Kuluvan kauden ajan Jatkoajan NHL-toimittajat ilmaisevat viikoittain ja kuukausittain mielipiteitään erinäisistä ajankohtaisista NHL-tapahtumista. Viikolla 46 käsitellään Penguinsin maalivahtitilannetta, Starsin tulevaisuutta, Sharksin veteraaneja ja Chicagon lapsia. Lisäksi pohditaan, voiko kuuma Predators jatkaa vahvaa menoaan.
Pittsburghin kausi on alkanut takkuillen, eikä Marc-Andre Fleury näytä ainakaan vielä pystyvän kantamaan joukkuetta. Hankkiiko Pens korvaajan vai jatkuuko luotto Fleury-Sabourin kaksikkoon?
Janne Oivio: Fleuryn ongelmat vaikuttavat kummallisilta, kun muistetaan viime kauden hyvät esitykset. Ottelusta toiseen mies kuitenkin päästää selkänsä taakse liikaa osumia. Pensin ongelmat ovat maalivahtipeliä syvemmällä. Kauden edetessä joukkue varmasti pyrkii vahvistamaan joko puolustustaan tai maalivahtiosastoa. Ilja Bryzgalov meni waiverlistalta Phoenixiin, joten hän on tuskin vastaus. Mikäli jokin kauppa tapahtuu, sen aika lienee vasta lähempänä kauppatakarajaa.
Tuomas Kaarkoski: En millään usko, että Fleury olisi menettänyt johdon silmissä asemansa niin pahasti, että hänelle alettaisiin kesken kauden etsimään korvaajaa. Crosbyn ja Malkinin ohella Fleury on yksi niistä tulevaisuuden kulmakivistä, jonka pohjalle Pens-menestystä lähdetään rakentamaan.
Yksi vaihtoehto tietysti on, että pingviinit hankkivat Sabourin tilalle kokeneemman kakkosveskarin, joka pystyy tarvittaessa antamaan vetoapua Fleurylle.
Sandis Ozolinsh ja Jeremy Roenick ovat aloittaneet "uudet elämänsä" San Josessa positiivisesti siinä missä moni muu vanha veteraani on hyytynyt. Pystyykö kaksikko pitämään tasonsa loppuun asti?
Oivio: Todennäköisesti kyllä. Ozolinshilla ja Roenickilla on selkeät, tärkeät roolit nuoren joukkueen sisällä. Molempien kokemus on avainroolissa, sillä Sharksin selkein puute aiempina vuosina on ollut kokeneiden pelaajien puute. Vlasic, Carle, Setoguchi ja muut nuoret pelaajat tarvitsevat kokeneita tiennäyttäjiä, ja kaiken nähneet Ozolinsh ja Roenick ovat ottaneet uudet roolinsa vastaan erinomaisesti. Heiltä ei odoteta takavuosien kaltaisia huipputehoja tai joukkueen kantamista, vaan tasaista suorittamista.
Mikäli kaksikko pelaisi heikommassa joukkueessa, voisi tilanne olla toisin. Molemmilla on joukkueen puolesta erittäin tiukka linja alkoholinkäytön suhteen, eikä virheisiin ole varaa. Molemmat pelaajat tietävät, että mokatessaan tämän mahdollisuuden juuri esimerkiksi alkoholinkäytön vuoksi, on viimeinenkin mahdollisuus pelata NHL-ura kunniakkaasti loppuun mennyt. Tämä, ja eritoten mahdollisuus pelata mestaruudesta, pitää Roenickin ja Ozolinshin oikealla tiellä.
Kaarkoski: Ozolinshin uusi elämä on vähän makukysymys. Toki miehelle täytyy nostaa hattua elämänsä saamisesta taas raiteille, mutta mitään mullistavia otteita mies ei ole esittänyt kentän kummassakaan päässä.
Roenickin kohdalla on hienoa, että mies sai viimein sen 500 maalin rajapyykin rikki. Kaikki ennusmerkit puoltavat J.R:lle hienoa kautta. Mies on terve ja hyvässä pelivireessä ja saa pelata hyvien pelaajien ympärillä. Uskon Bostonin kasvatin pelaavan parhaan kautensa moneen vuoteen, mikäli vain säilyy ehjänä.
Toimitusjohtaja Doug Armstrongin Dallas Stars ei koskaan päässyt odotettuun lentoon. Tilalle tulevat väliaikaisesti Brett Hull ja Les Jackson. Muuttuuko menneessä eläneen Starsin suunta merkittävästi uuden kaksikon myötä? Saako Hull pysyvän viran?
