Neil Little...kuka? Tämän kysymyksen kysyi takuuvarmasti itseltään ja monilta muiltakin tahoilta moni jääkiekkoa seuraava ja varsinkin espoolainen kannattaja. Kaudesta 93-94 lähtien AHL:ssä pelannut Philadelphia Flyersin 11. kierroksen varaus oli suurimmalle osalle suomalaisia täysi mysteeri. Silti kyseessä oli erittäin kiinnostava nimi, sillä hankintana Little on Bluesille erittäin merkittävä. Ykkösmaalivahdin paikka oli ollut joukkueella hakusessa jo pitemmän aikaa, ja Littlesta sellainen saatiin...toivottavasti.
Suuri yleisö ei montaa peliä Littlelta ole vielä nähnyt, mutta joukkueen mukana mies on harjoitellut jo pari viikkoa. Steve Kariyaa myötäillen myös Little kertoo harjoittelun joukkueessa olevan tällä hetkellä äärimmäisen kovaa:
-Tällä hetkellä olo on jo paljon parempi kuin mitä se ensimmäisen viikon aikana oli. Se oli todella raskas viikko osittain aikaeroväsymyksen ja osittain todella rajun harjoittelun takia. En ole aikaisemmin koskaan treenannut neljää kertaa päivässä, mutta nyt ollaan taas oikealla aikavyöhykkeellä ja kroppa tuntuu hyvältä. Onneksi tässä oli pari päivää vapaata, jotta sai vähän ladattua akkuja. Muutoin ollaan menty kovaa. Kun menee kotiin päivän päätteeksi, huomaa varsin hyvin, kuinka paljon on tullut tehtyä fyysistä työtä päivän aikana. Sen verran on energiaa, että jaksaa syödä jotain ja sitten mennä nukkumaan.
Kolmessa pelaamassaan harjoituspelissä Tampere Cupissa Little pelasi vakuuttavasti. Tuloksena oli neljä päästettyä maalia ja yksi nollapeli. Huomion arvoista on myös se, että vastustajat olivat huippuluokkaa, eikä Little ollut ehtinyt harjoitella joukkueen kanssa juuri lainkaan ennen pelejä.
-Joukkueet, joita vastaan nyt ollaan täällä pelattu ovat mielestäni hyvin vertailukelpoisia pohjoisamerikkalaisten joukkueiden kanssa. Paljon taitoa, mutta onhan tämä täysin erilainen peli täällä. Eurooppalainen peli painottaa enemmän kiekollista hallintaa eikä ole niin aggressiivista, joten siinä on hieman totuttelemista, mutta kaiken kaikkiaan taitotaso on korkea, Little toteaa.
Suomesta maana tai Bluesista joukkueena Littlelta on melko vaikea kaivaa esiin mitään negatiivista.
-Bluesin joukkue ja organisaatio on ollut aivan fantastinen tähän saakka. He ovat toivottaneet minut alusta alkaen sydämellisesti tervetulleeksi ja tehneet oloni hyvin kotoisaksi. Sopeutuminen ei ole edes ollut niin vaikeaa, koska kaikki puhuvat täällä
melko hyvää englantia. Joukkuekaverit vaikuttavat mukavilta ja olen jo tutustunut joihinkin heistä melko hyvin. Areena itsessään vaikuttaa myös erittäin hyvältä, Little ylistää.
-Tämä on ensimmäinen kerta kun olen Euroopassa, ja mitä nyt tähän asti olen Suomea nähnyt, voin sanoa, että täällä on todella kaunista ja puhdasta. Tämä muistuttaa jonkin verran kotikaupunkiani Kanadassa. Ihmiset ovat kaikki olleet äärimmäisen ystävällisiä, joten tunnen itseni todella kotoisaksi jo nyt. Tällä hetkellä asun vielä tilapäisessä asunnossa, mutta kohta muutan pysyvään asuntoon. Perhettä ei ole täällä, joten järjestelyt ovat toistaiseksi melko helppoja. Auto alle ja tien päälle. Ei täällä ole niin paljon teitä, että voisi varsinaisesti eksyä. Internet-yhteyttä en ole vielä saanut, mutta onneksi tuossa lähellä on iso ostoskeskus, jonka kirjaston palveluja olen käyttänyt, mies naurahtaa.
