Suomalaiskiekkoilijoita ei Venäjän sarjoissa ole vielä liiemmin nähty. Harvoista pioneereistakin moni on palannut itänaapurista ennen aikojaan, viimeisimpänä Mikko Rämö, jonka elämä Venäjän pääsarjan Vitjaz Tshehov-Podolskissa oli viimeisinä viikkoina lähinnä painajaista.
Venäjän Superliiga on tälläkin kaudella luultavasti maailman toiseksi kovin kiekkosarja heti NHL:n jälkeen. Vitjaz on ollut alkukaudesta selvästi liigan heikoin joukkue.
| taustaa Jokerien maalivahti-show vihdoin ohi?
[lue lisää] |
- Sarja ei ollut liian kova ja joukkue oli mitä oli, mutta kun menee kiekon takia sinne ja sitten kiekkoon ei pysty keskittymään, niin onko järkeä olla siellä sitten, Rämö muotoilee.
- Oikeastaan positiivisia asioita ei jäänyt yhtään siitä reissusta. Nyt on hyvä olla täällä ja haluaa unohtaa sen, mitä siellä on tapahtunut.
Kovin yksityiskohtaisesti Rämö ei halua menneitä kommentoida, mutta suostuu sentään hiukan valottamaan siirtonsa taustoja.
- Kaikki siellä vähän perustuu uhkailuun ja jossain vaiheessa se alkaa tökkiä. Sitten kun pelit eivät kulkeneet, niin tuntui, että se lähti ihan käsistä.
- Ainakaan minun pääni kestänyt sitä, ja seuran pari muuta ulkomaalaista sanoivat, että olisivat myös valmiita lähtemään, jos paikka vaan tulisi.
Alunperin Rämön piti pelata tämä kausi Traktor Tsheljabinskissä Venäjän kakkosliigassa. Toisin kuitenkin kävi.
- Anatoli Bogdanov soitti viime kauden loputtua ja pyysi mukaansa Tsheljabinskiin. Juteltiin ja tehtiin alustavia sopimuksia. Sitten hänelle tuli seuranvaihto ja hän otti minut mukaansa. Olin halukas pelaamaan pääsarjaa ja sekin vaikutti päätökseen, muistelee Rämö.
- Alkukausi meni hyvin, kun Anatoli oli siellä. Hän puhuu Suomea ja homma toimi.
Joukkue kuitenkin juuttui sarjan hännänhuipuksi ja Bogdanov sai lähteä. Rämön tilanne muuttui sietämättömäksi.
- Kukaan ei osannut sanoa mitään ja kun meni itse kysymään, niin kukaan ei silti sanonut mitään. Homma karkasi niin pahasti, ettei ollut mitään järkeä enää jäädä sinne.
"Välillä teki mieli pyykkipoikaa käyttää nenässä, että pystyi syömään"
Rämö suuntasi kaudeksi 2004-05 kauas itään, Kiinan rajalla sijaitsevaan Habarovskiin. Paikallinen Amur Tigers -joukkue oli edelliskaudella pudonnut pääsarjasta Venäjän divariin, "Yläliigaan". Rämön kanssa Habarovskiin lähti Pelicansista tuttu joukkuetoveri.
- Paappasen Tero kävi siellä turnauksessa testissä pari kuukautta aikaisemmin. Häneltä tuli vain positiivista palautetta, että ainakin silloin homma oli toiminut ja se helpotti sitten sitä myönteistä päätöstä.
NHL-työsulun aikana Venäjän pääsarja oli luultavasti maailman kovin kiekkoliiga. Työsulun vaikutus säteili myös sarjaporrasta alemmas.
- Oli NHL-jätkiä sen verran Venäjällä, että se toi käytännössä kentällisen Superliiga-jätkiä sarjatasoa alemmas. Se oli hyvä sarja, ainakin viime kaudella, Rämö muistelee.
- Meillä oli yhtä vahva joukkue edelliskaudella kuin se, jossa olin nyt.
Habarovskin syrjäinen sijainti aiheutti sen, että pelimatkat olivat pitkiä.
