Mielipide

Alkutahtien jälkeen

NHL / Kolumni
Kaudella 2009-2010 nuorennusleikkauksen muokkaama Colorado Avalanche yllätti lähestulkoon koko NHL-maailman pelaamalla itsensä pudotuspeliviivan paremmalle puolelle. Nyt entisestään nuorentunut joukkue keikkuu vedenjakajalla; Vaivaako toisen vuoden kirous kokematonta runkoa vai onko seuraava askel eteenpäin jo nyt mahdollinen?

Viime kausi oli kaikin puolin joukkueelle menestyksekäs. Nuori kaarti yhdessä liki maagisen ykkösmaalivahdin kanssa otti vastuuta joukkueen pelistä ja tulosta tuli.

Ensimmäistä vuottaan NHL-päävalmentajana toiminut Joe Sacco ei epäröinyt sekoittaa kokoonpanoa tarpeen vaatiessa. Kiitokseksi Kalliovuorilla saatiin nauttia monen hieman tuntemattomamman tulokkaan kypsistä peliesityksistä. Hyvään liitoon piiskattu joukkue keikkui pitkin kautta kahdeksan parhaan joukossa. Väsymys kuitenkin pudotti joukkuetta sarjataulukossa alaspäin.

Viimeinen rutistus aivan runkosarjan loppusuoralla piti kuitenkin joukkueen niukasti kahdeksan sakissa, jonka ansiosta kauden lopuksi kerrytetty arvokas pudotuspelikokemus oli vielä makeana kuorrutuksena menestyksekkäälle kaudelle.

Kesätuulet puhalsivat

Kesällä joukkue uudistui ja samalla nuorentui taas merkittävästi, kun useampi kokenut kehäkettu jatkoi taivaltaan muille vesille. Nimekkäimpinä, tai ainakin huomattavimpina lähtijöinä blokattujen laukausten maisteri Brett Clark, rottamainen Darcy Tucker ja siirtotakarajalla hankittu Stephane Yelle. Lisäksi pitkään toivottuja tehopisteitään haeskelleen Marek Svatosin tiet erkanivat Avalanchen kanssa.

Ainoana uutena ja todennäköisimpänä nimenä NHL-miehistössä alkavalle kaudelle joukkueeseen liittyi Phoenixista kaupattu Daniel Winnik, jonka oikeudet saadakseen Avalanche luopui viidennen kierroksen varausoikeudesta kesän 2012 varaustilaisuudessa. Winnikin hankinnan lisäksi organisaatio kunnostautui tänä kesänä erityisesti kaksisuuntaisten sopimuspelaajien hankinnassa.

Yksi kesän puhutuimmista aiheista oli kuitenkin joukkueen uusi omistajuuskuvio. Nykyinen omistaja Stan E. Kroenke yhtiönsä Kroenke Sports Enterprisesin kanssa hyväksyttiin amerikkalaisen jalkapallon ykkösliigassa operoivan St. Louis Ramsin pääomistajaksi.

NFL:n sääntöpykälät kuitenkin vaikuttavat tässä tapauksessa Avalancheen siten, että Stanin on luovuttava muiden omistamiensa urheiluseurojen johtajuuksista, pystyäkseen toimimaan NFL-joukkue Ramsin johdossa. KSE ilmoitti uudeksi johtajaksi Stan Kroenken pojan, Joshin, joka tulee siirtymään Avalanchen talousasioiden haltijaksi vuoden loppuun mennessä. Vanha tuttu Pierre Lacroix jatkaa yhä seuran hallituksen puheenjohtajana, toimien jatkossa varajohtajana. Aika näyttää kuinka Josh Kroenken aikakausi ottaa tuulta alleen.

Maalivahtiosastolla selkeä työnjako

Erinomaisesti kulkenut viime kausi oli Craig Andersonin debyytti NHL-joukkueen ykkösmaalivahtina. Anderson ei epäröinyt ottaa sitä mitä hänelle tarjottiin. Edelliskesänä edullisella sopimuksella poimittu Anderson vakuutti monet NHL-kiekkoa seuraavat vahvoilla otteillaan etenkin syyskaudella, jolloin koko joukkue oli yleisesti katsoen suorastaan liekeissä.


