Harva edes enää kaipaa Havlatia Blackhawks-kokoonpanoon. Lokakuun parhaaksi tulokkaaksi valittu 18-vuotias Kane on Blackhawksin tehokkain pistemies ja NHL-tulokkaiden pistepörssin kärkinimi. Pörssin toisena komeilee vuoden Kanea vanhempi Toews.
Kaksikon esitykset ovat olleet paikoitellen uskomattomia. Varatessaan nuorukaiset Blackhawks tiesi heidän kykynsä. Mutta vaikka Kane oli menneen kesän varaustilaisuuden ykkösvaraus ja vaikka Toews oli vuonna 2006 tilaisuuden kolmas valinta, kaksikon nousu heti ensimmäisen NHL-kuukauden aikana joukkueen avainpelaajiksi on ollut yllätys.
- Emme odottaneet heidän olevan niin hyviä, kuin he juuri nyt ovat. Mutta päättäväisyytensä, älykkyytensä ja kypsyytensä vuoksi heitä on hauska valmentaa. He antavat kaikkensa joka ilta, Blackhawks-päävalmentaja Denis Savard ylistää tulokkaitaan.
Ei liene sattumaa, että Savard on istuttanut suitsuttamansa tulokaskaksikon samaan ketjuun.
- Patrickin, Jonathanin ja [Tuomo] Ruudun muodostama ketju on ollut mahtava. He ovat olleet parhaat pelaajamme.
Ketjun yhteispeli ja roolitus on toiminut hyvin. Vaikka Toews on periaatteessa ollut ketjun moottori ja kapellimestari, Kane maalipyssy ja Ruutu tilantekijä, jokainen kolmikosta on kyennyt rakentamaan peliä ja laukomaan maaleja. Monipuolisuutensa vuoksi ketjun jokainen pelaaja on täydentänyt toisiaan erinomaisesti.
Omalla pelillä vastuunkantajiksi
Kanen ja Toewsin nousu Blackhawksin avainpelaajien joukkoon on ollut ällistyttävän nopeaa. Kummatkin pelaajat siirtyivät juniorijoukkueistaan suoraan NHL-kokoonpanoon. Erityisesti Kanen kohdalla siirtymä oli pikainen, sillä Blackhawks varasi yhdysvaltalaisen menneenä kesänä.
Sensaatiomaisesta alkukaudesta ja nopeasti kasvaneesta vastuusta huolimatta sekä Kane että Toews ovat ottaneet NHL-ympyröiden pyöritykset maanläheisesti ja nöyrästi vastaan.
- En odottanut kaiken tapahtuvan näin nopeasti, sillä vasta muutama kuukausi sitten valmistuin lukiosta ja sain NHL-varauksen. Mutta sitä pitää ottaa mitä saa. Juuri nyt kaikki on ollut vain todella hauskaa. Olemme [Toewsin kanssa] kaksi nuorukaista pelaamassa NHL:ssä, ja se on ollut unelmamme. Elämme unelmiamme juuri nyt, Kane pukee tuntojaan sanoiksi.
Myös ketjutoveri Toews liikkuu samoilla linjoilla.
- Kaikki on ollut jännittävää. Mielestäni kaikki on tapahtunut melko nopeasti. Ehkä tärkein veteraanipelaajilta saamani neuvo on ollut, että kannattaa ottaa rauhallisesti, koska edessä on pitkä kausi, eikä heti alussa kannata tuhlata kaikkea energiaansa. Mutta juuri nyt jääkiekon pelaaminen on ollut valtavan hauskaa.
Viime kaudella OHL:n London Knightsissa muhkeat 62 maalia ja 83 syöttöpistettä saalistanut Kane oli joukkueensa tähti ja Kanadan junioriliigojen vuoden tulokas. Buffalolaislähtöinen Kane teki kaukalossa lähes mitä halusi.
NHL-kaukaloissa nuorukaisen otteet ovat olleet yllättävän vakuuttavia. Kane myöntääkin, ettei isoihin ympyröihin totuttelu ole vaatinut erityisiä taikatemppuja.
- Junioreista siirtyminen vaatii aina oman aikansa. Harjoitusotteluissa en välttämättä aina antanut aivan kaikkeani tai en pelannut täysin omaa peliäni. Runkosarjan alkaessa ymmärsin kuitenkin, että minun on pelattava sitä peliä, joka toi minut tänne ja jonka ansiosta sain NHL-varauksen.
