Kausi lähti Suhosen täysin uudenlaisella tyylillä johtaa ja peluuttaa joukkuetta käyntiin melko nihkeästi. Ensimmäisistä peleistä ei paljoa pisteitä kerätty ja tunnetusti vaativa Chicago-fani kanta alkoi näyttää tyytymättömyytensä uuteen järjestykseen. Kiihkeimmät ihmiset vaativat jopa potkuja Suhoselle ennen kuin kausi kunnolla oli edes alkanut. Vähitellen peli alkoi kuitenkin kulkea jo paljon paremmin. Syitä oli monia. Uusi pelisysteemi alkoi uppoamaan pelaajiin selkeämmin ja toteutus parani. Myös tiettyjen pelaajien selvä tason nostaminen oli tärkeä syy nousujohteiseen kehittymiseen. Muutamat pelaajat varsinkin Torontosta melkeinpä ilmaiseksi edellisellä kaudella saatu Steve Sullivan sekä monta vuotta itseään hakenut lupaava maalivahti Jocelyn Thibault alkoivat pelaamaan tasolla jota heiltä ei oltu ennen nähty. Näiden yksittäisten pelaajien henkilökohtainen tason nosto oli esimerkkinä muille.
Edellisenä kesänä tehdyistä hankinnoista ei saatu aivan kaikkea esiin mitä varmasti oltaisiin haluttu. Philadelphiasta tullut venäläis-laituri Valeri Zelepukin jolle oltiin kaavailtu suurta roolia Tony Amonten ja Alexei Zhamnovin vieressä epäonnistui ehkä pahiten. Mies pelasi NHL:ssä vain alkukauden kunnes joutui lähtemään Norfolk Admiralsiin hakemaan peliänsä. Siellä mies viihtyi käytännössä loppukauden. Thibaultin kakkoseksi hankittu Robbie Tallas joka tuli Bostonista pelasi sinäänsä aivan kohtuullisia pelejä, mutta ei kuitenkaan saanut täyttä luottamusta ylemmältä taholta. Kakkos-maalivahdin paikalla alettiin kierrättämään Tallasin kanssa vuoroin Michel Larocqueta sekä Jeff Maundia. Myöhemmin maalille hankittiin takaisin Los Angelesista Steve Passmore joka oli edellisenä kesänä myyty ennen varaustilaisuutta Kingsiin. Veteraani-laituri Kris King joka teki sopimuksen seuraan juuri ennen kauden alkua päätti lopettaa jo melko aikaisessa vaiheessa ja siirtyä täysin kaukalon ulkopuoliseen elämään.
Myös uusia hankintoja tehtiin kauden alettua. Chicagossa epäonnistunut puolustaja Bryan McCabe annettiin Torontoon vaihdossa toiseen puolustajaan Alexander Karvpotseviin, joka ei päässyt yhteisymmärrykseen sopimuksestaan Maple Leafsin kanssa. Kauppa osoittautui molemmille hyväksi, kumpikin pelaaja alkoi pelaamaan pirteästi uudessa seurassaan. Aikanaan Chris Cheliosista vaihdossa tullut puolustaja Anders Eriksson siirrettiin Floridaan vaihdossa tsekki-puolustaja Jaroslav Spacekiin joka ottikin ison vastuun uudessa seurassaan ollen yksi sen parhaista puolustajista ennen loukkaantumista ja myös sen jälkeen. Doug Gilmour-kaupassa tullut Michal Grosek myytiin yhdessä Brad Brownin kanssa New York Rangersiin vaihdossa Stephane Quintaliin. Myös Quintal oli hyvä hankinta Chicagolle, joskin hinta ajatellen myös Gilmourin myymistä oli suhteellisen kova. Syy kauppaan oli Rangersin halu päästä eroon toisinaan vaikeasta pelaajasta. Osasyy oli tietysti myös palkkamenojen karsiminen "Isossa Omenassa". Näin suuri osa Blackhawksin puolustuksesta oli vaihtunut jo ennen joulua. Farmissa pelanneet Chris McAlpine sekä Nolan Baumgartner pääsivät aina silloin tällöin kokeilemaan vauhtia ylhäällä. Lähes koko uransa farmissa luonut kokenut pakki Steve Poapst taas nostettiin loukkaantumisten vuoksi ylös, eikä miestä sieltä olla pois annettu sen jälkeen. Poapst on tasainen ja erittäin hyvän pelisilmän omaava kokenut puolustaja joka tulee olemaan joukkueessa varmasti ensi kaudellakin. Mies tuli Chicagoon Washingtonin organisaatiosta.
