Kovalla sykkeellä aloittanut Detroit Red Wings taantui hiukan marraskuussa ja Nahsville Predators tarjoaakin kovaa vastusta kamppailussa divisioonan kärkipaikasta. Predators katkaisi marraskuun alussa viiden voitottoman ottelun putken eikä joukkueen tilillä ole vasta kuin neljä varsinaisella peliajalla kärsittyä tappiota. Predatorsista 15 pisteen päässä majaileva Chicago Blackhawks vaeltaa pienessä tappioputkessa, mutta kokonaisuudessaan Blackhawksilla on marraskuusta saldonaan lähes yhtä monta tappiota kuin voittoakin.
Sijaa neljä hallussaan pitävä Columbus Blue Jackets on pisteen St. Louis Bluesia edellä katkaistuaan seitsemän ottelun mittaisen tappioputken juuri pahinta kilpakumppaniaan vastaan. Blue Jackets ja Blues pitävät hallussaan myös koko liigan viimeisiä sijoja ja pudotuspeliviivaan alkaa olla matkaa lähes parikymmentä pistettä.
Chicago Blackhawks - Kellarin kasvatit
Vaikka Chicago Blackhawks onnistui kasvattamaan marraskuun aikana eroaan NHL:n kellariin, joukkue lukeutuu yhä liigan heittopusseihin. Jaettu kolmanneksi viimeinen sijoitus koko NHL:n sarjataulukossa ei nimittäin liiemmin mairittele. Hieman pirteämpiä otteita esittänyt Blackhawks
tuskailikin yhä tuttujen ongelmien parissa: pelaajien hitaus, kiekonkäsittelytaidon riittämättömyys, heikko pelinluku, olematon itseluottamus, karmiva epätasaisuus, jäähyalttius ja hyökkäyskaluston kapeus.
Ailahtelevista otteista huolimatta kokoonpano ei kokenut suuria muutoksia. Martin St. Pierren kanssa tehtiin sopimus kuun alussa. Hyökkääjän tie vei kuitenkin jo kahden ottelun jälkeen takaisin farmiin. Kuun seitsemäs päivä seura hankki sopimusriidoissa olleen Andy Hilbertin pelaajaoikeudet Boston Bruinsista vaihdossa viidennen kierroksen
varausvuoroon vuodelle 2006. Hyökkääjä lähetettiin samantien farmiin kuntoutumaan. Venäjällä alkukauden pelanneelle Mihail Jakuboville annettiin sama tehtävä ja osoite.
Blackhawks-maalilla 27 miljoonan dollarin mies, Nikolai Habibulin, pääsi marraskuun lopulla edes hiukan jyvälle nykyisen NHL:n metkuista. Vaikka venäläisvahti päästääkin yhä lähes joka toisessa ottelussa yhden helpon maalin, miehen otteet ovat selkeästi varmempia lokakuuhun verrattuna. Esimerkiksi vaarallisten irtokiekkojen määrä on vähentynyt tuntuvasti. Kakkosmaalivahti Craig Andersonin pääasiallisena vastuutehtävänä on edelleen ollut vaihtoaition oven toimivuuden tarkistaminen.
All-Stars-tason esityksiä Blackhawks-maalilta tai takalinjoilta on silti turha odottaa. Puolustus kykeni maalivahtien ohella petraamaan otteitaan kuitenkin kuun alussa. Puolustajien sijoittuminen parantui selkeästi,
jolloin pelaajat keskittyivät enemmän syötönkatkoihin ja kommunikointiin kuin vastustajan yltiöpäiseen rikkomiseen. Puolustuksen parantunutta yhteispeliä ei kuitenkaan helposti uskoisi. Joukkueen varmimmat puolustajat kun ovat yhä tulokkaat Brent Seabrook ja Duncan Keith.
