Kuluvan kauden ajan Jatkoajan NHL-toimittajat ilmaisevat viikoittain ja kuukausittain mielipiteitään erinäisistä ajankohtaisista NHL-tapahtumista. Tällä viikolla paneudutaan tapaus-Selänteeseen, läntisen konferenssiin ja hieman AHL:n suomalaisiin.
Teemu Selänteen paluu Anaheimin paitaan on enää ajan kysymys. Onko suomalaisen liittyminen joukkueeseen automaattisesti positiivinen asia, vai onko sillä kenties muita vaikutuksia ankkalaumaan?
Kimmo Vainikainen: Selänteen kaltaisilla vanhuksilla pelituntumaan pääseminen saattaa kestää jokusen tovin. Ensimmäisissä otteluissaan suomalainen saattaa olla joukkueelleen lähinnä hidaste ja toimivat ketjukoostumukset sekoittava häiriötekijä.
Positiiviset vaikutukset painavat vaakakupissa silti huomattavasti enemmän. Selänne kykenee yhä auttamaan Ducks-hyökkäystä ja miehen paluun ansiosta Ducks saa kaksi vaarallista hyökkäysketjua. Pelillisten avujen lisäksi Selänne tuo pukukoppiin uskomattoman määrän positiivista energiaa. Maitopojan hymy ei hevillä hyydy.
Jussi Luokomaa: En usko, että Teemusta on Anaheimille niin paljon apua, kun yleisesti kuvitellaan. Mies on ollut pelaamatta ties kuinka monta kuukautta ja pelirytmi on taatusti kadoksissa. Ehkä pudotuspeleissä rytmi saattaa löytyä, mutta sekin vaatii oikeat ketjukaverit ja terveyttä. Pahimmillaan Selänne rikkoo hyvään vireeseen päässeen Anaheimin joukkuekemian ja ankat sukeltavat loppukaudesta.
Vaikka Selännettä olen aina arvostanutkin, niin tämä vastenmielinen vitkuttelu on tehnyt pahan naarmun miehen maineeseen. Pahansuopaisempi lätkän seuraaja saattaisi toivoa Anaheimin putoamista näiden kahden kokeneen herran (Selänne & Niedermayer) kikkailun vuoksi.
Tyynenmeren kovatasoisessa divisioonassa kilpailu käy kovana. Mikä joukkue kolmesta kovasta (Anaheim, Dallas, San Jose) voittaa divisioonan ja nappaa automaattisen kotiedun pudotuspelien avauskierrokselle? Miksi?
Vainikainen: Ducks. Joukkue on rakennettu juuri kevättä varten, kun loputkin papat pääsevät iskuun. Scott Nidermayerin paluu vahvisti, ja Teemu Selänteen paluu vahvistaa jo nyt hyvässä vireessä olevaa rykelmää entisestään. Ducks on oiva sekoitus kokemusta ja nuoruutta sekä kovuutta ja taitoa. Starsin materiaali on liian tasapaksua ja Sharks kaatuu Jevgeni Nabokovin ylikuormittamiseen.
Luokomaa: Anaheim on nosteessa, mutta veikkaan Selänteen tulon sotkevan sen verran joukkueen koheesiota loppurunkosarjan ajaksi, että divisioonavoittoon eivät ankat yllä. Lähelle kyllä pääsevät. San Jose johtaa tällä hetkellä divisioonaa, mutta Nabokovin ylikuormittaminen, heikko menestys kotikaukalossa sekä alisuorittajat Cheechoo tai Marleau eivät vakuuta minua. Uskon että divisioonan voitto lipuu Sharksilta käsistä.
Dallas saa pian pitkäaikaispotilaat Philippe Boucherin ja Jere Lehtisen takaisin kokoonpanoon ja joukkueen ilme varmasti piristyy. Varsinkin Mike Modano on kaivannut vanhaa laituriaan takaisin. Näin Starsilla on kaksi vahvaa hyökkäysketjua ja yksi liigan parhaimmista puolustuksista. Uskon näiden faktojen siivittävän Dallasin ehkä hieman yllättäen divisioonan voittoon.