Craig Andersonilla on kova urakka edessään

Nyt edessä on todella haastavia aikoja. Pystyykö Anderson vastaamaan huutoon, jonka nostatti ylleen hyvillä otteillaan? Yhden kauden tähdenlentoja on ollut ja tulee varmasti jatkossa olemaankin. Päästäkseen moisen tumman pilven alta pois Andersonin on pystyttävä pitämään tasonsa läpi pitkän ja uuvuttavan kauden.

Viime kaudella joukkueen pitkäaikainen maalivahti Peter Budaj sai tyytyä istumaan lippalakki päässään luukkua aukomassa enemmän kuin koskaan ennen. Ehkä liikaakin. Päävalmentaja Saccon luotto Andersoniin nousi ajoittain vähän turhan isoihin kehyksiin, jolloin se alkoi automaattisesti näkyä väsymyksenä ja sitä kautta helpohkoina maaleina. Viime kauden peräti 71 runkosarjaottelua on jo aivan maksimilukemia yhdelle maalivahdille, etenkin kun tositoimiin on heittää niinkin pätevä ja luotettava kakkosmaalivahti kuin Budaj.

Budaj’n syyskausi tosin sisälsi todella paljon huonoa tuuria. Mies sairastui maailmalla velloneeseen sikainfluenssavirukseen, mutta kevätpuolella kiekot tarttuivat kiinni. Yleisilme oli perusvarmaa suorittamista niissä vähäisissä koitoksissa, joissa Anderson lepäsi.

Hieman yllättäen Budaj ja Avalanche solmivat alkukesästä vuoden mittaisen jatkosopimuksen, joten luottoa täytyy siis löytyä molemmilta osapuolilta. Nyt alkavalle kaudelle päävalmentaja Saccon täytyy malttaa lepuuttaa Andersonia tarpeeksi usein, sillä Avalanchen maalivahdin on nyt pysyttävä hereillä jokaisessa ottelussa. Laukauksista omaa maalia kohti ei varmasti tule olemaan pulaa.

Puolustuksen vuoro nuorentua

Avalanchen puolustus on yksi tämän kauden suurimmista uusiutujista. Ruslan Salein, Tom Preissingin ja Brett Clarkin myötä puolustuksesta on kadonnut iso osa kokemusta, vaikkakin Clark on joukosta ainoa, joka kuului läpi kauden puolustuksen ydinryhmään. Salei oli poissa pitkälle yli kauden puolen välin selkäleikkauksensa vuoksi ja Preissing puolestaan haudattiin sopimuksineen farmijoukkue Lake Erie Monstersiin. Lopulta sopimus ostettiin ulos kesän kuluessa.

Nyt joukkueen ydinrunko rakentuu hyvän yhteispelin kipinän löytäneisiin Kyle Quinceyyn ja Scott Hannaniin, sekä loppukaudesta uudestaan Saccon koirankopista pistetehtailuun heränneeseen John-Michael Lilesiin. Tämä kolmikko viekin varmasti suurimman osan puolustuksen peliajasta. Kapteeni Adam Foote antaa vielä hyvää taustatukea nuoremmilleen, luultavasti viimeisen NHL-kautensa verran.

Näiden herrojen jälkeen kuvaan astuukin paljon nuorta verta. Tuulennopea Kyle Cumiskey on väläytellyt paljon hyökkäyspään osaamistaan, mutta oman pään pelissä on vielä paljon petrattavaa, kuten myös fyysisen puolen kehittämisessä. Viime kaudella fanien suosioon teki nousuaan myös Ryan Wilson, jonka periksiantamatonta taklauspeliä sai kokea useampikin vastustajan pelipaitaa kantanut hyökkääjä. Loppukaudesta aivotärähdyksen vaivaaman Wilsonin pelipaikka on tosin vielä toistaiseksi hämärän peitossa: pystyykö vielä jatkamaan samalla kaavalla, vai jäivätkö rymisevät taklaukset päättyneeseen kauteen?

Tänä kesänä seura tarjosi usealle muutaman vuoden sisään varatulle puolustajalle tulokassopimuksen, joista ainakin osalla on selkeää potentiaalia nousta jopa jo ensi kaudella NHL-miehistöön. Ehkä kirkkain näistä nimistä on Bostonin yliopistosta ensimmäiselle ammattilaiskaudelleen lähtevä Kevin Shattenkirk. Erinomaisella hyökkäyspelin osaamisellaan Shattenkirk voi nousta isoonkin rooliin, etenkin jos loukkaantumiset vaivaavat puolustuskuusikossa.