Kapteeni Adrian Aucoinin tehotilasto on kuusi maalia miinuksella. Otteitaan hieman parantaneen Jassen Cullimoren puolestaan miinus viidessä. Puolustuksessa syyttävä sormi voidaankin hyvällä syyllä osoittaa veteraaneihin. Aucoin ei ole välttämättä ollut huono, mutta kykyihinsä nähden erittäin vaisu. Etenkin ylivoimapelissä konkari on
ollut todella näkymätön ja tehoton. Lokakuussa jopa pressikatsomossa käynyt Jim Vandermeer sen sijaan otti opikseen ja esitti marraskuussa mainioita otteita.
Jos lokakuussa hyökkäyksen tehoista vastasivat ykkösketjussa
viilettäneet Tyler Arnason ja Pavel Vorobjev, marraskuussa
vastuunkantajiksi nousivat Mark Bell, Rene Bourque ja Kyle Calder. Kolmikon muodostama BBC-ketju on koko joukkueen ainoa osa-alue, joka ansaitsee kiitosta. Varsinkin lokakuun ajan sitkeässä horroksessa hortoillut Bell nosti marraskuussa tasoaan hurjasti nousten nopeasti
joukkueen sisäisen pistepörssin kärkipaikalle. Veteraanihyökkääjät sen sijaan eivät kehuja ansaitse.
Marraskuun kahdeksas päivä Admiralsista Blackhawksiin kutsuttu Mark Cullen voidaan niin ikään lukea positiivisiin yllättäjiin. Keskushyökkääjä on kyennyt energisen ja liikkuvan pelin ansiosta pienellä peliajallakin melko hyviin suorituksiin. Vastakkaista ääripäätä edustaa raivostuttavan laiskasti, välinpitämättömällä asenteella ja ilman minkäänlaista taistelutahtoa kaukalossa surffaileva Tyler Arnason. Miehen passitus nelosketjuun jo kuun puolivälissä kertonee kaiken oleellisen surkeasta tilanteesta.
Kuun lopulla kolme ottelua nilkkavamman vuoksi huilanneen Pavel Vorobjevin tehot jäivät lokakuulle. Venäläisen marraskuun vaisuuteen vaikutti kuitenkin ymmärrettävästi juuri kipeytynyt nilkka, jonka kanssa tulokas pelasi lähes koko kuun alkupuoliskon. Muiden sairastupalaisten
paluuta ei sen sijaan kannattane suuremmin odotella. Eric Dazen uran jatko on valtavan suuri kysymysmerkki. Kuun alussa selkätutkimuksissa käynyt Tuomo Ruutu saattaa päästä tositoimiin aikaisintaan vuodenvaihteen jälkeen.
Liigassa kuudenneksi vähiten maaleja takovan ja neljänneksi tehottominta ylivoimaa pyörittävän Blackhawksin tilastot puhuvat murheellista kieltä. Joukkueessa on vain yksi tehokas ketju, jonka yksinäisellä panoksella ei
suurta menestystä saavuteta. Vaikka alivoima parantui ja jäähyt vähenivät marraskuussa, Blackhawks on silti NHL:n eniten jäähyilevä ryhmä. Kuun seitsemäs päivä pelattu ottelu Phoenix Coyotesia vastaan olikin kauden ensimmäinen mittelö, jossa joukkue ei päästänyt ylivoimamaalia.
Kohennuksista huolimatta Blackhawksin marraskuu oli vanhojen ongelmien täytteinen. Tehoton pitkä päätyyn ja perään -taktiikka ei toiminut hitaille ja passiivisille pelaajille. Epätasaisuus näkyi selkeästi voitettujen otteluiden jälkeen. Jo yksi voitto toi tappioihin tottuneelle ryhmälle niin suuren mielihyvän, että seuraavissa otteluissa pakka oli aivan sekaisin. Suurta mielihyvää ei kuitenkaan ole tarjolla
jatkossa - ongelmia ja puutteita on aivan liikaa. Blackhawks pysyneekin NHL:n kellarissa myös tulevina kuukausina.
