Luoteisessa divisioonassa alkukauden selvästi parasta peliä on esittänyt kesällä vahvistuksia hankkinut Minnesota Wild. Erittäin hyvänä puolustavana joukkueena tunnettu Minnesota on voittanut alkukauden 12 ottelustaan peräti 10 ja hävinnyt vain kahdesti. Tällä menolla Minnesota on menossa päälle 130 pisteen, mutta vanha ja kulunut sanonta, "kausi on vasta alussa", kannattaa pitää tässä vaiheessa vielä tiiviisti mielessä.
Luoteisen divisioonan kakkossijasta käydään tiukkaa taistelua Vancouverin, Edmontonin ja Coloradon kesken. Viime kauden Stanley Cup -finalisti Edmonton on suunnilleen siellä, missä joukkueen ennakoitiinkin olevan, mutta suuria muutoksia kesällä läpikäynyt Vancouver on alkukauden pieni yllättäjä. Harva nimittäin uskoi Canucksilta näin vahvaa alkuun, kun joukkue joutui kuitenkin pelaamaan suurten muutosten jälkeen pääosan alkukauden peleistään vieraissa ja oppimaan uuden valmennuksen sisääntuomat, melko suuretkin muutokset pelitavassa.
Colorado Avalanche on Vancouverin ohella Luoteisen divisioonan alkukauden toinen pieni yllättäjä. Nuoria pelaajia sisään parhaillaan ajava- ja kesällä ykköspakki Rob Blaken sekä ykkösketjun hyökkääjän Alex Tanguayn menettänyt Avalanche on ollut yksi NHL:n tehokkaimmista joukkueista kolmen tasaisen hyvän ketjun ansiosta. Kauteen pienten kysymysmerkkien kanssa lähteneelle Avalanchelle voikin jo tässä vaiheessa ennakoida tasaisen hyvää kautta nuorten pelaajien onnistumisten, tasaisen hyökkäyksen ja tasaisen puolustuksen ansiosta.
Luoteisen divisioonan jumbojoukkueen paikkaa pitää hallussaan yllättäen Vancouverin tapaan uudella valmentajalla kauteen lähtenyt Calgary Flames. Kauden alla Calgary oli monien asiantuntijoiden yksi suurimmista suosikeista jopa Stanley Cup -voittajaksi, joten Flames on ollut runkosarjan alussa ehdottomasti koko NHL:n suurin pettymys. Calgaryn suhteen pitää kuitenkin muistaa se, että joukkue oli myös viime kauden alussa vaikeuksissa ja saavutti kuitenkin lopulta päälle 100 pisteen rajan, joten kaikkea toivoaan joukkue ei varmasti ole vielä menettänyt.
Flames syvässä kriisissä
Monen asiantuntijan papereissa mestariehdokkaana komeillut Calgary Flames on aloittanut NHL-kauden todella vaisusti. Perinteisestä ”Flames-kiekosta”, jossa laidat ryskyvät ja tapahtumia piisaa, ei ole ollut tietoakaan. Alisuorittajien lista alkaa olla sietämätön, ja uuden valmentajan Jim Playfairin keinot vähissä.
Kausi polkaistiin käyntiin taistelulla Albertan herruudesta, kun Calgary ja Edmonton iskivät yhteen peräkkäisissä otteluissa. Voitot menivät tasan 1-1 kummankin napaten kaksi pistettä omasta kotipelistään. Tämän jälkeen Calgary kärsi viisi peräkkäistä tappiota, kunnes sai nujerrettua heikon Phoenixin kotonaan 6-1.
Lokakuu päättyi kuitenkin kahteen tappioon, kun sekä Predators että Capitals nujersivat alavireiset liekkipaidat. Capitals-pelissä Calgaryn kotiyleisö pääsi näkemään kuinka Alex Ovechkin piti pilkkanaan Flamesin pakkijärkäleitä Phaneufia ja Regehria. Ovechkin lennätti molemmat jäähän kovalla taklauksellaan.
Maalinsuulla viime kaudella loistanut ja Vezinalla palkittu Miikka Kiprusoff ei ole hänkään pystynyt venymään parhaalle tasolleen. Kiprusoff pelasi lokakuun kaikki ottelut, muttei pystynyt johdattamaan joukkuetta kuin kolmeen voittoon. On toki huomioitava, ettei puolustus Kiprusoffin edessä ole toiminut läheskään viime kauden malliin, mutta silti ”Kipperin” otteista on puuttunut se totuttu loistokkuus. Konkarivahti Jamie McLennan saanee oman näyttöpaikkansa piakkoin, mutta tuskin hän yksin pystyy herättämään yössä vaeltavaa joukkuetta.
