Joukkueen rakentaminen lahjakkaiden, mutta tuskastuttavan loukkaantumisherkkien pelaajien varaan on tunnetusti korkeapanoksista uhkapeliä. Pelaajien tulevaisuudesta ei ole mitään takuita, vaikka heidän taitonsa kantaisivat kuuhun asti.
Lähes jokaisessa asiassa epäonnistunut ja maineensa ryvettänyt Chicago Blackhawks näyttää ajautuvan kyseisenkaltaisen uhkapelin kouriin. Blackhawks-vakiokokoonpanon ainoat nuoret ja tulevaisuuden kannalta varteenotettavat vastuunkantajat, Martin Havlat ja Tuomo Ruutu, ovat taidoiltaan mainioita pelaajia, ja etenkin Havlat on ollut kuluvalla kaudella terveenä ollessaan suorastaan ilmiömäinen.
Blackhawks-GM Dave Tallonin suunnitelmissa osa seuran tulevaisuudesta on laskettu kummankin pelaajan varaan. Havlatissa Blackhawksilla on vihdoin ihkaoikea ykkösketjun täsmäase ja Ruudussa vähintään kelvollinen kakkosketjun hyökkääjä. Tällä hetkellä suunnitelmat ja samalla koko lähitulevaisuus näyttävät loukkaantumiskierteiden vuoksi kuitenkin hyvin sirpaleisilta.
Vammoja vaikka muille jaettavaksi
Sekä Havlatin että Ruudun lyhyet kiekkourat ovat täynnä taidokkaita suorituksia, mutta myös valitettavia loukkaantumisia ja vammoja.
Ruudun värikäs sairaskertomus sai alkunsa jo SM-liigassa. Keväällä 2001 Ruudun polvesta paukkuivat ristisiteet Kristian Taubertin taklauksen seurauksena. Tammikuussa 2003 Toni Sihvosen paljon puhuttanut taklaus rusikoi Ruudun polven ja päätti silloinsen HIFK-hyökkääjän kauden.
NHL-tulokaskautensa Ruutu viiletti ehjin nahoin, mutta vuoden 2004 World Cup toi välittömästi lisää ruhjeita, sillä räväkästi pelannut suomalainen loukkasi olkapäänsä kisojen aikana. Olkapääleikkaus suoritettiin onnistuneesti syyskuun lopulla 2004, mutta tositoimiin Ruudusta ei enää kaudella 2004-05 ollut. Työsulun takia häntä ei nähty NHL:ssä, vammojen vuoksi ei edes AHL:ssä eikä SM-liigassa.
Ruudun työsulun jälkeisen kauden 2005-06 syyspuoliskon pilasivat sitkeät selkävaivat. Syksyn ja alkutalven levännyt Ruutu palasi kaukaloihin vuodenvaihteen jälkeen, mutta vuoden 2006 tammikuussa tapahtunut nilkkavamma palautti suomalaisen kuitenkin lähes välittömästi sairastuvalle. Nilkkavamma oli silkkaa epäonnea, mutta piti Ruudun silti poissa tositoimista kuukausien ajan.
Kuluvalla kaudella Ruutu huilasi kauden ensimmäiset viikot harjoitusottelussa saadun polvivamman vuoksi.
Loukkaantumiset eivät siis ole mitään uutta Ruudun kiekkouralla. Uutta sen sijaan ovat suomalaisen passiiviset ja haluttomat otteet kuluvan kauden kamppailuissa. Etenkin kevätpuoliskolla kaukalossa ei ole enää viilettänyt tuttu energinen ja räväkkä Tuomo Ruutu. Samalla pistetehtailu on ollut tuskaisen epätasaista.
Todennäköisesti juuri loukkaantumiset ovat vaikuttaneet Ruudun esityksiin. Romuluinen suomalainen ei enää kykene pelaamaan samalla intensiteetillä kuin ennen, sillä alituisella taklailulla ja ryntäilyllä on veronsa. Ja ilman energistä liikettä sekä räväkkiä taklauksia Tuomo Ruutu ei ole Tuomo Ruutu.
Näillä näkymin Ruudusta ei ehkä kehitykään kaavailtua ja kaivattua ykkösketjun hyökkääjää, vaan kelvollinen kakkosketjun pelaaja. Suomalainen on yksinkertaisesti liian loukkaantumisherkkä ja esityksiltään liian ailahteleva.
Havlatin kohdalla kuluvan kauden näytöt sen sijaan kertovat toisenlaista tarinaa. Terveenä ollessaan tshekki oli selkeästi joukkueen vaarallisin hyökkääjä. Mies kantoi joukkueen hyökkäysvastuuta lähes yksin, ampui tärkeitä maaleja ja teki juuri sitä, mitä oikealta ykkösketjun hyökkääjältä kaivataan. Valitettavasti Havlatinkaan maagisista kyvyistä ei ole mitään hyötyä sairastuvalla.
Myös Havlatille sairastupa on tullut tutuksi. Tshekkihyökkääjä ei ole pelannut NHL-urallaan kertakaan kaikkia runkosarjaotteluita. Neljän ensimmäisen NHL-kautensa aikana Havlat on pelannut kaudessa 73, 72, 67 ja 68 runkosarjaottelua. Viime kaudella tshekki esiintyi ainoastaan 18 ottelussa vakavan olkapäävamman vuoksi.
Sama olkapää pitää Havlatin sivussa myös kuluvan kauden lopuista kamppailuista. Ja kun kuluvan kauden sairaskertomukseen lisätään alkukauden nilkkavamma, nivusvamma sekä virussairaus, tshekin ottelumäärä jää 56 mittelöön.
Pelkkiä sirpaleita?
Havlatin ja Ruudun loukkaantumisherkkyydet vaikeuttavat joukkueen rakentamista, sillä nykyiset tukirakenteet ovat lähes läpikotaisin sirpaleina. Lisäksi kaksikon rikkonaiset urat ja lukuisat vammat asettavat valtavia paineita ja odotuksia farmissa sekä juniorisarjoissa pelaaville Blackhawks-lupauksille.
Mikäli nykyisen kokoonpanon nuoret avainhyökkääjät eivät pysy ehjänä, seuraavan nuorisoerän on pakko pystyä kantamaan vastuu, kerättävä rikkoutuneiden tukirakenteiden sirpaleet ja toimittava tulevaisuuden menestyksen kivijalkana. Heidän on pysyttävä terveinä, mutta myös ehdottomasti kehityttävä ykkös-kakkosketjun tasoisiksi NHL-pelaajiksi. Muutoin Blackhawksin tulevaisuus rakentuu ainoastaan pelkistä epämääräisistä sirpaleista