1. Mark Bell 23 10+8=18
2. Kyle Calder 20 4+12=16
3. Tyler Arnason 23 5+11=16
4. Pavel Vorobjev 20 6+9=15
5. Brent Seabrook 23 3+10=13
Columbus Blue Jackets - Pyyhe jo kehässä?
Maarraskuun puoliväli oli Columbus Blue Jacketsin faneille suuri päivä, kun Anaheimin Sergei Fedorov teki seuran kanssa monivuotisen sopimuksen. Siirrossa Mighty Ducks sai tulokaspuolustaja Francois Beaucheminin ja hyökkääjä Tyler Wrightin. Fedorovin vietyä suuren osan joukkueen palkkakatosta, joutui Columbus laittamaan Todd Marchantin waivers-listalle, josta juuri Anaheim hänet nappasi. Kuun lopulla joukkue nappasi puolustaja Ron Hainseyn waivers-listalta.
Blue Jacketsin maalivahtipeli oli hyvää lähes koko lokakuun. Sen jälkeen maaleja on tullut liiankin paljon, jonka seurauksena joukkue on päästänyt kolmanneksi eniten maaleja. Marc Denis on ollut epävarma ja helppoja maaleja on tullut paljon. Martin Prusek pelasi alkukauden hienosti, mutta Denisin tapaan hänenkin peli on yskähdellyt. Joukkue on kutsunut kolmosvahti Pascal Leclairen farmista, ja hän pelasikin mallikkaasti tappio-ottelussa Nashvillea vastaan.
Vaikka Blue Jacketsin puolustus onkin suhteelisen nimekäs, on sen merkkauspeli ollut todella huonoa. Adam Foote on ollut joukkueelle kaikki kaikessa, kun painopiste on omassa päädyssä. Bryan Berard on ollut huikea hyökkäyspäässä, mutta omalla alueella hän ei ole parhaimmillaan. Berardin teholukema -15 on joukkueen huonoin, sillä kolmasosa hänen pisteistään on syntynyt ylivoimalla.
Duvie Westcott aloitti kauden heikosti, mutta on kiittänyt luottamuksesta, ja ollut joukkueen tehokkain pakki viime otteluissa. Rostislav Klesla palasi sairastuvalta marraskuun alussa, mutta jo parin pelin jälkeen iski uusi loukkaantuminen. Häntä Blue Jackets olisi tarvinnut, sillä puolustajista ainoastaan Foote ja kippari Luke Richardson pystyvät tarvittavan fyysiseen peliin omalla alueella ollaan.
Hyökkäys on ollut joukkueen murheenkryyni. 43 maalia 24 ottelussa on armottoman heikko lukema. Esimerkiksi Ottawa on tehnyt kolme ottelua vähemmän pelaanneena 55 maalia enemmän. Anaheimista hankittu Fedorov tuo laajuutta hyökkäykseen, mutta ilman loukkaantunutta Rick Nashia ei joukkue montaa ottelua voita. Nikolai Zherdev on jatkanut hyviä otteita, ja hän muodostaa yhdessä Fedorovin ja David Vybornyn kanssa hyvän ykköskentän. Sen jälkeen materiaali ei yksinkertaisesti riitä.
Mikäli Nashin loukkaantuminen syö jatkossakin yhtä paljon tehoja, voidaan pudotuspelit unohtaa - harmittavan nopeasti. Fedorov pystyy omalla panoksellaan nostamaan joukkueen sijoitusta, mutta se ei riitä. Tällä hetkellä katseet ovat käännetty Nashin toipumiseen. Mikäli tähtihyökkääjä palaa kehiin pian, taistelu lännen kahdeksannesta sijasta jatkuu entistä hurjempana. Vaikka seitsemän ottelun tappioputki onkin katkaistu St. Louisin kustannuksella, pahimmat ajat ovat vielä edessä päin.