Flames on tunnettu aikaisemmin etenkin kivikovasta puolustuspelaamisesta, mutta lokakuussa siitä ei välähdyksiä nähty. Joukkueen paketti on niin pahasti repaleinen, että pelaajat eivät välillä tiedä itsekään missä pitäisi milloinkin olla. Tuntuu oudolta, sillä vaihtuvuus joukkueessa on ollut vähäistä viime kauteen verrattuna.
Puolustuspään liiderinä on totutusti häärinyt Phaneuf, mutta kokonaisuutena pakisto ei ole vakuuttanut. Mark Giordano pelasi elämänsä ottelun Torontossa, mutta edes hänen tekemät kaksi maalia eivät auttaneet joukkuetta voittoon. Warrener, Hamrlik ja Zjuzin ovat kaikki alisuorittaneet ja heiltä odotetaan kovempaa panosta joukkueen eteen. Ference, Phaneuf ja Regehr ovat hoitaneet tonttinsa tyydyttävästi.
Alkukauden suurin murheenkryyni löytyy kuitenkin taas hyökkäyspelaamisesta. Maalinteko on käsittämättömän vaikeata joukkueelle. Edes Coloradosta hankittu Alex Tanguay ei ole pystynyt piristämään vaisua Flames-hyökkäystä. Tanguay on ollut hileessä kuin lumiukko tammikuun pakkasissa. Kaksi tehtyä maalia ja muutenkin vaisua peliä. Ykkösketjun duo Langkow-Iginla on jälleen ollut ainoa parivaljakko joka ansaitsee edes tyydyttävän arvosanan lokakuun otteista.
Muista hyökkääjistä viime kaudella hyvät tehot ykkösnyrkissä nakuttanut Kristian Huselius on vajonnut kolmosvitjaan, Tony Amonte jatkaa samalla tyylillä mihin viime kaudella jäi ja uusi kasvo Jeff Friesen on vielä ilman maalia. Paljon on parannettava jotta kelkka kääntyisi. Ikävin uutinen hyökkäyksessä oli Stephane Yellen loukkaantuminen. Yelle on poissa peleistä toistaiseksi nilkkavamman takia. Paha menetys etenkin alivoimapelaamisen kannalta.
Calgaryn peli ei toimi. Joukkueella ei näytä olevan minkäänlaista järkevää pelisysteemiä. Maalinteko tökkii ja otteluita hävitään yksi toisensa jälkeen. Erikoistilannepelaaminen on liigan heikompaa keskitasoa ja maalivahtipelikään ei ole ollut odotetulla tasolla. Niinpä Flames löytää itsensä tällä hetkellä konferenssin kellarista.
Valmentaja Jim Playfairin asema ei voi olla nähtyjen esitysten perusteella vakaa. Voi olla, että Sutter kyllästyy pian ja hyppää itse takaisin puikkoihin. Marraskuusta on tulossa raskas sillä pelejä on yhteensä kolmetoista. Voittoja pitää tulla jottei pudotuspeliviiva karkaa jo tässä vaiheessa kautta kauas kaukaisuuteen.
Jatkoajan kuukausittain Flames-raporteissa seuraama Matthew Lombardi oli pirteä ilmestys muuten harmaassa Flames-hyökkäyksessä. Lombardi pelaa lähes piste/peli tahdilla ja hänen paras iltansa osui 17.lokakuuta kun hän iski Montrealin verkkoon kaksi maalia. Montrealista kotoisin olevalle Lombardille nuo osumat varmasti maistuivat keskivertoa paremmalle. Lombardi on Flamesin tehotilastossa selvästi plussan puolella. Hän on saanut peliaikaa keskimäärin reilut 15 minuuttia ottelua kohden. Lombardi on pelannut kakkosketjun keskellä laidoillaan Kobasew ja Friesen.
