Atlantalla piti olla nuori ja nouseva joukkue. Joukkue rämpii divarin pohjilla. Floridalla oli viimein se vuosi, kun joukkue nostaa tasoaan. Mitä vielä! Panthers on kisumirrijoukkue, jota Roberto Luongo kantaa - toistaiseksi.
Washington rakentaa joukkuetta kohti tulevaisuutta ja se on pelannut ajoittaisesti jopa paremmin kuin Florida ja Atlanta. Tampa Bay ei pelaa kuten mestarin pitäisi. Taso heittelee aivan liikaa.
Onneksi jotain positiivistakin on tiedossa.
Carolina tuomittiin alakertaan, mutta silti se on konferenssin neljäs. Moni odottaa, milloin Hurricanes pysähtyy. Tässä divisioonassa pudotuspelipaikat jaetaan puhtaasti keskinäisten otteluiden kustannuksella. Voittajalle on tiedossa varma paikka jatkoon.
Atlanta Thrashers vuoristoradalla
Atlanta Thrashersin marraskuu oli yhtä vuoristorataa. Välillä jo näytti, että peli olisi täydellisesti uomissaan, kun joukkue oli kuun keskivaiheilla sille pitkässä kolmen ottelun voittoputkessa. Peräkkäisistä voittopeleistä viimeisin divisioonan kärkijoukkuetta Carolina Hurricanesia vastaan oli näyte Thrashersin hyökkäyksen taitopotentiaalista. 9-0 numerot vaihtuivat kuitenkin heti seuraavassa ottelussa 3-7 tappioon New York Islandersia vastaan. Tämä kahden ottelun välillä tapahtunut heilahtelu kuvaakin hyvin Thrashersin otteita alkukaudella. Summa summarum, marraskuun saldo kääntyi kuitenkin kuun lopulla otettujen voittojen myötä selkeästi positiiviseksi.
Maalivahtitilanne on edelleen niin tragikoominen, että valmentaja Bob Hartley tokaisi Steve Shieldsin viimeisimmän loukkaantumisen jälkeen yhdysvaltalaiselle verkkojulkaisulle Atlanta Journal-Constitutionille viime viikolla osuvasti:"Either I laugh or I start drinking." Lokakuun lopussa Thrashersin rivistöön liittynyt Shields oli palannut marraskuun viidennestä päivästä saakka jatkuneelta sairaslomaltaan. Hän ehti pelata kaksi peliä, ennen kuin oikea polvi alkoi oireilla uudestaan.
Mike Dunham palasi myös kaukaloon muutaman pelin ajaksi, mutta nivunen meni uudestaan 12. päivä Carolinaa vastaan. Kari Lehtonen ei ole sen sijaan päässyt edes käväisemään kentällä sitten kauden avauspelin. Viime viikonloppuna jo ilman ongelmia varovaisesti kaukalossa luistelleen suomalaisvahdin paluu ajoittuu aikaisintaan joulukuun alun vieraspelikiertueen jälkeiseen aikaan.
Itsensä takaisin kaukaloon taistellut Jani Hurme pelasi jo farmiseura Chicago Wolvesin paidassa, mutta kaksi kautta pelaamatta olleesta "Jampasta" tuskin on ainakaan välitöntä apua vaikeaan maalivahtitilanteeseen. Farmiavut Adam Berkhoel ja Michael Garnett ovat jatkaneet epävarmoja esityksiään. Toisaalta Garnett on aivan viimeisimmissä peleissä saanut jotenkin juonesta kiinni.
Jos maalivahtitilanne on epäselvä, ja koko joukkueen otteet ailahtelevat liikaa, niin löytyy joukkueen pelistä paljon positiivistakin. Joukkueen hyökkäyspeli on ollut parhaimmillaan sellaista, jota tällä hyökkäysmateriaalilla voi odottaa. Ilja Kovaltshuk on päässyt alkukangertelun jälkeen ajoittain hurjaan vireeseen. Iljan lyöntilaukaus on ollut tappavan tehokas eritoten ylivoimalla. Philips-areena sai todistaa 11.11. todellista "Kovy-showta", kun venäläistaituri upotti 5-2 päättyneessä ottelussa kiekon peräti neljä kertaa Tampa Bay Lightningin verkkoon.