Oivio: Stars on tosiaan ikään kuin elänyt menneisyydessä viime vuosina, ja rakentanut joukkueen joka olisi ennen työsulkua ollut suorastaan loistava. Starsilla on nytkin hyvä joukkue koossa, mutta ikääntyvät tähtipelaajat kalliine sopimuksineen ei ole otollinen työmaa joukkueen laajamittaiselle muokkaamiselle. On vaikea uskoa, että Hull ja Jackson saavat täysin vapaan mandaatin tehdä haluamiaan kauppoja ennen kuin heidän virkansa vakinaistetaan. Stars saattaa olla liigan aktiivisin joukkue kauppatakarajalla, jolloin veteraanit kalliine sopimuksineen liikkuvat helpommin kokemusta haikaileville playoff-joukkueille. Tämä tietenkin edellyttää, että Stars itse olisi pudonnut jo pudotuspelitaistosta.
Joukkueen tilanne on sikälikin vaikea, että se pelaa varmasti loppuun asti pudotuspelipaikasta, mutta laatu ei nykyisellään riitä millään mestaruustaistoon asti. Jälleenrakennusprojekti olisi mahdollista aloittaa myymällä veteraanit kauppatakarajalla, mutten usko Starsin taustajoukoilla olevan siihen kanttia niin kauan kuin Mike Modano on yhä joukkueen mukana.
Varmaa ainoastaan on, että kaksikko tulee saamaan paljon soittoja muilta joukkueilta, jotka haluavat "auttaa" Starsia.
Kaarkoski: NHL-organisaatiot ovat jo kokonsakin puolesta sen luokan dinosauruksia, että niiden kursseja tai ajatusmaailmoja ei aivan hetkessä käännetä. Starsin keula voi kääntyä, mutta missään yhdessä yössä se ei tule todellakaan tapahtumaan.
Hullin nostaminen väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi on mielenkiintoinen ratkaisu. Miehen imago painoi varmasti paljon vaakakupissa, vaikka Hull on taustaorganisaatiossa on pari vuotta oppia kerännytkin.
Kesällä kupattu, myyntihuhujen keskellä taisteleva Nashville on yhtäkkiä liigan kuumimpia joukkueita. Jatkuuko joukkueen lento kauden edetessä? Voiko joukkue päästä kivikovassa läntisessä konferenssissa pudotuspeleihin?
Oivio: Läntisen konferenssin ensineljännes on ollut todella tasainen. Kukaan ei ole ottanut lentävää lähtöä, eivätkä peräpään joukkueetkaan ole juuri pudotuspeliviivasta jääneet. Predsille on annettava kunniaa siitä, että sekavan omistajuustilanteen ja lähtöhuhujen keskellä joukkue on pystynyt pelaamaan näin vahvasti. En kuitenkaan usko, että Nashvilleä nähdään kevään pudotuspeleissä. Joukkueessa ei ole samanlaista laatua kuin monissa muissa lännen joukkueissa, eikä yhtäkkiä koventunut kilpailu divisioonan sisällä (Chicagon, Columbuksen ja St. Louisin parantuneet otteet) auta asiaa. Joku tai jotkut putoavat kyydistä väistämättä kauden edetessä, ja muutama loukkaantuminen tulee tietämään juuri sitä Predatorsille.
Kaarkoski: Kuten todettua, Predators kupattiin kuiviin kesällä. Joukkue on kuin lännen vastine New York Islandersille. Materiaalin puolesta pudotuspeleihin ei pitäisi olla mitään asiaa, mutta silti pelaajat taistelevat illasta toiseen ihailtavalla asenteella. 82 pelin runkosarja on kuitenkin pitkä urakka ja uskon, että Predatorsin paukut eivät riitä loppuun asti.
Patrick Kane ja Jonathan Toews ovat saaneet Chicagon kelpo lentoon. Pystyykö kukaan haastamaan kaksikkoa Calder Trophyn metsästyksessä?
Oivio: Ainoastaan Sharksin Devin Setoguchi tai Thrashersin Tobias Enström saattavat pystyä horjuttamaan Kanen tai Toewsin kuningastietä kohti Calderia. Setoguchia hidastaa kauden aloittaminen farmissa, kaverilla on takana vasta 10 ottelua. Niissä tehot ovat tosin hienot 7+1. Terveenä pysyessään Kane lienee kuitenkin melko pysäyttämätön Calder-jahdissa, niin vakuuttavia ovat miehen otteet olleet Chicagossa.
Kaarkoski: Olen aikaisemmilla viikoilla hehkuttanut Chicagon ihmekaksikkoa, enkä näe mitään syytä hypätä toiseen junaan tässä asiassa. Eli lyhyesti: ei pysty.