Jarome Iginla 11 6+5=11
Matthew Lombardi 11 3+6=9
Daymond Langkow 11 2+6=8
Alex Tanguay 11 2+4=6
Dion Phaneuf 10 2+4=6
Colorado Avalanchen ilona nuoret hyökkääjät
Colorado Avalanche on kerännyt pisteitä hieman kausiennakossa arvioitua tahtia ripeämmin. Lokakuun saldo oli yhdestätoista ottelusta kaksitoista pistettä (viisi voittoa, neljä tappiota, kaksi jatkoaikatappiota). Tasaisen vauhdin taulukolla joukkue keräisi 89-90 pistettä, mikä tuskin riittää pudotuspelipaikkaan. Tällä hetkellä Avalanche on Läntisen konferenssin yhdeksäntenä, niukasti pudotuspeliviivan alapuolella.
Ensimmäisen kuukauden ehdoton yllättäjä on ollut Paul Stastny. Parikymppinen keltanokka on vakiinnuttanut paikkansa kakkosketjun sentterinä ja komeilee tulokkaiden pistepörssissä kymmenellä pisteellään kärjen tuntumassa. Myös vahvana Calder Trophy-kandidaattina pidetty Wojtek Wolski on aloittanut hyvin. WW on tehnyt kolme maalia ja antanut viisi syöttöä eli on hyvässä kuudenkymmenen pisteen ja reilun kahdenkymmenen maalin vauhdissa.
Valmentaja Joel Quenneville on peluuttanut kahta suurlupaustaan samassa ketjussa. Alkuun ketjun kolmantena lenkkinä oli Marek Svatos, mutta parin ottelun jälkeen slovakin tilalle vaihdettiin hyökkäyspäässä aivan yhtä taitava, mutta puolustuspäässä tunnollisempi tsekkikonkari Milan Hejduk. Svatos puolestaan peri Hejdukin paikan ykkösketjussa Joe Sakicin ja Andrew Brunetten rinnalla.
Kolmas positiivinen yllättäjä hyökkääjistössä on ollut Ottawan hyljeksimä Tyler Arnason, joka on pelannut kolmosketjussa yhdessä Ian Laperrieren ja Brett McLeanin kanssa. Nelosessa ovat hyökänneet nopeajalkaiset Antti Laaksonen, Brad Richardson ja Mark Rycroft, jotka kantavat myös paljon vastuuta alivoimapelaamisesta.
Odotetut parivaljakot Brett Clark - Karlis Skrastins ja Ken Klee - John-Michael Liles sekä viidentenä Patrice Brisebois ovat kantaneet pääosan vastuusta puolustuksessa. Hyökkäyspäässä viisikon tehokkain on ollut J-M Liles. Vain Montrealin Sheldon Souray keräsi lokakuussa NHL-pakeista Lilesia enemmän pisteitä (SS 12 vs. JM-L 11).
Positiivista huomiota ja arvostusta Liles keräsi antamalla käyttämänsä pelinumeron 26 Paul Stastnylle ja ottamalla itselleen Rob Blaken vanhan pelinumeron 4. Näin Stastny jr. sai selkämykseensä isänsä numeron ja Liles yliopistossa käyttämänsä ja oman idolinsa – siis juuri Blaken – pelinumeron.
Ykkösvahti Jose Theodoren kausi ei ole alkanut toivotulla tavalla. Vierasottelussa Montrealissa Theodore ei ollut parhaassa vireessä ex-seuraansa vastaan. Josea ei kuitenkaan voida pitää yksin syyllisenä katkeraan 8-5 tappioon, sillä koko joukkueen puolustuspeli oli ottelussa ala-arvoista. Sen sijaan kuukauden viimeinen ottelu divisioonajohtaja Minnesotaa vastaan oli kuitenkin lupauksia herättävän luotettava sekä puolustukselta että maalivahdilta.
Kakkosvahti Peter Budaj on hoitanut leiviskänsä hyvin. Hän torjui voitot Torontosta että LA Kingseistä, mutta kauden kolmannessa ottelussa tuli tappio vierailija Washingtonille.
Yllättävän hyvin pelanneiden kakkos- ja kolmosketjun siivittämänä Colorado oli lokakuussa NHL:n viidenneksi tehokkain joukkue yli kolmen maalin keskiarvolla (3,36 per matsi). Läntisen konferenssin joukkueista Avalanche teki ko. ajanjaksolla eniten maaleja.