1. David Vyborny 24 6 + 10 = 16
2. Bryan Berard 24 5 + 10 = 15
3. Manny Malhotra 24 2 + 13 = 15
4. Nikolai Zherdev 23 4 + 7 = 11
5. Jason Chimera 22 4 + 3 = 7
Detroitissa dramaattinen marraskuu
Red Wingsin meno rauhoittui odotetusti räjähtävän alun jälkeen, mutta joukkue keikkuu edelleen läntisen konferenssin kärjessä. Kuukauden dramaattisimmat hetket koettiin Jiri Fischerin saatua sydänkohtauksen ottelussa Nashvilleä vastaan. Tsekkipuolustaja onneksi selvisi ripeiden ensiaputoimien ansiosta säikähdyksellä, mutta miehen kiekkoura on todennäköisesti ohi.
Red Wingsin kokoonpanossa ei ole Fischerin poisjääntiä lukuun ottamatta juuri muutoksia ollut. Loukkaantumisten takia farmista on jouduttu nostamaan muutamia korvaavia pelaajia tilalle, mutta uusia miehiä organisaatioon ei ole hankittu.
Maalivahtiosasto elää tällä hetkellä rajusti. Manny Legace nappasi ykkösmaalivahdin paikan ja pelasi pitkään erinomaisesti, kunnes polvivamma pakotti miehen sivuun. Chris Osgood sai vuorostaan mahdollisuuden todistaa taitonsa, mutta 13 päästettyä maalia miehen kolmessa edellisessä ottelussa ei vakuuttanut päävalmentaja Mike Babcockia.
Tällä hetkellä joukkueen ykköstorjujan paikalla on farmista nostettu Jimmy Howard. Mies debytoi ottelussa Los Angelesia vastaan ja hieman haparoivan alun jälkeen Howard oli loistava ja johdatti Wingsit ottelussa 5-2 -voittoon. Babcockille ei ollut tuon esityksen jälkeen vaikeata luvata 21-vuotiaalle nuorukaiselle lisää peliaikaa.
Puolustuksessa oli myös pientä pelaajaliikennettä farmijoukkueen kanssa. Brett Lebda nostettiin farmista takaisin paikkaamaan Fischerin jättämää aukkoa. Jason Woolleyn sekä Jamie Riversin pienten loukkaantumisten takia myös toinen Red Wings -lupaus Kyle Quinsey pääsi farmin sijasta kokeilemaan yhteen NHL-otteluun.
Puolustuksen ehdoton johtohahmo on ollut Mathieu Schneider. Jenkki on 23 tehopisteellään liigan kolmanneksi tehokkain puolustaja. Schneider on ollut loistava erityisesti ylivoimapelissä ja upottanut kovalla lämärillään jo 8 maalia. Nicklas Lidström on ollut oma perusvarma itsensä, mutta joutuu liiaksi paikkailemaan pakkiparinsa Andreas Liljan tekemisiä. Isokokoinen ja hidas Lilja on ollut selkeästi heikoin Wings-puolustaja, vaikka joukkueen paras teholukema +12 muuta voisi kertoakin. Pakiston suurimmat ongelmat ovat olleet maalinedustan siivoamisessa, jossa ei nykysäännöillä voi tehdä juuri mitään saamatta jäähyä. Isokokoisen Fischerin puuttuminen vaikeuttaa tilannetta entisestään.
Hyökkäyksen kärkitehot ovat jakaantuneet varsin tasaisesti ja tämä on todella positiivinen ongelma. Peräti kuudella hyökkääjällä on 26 ottelun jälkeen koossa vähintään 20 tehopistettä. Robert Langin uunituore nivusvamma saattaa kuitenkin mutkistaa Wings-hyökkäyksen toimivuutta, sillä Lang on vahvana jässikkänä ja erinomaisena kiekonsuojaajana pelaajatyyppi, joka miehen poissaollessa puuttuu joukkueesta tyystin. Langin paikan kakkossentterinä ottaa todennäköisesti omalle alkuperäiselle tontilleen laidasta siirtyvä Henrik Zetterberg.