Tulokas-pelaajista Chicagossa NHL-uransa kunnolla aloittivat Steve McCarty, Reto Von Arx sekä Chris Herperger. McCarty on lupaava puolustaja josta kaavaillaan tulevaisuuden johtohahmoa Blackhawksiin. Aivan kaikkia odotuksia mies ei vielä tällä kaudella täyttänyt, mutta aikaa on vielä paljon. McCarty kävi kesken kauden pelaamassa myös Kanadan Nuorten MM-joukkueessa. Von Arx oli yllätys valinta kesän entry draftissa eivätkä monet edes odottaneet miehen olevan NHL:ssä tällä kaudella. Reto aloitti hyvin, mutta alun jälkeen seurasi pieni hyytyminen ja peliaika väheni merkittävästi. Hän kuitenkin osoitti että pystyy pelaamaan NHL:ssä. Herperger taas aloitti kauden Norfolkissa, mutta hyvien otteidensa ansiosta nousi Chicagoon. Herperger pelasi ennakkoluulottomasti ja nousi parhaimmillaan jopa ykkösketjuun. Tästä miehestä kuullaan vielä! Saavutuksen arvoa nostaa entisestään se että hän oli halvaantua 1990-luvun alussa selkään taklauksen johdosta. Hyvä onni ja kuntoutuminen kuitenkin pelastivat terveyden ja uran. Olisi hyvin voinut olla Chicagon ehdokas Bill Masterton-palkinnon saajaksi.
Valmennukseen muutoksia
Ensimmäiset muutokset tehtiin alkukaudesta myös joukkueen valmennukseen. Apuvalmentaja Don Jackson sai lähteä johtuen näkemyseroistaan Alpo Suhosen kanssa. Jacksonilla oli täysin erilainen käsitys siitä miten joukkueen olisi pitänyt pelata eikä asetelma toiminut. Taustatietona voidaan todeta sen verran että Jackson työskenteli aikanaan Kevin Constantinen kanssa joka on valmentanut mm. Pittsburghia ja San Josea ja vannoo ns. trap-kiekon nimeen. Jackson on valmentajana saman tyyppinen. Tilalle uudeksi apuvalmentajaksi nimettiin Smithin ja Suhosen kaveri Torontosta Al McAdam. Ristiriidat oltiin ratkaistu. Valmennus-tiimiin lisättiin vielä legenda Neuvostoliiton maajoukkueesta entinen huippu-puolustaja Zinetula Bilyaletdinov. Mies ryhtyi työskentelemään varsinaisen valmennus-kolmikon taustalla.
Joulu muutti paljon
Chicago Blackhawks tuli joulun jälkeen kuin uudesti syntyneenä verrattuna alkukauden huonouteen. Joukkue pelasi hyvin organisoitua jääkiekkoa ja yksittäiset pelaajat olivat kovassa kunnossa. Alkukaudesta kauppaa muualle vaatinut hyökkääjä Eric Daze alkoi vihdoinkin pelaamaan omalla tasollaan. Mies teki maaleja ottelusta toiseen ja oli parempi kuin koskaan aikaisemmin NHL-urallaan. Myös pudotuspeli haaveita alettiin varovaisesti elätellä. Kukaan ei suoraan uskaltanut sanoa että nyt mennään pudotuspeleihin, mutta kaikki siitä varmasti unelmoivat. Periaattessa se oli täyin mahdollista, niin hyvin peli parhaimmillaan kulki. Vastustajat kehuivat `Hawksia pelien jälkeen useasti ja olivat yllättyneitä siitä kuinka hyvin joukkue toimii. Matka play-offeihin oli jatkuvasti noin kymmenen pistettä. Aina kun olisi ollut mahdollisuus ottaa sitä kiinni, hävittiin, ja aina kun vastustaja voitti, voitti myös Blackhawks.
