Washington elää nousua ja joukkueen rakentamiskautta. Florida porskuttaa parin yksilön voimin. Tämä divisioona on erittäin tasainen ja joukkue, joka pystyy hankkimaan pisteitä keskinäisissä mittelöissä, on keväällä korkealla pistetaulukossa. Divisioonan voittaja on automaattisesti pudotuspeleissä ja joskus ”NHL:n surkein divisioona” on nyt kasvupotentiaalin kohde. Ja on kahden viimeisen Stanley Cupin voittajan koti.
Atlanta Thrashers aloittanut lupaavasti
Atlanta Thrashers on aloittanut viime kaudesta poiketen kautensa varsin terävästi. Muutama ottelu sitten tilanne näytti mahtavalta, mutta viimeisestä viidestä pelistä tulleet neljä tappiota himmentävät hieman kokonaissaldoa. Thrashers voitti kahdeksan, kärsi kolme jatkoaikatappiota ja hävisi kolme ottelua, kun mukaan lasketaan marraskuun ensimmäisessä kamppailussa kärsitty tappio Carolina Hurricanesille. Kaikki kolme keskinäistä kohtaamista vienyt hallitseva Stanley Cup -voittaja onkin ollut ikävä vastustaja. Toinen ääripää on Florida Panthers, jonka atlantalaiset ovat puolestaan kaataneet kolmesti. Divisioonan sisäiset ottelut ovatkin suuressa roolissa nykyisellä sarjaohjelmalla pelattaessa.
Kari Lehtonen on esiintynyt Thrashersin maalilla yhtä vaille kaikissa otteluissa ja ollut eittämättä yksi suurimmista syistä hienoon alkukauteen. Suomalaisvahti antaa atlantalaisille aina mahdollisuuden voittaa, vaikka puolustus ei edelleenkään vakuuta osaamisellaan. Kauden toisessa ja kolmannessa kamppailussa nollapelit pelannut "Kärppä" rikkoi heti alkuun Michael Garnetin viime kaudella tehtaileman ennätyksen maalin peräkkäisestä puhtaana pidosta.
NHL:n armottomassa pelirytmissä väliin sattuu tietysti huonojakin pelejä. Esimerkkinä niistä juuri viimeisin ottelu Hurricanesia vastaan, jossa valmentaja Bob Hartley jopa vaihtoi Lehtosen pois maalin suulta toisen erän lopussa tilanteessa 1-4. Suomalaisvahti myönsi itsekin ottelun jälkeen, että vedot eivät olisi saaneet mennä sisään. Seuraavassa ottelussa penkillä alkukauden istunut Johan Hedberg saa vasta toista kertaa aloitusvuoron.
Puolustuksen johtohahmona on häärinyt viime kauden tapaan Niclas Hävelid. Ruotsalainen on pelannut ottelua kohden yli 26 minuuttia ja johtaa yhdessä Vjatsheslav Kozlovin kanssa joukkueen sisäistä plus/miinus -tilastoa lukemallaan +5. Ruotsiin vakavasti sairaan äitinsä tueksi matkustanut Hävelid on kuitenkin jatkossa jonkin aikaa sivussa. Ykkösparissa hänen vierellään on pelannut Andy Sutton, joka voi olla myös varsin tyytyväinen kauden aloitukseensa.
Viime kauden vahvasti päättänyt Steve McCarthy on esiintynyt ykkösylivoiman puolustajana, mutta ei ole pystynyt vielä maalintekoon (tehot 0+5). -2 lukeman omaavan puolustavan puolustajan Garnet Exelbyn alkukautta voinee pitää pienoisena pettymyksenä. Anaheimista kesällä tullut Vitali Vishnevski sen sijaan ei ole ainakaan pettänyt odotuksia, onhan selkeästi kiekottomana vahvuutensa omaava venäläinen tehtaillut jopa pisteet 2+3 14 ottelussa.
Hyökkäyksen tehoista vastaa muutama hyökkääjä - tai oikeastaan laitahyökkääjä. Keskushyökkääjäpakan tasapaksuutta kuvastaa hyvin se, että ylivoimaa pelataan yleisesti ilman varsinaista sentteriä. Pakkopelin aikaiset aloitukset on kaivanut kovalla prosentilla "Slava" Kozlov. Keskushyökkääjistä ainoastaan huomattavasti viime vuotta pirteämmin aloittanut Bobby Holik on löytänyt selkeästi oman paikkansa.
