Viime lauantaina Blues päätti kotimaratoninsa kohtaamalla SaiPan. Lappeenrantalaiset olivat kiusanneet isompiaan voittamalla kolme edellistä otteluaan, mutta Bluesia vastaan SaiPalla ei ollut mitään jakoa. Espoolaiset dominoivat koko ottelun ja jyräsivät lopulta fanaattisen yleisön edessä näyttävään 4-0-voittoon.
Kun loppusummeri soi, oli areenan kuuluttajalla ilmoitettavaa.
"Blues ottaa näin kuudennen peräkkäisen voittonsa, mikä on Bluesin kaikkien aikojen seuraennätys!" kuului kuulutus.
Yleisö ei tavalliseen tapaansa ollut ehtinyt karata jo ulosvieville käytäville, vaan kansa kuunteli informaatiota, joka monella oli jo tiedossa. Se poiki standing ovationit. Blues on liekeissä.
Tiistaina tahti ei osoittanut laantumisen merkkejä. Blues voitti ensimmäistä kertaa lähes kolmeen vuoteen Hämeenlinnassa. 2-1-vierasvoitto oli jo seitsemäs voitto peräkkäin varsinaisella peliajalla.
Onko Espoossa koskaan nähty näin tervettä ja voittavaa joukkuetta?
Kiekko-Espoon aikoina organisaatio oli usein terve ja toisinaan myös suhteellisen voittava, jos otetaan silloisen pikkuseuran niukat reaaliteetit ja potentiaali huomioon. Jo pudotuspeleihin pääseminen useana keväänä oli kova juttu ja kevään 1998 yllätysvoitto se vasta kova suoritus olikin sellaiselta seuralta.
Bluesin aikana organisaation rajat ja mahdollisuudet nousivat roimasti ylemmäs, joten kynnys voittavan joukkueen statuksen saamiseksi hankaloitui myös. Terve joukkue Blues on ollut harvoin. Sitä se oli esimerkiksi kaudella 2002-2003 Hannu Kapasen aikana, mutta tosipeleissä voittavaa joukkuetta saatiin odotella Kari Heikkilän aikakaudelle asti. Voidaan tosin kyseenalaistaa, oliko Espoossa kahdella viime kaudella loppupeleissä kuinka terve joukkue.
Monien mielestä ei ollut ja se saattoi osaltaan olla vaikuttamassa Heikkilän sekä aiemmin mukana olleen Raimo Summasen lähtöön. Nyt totuus on kuitenkin absoluuttinen: kukaan ei voi kiistää etteikö Espoossa olisi tänä syksynä ollut sekä terve että samanaikaisesti voittava joukkue.
Median näkökulmasta se on aika tylsää. Yritä tässä nyt sitten leikkiä toimittajaa kun ei ole oikeastaan mitään mielenkiintoista mistä kirjoittaa. Tutkivalle journalismille tai kriittisille kolumneille ei ole juuri nyt mitään sijaa. Ei auta muu kuin muiden tavoin syljeskellä kattoon ja pyöritellä peukaloita.
Espoolaisen kiekkoilun kannattajana tilanne on kuitenkin päinvastainen. Se on harvinainen tilanne. Siitä on nautittava. Bluesilla on symbolisesti terve organisaatio, jonka edustusjoukkue pelaa hyvää, aktiivista jääkiekkoa. Se on tuonut voittoja ja se ruokkii entisestään hyvää ilmapiiriä. Blues on terve ja voittava joukkue. Blues pyörii sittenkin.
Tätä jos jotain on haettu lähes kymmenen vuotta.