Suomalaisten kausi on alkanut nihkeästi. Nelosketjussa luisteleva Antti Laaksonen ei ole saanut vielä pistetiliään avattua ja on tehotilastossa joukkueen viimeisenä (-4). Ossi Väänänen on joukkueen kuutospakki ja Jordan Leopoldin tervehdyttyä saattaa pudota pysyvämmin pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle. Lehdissä onkin huhuttu Väänäsen olevan toimitusjohtaja Gigueren myyntilistalla.
Nuorison tehoista huolimatta denveriläisten hyökkäyksen kulmakivenä ovat joukkueen sisäisen pistepörssin kärjessä oleva, uransa 1500:nnen tehopisteen tehnyt Joe Sakic sekä viimevuotisesta vaisusta kaudesta toipumassa oleva tähtihyökkääjä Milan Hejduk.
1. Joe Sakic 11, 5+7=12, -1
2. Milan Hejduk 11, 6+5=11, +1
3. Marek Svatos 11, 3+8=11, +-0
4. John-Michael Liles 11, 3+8=11, -1
5. Paul Statsny, 11, 2+8=10, -2
Oilersilla voitollinen alkukausi
Edmonton Oilers pelasi lokakuussa 11 ottelua ja otti näistä mukavat seitsemän voittoa. Oilersin pelissä on nähtävissä välillä erittäin hyvää ja järkevää kiekkoa, mutta kokonaisuutena joukkue on ollut kuitenkin epätasainen ja otteet ovat heilahdelleet pelien väleillä. Maalilla Dwayne Roloson on pelannut pääosin hyvin, mutta puolustuksessa ja etenkin hyökkäyksessä pelaajat eivät ole löytäneet toisiaan kaikissa peleissä riittävän hyvin.
Oilersin selkeä ykkösvahti Dwayne Roloson on kantanut selvän päävastuun maalilla ja torjunut pääosin luotettavan ykkösvahdin arvoisesti. Roloson on päästänyt keskimäärin 2.56 maalia ottelussa ja torjunut kiekkoja päälle 91%:n tehokkuudella. Oilersin suomalainen kakkosvahti Jussi Markkanen on pelannut puolestaan toistaiseksi vain kaksi ottelua ja toisessa näistä Markkanen vaihdettiin maaliltaan pois.
Puolustuksessa ruotsalaispakki Daniel Tjärnqvist ja nuori tsekkipuolustaja Ladislav Smid ovat olleet alkukauden positiivisia yllätyksiä. Tjärnqvist pelaa joukkueensa eniten ja hän johtaa Oilers-puolustuksen pistepörssiä lokakuun jälkeen. Pronger-kaupassa Edmontoniin tullut Smid on puolestaan saanut koko ajan yhä enemmän vastuuta ja nuorukaisen pelinlukutaidot näyttävät olevan nuoreksi puolustajaksi hyvällä tasolla.
Alakerran kokeneista puolustajista Steve Staios on pelannut alkukauden tuttua fyysistä peruspeliään. Jason Smith on puolestaan ollut välillä yllättävissä vaikeuksissa ja yrittänyt tehdä kentällä tasoonsa nähden asioita liian vaikeasti. Kokonaisuutena puolustuksen ongelmat ovat hyvätasoisen ylivoimapuolustajan puuttumisessa ja alakerran pelin nopeassa avaamisessa.
Hyökkäyspäässä 16 pisteen Petr Sykora sekä avainhyökkääjät Ales Hemsky, Ryan Smyth ja Jarret Stoll ovat pelanneet hyvin. Anaheimista kesällä tullut maalintekijä Joffrey Lupul on sen sijaan ollut pienissä ongelmissa ja kasassa on vasta seitsemän pistettä. Lupullin kanssa samankaltaisissa ongelmissa on paininut viime kaudella 28 osumaa iskenyt Raffi Torres, jolla on kasassa 12 ottelun jälkeen vasta kaksi maalia.
Ykkössentteriksi kaavailtu Shawn Horcoff on ollut kuitenkin ehkä koko joukkueen pahin pettymys. Viime kaudella hienot 73 pistettä tehnyt hyökkääjä on saanut 12 pelin jälkeen kasaan vaatimattomat yhden maalin ja viisi pistettä. Horcoff on pelannut paljon kaikkia tilanteita, mutta ei ole päässyt edes paikkoihin - 13 laukausta alkukauden 12 ottelusta ei ole ykkössentteriltä kehuttavia lukemia.