Vähitellen ero kasvoi kuitenkin liian suureksi. Pelit kävivät loppua kohden ja pisteitä ei tullut toivottuun tahtiin. Huomattiin että ei niitä pudotuspelejä sittenkään tule. Tänäkään vuonna. Kun vielä odottamaton käänne valmennuksessa tapahtui meni toivo lopullisesti.
Suhonen joutui luopumaan tehtävistään
Uutinen tuli suurena pommina kaikille Chicago-faneille sekä jääkiekkoa seuraavalle kansalle. Kerrottiin että täksi kaudeksi päävalmentajan tehtävät haltuunsa ottanut Alpo Suhonen joutuu sydän vaivojensa vuoksi luopumaan virastaan. Ensiksi puhuttiin että kyseessä on vain huili loppukaudesta ja että ensi kaudella Ape nähdään jälleen penkin takana. Seuraavaksi kuitenkin selvisi että ongelmat ovat niin vakavat että mies joutuu todennäköisesti luopumaan työstään lopullisesti. Suhonen itse jätti paluulleen 50% mahdollisuudet, mutta GM Smith ilmoitti että hän alkaa etsimään uutta valmentajaa seuraavaksi kaudeksi. Loppukauden ajaksi vastuun valmentamisesta ottivat apuvalmentajat Denis Savard ja Al McAdam.
Suhosen sivuun jäämisen jälkeen joukkueen peli sekosi jälleen ja pisteitä tuli loppukauden ajan todella rauhalliseen tahtiin. Pudotuspeli-paikastaan taistelleet joukkueet ottivat kerta toisensa jälkeen Chicagolta pisteet ja parantelivat omia asemiaan.
Mike Smith ilmoitti että uuden valmentajan meriitteihin pitäisi kuulua ainakin yksi sadan pisteen kausi runkosarjassa, sekä menestynyt joukkue. Vaihtoehtoina ollaan väläytelty vakavimmin nimiä kuten Terry Murray, Bryan Murray, Robbie Ftorek sekä nykyinen apuvalmentaja Denis Savard. Ratkaisu asiaan saadaan todennäköisesti ennen kesän varaustilaisuutta. Silloin pitäisi siis uuden valmentajan nimi olla selvillä.
Kausi päättyi jälleen pettymykseen
Kokonaisuudessaan Chicagon kausi oli jälleen pettymys. Tänä vuonna piti mennä pudotuspeleihin ja vakiinnuttaa taso sarjan keskivaiheilla. Siinä ei onnistuttu taaskaan. Totta kai parannus alkukaudesta loppua kohden oli kova, mutta se ei riittänyt taaskaan. Pitäisi pelata tasainen kausi ja kerätä riittävästi pisteitä että pääsisi jatkoon. Kun vielä Suhosen sairastuminen sattui tällaiseen saumaan ovat asiat Hawksissa pahasti sekaisin. Ensi kaudeksi tullaan vaihtamaan valmentajaa ja pelaajistokin muuttuu tarinoiden mukaan lähes kymmenen miehen verran. Ensi kaudella työ aloitetaan siis lähes alusta. Muutamia omia varauksia tullaan joukkueessa varmasti näkemään. Hobey Baker-palkinnon saaja ehdokkaaksi valittu puolustaja Kent Huskins pelaa ainakin Admiralsissa ensi talven. Jos esitykset ovat hyvät voidaan mies totta kai nähdä Blackhawksissakin. Norfolkin tämän kauden ehkä paras puolustaja Marty Wilford saanee mahdollisuutensa myös ensi kaudella. Olisi voinut saada jo tällä kaudella, mutta koska pudotuspeli paikasta haluttiin taistella kokeneilla pelaajilla jäi Wilford vielä alas. Täksi kaudeksi kolmos-ketjuun suunniteltu sentteri Mark Bell tullee olemaan myös koko kauden ylhäällä. Bell pelasi tällä kaudella vain vähän NHL:ää, mutta esitykset olivat sitä luokkaa että hänet tullaan varmasti näkemään ensi kaudella useammin "show":ssa. Viime kesänä varattu hyökkääjä Pavel Vorobiev joka on Venäjällä pelannut hienon kauden tullaan mahdollisesti tuomaan Pohjois-Amerikkaan ensi kaudeksi. Mahdollisesti vuosi kuitenkin kuluu vielä farmissa. Tällä kaudella itsensä läpi lyöneet Herperger ja Kyle Calder tulevat saamaan varmasti enemmän vastuuta ensi vuonna.
