Ville Varakas hakee nostetta Vaasasta

MESTIS / Haastattelu
Melko nuoresta iästään (22v) huolimatta Ville Varakas on ehtinyt edustamaan urallaan kahta SM-liigaseuraa ja pelaamaan kolmen Tsekki-joukkueen riveissä. Nyt vuorossa on ensimmäinen kausi Mestiksessä, Sportin riveissä.

Sport on asettanut tavoitteekseen liigapaikan ja ilmoittanut haluavansa riveihinsä vain pelaajia, jotka halauavat eteenpäin urallaan. Yksi uusista tulokkaista on helsinkiläinen puolustaja Ville Varakas. Minkälainen mies on kyseessä ja minkälaisia kokemuksia on tarttunut matkan varrella mukaan?

Palataan aluksi ajassa reilusti taaksepäin, aivan kiekkouran alkuun. Oliko HIFK seura, josta ura lähti liikkeelle ja päädyitkö heti pakin paikalle?

- Joo, IFKissä on aikanaan aloitettu. Kiekkokouluun en ihan tainnut ehtiä, joskus 8-vuotiaana sitten aloitin. Pakin paikkaa olen pelannut aina. Itse asiassa se selittyy sillä, että olin silloin aika huono pelaaja. En ollut mikään hyvä luistelija tai muutenkaan mitenkään jäätävä pelaaja. Nopeat ja taitavat jätkät laitettiin silloin yleensä hyökkääjiksi. Itse en tosiaan hyökkääjää ole koskaan pelannut.

Hyviä muistoja juniorivuosilta

Jos eivät taidot olleet vielä 8-vuotiaana hioutuneet, niin kymmenisen vuotta myöhemmin oppia oli jo tarttunut matkaan. HIFK:n A-junioreiden mukana kulunut kausi 2002-03 oli nimittäin nuorukaiselle ilmeinen nappisuoritus. Pisteitä kertyi reilusti (34 peliä, 3+22=25) ja tehopörssin saldo oli selvästi plussalla sekä runkosarjassa (+26) että pudotuspeleissä (+10). Varakas itse muistaa kauden lähinnä joukkueen ylivoimaisuudesta, hyvät vieruskaverit kun tekivät pelaamisesta helppoa.

- Se oli kyllä ylivoimainen jengi. Hävittiin muistaakseni ainoastaan neljä peliä koko sen kauden aikana, harjoituspelit mukaanlukien. Pudotuspeleissä hävittiin yksi peli finaaleissa Jokereille, taidettiin lähteä vähän takki auki kun oltiin sitä ennen voitettu kaksi ensimmäistä matsia murskalukemin.

- Vihko ja Viitaluoma oli jo silloin liigassa, mutta olihan siellä näitä - Luttinen, Holma, Porthen, Fagerstedt, Pikkarainen, Turunen, Lamberg... ja sitten Limnell maalissa. Pari kenttää oli sellaisia mitkä on nyt pelanneet liigaa ja ne loputkin oli hyviä äijiä kaikki.

Kuten kertomuksesta voi päätellä, päättyi kausi kultajuhliin. Myös seuraava kausi oli nousujohteinen. HIFK:n juniorit jäivät pronssille, mutta Varakkaan kauteen mahtui lisäksi 12 peliä edustusjoukkueen riveissä sekä junioreiden MM-kisat, joista niistäkin jäi mitali kenkälaatikon täytteeksi.

- Kotikisat oli kyllä tosi hieno kokemus. Oma pelikin sujui ihan hyvin. Ei mitään loistopeliä, mutta voi olla ihan sillä tavalla tyytyväinen. Vähän siinä välieräpelissä tuli tosin jäädyttyä jenkkejä vastaan. Se oli kuitenkin koko joukkueelta hyvä turnaus.

Seuraavalle kaudelle tavoitteeksi oli luontevaa asettaa pelipaikan vakiinnuttaminen liigajoukkueessa. Tehtävä ei kuitenkaan ollut helppo. Kyseessä oli työsulkukausi ja IFK:n materiaali oli valtakunnan kovimpia. Niinpä vastuuta tuli haettua kauden aikana Lahdesta.