Nuoren yhdysvaltalaissentterin Jim Slaterin esitykset tulokaskaudellaan ovat myös tarjonneet ilon aiheita. Slater nostettiin muutaman pelin ajaksi jopa Peter Bondran ja Marc Savardin ketjuun. Slater kiitti vastuusta ja keräsi marraskuun seitsemässä ensimmäisessä pelissä tehot 3+3. Hyppäys yliopistosarja NCAA:sta maailman kovimpaan kiekkosarjaan on kuitenkin suuri. Se on valmentaja Hartleyn mukaan myös näkynyt Slaterin viime aikojen otteissa. Siksi vastuu on loukkaantumistenkin hälvetessä taas hieman pienenemässä. Slaterin pääasiallisena roolina on taistella tilanteet loppuun ja hankkia arvokasta kokemusta tulevia kausia silmällä pitäen.
Thrashersin veteraanikaartista loka-marraskuun vaihteessa nivusvammaansa potenut Scott Mellanby on parantanut otteitaan sitten aivan alkukauden. Bobby Holik omaa sen sijaan joukkueen toiseksi huonoimman teholukeman –7, joka on hyvästä puolustussuunnan pelistään tunnetulle keskushyökkääjälle luvattoman huono saldo. Jopa Ilja Kovaltshuk, jonka puolustuspään pelaaminen on sinänsä parantunut tulokasajoista, on "vain" viisi maalia pakkasella. Joukkueen ykköspuolustajaksi on kohonnut Niclas Hävelid, joka pelaa tasaisesti illasta toiseen. Myös Andy Sutton on nousemassa toissa kauden tasolleen alkuvaikeuksien jälkeen.
Joukkueen pistepörssiä johtaa ykkössentteri Marc Savard, joka on jatkanut siitä mihin jäi loukkaantumisten rasittamalla toissa kaudellaan. Savardin oivallukset ja pelinlukutaito kantavat hedelmää. Varsinkin, kun niistä pääsevät nauttimaan sellaiset maalintekijät kuten Kovaltshuk, Peter Bondra tai Marian Hossa. Savard totesi itse jokin aika sitten, ettei joukkueen hyökkäyspotentiaalilla ole mitään rajoja.
Jaromir Jagrkin intoutui kuvailemaan Thrashersiä joukkueeksi, jota vastaan on käytettävä paikkansa, muuten atlantalaisten hyökkäys iskee takaisin. Jagrilta unohtui vain mainita, että niitä tarjoutuvia paikkoja on monesti liiankin kanssa. Niin kuin ottelussa, jonka jälkeen Jagr kommenttinsa antoi: Rangers oli voittanut 6-3. Hartley sätti puolustusta liian tilan antamisesta ottelun voittomaalin tehneelle supertähdelle. Fakta on, että Thrashers ei ole voittanut ottelua, jossa se olisi itse tehnyt alle neljä maalia. Thrashersin riippuvaisuus hyökkäyksen tehoista korostuu nyt vieläkin enemmän, kun maalivahtitilanne on mikä on.
Thrashers on hyvissä kyttäysasetelmissa ajatellen seuran historian ensimmäistä pudotuspelipaikkaa. Seuraavat viikot ovat ratkaisevia. Joukkue ei saisi enää ajautua pahoihin tappioputkiin ja otteisiin olisi tultava tasaisuutta, jotta pudotuspeliviiva säilyy kontrollissa. Joukkue tarvitsisi nyt kipeästi hyväkuntoista Kari Lehtosta takalinjojensa tukipilariksi. Kun nimittäin puolustuspäähän saataisiin varmuutta, Thrashersillä voisi olla mukavakin kevät.