- Se oli älytöntä. Kolme tuntia ennen välilaskua ja toiset kolme-neljä tuntia, sitten vielä bussilla tai junalla. Kyllä ne välillä tökki, mutta kun siihen varautui, niin sitä pystyi kestämään.
Tämän kauden seuran hyviin puoliin kuului vähemmän syrjäinen kotikaupunki. Tunnin ajomatkan päässä Moskovasta sijaitseva Tshehov oli kuitenkin muussa suhteessa varsinainen takapajula.
- Tshehov oli aika pieni. Ei siellä oikeastaan ollut mitään - jäähalli, hotelli ja yksi ravintola, siinä oikeastaan oli kaikki, mitä siellä pystyi tekemään. Ruuat oli joukkueella aika kehnot, että oli oikeastaan pakko tehdä oma maksullinen ravintolareissu joka päivä.
Päivittäinen ravintolareissu ja yksi ravintola ei välttämättä ole kovin herkullinen yhdistelmä.
- Kyllähän se spagetti alkoi maistua puulta jossain vaiheessa. Sitten kun tuli tämä influessakin, niin ei voinut kanaakaan enää syödä. Välillä teki mieli pyykkipoikaa käyttää nenässä, että pystyi syömään, Rämö myöntää nyt jo hymyssä suin.
- Habarovsk kaupunkina oli tosi hieno ja mielenkiintoinen. Siellä viihtyi kyllä, mutta tämä missä olin tämän kauden, oli aika järkyttävä kaikin puolin.
Rämö korostaakin jälkiviisaasti tiedonhankinnan tärkeyttä. Niinkuin Suomessakin, Venäjällä olosuhteet ja seuran tilanne poikkeavat pelipaikkakunnilla toisistaan. Erot vain ovat valtavassa itänaapurissa usein paljon suurempia.
- Kyllähän siellä on joukkueita, jotka maksaa hyvin, mutta joiden pitääkin maksaa tuplasti, koska kaupunki on huono ja halli ja olosuhteet ovat huonot, taustoittaa Rämö.
- Tästä kaupungista ei ollut itsellä mitään tietoa, eikä Bogdanovillakaan paljon sen enempää. Olisi pitänyt ottaa enemmän selvää, mikä paikka oli kyseessä.
Toisaalta pelkkä historiallinen taustatietokaan ei aina riitä. Pitää osata seurata myös tuoreita tapahtumia ja muutoksia. Rämö itse viihtyi Habarovskissa hyvin, sinne taas täksi kaudeksi pestattu Joni Puurula lähti Amurin tiikereistä, kun palkanmaksu tökki pahan kerran.
- Siellä omistajat vaihtuivat ja se on varmasti vaikuttanut. Edellinen oli kultakaivoksen omistaja ja silloin siellä homma toimi, Rämö kertoo.
Erilainen peli- ja harjoituskulttuuri
Venäläistä jääkiekkoa pidetään ennenkaikkea taitavien yksilöiden lajina. Rämön mukaan toisenlaiseen pelityyliin sopeutuminen voi olla maalivahdille vaikeaa.
- Se on sellaista odottelua. Täytyy katsoa loppuun asti, missä on vapaa mies, kun hyökkääjä syöttää vielä, vaikka on ihan yksin siinä. Täällä jos on paikka, niin kuti lähtee, vertailee Rämö venäläistä kiekkoa suomalaiseen.
- Eikä siellä valmennus siirtelystä huuda, se kuuluu pelityylin siellä.
Myös Jokerien maalivahtivalmentaja Hannu Nykvist on huomannut harjoituksissa venäläisen pelityylin vaikutuksen Rämön torjuntatyöskentelyyn.
- Ehkä siinä vähän on vielä Venäjä-vaihde päällä, että treeneissä saattaa olla vähän hitaampaa ja tulee jätönjätönjättöä. Saadaan liike tätä meidän pelitapaa vastaavaksi, niin uskon kyllä, että Mikosta hyvä tulee.
Jos pelityyli on erilainen kuin Suomessa, sitä on myös harjoittelu. Kuri on kova ja vapaata vähän.