Viime kaudella läntisessä konferenssissa yhtä lukuun ottamatta kaikki pudotuspelijoukkueet keräsivät runkosarjassa yli sata pistettä. Tällä kaudella vain Detroit on yli sadan runkosarjapisteen vauhdissa. Mitkä asiat ovat johtaneet tähän radikaaliin muutokseen?
Vainikainen:
Läntinen konferenssi on kuluvalla kaudella tasaisempi kuin viime kaudella. Etenkin Keskisen divisioonan joukkueet kuten Blackhawks, Blues ja Blue Jackets ovat tasokkaampia. Lisäksi Coyotes ja Oilers ovat rimpuilleet mukana yllättävän kauan.
Taustalla vaikuttavat luonnollisesti hyvät pelaajahankinnat, heti kaukalossa säväyttäneet tulokkaat, läpimurtonsa tehneet pelaajat tai työssään onnistuneet valmentajat. Esimerkiksi Ilja Bryzgalovin siirtyminen Coyotesiin on yksi kuluvan kauden parhaimmista hankinnoista. Patrick Kane, Jonathan Toews, Andrew Cogliano ja Sam Gagner, Peter Mueller ja Martin Hanzal ovat puolestaan olleet joukkueilleen arvokkaita heti ensimmäisillä kausillaan. Pascal Leclairen ja Brad Boyesin läpimurrot ovat olleet joukkueilleen yhtä arvokkaita kuin Ken Hitchcockin ja Andy Murrayn valmennusniksit.
Luokomaa: Konferenssissa on nyt vähemmän heittopusseja. Lännen parhaimmista joukkueista Detroit on pitänyt tasonsa ja jopa vielä parantanut viime kaudesta. Muut konferenssin ”paremmat joukkueet” eivät ole olleet niin vahvassa vireessä ja näin heikommat joukkueet ovat saaneet napsittua pisteitä enemmän. Hyvinä esimerkkeinä viime kaudesta selvästi parantaneet Phoenix sekä Columbus.
Läntisen konferenssin viimeisestä pudotuspelipaikasta tulee taas erittäin tiukka vääntö. Niin siis siitä, kuka joutuu häviämään pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Detroitille 4-0.
AHL:ssa pelaa tällä hetkellä toistakymmentä suomalaista. Kenellä heistä on todennäköisimmin tulevaisuus NHL:ssä ja miksi?
Vainikainen: Tuukka Rask. Boston Bruinsin nykyisistä NHL-torjujista, Tim Thomas, Manny Fernandez, Alexander Auld, kukaan ei ole ideaali ykkösmaalivahti. Rask on kyseistä kolmikkoa huomattavasti lahjakkaampi, ja Bruinsin nykyinen maalivahtitilanne on vain väliaikaisratkaisu ennen Raskin läpimurtoa.
Luokomaa: Nashvillen organisaatiossa torjuva Pekka Rinne tulee todennäköisesti saamaan ensi kaudella ensimmäisen kunnon näyttöpaikan NHL:ssä. Jälleen AHL:n tähdistöotteluun valitulla Rinteellä on täydet mahdollisuudet vakiinnuttaa paikka NHL:ssä ensin kakkosmaalivahtina ja ehkä tulevaisuudessa myös ykkösenä.
Hyvin tällä kaudella farmissa pelanneet puolustajat Sami Lepistö ja Janne Niskala saanevat ensi kaudella Rinteen tavoin mahdollisuuden näyttää osaamistaan NHL:ssa. Molemmat pelaavat organisaatioissa (Washington, Nashville), joissa emoseuran puolustukseen ei ole lainkaan mahdotonta murtautua vakiopuolustajaksi.
Hyökkääjistä Petri Kontiola ja Antti Pihlström ovat lähimpänä NHL-paikkaa. Varsinkin Kontiola, joka teki jo ihan lupaavan tuntuisen debyytin Chicagossa. Jo 16 maalia tällä kaudella tehnyt Pihlström on varmasti lähellä NHL-paikkaa ensi kaudella. Miehellä on pienestä koostaan huolimatta kaikki evään NHL-uraan. Kunhan saa ensin kunnon näyttöpaikan.