1. Marc Savard 24 10+25=35
2. Ilja Kovaltshuk 21 17+17=34
3. Marian Hossa 24 11+17=28
4. Peter Bondra 24 13+14=27
5. Vjatsheslav "Slava" Kozlov 24 6+17=23
Carolina Hurricanes - Yhä elossa
Kaikki loppuu aikanaan. Niin myös Carolina Hurricanesin uskomaton vire ja kotivoittojen putki. Maaginen kotitaika ja samalla joukkueen muhkea yhdeksän ottelun voittoputki katkesi mahdollisimman tylyllä tavalla marraskuun 12. päivä Atlanta Thrashersin nujerrettua Hurricanesin 9-0. Joukkue on kyennyt silti napsimaan varsin tasaisesti voittoja ja pitämään paikkansa Itäisen konferenssin kärkisijoilla, vaikka marraskuun jälkipuolisko toikin muun muassa harvinaisen kolmen ottelun tappioputken.
Vaikka Hurricanes on palannut maan pinnalle alkukauden huikean lennon jälkeen, joukkueen nopea, liikkuva ja energinen pelityyli on yhä riittävän tehokas. Joukkueen ykköspyssy Eric Staal keikkuu yhä liigan pistepörssin kymmenen parhaan joukossa. Staalkaan ei ole kyennyt tehtailemaan pisteitä lokakuun malliin, mutta nuorukainen tekee silti maalin jos toisen tarvittavan usein. Joukkueen ainoa suuri ongelma on näin ollen ollut silmiinpistävä loukkaantumissuma.
Lokakuussa ykkösmaalivahdin vastuuta kantanut Cam Ward sai väistyä valokeiloista kokeneen Martin Gerberin tervehdyttyä. Huonoista otteista Wardia ei voi syyttää, Gerber on vain ollut yksinkertaisesti varmempi ja parempi. Vaikka päävalmentaja Peter Laviolette on yhä vannonut maalivahtien peluutuksessa niin sanotun kuuman maalivahdin taktiikkaan ja vaikka joukkueessa ei ehkä selkeää ykköskassaria olekaan, Gerber voidaan julistaa ainakin tällä hetkellä Hurricanesin kuumaksi luottovahdiksi.
Maalivahtien ohella puolustus on esiintynyt varsin varmasti. Takalinjat ovat pysyneet loukkaantumisista huolimatta hyvin kasassa. Suuria juhlia Hurricanes-maalilla ei olekaan usein nähty. Vakionimistä Glen Wesley huilasi kahdeksan ottelua nivusvammaa potien. Oleg Tverdovski sairasteli ottelun ajan. Sen sijaan Niclas Wallin joutui sairastuvalle 2-3 viikoksi rannevamman vuoksi. Loukkaantumisten myötä tulokas Danny Richmond pääsikin maistelemaan NHL-kaukaloiden tunnelmaa yllättävän nopeasti.
Hyökkäyspäässä suurimman takaiskun aiheutti Josef Vasicekin polvivamma, joka pitää tsekin sivussa tositoimista jopa 4-6 kuukautta. Nivusvammoista kärsinyt Rod Brind’Amour, nivusiaan yhä paranteleva Ray Whitney sekä jalkavamman vuoksi yhden ottelun huilannut Cory Stillman potivat ja potevat kaikki lähinnä pikkuvammoja. Pienistä loukkaantumisista huolimatta Hurricanes-hyökkäyksen vastuunkantajina ovat jatkaneet tutut nimet: Staal, Brind’Amour, Stillman, Whitney sekä Erik Cole.
Etenkin puoluspäässä mainiosti ahkeroinut Justin Williams oli marraskuun selkeitä Hurricanes-onnistujia. Myös loukkaantumisten ansiosta vihdoin paremman näyttöpaikan saanut Radim Vrbata kykeni nostamaan osakkeitaan valmennusjohdon silmissä. Loukkaantuneiden paikkaajaksi kutsutun suurlupaus Andrew Laddin ennakkoluulottomat ja yllättävän kypsät otteet lupaavat hyvää tulevaisuutta ajatellen. Sen sijaan piste-ennätysjahdissa olleen Matt Cullenin vauhti hyytyi hieman.