- IFK:lla oli silloin kova nippu. Jääaikaa ei tullut kauheasti, niin Aravirran kanssa puhuttiin, että voisi olla hyvä ratkaisu käydä muualla. Eli tässä tapauksessa mennä Pelicansiin. Sitä en tiedä keneltä aloite alunperin tuli, voi olla että Pelsun Petri Matikaisella oli siinä kanssa jotain roolia. Kivaa sinne oli mennä, pääsi pelaamaan paljon. Voittoja ei tosin paljoa tullut.

Kohti taitokiekkoilun luvattua maata

Pelicansin Matikainen oli valmentanut Varakasta jo juniorimaajoukkueissa, joten Lahden visiitti oli luonteva välipala ennen paluuta loppukaudeksi 2004-05 petopaitoihin. Seuraavan kauden osoite olikin sitten monelle yllättävämpi. Harva suomalaiskiekkoilija on esiintynyt Tsekin kaukaloissa, mutta Varakas päätti lähteä kokeilemaan. Mitä siirron taustalla oli? Virneestä päätellen seikkailumielelläkin oli osansa valinnassa.

- Agentti sitä lähti suosittelemaan, että voisi olla hyvä lähteä. Se sitten vähän kuin puhui mut ympäri. Ajateltiin, että siellä voisi kehittää kiekollisia taitoja. Oli siinä tietty sekin, että IFK:n suunnasta ei oikein tullut tarjousta. Tai tuli, mutta ei varsinaisesti mitään vakavasti otettavaa.

- No, sinne Tsekkiin mentiin ja Trinecissä aloitettiin try outilla samaan aikaa yhden kanadalaisen kanssa, sillä oli sama agentti silloin. Olin siellä kaksi viikkoa, se kanukki oli viikon. Se kaupunki oli kyllä varmaan huonoin mahdollinen, siellä oli pelkkä tehdas, yksi aukio ja yksi pizzapaikka. Ja sitten se jäähalli. Ei siellä oikein mitään voinut tehdä, pelästyin ensin että onko koko Tsekki samanlaista... Koutsina siellä tosin oli Sportissakin aikanaan vaikuttanut Jan Neliba, joka puhui myös suomea.

Kauaa ei Trinecissä tarvinnut vanhentua ennen kuin matka jatkui eteenpäin. Tällä kertaa akselille Znojmo – Olomouc, joista ensin mainittu oli pääsarjajoukkue ja jälkimmäinen pykälää alempana.



"Siinä oli vaihtopenkillä peleissä ne jotka pelasi ja sitten sen takana oli semmoinen lyhyempi penkki, missä istui kentällinen äijiä oikein kunnon vanhan liiton viltti selässä."

- Trinecin kanssa sitten selvisi ettei sopimusta tehdä. Kuitenkin siinä vaiheessa sitä ajatteli, että en kyllä vielä Suomeenkaan halua palata. Menin sitten Znojmoon, mutta ei sekään ihan putkeen mennyt. Siellä pelattiin kolmella ketjulla pelit. Siinä oli vaihtopenkillä peleissä ne jotka pelasi ja sitten sen takana oli semmoinen lyhyempi penkki, missä istui kentällinen äijiä oikein kunnon vanhan liiton viltti selässä. Norjalaisen kakkosveskan kanssa sitä katseltiin, että voi s**tana mitä touhua...

- Olin itse periaatteessa kahdeksas pakki, niin kyllähän se tilanne alkoi ottamaan päähän. Tarkoitus oli kuitenkin Extraliigassa päästä pelaamaan, mutta suurin osa ajasta meni sitten tosiaan divarissa Olomoucissa. Siellä kyllä sitten tuli toisaalta peliaikaa, mikä oli hyvä. Se divari siellä on muutenkin ihan ammattilaissarja, ei siellä kukaan missään duunissa käy. Lähes joka vuosi joku jengi sieltä nousee ja taso on kärjen osalta parempi kuin Extraliigassa huonoimpien osalta.