NHL-ura jäi haaveeksi
Little on syntynyt pienessä Medicine Hatin kaupungissa Kanadassa. Juniorisarjojen jälkeen mies siirtyi AHL:ään Hershey Bearsin riveihin, mutta varsinaisen uran Little teki Philadelphian organisaatiossa AHL-seura Phantomsin riveissä, jossa mies pelasi yhteensä kahdeksan kautta kymmenen vuoden aikana nousten paikallisten fanien yhdeksi suosikeista.
-On luonnollista, että kun olet noin pitkään yhdessä paikassa, luot paikallisiin ihmisiin ja faneihin tietynlaisen suhteen. Itse olin onnellisessa asemassa, kun
pystyin pelaamaan siellä niin pitkään, pohtii Little.
-Oikeastaan pidän Philadelphiaa kotinani ja asuinpaikkanani, vaikka olenkin syntynyt Kanadassa. Siellä käyn vain pistäytymässä kesällä, mutta varsinainen
asunto minulla on Philadelphiassa. Olen asunut siellä niin monta vuotta ja minulla on siellä monia hyviä ystäviä ja muistoja, joita en vaihtaisi mihinkään. Rakastan
sitä seutua ja haluan jonain päivänä muuttaa sinne takaisin, hän jatkaa.
Little todella tietää mistä puhuu, ja kiintymys seutuun on varsin ymmärrettävää. Hän kuului seuransa ehdottomiin avainpelaajiin pelaten jokaisen AHL-kautensa yli 90 prosentin torjuntakeskiarvolla. Arvostetun Calder Cupin, eli AHL:n mestaruuden mies koki Phantomsien riveissä kahdesti. Kaudella 97-98, jolloin Little oli itse yksi mestaruuden takuumiehistä, ja toistamiseen viime kaudella, jolloin Littlen oppipoika Antero Niittymäki ihastutti Philadelphialaisyleisöä otteillaan.
-Viime vuosi oli mahtava. Kun pääsee kokemaan mestaruuden ja luomaan niin läheiset suhteet joukkuetovereihin, se tunne kestää koko loppuelämän, ja sen muistaa ikuisesti, kertoo Little vuodesta.
Edes suomalaisen Antero Niittymäen nousu ohi Littlen Phantomsien ykköstorjujaksi ei kanadalaisen mieltä paina; päinvastoin, tilanne oli jotakuinkin suunniteltu:
-Pelasin Anteron kanssa muistaakseni kolme vuotta. Ensimmäinen vuosi oli hänelle sopeutumista uuteen ympäristöön, ja minun roolini oli auttaa häntä kehittymään NHL-maalivahdiksi. Se oli osa työtäni Philadelphiassa. Antero on loistotyyppi ja olemme hyviä ystäviä. Hän on kehittynyt todella suurin harppauksin ja hänestä todella
pidetään siellä. Tulen kannustamaan häntä ja antamaan aplodit hänen menestymiselleen NHL:ssä. Hänellä tulee olemaan pitkä ura siellä, enkä epäile hetkeäkään, etteikö hänestä olisi NHL:n ykkösmaalivahdiksi.
Siitä puheenollen herääkin kysymys, minkä vuoksi Little itse ei ole pelannut ylhäällä Philadelphia Flyersin NHL-joukkueessa urallaan kuin kaksi vaivaista ottelua?
-Se johtui lähinnä olosuhteista siihen aikaan. Flyersilla oli iso palkkabudjetti, ja tavoitteena oli kisata Stanley Cupista joka vuosi, joten jos jollain osa-alueella oli puutteita, he vain hankkivat vapaan agentin paikkaamaan sitä aukkoa. Siellä ei niinkään nostettu uusia nuoria pelaajia farmista ylös.
-Olin pitkään ns. kolmosena organisaatiossa, mutta mitään loukkaantumisia ei tullut, joten vaikka mahdollisuus olikin ulottuvillani, se ei koskaan toteutunut. Ehkä ajoitus oli huono, mutta mitään en kadu. Olin tietysti unelmoinut jo pienestä pitäen pelaavani NHL:ssä, ja sain sen mahdollisuuden. En saanut pelata siellä paljon, mutta voin ainakin sanoa lapsilleni ja lapsenlapsilleni, että saavutin tuon tavoitteen, Little sanoo.