Vai mitä voi päätellä siitä, että juuri vahvaa kahdensuunnan osaamista Atlantaan tuomaan tulleet Steve Rucchin ja Niko Kapanen ovat tällä hetkellä ylivoimaisesti(!) kaksi Thrashersin eniten miinuksella olevaa pelaajaa (Kapanen -6, Rucchin -4). Neljäntenä keskushyökkääjänä on pelannut Glen Metropolit, joka on luistellut Kapasen tavoin keskimäärin alle kymmenen minuuttia ottelua kohti.
Marian Hossan voi sanoa jatkaneen siitä, mihin hän viime kaudella jäi. Slovakki keikkuu koko liigan maali- ja pistepörssin kärkisijoilla. Hossa on ottanut vastuuta erityisesti ylivoimapelissä, jonne Savard ja Modry jättivät aukon. Viimekautisen tutkaparinsa Marc Savardin Bostoniin menettänyt Ilja Kovaltshuk toipui aivan ensimmäisten ottelujensa tehottomuudesta hyvään vauhtiin. Iljan laukaus on yksinkertaisesti murhaava, oli rinnalla sitten Savard tai ei.
Ykkösylivoimassa pelaava 40-vuotias kapteeni Scott Mellanby on ollut toisen veteraanin Bobby Holikin tavoin vahvalla pelipäällä. Kaksikko pelaa hyvin esiintyneessä kolmosketjussa. Thrashersistä uralleen nousua hakemaan tullut Jon Sim löysi hyvin paikkansa joukkueesta. Kovaltshukin vierellä pelannut Sim on tehnyt hiukan yllättäenkin eniten atlantalaisista maaleja tasakentällisin, kun hänen kaikki kuusi osumaansa ovat syntyneet erikoistilanteiden ulkopuolella. Viimeisimmissä kamppailuissa on toki ollut vähän hiljaisempaa.
Atlantalaisten alivoimapeli on ainakin alkukauden perusteella ottanut askeleen eteenpäin. Joukkueen alivoima on ylivoiman tapaan NHL:n yhdeksänneksi tehokkainta. Jo viime kaudella Thrashers-paidassa esiintyneet nelosketjun laiturit Brad Larsen ja J.P. Vigier ovat hoitaneet ruutunsa niin alivoimalla kuin tasakentällisinkin mallikkaasti. Ykköspakkipariin Hävelid-Sutton luotetaan myös kuin vuoreen alivoimalla. Miksei luotettaisi, koska kumpikin on erittäin uhrautuvainen pelaaja. Holik ja Rucchin ovat odotetusti miesvajaalla käytetyt keskushyökkääjät.
Vahvan tulokaskauden pelanneelta Jim Slateriltä on lupa odottaa parempaa kuin nyt on nähty. Hyvin toimineen kolmosketjun laidalle paikkansa vakiinnuttaneen Slaterin otteita on vaivannut paikoin ylilataus, mikä on johtanut tyhmiin jäähyihin. Peliaika on jäänyt reiluun 11 minuuttiin johtuen puhtaasti siitä, että valmentaja Bob Hartley ei ole käyttänyt häntä erikoistilanteissa oikeastaan lainkaan. Tehot ovat jääneet vähiin sillä maalitili on kokonaan avaamatta, maaliin johtaneita syöttöjä on sentään kasassa viisi. Kuitenkin on hyvä muistaa, että Slater on pelaaja, joka auttaa joukkuettaan paljon muillakin tavoilla kuin pistetehtailulla.
1. Marian Hossa 14 11+7=18
2. Ilja Kovaltshuk 14 9+8=17
3. Vjatsheslav "Slava" Kozlov 14 3+11=14
4. Scott Mellanby 14 6+6=12
5. Jon Sim 14 6+1=7
Mestareilla vaikea alku
Carolina Hurricanesin kausi alkoi mestaruusviirin nostamisella, mutta muuten ilonaiheet jäivät vähiin kauden ensimmäisissä otteluissa. Kausi nimittäin alkoi neljällä tappiolla, vaikkakin niistä ensimmäinen tuli vasta rangaistuslaukauskilpailussa. Kauden viidennessä pelissä Ray Whitney laukoi hurrikaaneille voiton viimeisellä sekunnilla.