Kauden suurimpana yllättäjänä jatkaa edelleen Mikael Samuelsson, joka pienen suvantovaiheen jälkeen alkoi taas tehoilla ja mies oli lopulta pakko nostaa neloskentästä kakkosketjuun. Tomas Holmströmista ei saatu kakkosessa tasakentällisin irti sitä mitä kauden ennakkokaavailuissa toivottiin, joten edessä oli paluu nelosketjuun ja tuttuun ylivoimarooliinsa.
Steve Yzermanilla on ollut vaikea päästä pelikuntoon erilaisten vaivojen takia ja jotkut kanadalaiset kolumnistit ovat jo epäilleet Stevie Y:n lopettavan uransa kesken kauden. Ikitaistelijana tunnetun Yzermanin kohdalla näin tuskin tulee tapahtumaan. Heikosti sujuneen Anaheim -ottelun jälkeen Yzerman pyysi lepoa seuraavan ottelun osalta ja tämä tuntui auttaneen paljon. Huilin jälkeen kapteeni palasi kentälle tehden 1+1 -tehot Los Angelesia vastaan. Tästä eteenpäin Yzerman jättää peräkkäisten päivien otteluista mitä todennäköisimmin jommankumman pelaamatta.
Red Wingsin jatko-ohjelma tulee olemaan vaikea nykypuolustuksen kanssa. Jason Woolleyn palattua Brett Lebdan tilalle ei pakistosta löydy yksiäkään alle 30-vuotiaita jalkoja. Niklas Kronwallin ja Fischerin puuttuminen tulee varmasti näkymään aina olympiatauolle asti. Sen jälkeen Kronwallin pitäisi olla jo pelikunnossa ja mies tulee helpottamaan alakerran vanhusten tilannetta. Jos Fischerin uran jatko näyttää toivottomalta, niin puolustusta todennäköisesti pyritään vahvistamaan pelaajakaupoilla.
1. Pavel Datsjuk 26 9+20=29
2. Jason Williams 26 8+19=27
3. Henrik Zetterberg 26 10+16=26
4. Robert Lang 26 8+16=24
5. Brendan Shanahan 26 15+8=23
Kotiareena Nashville Predatorsin turvana
Nashvillen alkukauden huima lento tyssäsi kuin seinään. Voittoputken perään tilille kertyi viisi perättäistä tappiota, joista neljä vieraskentällä. Paluu kotiin Gaylord Entertainment Centerin jäälle toi kuitenkin muutoksen suuntaan ja neljästä kotiottelusta saldona oli neljä voittoa. Yhden voiton tuottanut vieraskiertue sai dramaattisen leiman, kun ottelu Detroitia vastaan keskeytettiin Jiri Fischerin sairaskohtauksen myötä. Jakson saldoksi jäi lopulta kuusi voittoa ja viisi tappiota.
Pelaajarintamalla ei Nashvillessa suurta kerrottavaa ole. Pieneen rooliin jäänyt Simon Gamache siirtyi waiwers-listalta St. Louis Bluesiin. Tärkeä laitahyökkääjä Scott Walker on leikkauksen vuoksi sivussa ensi vuoden puolelle, mutta muuten rivistö on pysynyt hyvin kasassa.
Joukkue ei menesty ilman hyvää maalivahtia ja Nashvillen ykkösnimi onkin ollut Tomas Vokoun, jota on kiittäminen useasta voitosta. Puolustaminen ja alivoimapeli ovat toimineet Predatorsin voittojen avaimena, sillä joukkue keikkuu NHL:n alivoimatilaston nelosena ja maalejakin on Nashvillen verkkoon tehty vain 2,67 kappaletta ottelua kohden.