NHL:n tulevaisuuden konkarivahti näkee yhä hyvänä viime kauden katastrofaalisesta tauosta huolimatta:
-On helppo sanoa, että ainakin ensi kausi tulee olemaan NHL:ssä hyvin erilainen. Pelaajien liikkuvuus juuri nyt on suorastaan hämmästyttävää. Olen sitä mieltä, että
aivan rehellisesti sanottuna mikä hyvänsä joukkue voi nyt voittaa. Uusien sääntöjen kanssa pitää vain katsoa mitä tapahtuu. En tiedä olivatko kaikki niistä niin hyviä,
mutta pianhan se nähdään. Mitä suosioon tulee, uskon, että se voi viedä oman aikansa, mutta jos olet kiekkofani, tulet aina olemaan sitä, joten en usko, että suosiossa tulee mitään takapakkia liigalle.
Hyppy tuntemattomaan
Tuleva kausi tuo Neil Littlen uralle aivan uudenlaiset ympyrät ja haasteet. Mikä sai kokeneen AHL-vahdin valitsemaan pelipaikakseen Suomen ja Espoon?
-Minulla oli muutamia vaihtoehtoja eri maissa, mutta puhuttuani suomalaisten pelikavereideni kanssa ja kerättyäni mahdollisimman paljon informaatiota Suomesta
tämä vaikutti hyvältä vaihtoehdolta eikä ole sopeutumisen kannalta liian suuri hyppy poispäin pohjoisamerikkalaisesta elämäntavasta, Little valottaa.
-En tiennyt maasta paljoa, mutta olen pitänyt kaikista suomalaisista, jotka olen tuntenut elämäni aikana, ja mitä kulttuuriin tulee, se seikka ei huolettanut minua lainkaan kokemusteni jälkeen. Muita odotuksia ei ole kuin pelata jääkiekkoa korkealla tasolla ja nauttia olosta.
-Tunsin entuudestaan kaksi pelaajaa joukkueesta. Ladislav Kohnin kanssa pelasimme samassa joukkueessa Philadelphiassa aikoinaan, ja olemme hyviä ystäviä, joten kysyin myös häneltä mitä mieltä hän on Suomeen tulemisesta ja joukkueesta. Toinen pelaaja on Steve Kariya, jota vastaan olen pelannut monta vuotta Pohjois-Amerikassa, jatkaa Little.
Espoolainen jääkiekkoilu on nyt monessakin mielessä uuden alun edessä. Viime kausi oli kenties heikoin koko seuran 20-vuotisen historian aikana, ja kaikki onkin aloitettu alusta aina johtoportaasta lähtien. Little ei myönnä olevansa tietoinen joukkueen historiasta eikä tilanteesta, johon hänet on hankittu:
-En todellakaan tiedä siitä mitään. Olen ollut täällä vasta pari viikkoa, ja ainoa asia, jonka tiedän on se, että minua on kohdeltu täällä kuin kuningasta, jotta tuntisin oloni hyväksi ja kotoisaksi. Voin vain sanoa, että täällä on fantastisen hyvä porukka töissä. Viime kauden tapahtumat eivät suoraan sanottuna kiinnosta minua lainkaan. Haluan keskittyä tähän vuoteen, ja tehdä tästä joukkueesta voittavan. Ei menneisyydessä voi elää.
Joukkueen valmennus, johon kuuluvat päävalmentaja Kari Heikkilä sekä apulaiset Petri Matikainen, Janne Vikeväinen sekä Jukka Ropponen saa suuren tunnustuksen Littlelta:
-Valmennus on ollut ainakin tähän saakka loistavaa. Heillä näyttää olevan todella hyvä työmoraali, ja he todella piiskaavat meitä eteenpäin kovalla tahdilla. Kun katselen ympärilleni pukukopissa, huomaan, että heitä todella kunnioitetaan pelaajien keskuudessa.