Varakas pelasi vuoronperään Olomoucissa ja puri tuppea Znojmossa, sahaten joukkueiden välillä jatkuvasti. Edestakaisen siirtymisen joukkueesta toiseen mahdollisti Tsekin järjestelmä, jossa alle 23-vuotiaat pelaajat voivat siirtyä kivuttomasti sarjaportaiden välillä. Tämä takasi Varakkaalle paljon pelejä, välillä jopa kuusi viikossa, vaikka osa kuluikin Znojmon puolella vilttiketjussa.

Rasitusta lisäsi se, että paikkakuntien välimatkan takia ajomatka yhteen suuntaan kesti yli tunnin. Kaupunkina Olomouc sentään tarjosi muutakin kuin yhden pizzapaikan, vaikka halliolosuhteissa olikin parantamisen varaa.

- Nyt Olomoucissa on kai uusi halli, mutta se missä me pelattiin oli kyllä kauheassa kunnossa. Se oli ilmeisesti kärsinyt kunnolla niistä maan tulvista vähän aikaisemmin ja jää oli aina karmeassa kunnossa. Muuten se kaupunki oli kyllä tosi hieno. Suht iso paikka, hieno vanha kaupunki ja muuta, kyllä siellä viihtyi.

Entäpä erot Extraliigan ja divarin välillä, oliko niissä konkreettisia eroja keskenään ja/tai Suomeen verrattuna? Pitääkö ylipäänsä mielikuva taitokiekkoa suosivista tsekeistä paikkansa?

- Tsekeissä tunnutaan arvostavan kokemusta ja niissä Extraliigan joukkueissa on paljon jotain 35-vuotiaita äijiä. Monet toki tosi taitavia, ei siinä mitään. Divarissa taas oli keskimäärin nuorempaa jengiä. Siellä ehkä senkin takia tempo oli kova ja taklattiinkin ehkä vähän enemmän, se oli ihan mielekästä kiekkoa.

- Se mikä vähän Extraliigassa häiritsi oli se, että joka matsissa tuntui olevan 3-4 kertaa sellainen tauko, jossa tuomari vihelsi pelin poikki kun joku makasi pötköllään kentällä ja talutettiin vaihtoon. Sitten meni minuutti pari ja sama jätkä oli taas kentällä, se meni välillä aika naurettavaksi.

- Lisäksi Extraliigassa välillä joku jätkä saattoi roikkua punaisella odottamassa syöttöä kun muu nelikko siirteli kiekkoa alempana. Divarin puolella taas pelattiin vähän suoraviivaisemmin. Siihen divarin tyyliin oli siinä mielessä ehkä vähän helpompi sopeutuakin, jatkaa Varakas vertailua.

Harjoittelukulttuurien erot Suomeen eivät ilmeisesti ole mullistavia, mutta eroja kuitenkin löytyy. Jos Varakasta on uskominen, niin usein hoetut mielikuvat "taiteilijasieluisista" tsekeistä saattavat todella joskus osoittautua todeksi kaukalossa. Treenipuolella kuitenkin mennään tosissaan, eikä ammattimaisuutta puutu.

- Tosi hyvässä kunnossa ne pelaajat siellä oli. Kaikilla reilusti yläkropassa voimaa, ne pitää kyllä siellä itsestään hyvää huolta, vaikkei pelityyli olekaan niin kauhean fyysinen. Ei Suomessakaan tuo lihaspuoli huonosti ole hoidossa, mutta näkee, että Tsekissä nostetaan kesällä paljon punttia ja sitten poljetaan kuntopyörää. Lenkillä taas ei välttämättä käydä niinkään paljoa. Vaikea sanoa olisiko niillä opittavaa suomalaisesta harjoittelusta vai toisin päin. Ehkä vähän molemmilla puolin ja toisin.

Tsekin kokemus jäi lopulta suhteellisen lyhyeksi. Pelillisesti reissu ei ollut odotusten mukainen ja kun hyvä vaihtoehto ilmestyi loppuvuodesta tutulta suunnalta, niin Varakas teki ratkaisun kotiinpaluusta.