Heti perään kaatuivat myös Pittsburgh ja Tampa Bay. Pittsburghissa nähtiin ensimmäinen Staalin veljessarjan kohtaaminen NHL:ssä, kun Carolinassa pelaava vanhin veli Eric kohtasi pikkuveljensä Jordanin.
Tämän jälkeen voittoja ja tappioita on tullut tasatahtiin, ja niin joukkue on piste per peli tahdissa. Vaikka sijoitus itäisessä konferenssissa onkin tätä kirjoitettaessa kahdeksas, ei tahti ole riittävä edes pudotuspeleihin pääsemiseen.
Hyökkäystehot ovat jakautuneet odotetusti varsin tasaisesti. Piste per peli tahdissa on tällä hetkellä neljä pelaajaa: Rod Brind’Amour, Ray Whitney, Eric Staal ja Justin Williams. Williams pääsi juhlimaan lokakuun aikana myös NHL-uransa ensimmäistä hattutemppua. Kuukauden huippuhetkiin voi laskea myös Tampa Bayta vastaan tehdyt kolme maalia 43 sekunnissa sekä Mike Commodoren maali kahden miehen alivoimalla.
Pettymyksiin voi lukea loukkaantumisista toipuneen Erik Colen, joka ei ole vielä toistaiseksi päässyt viime kauden tasolleen, sekä Glen Wesleyn. Vaikka Wesley onkin puolustava puolustaja, tehopistetili näyttää vielä nollaa, ja miinuksia on kertynyt neljä. Myös molemmat Adamsit, Craig ja Kevyn, ovat pahasti miinuksella. Parhaat plusmiinuslukemat löytyvät Niclas Wallinilta ja David Tanabelta.
Loukkaantuneiden listalla ovat jo ennen kauden alkua sinne joutuneet Cory Stillman sekä Frantisek Kaberle. Myös Tim Gleasonilla on olkapäävaivoja, mutta hänen pitäisi olla pelikunnossa hyvinkin pian. Trevor Letowski sai aivotärähdyksen lokakuun puolivälissä Pittsburghin Colby Armstrongin rajusta puun takaa tulleesta taklauksesta, eikä ole pelannut sen jälkeen.
1. Rod Brind'Amour 14. 4+14=18
2. Ray Whitney 14. 3+13=16
3. Eric Staal 14. 8+7=15
4. Justin Williams 14. 5+9=14
5. Scott Walker 14. 8+4=12
Viime kesän Conn Smythe-voittajan Cam Wardin kauden alku ei ole ollut kovinkaan hyvä. Voittoja ja tappioita on molempia kuusi. Sen sijaan torjuntaprosentti on jäänyt alle 90:n ja päästettyjen maalienkin keskiarvo on 3.32. Yhtään nollapeliä hän ei ole onnistunut pelaamaan, kuten hän ei onnistunut viime kaudenkaan runkosarjassa. Ward on aloittanut 12 ottelua 14:stä, ja kerran hänet on vaihdettu pois kesken ottelun.
Floridalla tasapaksu avaus
Florida Panthersien kausi on alkanut keskinkertaisesti. Joukkue on pudotuspeliviivan tuntumassa, mutta sillä on pelejä enemmän kuin lähimmillä kilpakumppaneilla. Vaikka erot eivät vielä tässä vaiheessa ole ratkaisevia, näyttää siltä, että Floridan kausi tulee olemaan pitkälti pudotuspeliviivan jahtaamista.
Maalivahtitilanne oli jo ennen kauden alkua mielenkiintoinen. Alex Auld ja Ed Belfour ovat jakaneet torjuntavastuun ja vielä tässä vaiheessa ei voida pitää Auldia selvänä joukkueen ykkösvahtina, vaikka ennen kauden alkua näin kaavailtiinkin. Auld aloitti kauden ihan mukavasti saalistaen ensimmäisissä pelaamissaan peleissä 3 voittoa. Tämän jälkeen Auld on kuitenkin pelannut yhteensä viidessä tappiollisessa pelissä. Viimeisissä voitto-otteluissa onkin Belfour ollut torjuntatöissä.