Oilersin hyökkäys koki myös pahan menetyksen Detroitia vastaan pelatussa ottelussa lokakuun 21. päivä, kun tärkeä energiahyökkääjä Ethan Moreau loukkasi olkapäänsä ja on sivussa vähintään runkosarjan loppuun saakka. Lokakuussa nelivuotisen jatkosopimuksen Oilersin kanssa tehneen Moreaun loukkaantuminen on suuri menetys Oilersille, joka menetti kesällä fyysisestä osastostaan muutenkin jo paljon tärkeitä pelaajia.
Erikoistilanteissa Oilers on ollut kohtalaisen hyvä. Joukkue on pelannut Rolosonin johdolla NHL:n kuudenneksi parasta alivoimaa ja tällä onnistumisella on ollut myös suuri merkitys joukkueen voittoihin. Toimivan alivoiman ykkösnimet ovat olleet Daniel Tjärnqvist, Jason Smith, Steve Staios sekä hyökkääjistä loukkaantuneen Ethan Moreaun lisäksi Shawn Horcoff ja Fernando Pisani.
Ylivoimalla Oilers on ollut puolestaan hieman NHL:n keskiarvoa paremmalla puolella ja sijoitus koko NHL:n sisällä on 12 ylivoimamaalilla 13. sija. Ylivoimalla Oilers on peluuttanut paljon hyökkääjiä ja joukkueen eniten pelanneet ylivoimapelaajat ovatkin olleet Ales Hemsky, Ryan Smyth, Jarret Stoll, Petr Sykora ja Joffrey Lupul. Joukkueen eniten ylivoima-aikaa saanut puolustaja Marc-Andre Bergeron on pelannut vasta joukkueen kuudenneksi eniten ylivoimaa.
Marraskuussa Oilers pelaa yhteensä 13 ottelua, joista peräti kahdeksan kotona. Joukkueen marraskuu on selvästi jaettu otteluohjelman mukaan kahteen erilliseen osaan: kuukauden alussa Edmonton pelaa viisi peräkkäistä vieraspeliä ja palaa sitten pelaamaan peräti seitsemäksi peräkkäiseksi peliksi kotiin. Joukkue tulee luultavasti jatkamaan pelejään hieman päälle piste/ottelu -tahdilla tämän kotivoittoisen kuukauden ajan.
Joukkueen positiivisin yllätys lokakuussa oli nuori puolustaja Ladislav Smid. Tämä vuoden 2004 Entry Draftin ensimmäisen kierroksen varaus (Anaheim) aloitti kauden Oilersin kuudentena puolustajana, mutta nousi kuukauden lopulla 20 minuuttia pelissä pelaavaksi puolustajaksi. Omassa päässä erittäin hyvin peliä lukeva ja pääsääntöisesti aina oikein sijoittuva 20 vuotias puolustaja antoi lokakuussa kaksi maalisyöttöä ja nousi kuukauden lopussa Oilersin alivoimapelin avainpelaajien joukkoon.
Jatkoaika tulee seuraamaan Smidin otteita läpi kauden Edmontonin kuukausiraporttien yhteydessä. Smidin onnistuminen ei tule näkymään kauden aikana välttämättä niinkään pisteissä, vaan enemmän miehen puolustavien minuuttien peliajoissa.
1. Petr Sykora 12 7+9=16
2. Ales Hemsky 12 3+9=12
3. Ryan Smyth 12 7+4=11
4. Jarret Stoll 12 4+7=11
5. Joffrey Lupul 12 4+3=7
Wild kulkee villinä
Ennen kauden alkua Minnesotaa ennustettiin kärkisakkiin. Ja kärkisakissa Minnesota myös on. Satsaukset hyökkäyspään vahvistamiseen osoittautuivat pakollisiksi ja ne tehtiin Minnesotan johdossa taidolla. Wild on yksi kolmesta joukkueesta, joka on tällä kaudella voittanut 10 ottelua. Sanomattakin on selvää, että Wild on oman divisioonansa piikkipaikalla.
Minnesota on tunnettu tarkasti puolustavana joukkueena, ja sitä se toki on edelleenkin. Tällä kaudella Wild on kuitenkin ollut myös hyökkäyspäässä tehokas. Iso osa menestyvästä pelistä nykyisin on erikoistilanteet ja niissä joukkue on onnistunut tähän asti erinomaisesti. Ylivoimaprosenteissa Wild on liigassa neljäntenä, ja alivoimapelissä Montrealin ja Ottawan kanssa ainoina yli 90% onnistumisprosenteilla liigassa ykkösenä.