- Vähän ennen joulua soitettiin HIFKistä ja kysyttiin, että haluanko tulla takaisin. Silloin oli tainnut juuri Karalahdelta mennä nilkka ja Teemu Laakso oli junnujen kisoissa, niinpä siellä oli hiukan pakeista pulaa. Vastasin, että ilman muuta kiinnostaa. Tsekkeihin lähdössä oli kuitenkin alunperin ideana se, että saisi pelata Extraliigaa ja kun se ei toteutunut, niin paluu tuntui hyvältä ajatukselta.

- IFK:ssa alku meni ihan hyvin, mutta kun äijiä tuli takaisin mukaan, niin oma jääaika väheni taas. Tuli aika pitkiäkin taukoja pelaamiseen välillä. Sitten kun jonkun kuuden pelin huilin jälkeen hyppää takaisin kokoonpanoon, niin ei se kauhean helppoa ole. Ei se siinä mielessä mikään iso yllätys ollut, ettei IFK sitten tarjonnut sopimusta enää viime kauden jälkeen.

Katkeruutta ei Varakkaan äänessä ole. Nyt on joka tapauksessa edessä ainakin yksi vuosi Vaasassa, sillä sen pituinen on miehen sopimus Sportin kanssa. Entä elämä kaukalon ulkopuolella - liittyikö Vaasaan muuttoon jääkiekon ulkopuolisia tekijöitä, kuten opiskelupaikkaa tms?

- Ei, kyllä nyt keskitytään toistaiseksi ihan jääkiekkoon. Tosin välillä on käynyt mielessä, että voisi johonkin koulukirjaankin tarttua. Voi tietysti olla, että nyt kauden aikana lepopäivät viettää sitten mieluummin ihan siitä levosta nauttien.

- Lukio jäi aikanaan hiukan kesken, kun tuli päästyä liigajoukkueen mukaan treenaamaan IFK:ssa ja halusi panostaa siihen. Ei siinä oikein aamujäiden jälkeen enää tullut kouluun lähdettyä joskus lukion toisella luokalla. Paljoa se ei silti kesken jäänyt, olisikohan joku 15 kurssia mitkä pitäisi tehdä pois, pohtii Varakas.

Suurta roolia hakemassa?

Keskitytään siis haastattelussakin jääkiekkoon. IFK:hon verrattuna ainakaan jääaika ei pitäisi Sportissa olla suuri ongelma. Minkälaisia keskusteluita tulevasta roolista on käyty? Varakas korostaa sitä, ettei myöskään nyt mitään tule ilmaiseksi – eikä pidäkään tulla.

- No, toivottavasti ainakin jääaikaa riittää. Tietysti niin sen pitää mennä, että ne pelaa jotka sen peliajan ansaitsee. Sen verran ollaan puhuttu valmentaja Mikko Mantereen kanssa, että ainakin ihan hyvä sauma pitäisi tulla, siis että pääsee kunnolla näyttämään taitonsa.

Mitkä sitten ovat ne taidot, joita paikan tullen esitellä? Varsinkin junnuissa pisteitä syntyi siinä määrin, että moni hyökkääjä olisi saldoista kateellinen. Ovatko Ville Varakkaan vahvimmat ominaisuudet siis kiekollisessa pelissä?

- Jaa-a, tiedä tuota. Ei mulla ainakaan mikään hirveän hyvä laukaus ole. Ylivoimalla niitä pisteitä on aikanaan aika paljon tullut, mutta syöttöpainotteistahan ne on olleet. Että että... no, ehkä sitä jotenkin osaa sitten peliä hiukan rakentaa.

Haastattelijan huonoa mielikuvitusta osoittava kysymys tai ei, mutta entäpä heikot puolet? Toisin sanoen millä osa-alueilla on vielä parantamista?

- No laukaus tulikin jo mainittua. Toinen ehkä on jäähyt, niitä on tullut aika paljon nyt viime aikoina, osin varmaan uuden linjankin mukana. En mä mielestäni kakkosia ole aikaisemmin kauheasti saanut. Tosin kyllä niitä varmaan saa karsittuakin, en mä sillä tavalla usko että siitä tulee mikään erityinen ongelma. Välillä pitäisi ehkä myös pelata vähän yksinkertaisemmin, tulee yritettyä joskus turhan vaikeita ratkaisuja kiekon kanssa.

