuiville kevään karsintapeleistä, mutta siitä ei todellakaan ole minkäänlaisia takeita. Muutos lähtee ainoastaan pelaajien asennemuutoksesta ja sen nojalla muutama surffaileva jääkiekkoilija olisi voitu ulostaa samalla ovenavauksella.