Minnesotalle kotihalli on ollut oikea Eldorado. Kotihallissa Wild ei ole hävinnyt yhtään ainoaa ottelua. Kaksi tappiota ovat tulleet molemmat vieraissa. Toisen voiton Wildiltä nappasi Anaheim, ja toisen Colorado.
Suomalaisittain Wildin tilanne näyttää mukavalta. Niklas Bäckström on saanut hyvän alun joukkueessa, vaikka tuttuun tapaan Manny Fernandez onkin pelannut suurimman osan peleistä. Itse asiassa Fernandez on aloittanut kaikki ottelut tällä kaudella ja Bäckström on hypännyt kentälle kesken ottelun. Molemmista peleistä on kirjattu Wildille voitot.
Mikko Koivu on päässyt pelaamaan hieman viime kautta enemmän ja turkulainen onkin kirjauttanut kohtalaisen mukavat 2+6 tehopisteet tililleen. Petteri Nummelinin uusi NHL-keikka on lihottanut pistepottia viidellä maalisyötöllä, kaikki ylivoimalla hankittuja. Ilahduttavinta on kuitenkin Nummelinin saama jääaika, joka on joukkueen toiseksi korkein.
Ensi kuussa Wild pelaa enemmistön peleistään vieraissa. Kuun 12 ottelusta vieraskentällä pelataan kahdeksan peliä. Otteluaikataulu näyttää paljon haastavammalta kuin lokakuun vastaava, joten etukäteen Wildin menestyksessä voi tapahtua pientä hiipumista.
Joukkueen maalitykki on ollut aika odotetustikin Brian Rolston. Kovaa laukova jenkkihyökkääjä laukoo paljon, ja tulosta tulee. Tällä kaudella koossa on jo 10 maalia. Maalisyötöissä ykköstilaa pitää piskuinen taituri Pierre-Marc Bouchard, jolla on kymmenen maalisyöttöä. Kaksikko johtaa myös tehopörssiä seitsemällä pluspisteellä. Marian Gaborik on missannut viisi ottelua, mutta on piste per peli tahdissa.
1. Brian Rolston, 10+5=15
2. Pierre-Marc Bouchard, 1+10=11
3. Pavol Demitra, 2+7=9
4. Todd White, 4+5=9
5. Mikko Koivu, 2+6=8
Vancouver hyvässä kurssissa
Vancouver Canucks on aloittanut kauden paremmin kuin suurten muutosten jälkeen odotettiin. Kesällä identiteettiään selvästi puolustavammaksi muuttanut Canucks on pelannut oman päänsä erittäin hyvin, tehnyt hyvin töitä joukkueena ja pelaajat omat omaksuneet hienosti uuden valmennuksen pelifilosofian.
Hyvästä työnteosta saatu palkkio oli pääosin vieraspeleistä koostuvan lokakuun aikana mukavat seitsemän voittoa, viisi tappiota ja yksi rangaistuslaukaustappio. Lokakuun jälkeen Canucksin jalat olivatkin tukevasti pudotuspeliviivan paremmalla puolella ja ryhmän pelillinen ote taistelevampi kuin pitkään aikaan.
Canucks ei ole hävinnyt koko kauden aikana kuin yhden ottelun päälle yhden maalin erolla ja tässäkin pelissä San Jose kukisti Canucksin vain kahdella osumalla. Vancouverin taistelevasta ilmeestä kertoo myös se, että joukkue on noussut kolmannessa erässä tappioasemasta voittoon tämän kauden puolella 13 pelissä jo kolme kertaa, kun koko viime kauden aikana joukkue teki vastaavan tempun 82 pelissä.
Vancouverin ykkösvahti Roberto Luongo on pelannut maalillaan kovien ennakko-odotusten mukaisesti. Luongo on pitänyt joukkuettaan heikoilla hetkillä pelissä mukana ja antanut joukkueelle joka ilta mahdollisuuden voittoon. Luongon hienon torjuntatyöskentelyn johdosta myös Vancouverin joukkuepuolustus on toiminut kiitettävästi ja ryhmällä on selvästi vahva usko tähtiluokan maalivahtiinsa.