Ainakin harjoitusotteluissa Varakas on saanut vastuuta erikoistilanteissa. On tosin vielä mahdollista, että kilpailu lisääntyy joukkueen sisällä, mikäli Sport saa haaviinsa yhden lisäpuolustajan. Jarno Kososen kausi päättyi loukkaantumiseen jo ennen sarja-avausta, joten reservissä ei ole enää liikoja varaa väistämättömille poissaoloille.

- Joo, mitäs meitä nyt on tällä hetkellä, taitaa olla kahdeksan pakkia. En mä usko, että siihen hankintaan mitään ihan huutavaa tarvetta on tällä hetkellä, mutta varmaan jossain vaiheessa tulee ajankohtaisemmaksi. Kuitenkin jotain vammoja voi aina tulla tai pelikieltoja, kuten nyt meikäläisellä ekaan peliin.

Niinpä, pelikielto. Varakas todellakin huilaa sarjan ensimmäisen ottelun, mikä on seurausta Vaasan 400-vuotisturnauksessa nähdystä lyhyestä nujakasta, joka käytiin Ässien Tapio Sammalkankaan kanssa. Monella tapauksen nähneellä on vaikeuksia ymmärtää pelikiellon aiheellisuutta. Ei voi siis sanoa, että Varakkaan oma mielipide yllättäisi tässä valossa.

- Se on kyllä oikeasti naurettavinta mitä on tullut nähtyä pitkään aikaan. Kaveri kärsi oman pelikieltonsa harjoituspelissä, itse olen pelikiellossa vielä Mestiksen sarja-avauksen. Se "tappelukin" loppui heti alkuunsa kun tuomarit tuli väliin, mutta silti siitä saatiin ottelurangaistukset molemmille. Harjoituspelissä tuollaisesta pelikielto sarjapeliin, uskomatonta.

- Nyt mitä nollatoleranssin aikana on taklauksista vihelletty jäähyjä, niin ne on vielä naurettavampia. Itsekin sain siinä Vaasan 400-vuotisturnauksessa kahteen otteeseen 2+10 minuuttia päähän kohdistuneesta taklauksesta, eikä ne kyllä kumpikaan ollut omasta mielestä edes jäähyn arvoisia.

Puhe kääntyykin laajemminkin uuteen tuomarilinjaan. Pelaajan näkövinkkelistä pilli soi herkästi ja varsinkin puolustajille linja tuo uusia haasteita. Varakas ottaa käytännön esimerkkejä uudesta tulkinnasta.

- Nyt esimerkiksi jos lyö maalin edessä mailalla vastustajan mailaan kun tälle tulee syöttö, niin siitäkin lähtee usein istunnolle. Laitakahinoihin taas kun menee täysillä, niin osa kontakteista tulee tavallaan puolivahingossa, välillä ihan refleksinomaisesti. Ei niistä nyt ihan kaikista tarvitsisi antaa jäähyä.

Hyvää ironiaa haastatteluun tulee, kun hetkeä myöhemmin tv:ssä näytetään tuomarilinjaan liittyvää kyselykierrosta, jossa näytetään tyypillisiä, kahteen eri ääripäähän jakautuvia kommentteja mm. valmentajien taholta. Uutta linjaa varauksetta hehkuttavat puheenvuorot tuntuvat väkisinkin hieman korneilta, kun samaan aikaan lehtereillä usein manataan viidellä viittä vastaan pelaamisen olevan nykyään erikoistilanne - suurin osa pelistä kun käydään toisen ylivoimalla tai tasavajaalla.

- No jos suoraan sanotaan, niin välillä tulee kyllä aika naurettaviakin kommentteja. Jääkiekko on kuitenkin kontaktipeli, välillä tuntuu että touhu menee lähemmäs sählyä.

- Siis se on ihan ok, että koukkuja otetaan pois eikä mailalla saa estää, mutta voisi siinä ehkä vähän tuomarit käyttää pelisilmää, ettei aivan kaikista tahattomistakin tilanteista ja jokaisesta kaatumisesta vihelletä. Lätkää tässä kuitenkin pitäisi pelata, lopettaa Varakas.

Vaikeaa olla eri mieltä asiasta.

» Lähetä palautetta toimitukselle