Penkin taakse hyppää väliaikaisesti taas General Manager Don Waddell - aivan niin kuin Fraserin potkujen jälkeenkin. Erottamispäätöksen tehnyt yhdysvaltalainen tunnustaa Hartleyn saavutukset joukkueen penkin takana, mutta kymmenen peräkkäistä tappiota (kun mukaan lasketaan pudotuspelisarja New York Rangersia vastaan) ja kokeneiden pelaajien alisuorittaminen oli liikaa. Jotain oli tehtävä. Atlantalaiset olivat oikeastaan kaikissa peleissään vastustajan jyrän alla, tappiot eivät olleet kiinni mistään muutamasta pompusta.
Atlanta Journal-Constitutionin verkkosivuillaan tekemässä kyselyssä ylivoimainen enemmistö seuran faneista olisi kuitenkin antanut potkut niiden antajalle eikä suinkaan niiden saajalle. Waddell on toiminut organisaation General Managerina sen ensimmäisestä NHL-kaudesta 1999-2000 lähtien. Hän on epäonnistunut monissa asioissa, esimerkiksi vahvistamaan puolustusta, joka on ollut murheenkryyni oikeastaan joka kausi. Atlantalaisten takalinjoilla ei ole ikinä esiintynyt yhtään NHL:n parhaimmistoon laskettavaa puolustajaa.
Toisaalta tämän kauden joukkue suorastaan huutaa ykkössentteriä. Kesällä hankittu Todd White ei edes itse uskonut olevansa sellainen. Bobby Holikin vauhti taas ei riitä enää hyökkäävään rooliin. Kun Marc Savard lähti Bostoniin viime kaudeksi, ylivoimasta on puuttunut kapellimestari.
Valmentajaksi perjantain vastaisena yönä taas hyppäävää yhdysvaltalaista voi syyttää monesta. Potkujen perusteita se ei kuitenkaan poista. Olivatko palikat tosiaan yksinkertaisesti niin huonot, että se selittää kuusi tappiota? Tuskinpa. Kukaan ei varmasti odottanut atlantalaisille tällaista alkua. Ajateltiin, että joukkue oli jopa hiukan vahvistunut, jos nuoret nousevat kantamaan vastuuta. Nyt esimerkiksi puolustaja Tobias Enström ja keskushyökkääjä Bryan Little kuuluvatkin eittämättä alkukauden onnistujiin, jos niitä tässä tilanteessa haluaa listata. Kuten todettua, suurimmat alisuorittajat löytyvät kokeneesta kaartista.
Hartleya on syytetty äärimmäisen kuluttavasta ja intensiivisestä pelitavasta, joka ajaa pelaajat loppuun pitkän kauden aikana. Siinä voi olla totuuden siemen. Viime kaudella Thrashers pelasi pudotuspelipaikan itselleen vahvalla syyskaudella, keväällä olikin sitten hiljaisempaa surulliset pudotuspelit mukaan lukien. Nyt nimenomaan jo Hartleyn alaisuudessa aiemminkin esiintyneet pelaajat jatkoivat alamaissa. Esimerkiksi Bobby Holikin ja Marian Hossan kommenteista AJC:lle voi lukea selkeästi sisältä, että Hartleylta loppuivat osin keinot kesken.
Kaikkein merkille pantavimpaa on viime kaudelta tutun surkean erikoistilannepelaamisen jatkuminen. Itse asiassa oli yllättävää, että Thrashers selvitti niin heikolla yli- ja alivoimaosaamisella tiensä pudotuspeleihin. Pelkästään puuttuvalla ykkössentterillä tai heikolla puolustuksella tätä ei voi selittää, vaikka ne osasyitä ovatkin. Kysymys kuuluu: kuinka paljon erikoistilannepelaaminen on kiinni pelaajien itseluottamuksesta ja onnistumisista, kuinka paljon voi syyttää valmentajaa, joka ei saa pelaajiaan toteuttamaan toimivia kuvioita?
Kaikki muistavat toissa kauden, kun Ilja Kovaltshukin laukaus puhui kovaa kieltään. Venäläinen tykitti eniten ylivoimamaaleja koko NHL:ssä. Suuri osa maaleista syntyi siniviivan tuntumasta, jonne kiekko kerta toisensa jälkeen pelattiin. Vähitellen vastustajat oppivat tietysti kuvion, minkä jälkeen Thrashersin ylivoimasta on puuttunut selkeä toteutus.
Tämänkin kauden harvat pakkopeliosumat ovat tulleet lähinnä muista syistä kuin toimivan kuvion päätteeksi. Alivoimapeli osoitti keväällä valon merkkejä. Nyt se on taas palannut entiselle tasolleen, vaikka sitä viime kaudella piristäneet Pascal Dupuis ja Aleksei Zhitnik aloittivat ensimmäisen täyden kautensa atlantalaisryhmässä. Valmentaja ei voi paeta vastuutaan.
Kun joukkuetta ei voi vaihtaa, usein valmentajan on pakko lähteä. Jonkinlaisen herätyksen täysin alle tasonsa pelannut Thrashers tarvitsi. Kaikesta ei voi todellakaan syyttää Hartleya, mutta olisiko Waddelilla oikeasti ollut enää muita vaihtoehtoja. Erota itse? Kuka itsetuntoinen GM sellaista tekisi ja herättäisikö se joukkueen kentällä? General Managerin asema mitataan pidemmällä aikajänteellä, ei kesken kauden. Toivoa vain sopii, että Waddelilla on jo seuraajaehdokkaiden puhelinnumerot mielessä. Toisaalta, hänhän Hartleynkin palkkasi.