Lisäksi nimet Tyson Barrie, Colby Cohen, Jonas Holøs ja Cameron Gaunce kannattaa laittaa korvan taakse, sillä heistä voi myös löytyä uusia NHL-kokoonpanon miehiä jo ihan lähiaikoinakin.

Nyt tulevalla kaudella puolustuksessa on kuitenkin oltava erityisen tarkkana ja keskityttävä varmaan oman alueen pelaamiseen. Brett Clark esti viime kaudella lukuisia kertoja potentiaalisen maalipaikan vastustajalta blokkaamalla peräti 162 laukausta, mutta nyt tuo tontti on tyhjillään. Hannan ja Quincey kyllä paikkaavat oman osansa, mutta kiireisiä hetkiä on luvassa kauden alkaessa.

Lisäksi vähänkään voimakkaammassa loukkaantumissumassa puolustus tulee olemaan pahassa pulassa. Farmista ei oikein ole varaa nostaa muita kuin tulokkaita. Avalanchelta puuttuu selkeä seitsemäs puolustaja, jota pystyisi pitämään kokoonpanossa mukana huoletta. Avsin hyökkäyspainotteisia tulokkaita ei kannata nostaa hajaminuuteille kolmospariin, isommat minuutit Monstersissa antavat paljon paremman hyödyn tulevaisuuden kannalta.

Hyökkäyksessä on tarjolla vastuuta

Puolustuksen lailla myös hyökkäystä on riisuttu jälleen kokeneemmasta päästä aloittaen. Hyökkäyksessä on maaliskuisen siirtotakarajan onnistuneiden siirtojen ansiosta suhteellisen hyvin tarjolla miehiä eri rooleihin. Ainoastaan kokemuksen tuomaa varmuutta tasaisesta suorittamisesta ei voi luvata.

Wojtek Wolskista vaihdossa saadut Peter Mueller ja mahdollisesti myös Kevin Porter voivat olla ensi kaudella tärkeissäkin rooleissa. Mueller otti heti Coloradoon saavuttuaan omakseen ykkösylivoiman oikeakätisen ampujan paikan, jollaiselle oli ollut ehdoton tarve läpi kauden. Ahkerana laukojana Mueller saikin luotua useamman irtokiekon ylivoimaviisikon hyökkääjille luudittavaksi verkon perukoille.

Runkosarjan lopulla kärsitty aivotärähdys vei kuitenkin miehen sivuun koko pudotuspelien ajaksi, eivätkä jälkioireet hellittäneet kuin vasta kesällä. Hyvältä näyttänyt elpyminen aiemmasta loukkaantumisesta kuitenkin katkesi lyhyeen, kun syksyn harjoitusottelussa Los Angeles Kingsiä vastaan kärsitty uusin aivotärähdys pitää miehen sivussa kauden alusta. Onkin täysi kysymysmerkki millaiset ovat Muellerin otteet kaukalossa tästä eteenpäin. Aiempi historia aivotärähdysten suhteen nostaa aina päätään tälläisissä tapauksissa.

Ensi kauden hyökkäys on terävästi sentteripainotteinen. Keskeltä löytyy ihan mukavasti leveyttä Paul Stastnyn, Matt Duchenen ja Ryan O’Reillyn ansiosta. Vain Duchenen ja O'Reillyn vähäinen kokemus painaa vaakakupin toisessa päässä. Stastnyn mainio kausi päättyi uran piste-ennätykseen muutaman hieman heikomman ja loukkaantumisten vaivaaman kauden jälkeen. Ei liene suuri ihme, jos seuran kapteenin roolia sovitellaan Stastnylle Footen siirtyessä aikanaan sivummalle.

Tämän sentterikolmikon lisäksi maininnan ja seurannan arvoinen pelaaja ensi kaudelta on voimahyökkääjä Chris Stewart. Stewart on ottanut suuria askelia kehityksessään viime aikoina. Alkukauden motivaatio-ongelmat kaikkosivat Saccon passitettua miehen farmiin muutaman ottelun ajaksi. Sen jälkeen jälki on ollut tuhoisaa. Kovia taklauksia, vahvoja nousuja ja mahdollisesti tappeluviitosiakin on varmasti luvassa alkavalla kaudella.