Lukuisat loukkaantumiset vaikuttivat Hurricanesin otteisiin selkeästi. Etenkin marraskuun jälkipuoliskon tappiot kertoivat joukkueen haavoittuvaisuudesta. Ylivoima tippui liigan kärkisijoilta keskikastiin ja vastaavasti alivoima romahti aivan jumbisijoille. Myös aloitukset tuottivat yllättäviä vaikeuksia, joskin kokeneen Rod Brind’Amourin poissaolo selittänee tätä.
Toisaalta juuri loukkaantumisten vuoksi Hurricanesin tasaisen varma menestys on entistä kunnioitettavampaa. Ja juuri loukkaantumisten vuoksi joukkueen täytyi puhaltaa yhä hanakammin yhteen hiileen ja luottaa koko joukkueen voimiin. Hurricanesin laajoista voimavaroista kertookin mainiosti esimerkiksi puolustuspään erikoismiehen Kevyn Adamsin hattutemppu marraskuun 17. päivä pelatussa ottelussa New York Rangersia vastaan.
Hurricanes näytti marraskuun aikana, ettei joukkueen menestys ole ollut pelkkää sattumaa tai onnea. Suuremmista ja pienemmistä loukkaantumisista huolimatta joukkue kykeni tasaisen varmoihin esityksiin. Mikäli Hurricanes-pelaajien loukkaantumissuma ei pahene ja todella vakavilta vammoilta vältytään, Carolinassa voidaan odottaa hyvinkin voitokkaita joululahjoja.
1. Eric Staal 23 16+18=34
2. Cory Stillman 22 6+13=19
3. Erik Cole 23 6+12=18
4. Ray Whitney 14 5+12=17
5. Rod Brind’Amour 19 8+9=17
Florida Panthersilla synkkä marraskuu
Florida Panthersin marraskuu oli synkkääkin synkempi. Alkukauden hyvä vire hävisi johonkin ja lokakuun puolella alkanut tappioputki venyi yhteensä 12 ottelun mittaiseksi. Lopulta Florida pääsi piinasta, kun joukkue onnistui kotonaan kaatamaan Pittsburghin maalein 6-3.
Kyseinen peli oli suomalaisittain varsin huomattava, sillä tämä oli Olli Jokiselle 500. ottelu NHL:ssä. Lisäksi Jokinen onnistui tekemään uransa ensimmäisen hattutempun kyseisessä juhlaottelussa. Tappioputkeen kuului muutamia todella kirveleviä tappiota, kuten ottelu Philadelphia Flyersiä vastaan, jossa vastustaja teki voittomaalin alivoimalla vain 3 sekuntia ennen varsinaisen otteluajan päättymistä.
Maalilla Florida on uskollisesti peluuttanut Roberto Luongoa. Kakkosvahti Jamie McLennan ei ole saanut peliaikaa kovinkaan paljoa koko marraskuun aikana. Luongoon tullaan luottamaan niin kauan kun mies vain Floridassa pysyy.
Floridan suurimmat ongelmat ovat olleet puolustuspelissä. Maalivahdit ovat jääneet liian yksin ja vastustajat ovat päässeet rokottamaan turhankin helposti. Puolustajista suurin menetys on ollut Branislav Mezei loukkaantui ottelussa New York Rangersia vastaan. Mies joutuukin olemaan koko loppukauden sivussa.
Uutena pelaajana Panthers hankki Aleksei Semjonovin Edmonton Oilersista. Veteraani Aleksandr Karpovtsevin joukkue laittoi waiverseihin, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut miehestä, joten hän jatkaa ainakin toistaiseksi Floridassa.
Hyökkäyspään ongelmat kulminoituvat joukkueen konkareiden alisuorituksiin. Joe Nieuwendyk kärsi selkävaivoista marraskuun aikana. Mies oli yli kuukauden sivussa, mutta palasi joukkueen kokoonpanoon marraskuun loppupuolella. Tehot eivät tähän mennessä ole veteraania mairitelleet, sillä mies on tehnyt pelaamassaan yhdeksässä pelissä vasta yhden maalin.
Toinen konkari Jozef Stümpel puolestaan ei ole tehnyt yhtään maalia vielä tällä kaudella. Mies istuikin yhden ottelun kokonaan sivussa, koska ei mahtunut pelaavaan kokoonpanoon. Loukkaantumisten takia hyökkäyksestä ovat sivussa olleet Anthony Stewart, Nathan Horton ja Rostislav Olesz. Lisäksi suomalaisista Niklas Hagmania on istutettu katsomossa heikkojen esitysten takia.
