Viime vuosina Lahdessa on totuttu näkemään joukkue, joka vilisee oman kaupungin kasvatteja ja kokeneita paluumuuttajia. Nyt asiat alkavat kuitenkin muuttua. Konkarit, vanhan kiekkokoulun kovat kasvatit – Erik Kakko, Toni Koivunen, Marko Jantunen ja Jari Kauppila ovat poissa. Nuoremmat lahtelaiset Tuomas Santavuori, Jesse Saarinen ja Vili Sopanen ovat myös kaikki lähteneet Lahdesta. Pelicans luo itselleen uutta nahkaa.
“Omien poikien” poistumasta huolimatta merkittävin lähtijä oli koko kansan suosiksi ponkaissut Juhamatti Aaltonen. Aaltosen lähtö kuitenkin kompensoitiin tuhdilla vuokrakorvauksella, kun hyökkääjä oli allekirjoittanut aiemmin keväällä viisivuotisen jatkosopimuksen Lahteen.
Uusiin hankintoihin onkin sitten satsattu. Jyri Marttinen, Dwight Helminen ja Mike York ovat kovan luokan hankintoja etenkin keskikokoiselle SM-liigaseuralle.
Luottoa ulkomaalaisiin
Menneinä vuosina oli vaikea kuvitella, että Pelicans pystyisi palkkaamaan Marttisen kaltaisen Euro Hockey Tour -tason puolustajan joukkueeseensa. Marttinen olisi voinut saada ison roolin monessa muussakin liigaseurassa, samoin kuin yhdysvaltalainen Dwight Helminen.
Kovin kaappaus oli silti Helmisen maanmies Mike York. Lähes 600 NHL-ottelua ja niissä yli 300 pistettä ovat meriittejä, jollaisia tämän kauden SM-liigassa ei ole kellään. Ei edes hehkutetuilla Ville Peltosella ja Kamil Krepsillä.
Nämä hankinnat ovat paperilla kovia, mutta siitä on pitkä matka oikeisiin tekoihin.
Kanadalainen Lou Dickenson, ruotsalainen Henrik Blomqvist ja tshekki Jakub Sindel saattavat myös vahvistaa joukkuetta tai yhtä lailla olla vahvistamatta. Todennäköistä on, etteivät ainakaan kaikki heistä onnistu.
Myös eräällä uusvanhalla kotimaisella kasvolla on paljon todistettavana. Matias Loppi tekee paluun Lahteen ja odottavat katseet kohdistuvat häneen. Loppi oli Lahdessa maaginen sentteri, sateentekijä. HIFK:ssa ja sen jälkeen Saksassa meni vaisummin, tosin osittain loukkaantumistenkin vuoksi. Lahdessa saatetaan nähdä vanha Loppi tai täysi floppi, välimuotoja ei ole toistaiseksi tavattu.
Riskipeliä maalivahdeilla
Puolustus on Pelicansin kivijalka. Marttinen ja Jan Latvala ovat lähellä maajoukkuetasoa. Joonas Jalvanti, Juha Uotila ja Jani Forsström ovat iästään huolimatta rutinoituneita liigapuolustajia. Ainoa selkeä arvoitus on ruotsalainen Blomqvist.
Alakerran toinen osa eli maalivahtipeli onkin sitten suurempi arvoitustekijä, joka saattaa horjuttaa koko korttitaloa suurella vavistuksella.
Valmennuksella ja seurajohdolla on täysi luotto Niko Hoviseen. Monella ulkopuolisella ei.
Hovinen osoitti viime kauden lopussa, että hänessä on viimein selkeitä aineksia kypsyä liigatason ykkösvahdiksi. Hän on kuitenkin saanut pelata suurimman osan liigapeleistään yllätysvalmiin tuuraajan asemasta. On täysin testaamatta, miten Jokereiden kasvatti pystyy kantamaan ykkösvahdin paineet kauden alusta lähtien. Myös kakkosvahti Joonas Kuusela, 20, on kokematon.
Voiko epäonnistua?
Kenttäpelaajiin Pelicans on satsannut niin paljon, ettei menestys voi jäädä pelkästään maalivahtipelistä kiinni – sitä paitsi ykkösvahdin hankinta kesken kauden on täysin mahdollista, jos Hovinen ei kestä.
Viime kaudella pelitavan juoni löytyi liian myöhään, jos edes löytyi. Valmennusjohto on nyt suurennuslasin alla. Mika Toivolan saavutukset Ässien SM-hopean 2006 jälkeen ovat vaatimattomat, eikä hänen avauskautensa Pelicansissa tuottanut hänelle suuria ihailijajoukkoja Lahdessa.
Pasi Nurminen on joutunut vähentämään panostaan valmennustyössä, koska seuran pelaajakoordinaattorin toimi ja pesti maajoukkueen valmennusryhmässä pitävät miehen kiireisenä.
Pasi Räsänen on ahkera, valveutunut ja ollut seuralle lojaali jo pitkään, mutta hän haluaa aikanaan tehdä liigassa myös päävalmentajan työtä. Räsänen ei ole haaskalintu, mutta jos syksy menee viime kauden tavoin penkin alle, valmennuksen sisäisen tyytymättömyyden ja valtataistelun vaara on ilmeinen. Tällä materiaalilla ei kunnon valmentaja voi epäonnistua, eihän? Vuosi sitten Toivola lunasti luottamusta puheilla, nyt tarvitaan myös tekoja – kauden alusta lähtien.
Vieraskiertueella käyntiin
Kotihallinsa remontin vuoksi Pelicans pelaa ensimmäiset kotiottelunsa vasta lokakuun alussa. Starttaus vieraskiertueella saattaa sopia joukkueelle hyvin, sillä viime kaudella Pelicans keräsi vierasjäiltä enemmän pisteitä (38) kuin kotikaukalosta (35).
Lahdessa moni muistaa myös, että vuosi sitten Pelicans sai kotihallissaan TPS:ltä 10–2-selkäsaunan jo alkusyksystä. Murskatappioita tuli kauden aikana muutenkin useita – päästettyjen maalien määrä oli liigan korkein.
Yksi avainteema on siis kurin löytäminen. Oletettavasti valmennusjohto on kiinnittänyt tähän paljon huomiota, kun pelaajarunkoa on uusittu ronskilla kädellä. Totuus selviää vasta kauden mittaan.
Millä tahansa mittarilla Pelicans yksi alkavan liigakauden arvaamattomimmista joukkueista.