Yhdysvaltain yliopistosarjan Pohjois-Dakotan joukkueessa juniorivuotensa kiekkoillut Toews ei Kanen tapaan mässäillyt suurilla tehopisteillä ja tulokaspalkinnoilla. Toews ei ehkä ole yhtä säihkyvä ja jännittävä pelaaja kuin Kane, mutta monipuolisuutensa ja synnynnäisen johtajuutensa vuoksi Toews on kenties jopa arvokkaampi ja kokonaisvaltaisempi jääkiekkoilija.
- Pohjois-Dakotassa saamani kohtelu oli uskomatonta. Mielestäni siellä viettämäni kaksi vuotta olivat erityisiä. Niillä oli valtava vaikutus siihen, missä olen nykyään.
Usein Steve Yzermaniin verrattu ja Yzermanin sekä idolinsa Joe Sakicin tavoin numerolla 19 pelaava Toews säväytti ennennäkemättömällä kypsyydellään vuoden 2007 maailmanmestaruuskisoissa, joissa nuorukainen pelasi Kanadan maajoukkueessa kuin kaiken kokenut veteraani. Kypsyydestään huolimatta Toews myöntää, että isojen miesten NHL:n ja junioreiden yliopistokiekon välillä on eroja.
- Pelin taso on selkeästi pykälää korkeammalla. Mutta suurin ero on otteluiden määrässä ja tavassa valmistautua niihin. Otteluita voi olla kolmen päivän aikana kaksi tai joka toinen päivä, ja heti yhden ottelun jälkeen täytyy jo valmistautua seuraavaan.
Koolla ei ole merkitystä
Kanen ja Toewsin alkukaudesta tekee sensaatiomaisen heidän ikänsä. Erittäin harva 18- tai 19-vuotias kiekkoilija lukeutuu joukkueensa avainpelaajiin. Kanen kohdalla sensaatiomaisuutta korostaa nuorukaisen ruumiinrakenne ja koko, sillä yhdysvaltalainen on listattu noin 178-senttiseksi ja 73-kiloiseksi. Kanelle pituus tai paino ovat olleet vain numeroita.
- Itselleni se ei ole mikään suuri juttu, koska en niinkään pelaa isojen pelaajien tavoin. Yritän pelata ennemminkin kiekollista peliä. Vien taklaukseni loppuun, mutta kovat otteet eivät kuulu pelityylini.
NHL-kaukaloissa Kane on kuitenkin rymistellyt siinä missä Blackhawksin kookkaimmat mörssärit.
- Kerran valmentaja Savard näytti meille videota ottelusta ja pysäytti sen ennen kuin Patrick oli luistelemassa kulmatilanteeseen. Hän kysyi Patrickilta, miten paljon hän painaa. 75 kiloa tai jotain sinnepäin Patrick vastasi. Savard laittoi videon jälleen käyntiin, ja kaikki näkivät, kuinka Patrick tyrmäsi kulmassa kaverin, joka oli periaatteessa kaksi kertaa häntä isompi, Toews kuvaa Kanen pelotonta tyyliä.
Ennen junioriuraansa Kane osallistui Yhdysvaltain maajoukkueen kansalliseen kehitysohjelmaan. Ohjelmassa nuoret kiekkoilijat harjoittelevat ja pelaavat nuorisomaajoukkueissa. Kane myöntää, että ohjelma on auttanut häntä valmistautumaan OHL- ja NHL-kiekkoon.
- Ohjelmaan sisältyi kaikki voimaharjoittelusta ravitsemustietoon. Se teki minulle todella hyvää. Erityisesti päivittäiset voimaharjoitteet sekä pitkät ja rankat harjoitukset olivat hyviä minunkaltaiselleni heikommalle nuorelle.
Toisaalta NHL-kaukaloiden fyysisyys ei ole edes yllättänyt Kanea.
- Joudut pelaamaan isoja kavereita vastaan missä tahansa. Täällä [NHL:ssä] he ovat toki miehiä ja he ovat vahvempia, mutta sitä pitää vain luistella lujempaa.
- Oikeastaan juuri pelin nopeus on vaatinut eniten totuttelemista. Siihen totutteleminen vei hieman aikaa harjoituskaudella. Ja harjoituskaudesta olenkin erityisen kiitollinen. Mielestäni useiden harjoitusotteluiden pelaaminen auttoi valmistautumaan runkosarjassa vaadittavaan tasoon, Kane pohtii NHL:n tuomia muutoksia.