Duchenen vierellä mukana viilettäneet Mueller ja iki-Avs Milan Hejduk loivat keskenään nättiä yhteispeliä, jollaista toivoisi näkevän myös jatkossa. Hejdukilta voi jälleen kerran odotella lähes varmuudella 20 maalia, mutta toinen vuosi ammattilaisena voi olla huomattavasti hankalampi tulokkaiden pistepörssin voittaneelle Duchenelle.

Pienen kokonsa vuoksi Duchenella on ajoittain ongelmia ajaa kiekollisena maalille. Näppäränä harhauttelijana mies pystyy välillä luomaan itselleen lisätilaa. Alkukausi on iso tekijä Duchenen pelissä. Jos tulosta ei tule, se näkyy hyvin todennäköisesti turhautumisena ja maila alkaa tuntua raskaalta. Onnistumisia tarvitaan heti alussa.

Taustavoimat

O’Reilly otti kolmosketjun sentterinroolin lisäksi ison osan vastuusta joukkueen alivoimakentällisissä. O’Reilly rakenteli yhdessä T.J. Galiardin kanssa hyvää yhteistyötä alivoimaparina, eikä olisi ihme jos he pelaisivat yhdessä myös ensi kaudella.


Cody McLeod aiheuttaa vastustajille harmaita hiuksia

Joukkueen fyysisestä osastosta vastaavat nelosketjussa ahkeroinut Cody McLeod yhdessä David Kocin kanssa. McLeodin uran huippulukemat 15 maalia voivat olla jatkossa pitkän tien takana, mutta aivan mahdolliset lukemat kaiken natsatessa oikein.

Ensi kauden mustat hevoset ovat lukuisista loukkaantumisista urallaan kärsinyt David Jones, likimain täysin puun takaa NHL-kokoonpanoon noussut maaliahne Brandon Yip, sekä potentiaalinen Ryan Stoa.

Terveenä Jones pystyy pelaamaan joukkueen kärkiketjuissa, vaikka uran tähän asti on kulunut valitettavan paljon lasaretin puolella. Alkukaudella, ennen kauden päättänyttä polvivammaansa, Jones pelasi ykkösketjun laidassa hyvillä tehopisteillä. Kaiken sujuessa hyvin paikka ykkösketjussa voi olla hänen.

Saman lauseen voi melkeinpä suoraan kohdistaa myös Yipiin. Loppukaudella Yip oli yksi Avalanchen maalinnälkäisimmistä pelaajista. Etenkin pudotuspeleissä San Jose Sharksia vastaan. Potentiaalia on havaittavissa, mutta varsinkin fyysisellä puolella Yip on vielä raakile. Voimaa tarvitaan selvästi lisää vahvimpia NHL-puolustajia vastaan, sekä nousuissa kohti hyökkäyssinistä ja maalintekopaikkoja.

Kolmikosta viimeinen, Stoa, on haeskellut rooliaan nyt muutaman kauden ajan. Viime kaudella loukkaantumiset sotkivat suunnitelmia lähestulkoon aina kun paikka NHL-kokoonpanossa aukeni, joten pelit ylhäällä jäivät lopulta melko vähiin. Stoalta löytyy potentiaalia kehittyä isompiinkin rooleihin. Monipuolisuutensa avulla Stoalla on kykyä pelatä missä ketjussa tahansa. Ainoastaan viimeinen vaihde on vain vielä hieman hukassa. Ensi kaudella lopullinen läpimurto voi olla todella lähellä.

Ennuste

Nimellisesti heikentynyt, mutta potentiaalisesti vahvistunut Avalanche voi olla yksi viimeisen pudotuspelipaikan kärkkyjistä nyt alkavalla kaudella. Se vaatii kuitenkin jälleen suurta yksilötason venymistä useammalta pelaajalta. Ilman suurempia loukkaantumisia avainpelaajistossa. Realistinen lukema joukkueen lopulliselle sijoitukselle runkosarjan päätyttyä voi olla sijoilla 9-12, ehkä hieman alempanakin.

» Lähetä palautetta toimitukselle