Mikäli Floridan peli ei parane, tullaan varmasti näkemaan muutoksia joukkueessa. Mike Keenan tullee laittamaan veteraanit kiertoon ja hankkimaan uusia miehiä, jotka voisivat onnistua paremmin. Tuleva kuukausi näyttääkin sen, taistellaanko Floridassa pudotuspelipaikasta vai aletaanko nyt jo valmistautua seuraavaan kauteen.
1.Olli Jokinen 25 10+12=22
2.Stephen Weiss 25 7+7=14
3.Mike Van Ryn 24 1+10=11
4.Nathan Horton 15 7+3=10
5.Lukas Krajicek 25 2+8=10
Tampa Bay Lightning - Marraskuu murheen tuo
Lokakuussa Lightning pystyi pitämään voittoprosentin yli viidessäkymmenessä. 7 varsinaista voittoa ja 5 tappiota näytti sopivalta kauden avaussaldolta. Mitä sitten tapahtui, kun kalenterista käännettiin vuoden toiseksi viimeinen kuukausi? Sen kun joku tietäisi. Joukkue hävisi kahdeksasta ensimmäisestä ottelusta seitsemän, ja kahdeksasta kuusi ensimmäistä putkeen. Ottelut olivat tasaisia, mutta jotenkin joukkue sai tuhrittua ottelut tappioksi.
Maalivahtirintamalla John Grahame on napannut itselleen ykkösmaalivahdin roolin. Osasyynä tähän oli Sean Burken loukkaantuminen, kun nivunen lopetti yhteistyön pariksi viikoksi. 25-vuotias Brian Eklund nostettiin farmista hakemaan kokemusta, miten istutaan penkillä NHL-ottelussa. Eklundin nosto tapahtui hänen kannaltaan parhaaseen aikaan, kun Tampalla oli samaan aikaan pahin vaihe meneillään. Eklund pääsi pelaamaan ensimmäisen NHL-ottelunsa Montrealia vastaan, voittoa ei tällä kertaa tullut. 19 laukauksesta amerikkalaisvahti torjui 16. Kaksi päivää myöhemmin Eklund laitettiin takaisin farmiin ja tilalle tuli nuori Gerald Coleman. Hän ehti pelata vain viimeisen erän Atlanta-ottelussa, kun Grahame oli otettu jo sivuun.
Puolustusrintamalta ei mitään uutta. Paul Ranger nappasi Timo Helblingin paikan viiden pelatun ottelun jälkeen, eikä Ranger ole sitä takaisin antanut. Vaikka yksi peli jäikin väliin, jatkaa Ranger hyviä otteita ylhäällä Tampassa. Tällä tahdilla ei ole pelkoa paluusta AHL:aan.
Ranger on kuudennen kierroksen varaus vuodelta 2002 ja training campilla hänen otteitaan ei seurattu juurikaan tarkasti. Edessä oli lippu Springfieldiin, mutta kutsu takaisin tuli nopeammin kuin hän edes osasi odottaa. Springfieldin valmentajan Dirk Grahamin suosituksesta Ranger nostettiin ylös ja valmentaja John Tortorella on ollut tyytyväinen. Rangerin huolena on tasaisuus, mutta siitä Tortorella aikoo pitää huolen että tasaisuus pysyy otteissa.
Muu pakisto on pelannut lähes normaalisti. Dan Boyle ykköspyssynä 20 pisteellä, Pavel Kubinan seuratessa 12 pisteellä. Heikkoa puolustajien pelissä on se, että heidän maalisarakkeessaan on lukema 9. Kaikki maalit ovat tulleet Boylen lavasta. Joukkueella ei ole tällä hetkellä pelotetta viivassa. Ennen aika tuhoisaa jälkeä ampunut Kubinakin on vain varjo edelliskausistaan. Myös Darryl Sydorin peli ei ole entisaikojen veroista. Puolustus on lähes sama kuin viime kaudella, mutta todelliset puolustavat puolustajat puuttuvat joukkueesta. Joukkueen budjetti on lähellä palkkakattoa, joten on mielenkiintoista nähdä tapahtuuko kauden aikana isompiakin pelaajamuutoksia.