Blackhawksin tulevaisuus on täällä nyt
Vaikka Patrick Kanen ja Jonathan Toewsin ensimmäinen NHL-kuukausi on ollut positiivinen yllätys, pitkä kausi on aina täynnä ylä- ja alamäkiä. Silti Kanen valinta lokakuun parhaaksi tulokkaaksi saattaa olla vain alkusoittoa kaksikon marssille kohti NHL:n valovoimaisinta kärkeä.
Erinomaisen maalivainun ja pelisilmän sekä taitavien käsien ansiosta Kane on jo nyt yksi viihdyttävimmistä Blackhawks-pelaajista. Pieni ja pippurinen Kane ei ole Theoren Fleuryn kaltainen räjähdysherkkä ruutitynnyri, mutta kenties jotain Fleuryn, Martin St. Lousin ja Denis Savard’n väliltä. Kanen erityisyyden myöntää myös vieraspelimatkojen huonetoveri Toews.
- Kaiken taidon lisäksi hänellä on kärsivällisyyttä ja itseluottamusta kiekon kanssa. Yritän tehdä samoja juttuja kuin hän, mutta se ei onnistu. En käsitä, miten hän tekee ne. Hän ei ole kaikkein isoin kaveri kaukalossa, mutta silti hän ei todellakaan pelkää. Hän vain menee kaukaloon ja pelaa peliään. Hänen kanssaan on mahtavaa pelata.
Viihdyttämisen ja ällistyttävät temput osaa myös Toews. Nuorukaisen maali Colorado Avalanchea vastaan lokakuun 19. päivänä julistettiin villeimmissä lausunnoissa vuosisadan osumaksi. Keskialueelta vauhtiin polkenut Toews kieputteli kolmen Avalanche-pelaajan ja maalivahti Jose Theodoren päät täysin sekaisin.
- Se oli periaatteessa vaistonvarainen teko. Kun tulet keskialueelta vauhdilla, yrität vain huolehtia, etteivät vastustajat saa kiekkoa. Ilmeisesti yllätin puolustajat hieman seisovilta jaloilta. Kun he tulivat lähemmäksi, purjehdin alueelle ja tajusin, että maalivahti oli vähän ulkona maalistaan ja pystyin kiertämään hänet.
Luovana hyökkäyspään velhona Toews on johtanut Blackhawksin ylivoimaa ja vienyt muun muassa kokeneelta Yanic Perreault’lta pelipaikan. Hyökkäyspään tehojen lisäksi tunnollisena puolustajana kunnostautunut Toews on voitu asettaa tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kaneen suuren vaikutuksen on tehnyt erityisesti Toewsin esimerkillinen työmoraali.
- Hän tekee todella paljon töitä kaukalossa. Toisinaan joudun potkimaan itseäni uurastamaan ja taistelemaan, mutta hänelle jokaisessa vaihdossa taisteleminen on kuin vaisto. Oma pelaamiseni on todella helppoa, koska hän luo muille tilaa.
- Työmoraalin ja lahjakkuuden ansiosta hän on mahtava pelaaja. Hänen kanssaan on todella hauskaa pelata, ja itse nautin siitä tällä hetkellä.
Kun kaksikolla on hauskaa kaukalossa, katsojilla on hauskaa hallissa ja television ääressä.
Vaikka Blackhawksin suoritukset joukkueena ovat olleet tuttuun tapaan kaksijakoisia ja ailahtelevia, vaikka peli on kangerrellut kotikaukalossa ja vaikka nuori puolustus on yhä valtavan virhealtis, joukkue on yrittänyt loppuun asti.
Paikoitellen Blackhawks on taistellut tiensä voittoon takaa-ajoasemista, joissa aikaisempien nippujen selkäranka olisi katkennut. Kane ja Toews ovat olleet esimerkkinä koko joukkueelle.
- He tuovat valtavasti energiaa. Jo näiden nuorukaisten työmoraali on tuonut suuren harppauksen parempaan suuntaan siitä joukkueesta, jota valmensin viime vuonna. Nykyinen joukkue todellakin koostuu eri ihmisistä, päävalmentaja Savard kehuu poikien panosta.
Kehut eivät ole turhaa kaunopuheisuutta. Patrick Kane ja Jonathan Toews ovat iso osa uudistuvaa Chicago Blackhawksia. Joukkue ja tulokaskaksikko ovat luonnollisesti vielä kasvuvaiheessa, mutta organisaation johtoportaan muutokset, televisiopolitiikan uudistukset ja kokoonpanon nuoret vastuunkantajat ovat tuomassa koko Chicagon kiekkoilmapiirin uusia tuulia.