- Pari tuntia päivässä jäällä, pakolliset levot ja nukkumaanmenoajat, Rämö luettelee.
Myös seurojen harjoituskeskukset tulivat tutuiksi.
- Peliä edeltävinä päivinä sinne bazaan nukkumaan ja pelipäivinä aamutreenien jälkeen takaisin sinne nukkumaan ja taas peliin. Sitä ei voi oikein kuvailla. Se täytyy itse kokea, ennenkuin ymmärtää, minkälainen ero on. On se aika hirmusta.
Paikalliset pelaajat suhtautuvat Rämön mielestä ulkomaalaisiin pääosin asiallisesti.
- Kyllä sen edelleen huomaa niistä vanhemmista pelaajista, että ulkomaalainen on ulkomaalainen ja sen annetaan olla omissa oloissaan, eikä sille puhuta. Nuoremmat ja ne jotka ovat vähänkin käyneet ulkomailla pelaamassa suhtautuvat ihan samalla tavalla kuin muuallakin.
Rankoistakaan kokemuksista huolimatta Rämö ei kadu päätöstään lähteä kokeilemaan Venäjän kiekkoilun tasoa.
- Nyt se homma on nähty. Tällä hetkellä ollaan täällä ja tänne on suunnattu ajatukset.
"Päänahkaa tarjolla"
Rämö on nyt ehtinyt harjoitella viikon verran Jokereissa. Joukkueen alkukausi on ollut surkea, mutta heittopusseissa pelaamaan tottuneen maalivahdin näkökulmasta tulevaisuus näyttää silti valoisalta.
- Oli mukava tulla takaisin ja vielä kun pääsee tällaiseen organisaatioon ja seuraan, niin se on helvetin hienoa. Olen tykännyt ja tuntuu, että jätkät ovat ottaneet hyvin vastaan.
Jokerit hankki menneellä viikolla riveihinsä toisenkin maalivahdin. Kanadalainen veteraanikassari Steve Passmore saapui Suomeen perjantaina ja liittyy vapaaviikonloppua viettäneeseen joukkueeseen maanantaina.
- Siinä ei ole mitään muuta kuin päänahkaa tarjolla ja kaikki mitä saa pelata, on plussaa. Hirveä halu on pelata tietenkin. Toivotaan, että homma lähtee heti kulkemaan, niin saisi vähän vastuutakin, jos sitä on tarjolla, muotoilee Rämö.
Seuran maalivahtitilanne oli sopimusneuvotteluissa jo esillä.
- Tilanne oli tiedossa, että vielä paketti on auki. Siihen tuli vielä solmu päälle, niin näillä mennään. Uskon kyllä, että tulemme hyvin toimeen.
Maalivahtivalmentaja Hannu Nykvist on toiseksi uusimpaan suojattiinsa tyytyväinen.
- Ainakin tähän asti Mikko on ollut tosi positiivinen yllätys. Kyllähän tietysti olen Mikkoa aiemminkin nähnyt ja tiedän, mitä Pelicansissa ja Hämeenlinnassa on tapahtunut, Nykvist kertoo.
- Kaverillahan on liigataustaa ja luulen, että tuolla Venäjällä herra on kolunnut aikamoista koulua. Että täällä saa melkein mitä tahansa tapahtua, eikä herran mielenrauha siitä enää järky.
Rämöä ei Pelicans-aikanaan tunnettu erityisen intohimoisena harjoittelijana. Nykvistiin maalivahdin työmoraali on tehnyt vaikutuksen.
- Kaveri on tehnyt tosi hyvin duunia ja ollut ihan satasella mukana.
Minkälainen maalivahti sitten on Mikko Rämö? Annetaan ammattilaisen kuvailla.
- Hyvä liikkumaan ja pelaa jään kautta, mutta tulee aika hyvin takaisin jaloille. Kun tässä on viikko hinkattu ja vedettiin viimeisiä drillejä, niin vaikka jalat oli aika puhki, niin kyllä siellä kädet aika hyvin toimii, Nykvist kuvailee.
- Näyttää olevan aika taisteleva persoona, tietysti pelit näyttää, mitä sieltä tulee.