Hyökkäyskään ei ole ollut täysin parhaassa kuosissaan. Joukkueen sisäistä pistepörssiä johtavat
Vaclav Prospal ja Brad Richards. Yli piste per ottelu tahti on hyvä, vaikka joukkue on pelannut ailahtelevasti. Varsinkin Prospal on tehnyt pisteitä lähes ottelusta toiseen. Ongelma on tällä hetkellä siinä, että joukkue ei loista samalla tavalla kuin mestaruuskaudella. Tampaa ei oteta enää yhtenä joukkueena muista, se on hallitseva mestari. Pelityyli ei ole sinänsä muuttunut mitenkään edellisestä kaudesta. Joukkueen pelissä on ”vain” ailahtelua. Huolestuttavaahan se on, kun joukkue pelaa aneemisesti eikä jokaista tilannetta oteta täysillä kuten NHL-tasolla pitääkin.
Hyökkäykseen on saatu lisättyä Jevgeni Artukhin. Lisääkin kaivattaisiin. Ei hyökkäys niin paljoa heikkene jos siellä kierrätettäisiin tulevaisuuden pelaajia vaikka sitten yksi kerrallaan. Nykyisestä joukkueesta kun Andreychuk sekä Taylor jäävät pois, on uusien pelaajien tarve varma. Farmiseura Springfield Falconsin kanssa on tiivis yhteistyö ja sieltä voisi ainakin Ryan Vescea tai Jason Jaspersia kokeilla ylhäällä. 23- ja 24-vuotiaat hyökkääjät ovat sopivassa iässäkin.
Tampan ongelmana on tasaisuus otteluissa sekä pelaajien ailahtelevaisuus. Maalivahti jää liian usein yksin ja joukkueen päänahka on haluttua tavaraa jokaisessa ottelussa, kuten hallitseva mestari saa usein kokea. Jatkossa Tampan on päästävä tuosta ailahtelusta eroon. Joukkue voi joutua samanlaiseen tappioputkeen kuin aikaisemminkin, mutta on valmentaja Tortorellan työ päästä siitä eroon. Joulukuu tulee näyttämään suuntaa pitemmälle siitä, miten Tampan kausi tulee menemään.
1.Vaclav Prospal 26 12+30=33
2.Brad Richard 26 10+19=29
3.Vincent Lecavalier 26 11+15=26
4.Dan Boyle 26 9+11=20
5.Fredrik Modin 26 13+6=19
Washington Capitals kisaa mopolla moottoripyörien seassa
Washington Capitals onnistui marraskuussa keräämään vain kaksi pistettä enemmän kuin avauskuukauden aikana, vaikka pelejä oli kolme enemmän kuin lokakuussa. Siitä huolimatta Caps-organisaatiossa ollaan varmasti melko tyytyväisiä joukkueen esityksiin viime aikoina.
Valmentaja Hanlon sai joukkueensa marraskuun aikana pelaamaan haluamansa tyylistä kiekkoa ja se näkyi tuloksissa. Joukkue on pelannut voitosta jokaisessa häviämässäänkin ottelussa, jos jätetään huomioimatta kuun alussa koettu 8-1-rökäletappio Philadelphialle ja yksittäisiin surkeisiin eriin kaatuneet Toronto- ja Buffalo-pelit (6-4 ja 8-5-tappiot).
Hanlon on koulinut joukkueesta työnteon nimeen vannovan, loppuun asti taistelevan ja hyvin luistelevan ryhmän, joka ei myöskään pelkää pistää itseään fyysisesti likoon. Capitalsin taitotaso ei riitä vielä liigan kärkijoukkueiden haastamiseen, mutta ollessaan parhaimmillaan Hanlonin äärimmilleen virittämä ”mopo” pystyy kukistamaan ”vakiovälitteisen skootterin”.