Puolustuksessa viime kaudella tukipilariksi noussut Mike Van Ryn on jatkanut tehollisesti hyviä otteita. Van Ryn on joukkueen kolmanneksi tehokkain pelaaja ja tehotilastossa hän on yhden pykälän plussan puolella. Mies pelaa joka ottelussa yli 20 minuuttia ja kuuluu joukkueen ehdottomiin tukipilareihin.
Van Rynin lisäksi joukkueen puolustuksen luottomiehiin kuuluu Jay Bouwmeester, joka pelaa parhaimmillaan yli 25 minuuttia ottelussa. Lisäksi puolustuksen luottonelikon täydentävät Bryan Allen ja Ruslan Salei, jotka myös pelaavat lähes 23 minuuttia jokaisessa ottelussa.
Hyökkäyksessä Olli Jokinen on ollut tutun tehokas ja hän on pelannut lähes piste per peli tahtiin. Tosin Jokisenkin peli on takkuillut alkukauden hyvien otteiden jälkeen. Jokisen lisäksi hyökkäyksen tehomieheksi kaavailtu Todd Bertuzzi on joutunut selkävaivojen takia olemaan sivussa. Bertuzzi teki kauden avauspelissä Bostonia vastaan tehot 1+3, mutta tämän jälkeen mies on esiintynyt vain kuudessa ottelussa ja Bertuzzin tekemiä maaleja ei ole avauspelin jälkeen nähty. Mies on mahdollisesti pitempäänkin sivussa, jättäen ison loven Floridan hyökkäykseen.
Hyökkäyspään onnistujiin voidaan laskea Jokisen lisäksi Stephen Weiss ja Jozef Stumpel, jotka ovat tehneet yli 10 pistettä 14 pelaamassaan ottelussa. Yksi joukkueen pettymyksistä on ollut veteraanihyökkääjä Joe Nieuwendyk, joka on loukkaantumisten takia pystynyt pelaamaan vain 6 ottelua.
1. Olli Jokinen 14 5+8=13
2. Jozef Stumpel 14 5+6=11
3. Mike Van Ryn 13 1+8=9
4. Stephen Weiss 13 3+5=8
5. Todd Bertuzzi 7 1+6=7
Tampan heikohko alku
Lähes katastrofaalisen viime kauden jälkeen Tampassa piti puhaltaa uudet tuulet. Matkaan lähdettäessä oli kuitenkin useampi kysymysmerkki. Tällä hetkellä näyttää että niitä kysymysmerkkejä on muutama. Tuskin kukaan olisi odottanut Tampan pelaavan NHL:n kärjessä. Mutta tällä hetkellä joukkue pelaa hieman mollivoittoisesti.
Voittoja on tullut viisi, mutta tappioita on kertynyt jo seitsemän. Tappiot ovat tulleet heikon viimeistelyn jälkeen. Tällä kaudella maalin edessä on mies, joka torjuu kiekkoja. Pelaajat luottavat häneen, ja puolustuspää onkin pitänyt kohtuullisesti. Tampalle on tehty pahimmillaan kuusi maalia, mutta samassa ottelussa Lightning teki itsekin neljä maalia. Tappiot ovat syntyneet maalin, kahden erolla.
Maalivahtipeli on kuin eri planeetalta. Marc Denis on selkeä ykkösmaalivahti ja hän on tuonut joukkueeseen turvaa. Denis pelaa varmasti ja hetkittäin loistavasti. Hän pysäyttää läpiajoja ja ylivoimahyökkäyksiä. Johan Holmqvist on päässyt pelaamaan kahdessa ottelussa, Tampa on hävinnyt ne molemmat. Tarvittaessa Holmqvist kyllä on hyvä tuuraaja. Kahden ottelun perusteella on vaikea vetää johtopäätöstä.
Puolustus on myös kohentunut viime kaudesta. Dan Boyle, Paul Ranger sekä Filip Kuba ryöstävät leijonanosan peliajasta. Ylivoima-aika menee näille kolmelle puolustajalle pääasiassa. Siniviivalla pelaa yleensä hyökkääjä vetopaikalla. Ainakin Brad Richardsia sekä Martin St. Louisia on nähty sillä paikalla. Alivoimalla pelaavat erikoismiehet Cory Sarich, Nolan Pratt sekä joku edellä mainituista puolustajista.