Yksi käytännön muutoksista oli suurentaa Espoon Areenan kaukaloa liigan pienimmästä liigan suurimmaksi. Tämän muutoksen luulisi voivan aiheuttaa kapeissa Pohjois-Amerikan kaukaloissa koko uransa pelanneelle maalivahdille ongelmia.
-Olen pelannut olympiakaukaloissa ennenkin, eikä se oikeastaan ole niin vaikeaa lainkaan. Erilaisiin kulmiin tottuu hyvin nopeasti isossa kaukalossa. Kyse on lähinnä päivistä. En usko, että kaukalon koko tulee olemaan minkäänlainen tekijä sopeutumisessani eurooppalaiseen pelityyliin, kuittaa Little puheet.
Mestaruus hakusessa
33-vuotias Little on tottunut pelaamaan, kantamaan vastuuta ja mikä tärkeintä, voittamaan. Kahden AHL-mestaruuden jälkeen vetovastuun ottaminen ja seuran toisen maalivahdin Matti Kaltiaisen opastaminen ei liene miehelle vieras tehtävä. Sanomattakin on selvää, että Littleen kohdistuvat odotukset Bluesin organisaatiossa sekä varsinkin fanien keskuudessa ovat todella korkealla. Hänestä odotetaan Bluesin Tim Thomasia; miestä, joka johdattaa joukkueen voitosta voittoon. Tällaiset ajatukset eivät Littleä kuitenkaan pelota:
-Ainoa paine, joka pitäisi mielestäni tuntea on itse itselle asetetuista tavoitteista johtuvat odotukset. Asetan omalle menestymiselleni korkeammat tavoitteet mitä mikään muu taho voisi asettaa, joten se on ainoa tapa suhtautua tähän asiaan. Tulen tekemään kovasti töitä ja annan aina kaikkeni. Urani aikana tämä on yleensä riittänyt aika pitkälle.
-Tim Thomasia vastaan olen pelannut usean vuoden ajan Pohjois-Amerikassa, joten tiedän kyllä hänet hyvin, ja tiedän myös sen, että Thomas pelasi loistavan viime kauden täällä. Kun kohdataan, yritän tietysti voittaa hänet. En näe mitään syytä, miksi en pystyisi pelaamaan samalla tasolla hänen kanssaan. Sitä en tiedä pystynkö tekemään samanlaisia ennätyksiä nollapelien suhteen, mutta aion todellakin yrittää, ja kuten sanoin, odotan itseltäni enemmän kuin kukaan muu voi odottaa. Päätähtäin on kuitenkin voittaa pelejä, eikä tehdä henkilökohtaisia ennätyksiä.
Itseluottamusta Littlelta ei siis ainakaan puutu. Mies puhuu täysin avoimesti mestaruusmahdollisuuksista jo ensi vuonna:
-Haluan tietysti aina olla liigan kärjessä monellakin tilastolla mitattuna, mutta päätavoitteeni on pitää hauskaa ja nauttia peleistä täällä. Yhtä tärkeää on tietysti voittaa pelejä, ja nuo asiat kulkevatkin oikeastaan käsi kädessä. Mielestäni tavoitteen pitää joka vuosi olla mestaruuden voittaminen. Sen korkemmalle ei pääse, joten siitä lähden aina liikkeelle.
-Jokaisella joukkueella on lähtökohtaisesti mahdollisuus voittaa mestaruus. Kyse on vain siitä kuinka paljon työtä olet valmis tekemään sen eteen. Lisäksi on monia muitakin tekijöitä, jotka vaikuttavat. Sellaisia ovat esimerkiksi joukkueen tilanne loukkaantumisten suhteen sekä joukkue- ja maalivahtipelaaminen, Little jatkaa.
"Menestystä ei saa pelätä"
Neil Little on tyyliltään ns. vanhan koulukunnan edustajia. Eleettömyys torjuntatyöskentelyssä kuuluu miehen ominaisuuksiin, ja Littlesta voikin moni löytää jonkinasteisia yhtäläisyyksiä entisen Blues-vahdin Tom Draperin kanssa.