Washingtonin hyökkäyskaluston kiekollinen osaaminen on ollut pitkälti Ovetshkinin harteilla, sillä Dainius Zubrus sekä Jeff Friesen ovat olleet ”telakalla” lähes koko kuukauden. Lisäksi Andrew Casselsin alkukauden heikot esitykset pitivät miehen katsomon puolella viiden ottelun ajan. Kun tähän vielä lisätään Petr Sykoran kuun alussa tapahtunut paluu Tsekkeihin, on joukkueelta ollut sivussa neljä niistä kuudesta pelaajasta, joille kiekollista roolia oli pääasiassa suunniteltu.
Ovetshkinin hurja maalitahti hiipui hiukan kuun loppupuolella, sillä viidessä viimeisessä ottelussa nuorilupaus on jäänyt maaleitta. Pisteitä on silti kertynyt ”pinna per peli” -tahtia. Capsien onneksi myös ”taustajoukoista” alkaa vähitellen löytyä tehoja. Ovetshkinin rinnalla pelaava Chris Clark iski kuun aikana viisi maalia ja katsomosta kokoonpanoon palannut Cassels on vähitellen löytämässä tasoaan. Suurimpia onnistujia hyökkäyspäässä ovat kuitenkin olleet joukkueen duunariketjut Pettinger-Halpern-Willsie ja Clymer-Sutherby-Bradley.
Pisteiden valossa heikosti kauden aloittanut Halpern on pelannut marraskuun lähes piste per peli tahdilla nostaen myös laitureidensa tasoa selkeästi. Lokakuussa pääasiassa katsomossa istuneen Pettingerin tekemät viisi maalia lähentelee jo hänen yhden kauden maaliennätystään ja Willsiekin lähestyy piste-ennätystään tehtyään marraskuussa neljä maalia ja annettuaan viisi syöttöä.
Toinen hyvän kuukauden pelannut sentteri on Bryan Sutherby, joka teki marraskuussa yhdeksän (5+4) pistettä. Sutherbyn trio, jossa laidoilla pelaavat Ben Clymer ja Matt Bradley, iski pääroolinsa eli fyysisen jarrukenttäpelaamisensa ohessa mukavat yhteistehot 10+10. Joukkueen nelosketjuna pelasi koko kuukauden ajan ”Future-line” Fleischmann-Laich-Klepis.
Puolustuksessa Ivan Majesky teki vihdoin debyyttinsä Caps-paidassa. Kookas slovakki hakee pitkän tauon jälkeen vielä pelituntumaa, joten pelipaikka on tähän asti löytynyt lähinnä kolmospakkiparista. Nuoret puolustajat Steve Eminger ja Shaone Morrisonn ovat vakiinnuttamassa paikkaansa runkopuolustajina. Eminger kellottaa huikeita peliminuutteja ja Morrisonn on Hanlonin luottomiehiä puolustuspäässä pelattaessa. Espoolaisia viime kaudella viihdyttänyt ja ylivoimalla paljon vastuuta saava Bryan Muir oli kuukauden tehokkain Caps-pakki pistein 3+2.
Maalivahtiosastolla Brent Johnson tuplasi pelimääränsä marraskuun aikana, kun hyvää kautta pelaava Olaf Kölzig oli sivussa neljästä pelistä nivusvamman takia. Johnson esiintyi lupaavasti otettuaan Tampalta kauden avausvoittonsa, mutta seuraavassa ottelussa mies palautettiin maan pinnalle Buffalon ladottua kahdeksan lättyä verkon perille.
Capsien joulukuun ohjelma on kotiottelupainotteinen. Yhdestätoista pelistä joukkue pelaa seitsemän kotikaukalossaan, jossa pisteiden hankkiminen on onnistunut vieraskenttiä paremmin. Tämä antaa joukkueelle hyvät mahdollisuudet kasvattaa pistetiliään jälleen parilla pisteellä enemmän kuin mitä marraskuussa.
1. Aleksander Ovetshkin 24 15+10=25
2. Jeff Halpern 23 1+15=16
3. Steve Eminger 3+11=14
4. Brian Willsie 24 5+8=13
5. Chris Clark 23 6+4=10