Maalinteko sitä vastoin on ollut hankalaa. Hyökkäyspään tehoja nakertaa ykkössentterin puute. David Legwand näyttää yhä enemmän jäävän pelkäksi lupaukseksi, eikä kokeneen Yanic Perreaultin taso riitä. Onnekseen Predators on saanut jalkeille varsin hyökkäysvoimaisen puolustajakaluston, mikä osittain paikkaa sentteriosaston puutteita. Ykkössentteriä Predators kaipaisi myös ylivoimalle, sillä muut osa-alueet ovat kunnossa.
Nashville on osoittanut olevansa varteenotettava haastaja. Varsinkin kotikentällä pelatessaan hyvin puolustava Preds on vaikeasti lyötävissä. Vieraissakin pisteitä ropisee tilille riittävään tahtiin, mutta Detroit Red Wings karkaa omille teilleen divisioonan kärkikamppailussa, ellei hyökkäyspäähän saada lisää luovuutta.
1. Paul Kariya 22 8+12=20
2. Steve Sullivan 18 9+10=19
3. Kimmo Timonen 22 4+13=17
4. Scott Hartnell 22 9+7=16
5. Marek Zidlicky 22 4+10=14
St. Louis Blues laittoi "ennätykset" uusiksi
Liigassa pahnan pohjimmaiseksi juuttunut Blues on rikkonut kaksi seuran omaa ennätystä kuluneella kaudella. Lokakuusta marraskuuhun kestänyt 11 ottelun tappioputki on kyllä jo onnellisesti saatu päätökseen, mutta 7 peräkkäisen kotitappion putki on yhä katkaisematta. Synkässä pimeydessä vaeltavan joukkueen myyntineuvottelutkin menivät mönkään marraskuun puolivälissä. Joukkueeseen saatiin kuitenkin uutta verta tiistaina 29. marraskuuta kun Nashvillen 24-vuotias hyökkääjä Simon Gamache napattiin waiveristä St. Louisiin.
Maalivahti Patrick Lalimen heikot otteet johtivat penkkikomennukseen ja vastuu siirrettiin Curtis Sanfordin harteille. Lalime on pelannut edellisen kerran 10. marraskuuta tappio-ottelussa Chicagoa vastaan. Lalimen torjuntaprosentti on niinkin alhainen kuin 86,7 ja päästettyjen maalien keskiarvo 4,01. Blues-koutsi Mike Kitchen antaa Lalimelle uuden mahdollisuuden seuraavassa koitoksessa, joka pelataan torstain ja perjantain välisenä yönä Suomen aikaa. Kitchenin mukaan Lalime on "luultavasti" edelleen joukkueen ykköskassari.
Viikon 46 parhaaksi puolustavaksi pelaajaksi valittiin Blues-vahti Curtis Sanford, joka torjui kyseisellä viikolla yhden nollapelin ja samalla viikolla Blues ylsi jopa kahteen peräkkäiseen voittoon. Sanfordin torjuntaprosentti oli 97,1. Koko kaudella kuusi ottelua pelanneen Sanfordin kokonaisprosentti on kuitenkin alle 90. Sanfordin liekit eivät kuitenkaan kauan palaneet, sillä seuraavissa kolmessa ottelussa hänen taaksensa painui 14 kiekkoa 76:sta laukauksesta. Nämä otteet ovat siivittäneet Bluesin kolmen ottelun tappioputkeen.
Pahasti vuotaneen puolustuspään ongelmia lisää Eric Brewerin olkapäävamma, joka pitää miehen sivussa arviolta joulukuun loppupuolelle. Polvivammasta kärsivän Bryce Salvadorin odotetaan palaavaan kehiin pikapuolin. Veteraani Eric Weinrich on hiukan yllättäen joukkueen tehokkain puolustaja pisteillään 1+9. Joukkueen pahimmat pakkasukot löytyvät puolustuspäästä, sillä sekä Eric Brewerin että Bryce Salvadorin tehotilastot näyttävät -12.