-Olen enemmän pystyasennossa pelaava maalivahti kuin jään pinnassa, mikä on tänä päivänä melko harvinaista. Muutoin olen melko rauhallinen tai ainakin yritän pitää itseni melko tyynenä. Olen kuitenkin erittäin kilpailullinen ja nautin voittamisesta. En pysty osoittamaan itsessäni mitään erityistä heikkoutta; uskon, että kaikki voivat parantaa jokaisella osa-aluella suorituksiaan. Jatkan työntekoa, jotta esitykseni kaukalossa paranisivat ja voisin auttaa tätä joukkuetta menestymään.
Paljon puhuttu rauhallisuuskin tosin häviää hetkittäin kaukalon tapahtumien mukaan. Eräässä AHL-pelissä Little kirjaimellisesti sukelsi mukaan joukkotappeluun kantaen niin sanotusti kortensa kekoon. AHL-kaudella 2000-2001 Little keräsi 58:ssa pelaamassaan ottelussa yhteensä 60 jäähyminuuttia. SM-liigassa mies ei kuitenkaan usko moisiin ylilyönteihin:
-Tämä liiga on kaikin puolin erilainen, ja vaikka AHL-aikoina olikin muutamia isoja tappeluita, en usko, että täällä on mitään sellaista. Olen hyvin kilpailullinen
ihminen, mutta on vain osattava pitää tunteet kurissa oikeaan aikaan. AHL:ssä on paljon nuoria pelaajia, joilla on kovat näyttöhalut, ja siksi pelikin on aggressiivisempaa kuin täällä. Minua ei todellakaan pelota hypätä mukaan mihinkään tilanteeseen, mutta täällä peli perustuu enemmän taitoon ja kiekon hallintaan.
Bluesin maalivahtikaksikko vaikuttaakin tällä hetkellä melko tasapainoiselta kokonaisuudelta. Littlen parina kiekkoja torjuu seuran oma kasvatti Matti Kaltiainen, joka käväisi myös Pohjois-Amerikan kaukaloissa hakemassa lisää kokemusta peliinsä. Viime kauden tasavertaiseen maalivahtien peluuttamiseen nähden tämänhetkinen tilanne on täysin päinvastainen. Siinä missä Mika Oksa ja Jere Myllyniemi lähinnä vuorottelivat, on roolitus nyt se, että Little on vetovastuussa, ja samalla auttaa Kaltiaista kehittymään vastuumaalivahdiksi liigaan. Työ, joka on miehelle enemmän kuin tuttu.
-Istumme Matin kanssa vierekkäin pukukopissa, ja hän vaikuttaa erittäin hyvältä tyypiltä. Vielä ei ole ollut mahdollisuutta viettää juurikaan aikaa hänen kanssaan, mutta Matti on loistokunnossa oleva nuori kaveri, jolla on valtava potentiaali. Tulen nauttimaan hänen kanssaan työskentelystä, ja jos pystyn auttamaan häntä jollain lailla, teen sen todella mielelläni, Little kertoo.
Määrätietoisella kanadalaisvahdilla on Bluesin kanssa tämän kauden kattava sopimus, mutta kuten kaikki tietävät, organisaatiossa ollaan painotettu pitkän tähtäimen projektia, johon Littlen tyylisen konkarin luulisi sopivan erittäin hyvin.
-Kuten sanoin jo aiemmin, yritän elää tässä hetkessä, enkä mieti vielä noin pitkälle tulevaisuuteen. Nyt on kuitenkin vasta harjoituskausi käynnissä. Kauden jälkeen teen sitten nuo päätökset. Nyt voin vain sanoa, että viihdyn täällä mainiosti, Little toteaa.
-Voi tietysti ajatella pitkällä tähtäimellä tuloksia, mutta samaan aikaan olisi kyllä mukavaa nopeuttaa asioita hieman. Kun tekee parhaansa, voi joskus yllättyä miten hyvin asiat lähtevät kulkemaan. Menestystä ei saa pelätä. Se pitää ottaa täysillä vastaan kun se on ulottuvilla, eikä kiertää sitä. Mitä tahansa voi tapahtua. Näen ympärilläni hyviä pelaajia, joten miksi emme menestyisi? Yritystä ei ainakaan tule puuttumaan, hän vakuuttaa.