Canucksin toinen iso onnistunut osa-alue on ollut joukkueen puolustus. Sami Salo, Mattias Öhlund ja lokakuun 21. päivän Nashville-ottelussa loukkaantunut Willie Mitchell ovat saaneet rinnalleen kaksi nuorta onnistujaa, Kevin Bieksan ja Luongo-kaupassa Vancouveriin tulleen Lukas Krajicekin. Kokemattomat Krajicek ja Bieksa ovat olleet Canucksin kaksi positiivisimmin yllättänyttä pelaajaa yhdessä hyökkääjä Taylor Pyattin kanssa.
Puolustuksessa Sami Salo on 12 ottelun jälkeen viime kauden tapaan kovassa iskussa ja on lokakuun jälkeen NHL-puolustajien pistepörssin kuudes 10 pisteellään. Salolle hyvää taustatukea antavat Mattias Öhlund ja Kevin Bieksa viidellä pisteellä ja hyvällä oman pään pelillä. Oman pään- ja alivoiman arvokkain puolustaja on ollut puolestaan tällä hetkellä aivotärähdyksestä kärsivä kokenut Willie Mitchell.
Hyökkäyksessä Canucks on elänyt odotusten mukaisesti pitkälle ruotsalaisvoimin. Sedinin kaksoset Henrik ja Daniel ovat keikkuneet koko alkukauden NHL:n pistepörssin 20 parhaan joukossa. Sedineille taustatukea on antanut kaksosten ketjussa kauden aloittanut, mutta sittemmin kakkosketjun peliä tukemaan mennyt joukkueen kapteeni Markus Näslund, jolla on kasassa 13 ottelun jälkeen kuusi maalia.
Joukkueen hyökkäyksen positiivisin yllättäjä on puolestaan ollut Buffalosta kesällä Vancouveriin tullut Taylor Pyatt. Isokokoinen laitahyökkääjä aloitti kauden joukkueen kolmosketjussa, mutta lunasti nopeaan tahtiin paikkansa ykkösketjussa Sedineiden viereltä. Pyatt on isokokoisena pelaajana erinomainen maalin edessä, ottaa tunnollisesti osaa puolustukseen ja jakaa myös Canucksin maalipörssin ykkössijan Näslundin kanssa.
Vancouverin erikoistilannepelaaminen on ollut vaihtelevaa. Ylivoimalla Canucks on ollut melko tehoton ja sijoittuu lokakuun jälkeen NHL:n ylivoimatilastoissa vasta 23. sijalle. Alivoimalla Vancouver on ollut puolestaan koko kauden hyvä ja lokakuun jälkeen Canucks-alivoima on NHL:n 9. parasta. Alivoiman avainpuolustaja on ollut ennen kaikkea Willie Mitchell ja hyökkäyspäässä Vancouver luottaa eniten Marc Chouinardiin, Alexandre Burrowsiin ja Ryan Kesleriin.
Vancouver tulee pelaamaan marraskuussa kahdeksan kotiottelua ja kuusi vieraspeliä. Kuukausi alkaa hankalilla vieraspeleillä oman divisioonan joukkueita Minnesotaa ja Coloradoa vastaan ja jatkuu tämän jälkeen aina vaarallisilla joukkueilla, kun vastaan tulevat peräkkäin Dallas, Anaheim, Calgary, Detroit ja aina Canucksille paha St. Louis. Kuukausi on sikäli erikoinen, että Canucks kohtaa kovan Detroitin peräti kolme kertaa.
Lokakuu oli Jatkoajan Canucks-kummipelaajalle Ryan Keslerille tehoton. Keslerilla oli kuukauden aikana muutamia erinomaisia maalipaikkoja, mutta nuori hyökkääjä teki 13 pelissä vain 0+2 pistettä. Kiekottomana Kesler oli kuitenkin yksi joukkueen parhaista pelaajista ja jenkkihyökkääjä teki erittäin ahkerasti töitä läpi kuukauden. Keslerilla on avainrooli joukkueen alivoimassa, mutta tehoja kaivataan jatkossa lisää.
1. Henrik Sedin 13 2+13=15
2. Daniel Sedin 13 5+9=14
3. Markus Näslund 13 6+5=11
4. Sami Salo 12 3+7=10
5. Taylor Pyatt 13 6+2=8