Puolustuksen vahvuudesta kertoo myös se, että joukkue on päästänyt vastustajan ampumaan kohti omaa maalia toiseksi vähiten koko NHL:ssä. Joukkue pelaa puolustavalla kannalla todellakin joukkueena.
Hyökkäyksessä ongelmat ovat siis maalinteossa. Joukkue on saanut aikaiseksi 35 maalia, joista puolustajat ovat tehneet nolla. Toisin sanoen hyökkääjien harteille on jätetty kaikki teho. Tosin, ne pelaajat ovat tehneet pisteitä, joilta niitä on odotettu. Mutta niitä olisi pitänyt tulla enemmän. Varsinkin nuori Ryan Craig oli hyvässä vauhdissa tehdessään lähes piste per ottelu tahdilla merkintöjä pöytäkirjoihin. Törmäys Philadelphian Mike Knublen kanssa 20.päivän ottelussa ja polvi oli sökönä. Craig on poissa marraskuun puoleen väliin.
Kauden alun jälkeen ns. Big Three on löytänyt tehonsa. Martin St. Louis, Vincent Lecavalier sekä Brad Richards ovat saaneet pisteitä aikaiseksi. Nimitys Big Three senkin takia, että he ovat kolme Tampan parhaiten palkattua pelaajaa ja heidän harteillaan on todella pisteiden tekeminen joka ottelussa.
Nikita Aleksejevin vuosi Venäjällä ei ollut turha. Pisteitä mukavasti ja hänelle asetetut tavoitteet varmasti täyttyvät.
Hyökkääjät rakentavat peliä nopeasti puolustajien avustuksella ja joukkue hyökkää ahneesti. Ei kuitenkaan liikaa. Poikkeuksena viime kauteen hyökkääjät palaavat ajoissa puolustuspäähän auttamaan puolustajia.
Puolustavat hyökkääjät ovat täyttäneet myös tonttinsa. Andreas Karlsson, Eric Perrin sekä Tim Taylor ovat pelanneet ihan mukavasti. Pisteiden valossa heidän pitäisi pystyä auttamaan joukkuetta hieman enemmän. Kausi on kuitenkin nuori, joten saamme nähdä mitä tapahtuu.
Paul Ranger rakentaa rauhassa itselleen NHL-uraa Tampan takalinjoilla. Peliaikaa tulee viime kauden lopun tapaan yli 20 minuuttia per ottelu. Ranger pelaa paljon erikoistilanteita ja on lähes joka toisessa vaihdossa jäällä. Syöttöpisteitä tulee urakalla, maaleja ei näy. Tosin niitä ei hänen urallaan ole paljoa syntynytkään, paitsi juniorisarjoissa. Mikäli sama tahti jatkuu, Ranger kolkuttelee 40 pisteen rajaa tällä kaudella. Ja jokainen peli on kokemusta lisää.
Erikoistilannepelaaminen hakee vielä itseään. Ylivoimalla Tampa on NHL:n 22:s. Vain yhdeksän maalia on syntynyt miesylivoimalla 68:sta yrityksestä. Alivoimalla tilanne on vielä kamalampi. Sija on viimeistä edellinen. Ainoastaan Boston on heikompi pelaamaan alivoimaa. Tilanne ei voi kuin parantua. Varsinkin ylivoima ihmetyttää, sillä valmentaja Tortorellalla on pistää huippumiehiä kahteen eri ylivoimakenttään.
Joukkueella on kova marraskuu edessä, peräti 15 peliä. Varsinkin alussa tulee kuuden päivän sisällä neljä peliä. Loppupuolella kuuta on 10 päivän sisällä kuusi peliä. Näistä otteluista pitää saada pisteitä, jos joukkue aikoo päästä pudotuspeleihin.
Jatkossa voidaan olettaa – taas kerran – että joukkue parantaa peliään. Nyt siihen on tosin perusteitakin, koska tilanteita tulee jatkuvalla syötöllä. On vain ajan kysymys, koska vedot alkavat mennä sisään. Ja kun näin tapahtuu, niin Tampa lähtee nousuun.