Pelipaikka kohtaiset arvostelut
Maalivahdit
Jocelyn Thibault nosti täksi kaudeksi tasoaan todella merkittävsäti joukkueensa maalilla. Jo lähes menetetyksi tapaukseksi tuomittu Thibault pelasi ajoittain todella hienosti ja voitti pelejä lähes yksin joukkueelleen. Jos Thibault jatkaa ensi kaudella saman tyylisesti heti alusta alkaen on ainakin tämä osasto kunnossa.
Kakkos-maalivahtien tilanne pitää kesällä ratkaista. Kauden penkillä aloittanut Robbie Tallas jäi loppujen lopuksi ylimääräiseksi ja loppuvaiheessa kakkosen tehtävät hoitanut Steve Passmore jatkanee Chicagossa myös ensi kaudella. Larocque ja Maund ovat vain farmitason maalivahteja, eikä heidän varaansa paljoa kannata laskea.
Voi olla että Chicago panostaa kesän varaustilaisuudessa maalivahdin varaamiseen melko paljon. Nyt olisi aika saada pitkällä tähtäimellä seuraan tulevaisuuden nimi myös maalivahti-osastolle.
Puolustus
Kesken kauden rajusti muuttunut puolustus tullee muuttumaan paljon myös ensi kaudeksi. Kauden pahin alisuorittaja oli ehdottomasti Boris Mironov. Mironovin kolmen miljoonan palkalla pitäisi saada enemmän aikaan kuin mitä hän tällä kaudella sai. Miehellä oli ongelmia kiekollisessa pelissä sekä yhtä paljon oman pään pelissä. Välillä nähtiin sitä tuttua Mironovia, mutta liian usein hän oli joukkueensa heikoin puolustaja. Jatkaako ensi kaudella Blackhawksissa? Vaikea sanoa. Toinen alisuorittaja oli Kevin Dean. Varmaan peruspakin rooliin hankittu Dean ei saanut itsestään odotetusti irti. Virheitä sattui ja parannettavaa jäi. Ei jatka ensi kaudella joukkueessa.
Myöskin positiivisiä tapauksia alakerrasta kuitenkin löytyi. Alexander Karvpotsev oli joukkueensa ehkä paras puolustaja, mutta kautta häiritsivät pahasti loukkaantumiset. Ilman niitä kokenut venäläinen olisi pelannut vieläkin paremman kauden kuin mitä pelasi. Stephane Quintal oli loukkaantumisten vaivaamassa puolustuksessa tasaisen varma. Quintal pelasi paljon ja myös hyvin. Siirto Rangersista piristi kummasti. Ainoa ongelma on kova palkka. Jaroslav Spacek oli ennen loukkaantumistaan joukkueensa yksi parhaista pelaajista. Päästyään pois Floridasta mies piristyi selvästi ja otti vastuuta varsinkin alakerran kiekollisessa pelaamisessa niin tasakentällisin kuin ylivoimallakin.
Tulokas Steve McCarty pelasi suhteellisen hyvän ensimmäisen kunnon kauden. Parannettavaa jäi, mutta aika on miehen puolella. Varmasti tasaisempi suoritustaso jo ensi kaudella.
Jamie Allisonin kausi oli jälleen vaikea. Peliaikaa tulee jos on loukkaantumisia, mutta muuten hän joutuu usein istumaan pressi-boxissa. Jatko Chicagossa on erittäin kyseenalaista. Entiselle huippulupaukselle voisi tehdä hyvää vaihtaa maisemaa.