Kolmessa edellisessä (tappio-)ottelussa Blues on pystynyt hankkiutumaan johtoasemaan tai tasatilanteeseen kahden ensimmäisen erän aikana, mutta kolmansien erien maalisuhde on tyly 0-8. Milloin väärä sijoittuminen tai totaalisen huonoon saumaan otettu jäähy on antanut vastustajalle avaimet voittomaalin tekemiseen. Blues on saanut tähän mennessä 7 pikkukakkosta pelin viivyttämisestä kun kiekko on ammuttu katsomon puolelle. Edellisessä ottelussa Columbusta vastaan Christian Bäckmanin huolimattomuus vastaavassa tilanteessa johti alivoimatilanteeseen ja Columbuksen voittomaaliin.
Vain 58 maalia tehneen Bluesin valopilkkuihin lukeutuu Petr Cajanek, joka on joukkueen paras pistemies pisteillään 2+16. Dean McAmmond on puolestaan paras maalintekijä 9 osumallaan. Tulokkaista pirteimmin on esiintynyt Lee Stempniak, joka on 13 ottelussa saalistanut pisteet 3+4.
Kahdesta loukkaantumisesta kärsineen Keith Tkachukin ottelut ovat jääneet toistaiseksi neljään (1+1) ja nämä ottelut ovat päättyneet Bluesin tappioon. Forbes-lehdessä hiljattain julkaistun listauksen mukaan Tkachuk on yksi liigan huonoimmista sijoituksista kun verrataan hintaa peliesityksiin. Doug Weight on pelannut kohtalaisesti (4+11), mutta kun otetaan huomioon, että mainitut herrat vievät kakusta 13 miljoonan dollarin siivun niin voisi olettaa pistepussin karttuvan hiukan ripeämmin.
Blues hankki waiver-listalta tiistaina 29. marraskuuta 24-vuotiaan Simon Gamachen. Nashvillessä tällä kaudella viidessä ottelussa mukana ollut hyökkääjä valittiin viime kaudella AHL:n tähdistöön tehden 86 pistettä Milwaukee Admiralsin paidassa. Gamache on alunperin Atlantan yhdeksännen kierroksen varaus vuodelta 2000.
Erikoistilannepelaaminen on sujunut kovin laimeasti. Jäähyjä Blues on tappanut teholla 80,9 ja ylivoimat on käytetty 14 prosentin teholla. Alivoimamaaleihin joukkue ei ole kyennyt ja vastustaja on rankaissut kerran löysästä ylivoimapelaamisesta. Scott Young, Mike Sillinger, Weight ja McAmmond ovat kukin heilutelleet verkkoja kolme kertaa ylivoimalla.
Blues käy omaa taisteluaan Columbuksen kanssa divisioonan neljännestä sijasta. Kapteeni Dallas Draken mukaan pelkkä hengailu ei ihan riitä NHL-otteluiden voittamiseen ja hän kaipaakin tappajan vaiston esiinkaivamista. Blues-fanit ovatkin äänestäneet jaloillaan ja pohjalukemat (10800 maksanutta katsojaa) saavutettiin Anaheimin vieraillessa lokakuun lopulla. Mielenkiintoista nähdä juhliiko Blues seuraavaa kotivoittoaan kuten laajennusjoukkue Washington Capitals kaudella 1974-1975 kun joukkue otti ensimmäisen vierasvoiton vasta maaliskuussa. Silloin joukkueen kapteeni Tommy Williams nappasi hallin käytävältä muoviroskiksen ja joukkue kiersi tyhjän areenan jäätä kierrättäen "pokaalia" mieheltä miehelle kuin Stanley Cupin voittajat.
1. Petr Cajanek 22 2+16=18
2. Scott Young 22 5+10=15
3. Doug Weight 20 4+11=15
4. Mike Sillinger 22 6+8=14
5. Dean McAmmond 19 9+2=11