1. Vincent Lecavalier 12 7+5=12
2. Martin St.Louis 12 7+3=10
3. Ruslan Fedetenko 12 5+4=9
4. Brad Richards 12 2+7=9
5. Dan Boyle 12 0+8=8
Washington Capitalsin alku hyvin
Washingtonin kausi on alkanut suorastaan mukavasti: neljä voittoa ja neljä jatkoaikatappiota (4-3-4) toivat 12 pistettä ja divisioonan jaetun kakkossijan enemmän pelejä pelanneen Floridan kanssa. Tilastot ovat kuitenkin melkein täsmälleen samanlaiset kuin viime lokakuussa, eli pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei vielä kannata vetää.
Maalivahti Olaf Kölzig on hoitanut tonttinsa hyvin, ja maalivahtipeliin ei Capitals ole vielä kaatunut kertaakaan. Hyökkääjistä neljä on tehtaillut jo kymmenen pistettä, mutta heidän jälkeensä lukemat putoavat nopeasti. Viime kauden sensaatio Aleksandr Ovetshkin on joukkueensa pistepörssin kakkosena ja taklaustilaston ykkösenä, ja jälkimmäinen tilasto antaa pessimistille huolenaihetta. Korkeat peliminuutit yhdistettynä kovaan fyysiseen peliin eivät ole terveen pelaajan resepti, ja eilen illalla TSN-kanavan kommentaattori Tie Domi sanoi suoraan että Ovetshkinin on hidastettava tahtia tai hän loukkaantuu väistämättä. Tuomo Ruudun taivalta taalakaukaloissa seuranneille tarina on turhankin tuttu. Toivottavasti pelko osoittautuu kuitenkin turhaksi.
Kausiennakossa otettiin seurantaan kaksi nuorta pelaajaa; toinen heistä, nuori tshekkilupaus Jakub Klepis ei ole pystynyt astumaan tarjolla olleisiin saappaisiin. Peliaikaa on tarjottu kymmenisen minuuttia per ottelu, muutamia kertoja korkeammistakin ketjuista, mutta ainoat tilastomerkinnät ovat rangaistuksia. Klepis ei ole vielä osoittanut kykenevänsä tehokkaaseen peliin NHL-tasolla, ja farmikomennus taitaa olla nuorella miehellä edessä. Toisesta nuoresta pelaajasta on onneksi parempia uutisia: puolustaja Mike Green on vakiinnuttanut paikkansa Capitalsin kokoonpanossa Washingtonin mittapuulla mukavalla teholukemalla +2 kymmenessä ottelussa (vertaa esim. Steve Emingerin -5 samassa), ja on tehtaillut jo kaksi maalia. Jos Green jatkaa hyviä esityksiä, saa Washingtonin puolustus hänestä kauan kaivattua vahvistusta.
Jatkoajan kausiennakko kuitenkin ennusti, että Capitalsin puolustus on sen heikoin lenkki, ja lokakuussa Caps mahtuu yhden tilaston kärkeen: Washingtonin maalia kohti on ammuttu enemmän kuin minkään muun joukkueen. Kenttäpelaajat ovat päästäneet vastustajan laukomaan keskimäärin 36.8 kertaa per ottelu, joka on aivan huikea luku. Puolet liigasta päästää alle 30 laukausta maaliaan kohti. Joukkuetta vastaan tehdään 3.18 maalia/ottelu, mikä oikeuttaa sen tilaston sijaan 21.
Huonomminkin voisi kuitenkin mennä; Washington tekee kuitenkin tasakentällisillä hieman enemmän maaleja kuin päästää, erikoistilannepeli menettelee ja voittoprosentti on yli 50%. Kauden edetessä tulee kuitenkin olemaan vaikeampaa ja vaikeampaa pitää voittoprosenttia korkealla kun puolustus vuotaa näin pahasti. Kölzigkin venyy kauden aikana vain niin moneen ihmepelastukseen Capsin maalilla, ja päästettyjen maalien tilasto muuttuu tästä vain rumemmaksi. Hyökkääjien on tehtävä hartiavoimin työtä maalieron kohentamiseksi, ja se rasittaa hyökkäyksen kapeaa kärkeä entisestään.
1. Aleksandr Semin 11 8+4=12
2. Aleksandr Ovetshkin 11 6+6=12
3. Dainius Zubrus 11 7+3=10
4. Chris Clark 11 3+7=10
5. Brian Pothier 11 0+9=9