Steve Poapst pelasi positiivisen kauden siihen nähden ettei häneltä odotettu paljon mitään ennen kautta. Mies vakiinnutti paikkansa joukkueessa vasta kesken sesongin, mutta pelasi erittäin varmaa peliä. Paikka joukkueessa taattu ensi kaudellakin!?
Hyökkäys
Kun puhutaan joukkueen hyökkäys-päästä nousee ensiksi esiin Steve Sullivan. Mies joka saatiin käytännössä ilmaiseksi Torontosta vuosi sitten murtautui tähti-pelaajien joukkoon puolessa vuodessa. Sullivan oli joukkueen paras pistemies ja teki mm. alivoima maaleja eniten koko liigassa. Pieni, nopea, taitava, mutta myös fyysinen hyökkääjä on tulevaisuuden nimi niin Chicagossa kuin myös koko NHL:ssä. Muut melko onnistuneen kauden pelanneet pelaajat ovat jo tuttuja nimiä. Kapteeni Tony Amonte pelaa vuodesta toiseen kovalla sykkeellä ja raataa joukkueen eteen. Tänä vuonna ei maaleja nähty aivan yhtä paljon edellisinä, mutta miestä ei voi syyttää mistään. Hän toimii esimerkkinä muille pelaajille ja on hieno ihminen niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Eric Daze nousi alun vaikeuksien ja trade-pyynnön jälkeen joukkueen avainpelaajien joukkoon. Daze teki yli 30 maalia ja muuttui aneemisesta laiturista agressiivisesti maaleja hakevaksi voima-hyökkääjäksi. Tätä muutosta mieheltä ollaan odotettu jo vuosia.
Sentteri-puolella Michael Nylander ja Alexei Zhamnov olivat totutun varmoja. Nylander pelasi yhden parhaista kausistaan Sullivanin kanssa ja oli joukkueen paras pelaajakin yhdessä vaiheessa. Zhamnov taas on aliarvostettu monipuolinen sentteri joka ilman pahaa loukkaantumistaan olisi jälleen pelannut todella hyvän kauden. Kurkkuun tullut kiekko pilasi miehen kaudesta kuitenkin melko ison osan. Zhamnovin puuttuminen näkyy välittömästi joukkueen pelissä. Chris Herperger takasi laadun kahden edellä mainitun keskushyökkääjän takana. Herperger pelasi loistavan kauden odotuksiin nähden ja saa ensi kaudella vastuuta varmasti vieläkin enemmän. Steve Dubinsky oli puolustavan sentterin roolissa oma itsensä ja loppukaudesta sai tililleen jopa muutaman maalinkin. Tasainen suorittaja joka on joukkueelle arvokas pelaaja.
Veteraaneista Bob Probert keskittyi tällä kaudella pääasiassa pelaamaan. Tappelemista ei nähty enää niin usein kuin tältä legendalta on totuttu ennen näkemään. Hän todisti osaamisensa myös pelillisesti ja pisteitäkin kertyi mukavasti. Pelasi itselleen jatkon Chicagoon!?
Toinen tappelija Ryan Vandenbussche joutui tyytymään pieneen rooliin. Suhosen aikana tappelut eivät enää olleet suosiossa ja mies istui paljon katsomossa. Ensi kausi, uusi valmentaja ja Vandenbussche saa taas vastuuta siinä hommassa minkä hän parhaiten osaa. On fanien suuri suosikki.
Myös pettymyksiä koettiin. Aikaisemmin mainitun Zelepukinin lisäksi myös Dean McAmmond voidaan lukea sellaisiin. Mies ei ollut Chicagossa oma itsensä ja tehotkin olivat pienet. Hänet myytiin ennen siirtorajan umpeutumista Philadelphiaan jossa ei myöskään mainittavaa menestystä tullut.
Ensi kaudeksi seura tarvii muutaman uuden hyökkääjän. Yksi selkeä maalintekijä olisi ainakin tilauksessa. Sullivan, Amonte ja Daze ovat jo paljon, mutta eivät kuitenkaan tarpeeksi. Myös loukkaantumisten varalta tällainen pelaaja olisi ehdottomasti hankittava. Entry Draft on ensimmäinen vaihe missä pelaajistoa voidaan muuttaa.
