Vaikka pelättyä joukkueen nuorennusleikkauksen lopettamista ja veteraanipainoisen pelaajamateriaalin esiinmarssia ei nähtykään, johtoportaan sekoilut pitivät kauden loppuun asti huolen koko organisaation kyseenalaisesta tilanteesta. Pahimmat painajaiset sivuuttanut sisäpiirin tiiviiksi sököporukaksi muodostunut sikariporras loi kuitenkin asiantuntemattomuudellaan karmivia kauhukuvia kesän tapahtumille.
Pudotuspelimahdollisuutensa jo syyskaudella menettäneen joukkueen johtoportaan herääminen viimein keväällä todellisuuteen ja mittavien pelaajakauppojen käynnistäminen loivat erinomaisen rakennusalustan nuoren joukkueen kehittämiselle. Silti lausunnoissa julistetut suuret lupaukset kesän kovista pelaajavahvistuksista ja luja usko varaustilaisuuden hedelmälliseen antiin jäivät pakostikin pelkiksi sanahelinöiksi ammattitaidottomien ja epäpätevien jääräpäiden todelliset taidot muistaen.
Sikariportaan sisällissota syttyy
Sekasortoisen sikariportaan selkein valtataistelu oli kytenyt organisaation sisällä jo pitkään. Blackhawks-GM Mike Smithin ja päävalmentaja Brian Sutterin räiskyvät ja silmiinpistävät filosofiset erot joukkueen rakenteesta ja tulevaisuuden suunnasta olivat nostattaneet johtoportaan perheriidan lehdistön välityksellä koko kansan nähtäville jo useiden viime vuosien ajan. Kummankin osapuolen nokitellessa toinen toisiaan puolihuolimattomilla pikkutuhmilla näpäytyksillä räjähdysvaara näyttikin väistämättömältä.
Nuorennusleikkausta ajaneen ja palkkabudjettia joukkueen omistaja Bill Wirtzin mahtikäskystä leikanneen Smith sekä veteraanipelaajia suosineen ja koko pelaajiston kastijakoon pilkkoneen Sutterin näkemyserot huipentuivat lopulta kulissien takaisissa asemasodissa äärirajojen ylitse ajaen valtataistelun lohduttomaan ratkaisuun.
Pitkään kytenyt eripura ja valtataisto Smithin ja Sutterin välillä koki mullistavimman muutoksensa lokakuun 24. päivä. Smithin pikainen kutsuminen joukkueen länsirannikon kiertueelta aiemmin samalla viikolla ja organisaation sisäinen hätäpalaveri johtoportaan sisäisten muutosten tiimoilta samaisena päivänä osoittivat Smithin tiimalasin hiekan valuneen loppuun.
GM:n toimistossa vuoden 1999 joulukuusta asti häärinyt Smith irtisanottiin vain hetkeä palaverin päätösten jälkeen tyypilliseen Blackhawks-tyyliin erittäin epämääräisin perustein ja kauaskantoisine seurauksine. Virallisissa lausunnoissa Senior Vice President Bob Pulford sysäsi irtisanomisen syyksi eriävät näkökannat ja sopimattomat filosofiat Smithin ja Sutterin välillä.
Vaikka jokainen Blackhawks-draamakomedioita seurannut tiesi kyseisen tosiasian ja vaikka Pulfordin lausunnoissa piili kaukainen selviö, irtisanomisen epämääräinen ajankohta herätti väistämättä kummastusta niin lehdistössä kuin joukkueen kannattajienkin keskuudessa.
Mediakohun ympärillä vellonut epätietoisuus ja epäilys saivatkin korkeaoktaanista polttoöljyä sitkeään moottoriinsa kulissien takaisista paljastuksista. Sutterin ja Smithin lehdistön kautta jo vuosia käymä asemasota oli todennäköisesti astunut organisaation ylimmän johdon silmissä sallitun rajan yli Smithin ripittäessä Sutteria lehdistön edustajille nöyryyttävän 7-2 tappioon päättyneen Atlanta-ottelun jälkimainingeissa.
Tunnetusti koko Sutter-sukua suuresti palvova Bill Wirtz ei kulissien takaista selkäänpuukottamista ja suosikkivalmentajansa aseman heikentämisyritystä olisi sulattanut, joten mitä luultavimmin ratkaisupisteeseen kiihtynyt valtataistelu Sutterin ja Smithin välillä koitui juuri tällöin varsin odotetusti jälkimmäisen kohtaloksi.
Smithin irtisanomisen jälkeen väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi nimetty Pulford asetti organisaation täyden tuen Sutterin taakse. Brian Sutter oli valtataistelun voittaja ja sikariportaan seniilien alkuihmismuumioiden suosikkipoika, joka periksiantamattomalla old-school-kiekollaan ja voittoja millä hinnalla hyvänsä janoavalla pelistrategiallaan sopi kuin nakutettu Pulfordin ja Wirtzin playoffs-haaveisiin tähtääviin visioihin.
Suurin este ja keskinkertaisuuden tuudittavan jatkumon häikäilemätön rikkoja, Mike Smith, oli näin ollen vihdoin raivattu tieltä. Ruskeakielisten ritareiden valioyksiköt saattoivatkin koota jääräpäiset päänsä yhteen ja ryhtyä suunnittelemaan organisaation nuorennusleikkauksen ja jälleenrakennuksen pikaista peruuttamista.
Täydelliseen konservatiiviseen aikakauteen palannut Blackhawks-organisaatio sai nauttia hyvävelikerhon hedelmistä kuitenkin vain hetken. Kohua herättänyt Mike Smithin irtisanominen sai täysin uusia meikkejä kasvoilleen Windy Cityn suurimman kitupiikin näyttäessä jälleen kerran todellisen luonteensa.
Valtavan suosion saavuttaneet sikariportaan perhesuhdekriisit kykenivät ylittämään villeimmätkin odotukset Wirtzin kieltäytyessä maksamasta Smithille irtisanomisen jälkeen vielä voimassa olevan sopimuksen edellyttämiä tuloja.
NHL:n virallisten lähteiden mukaan Blackhawks-johtoporras pidättäytyi maksamasta Smithin sopimuksen loppuajan palkkaa valtuuttamattomien kauppojen yrityksen vuoksi. Toisin sanoen Smith olisi pyrkinyt tekemään pelaajakauppoja Wirtzin ja Pulfordin selän takana ilman sikariportaan ylimmän johdon hyväksyntää.
Lähteiden epämääräinen sanamuoto ja vielä epämääräisempi väite valtuuttamattomien kauppojen yrityksestä syö lausuntojen todenperäisyyden pohjaa kuitenkin varsin näkyvästi tehden koko sopasta jälleen kerran sekasortoisen alkuruoan ja hämärtäen totuuden tehokkaasti sitkeän usvan verhoon.
Pulford ja etenkään Wirtz eivät olisi missään tapauksessa sietäneet kulissien takaista sopupeliä ja yksityisyrittelijäisyyttä miltään taholta - vähiten kuuluisalta egoistiselta individualistilta, Mike Smithiltä. Todennäköisesti valtuuttamattomien kauppojen yritys olisi johtanut tapahtuessaan välittömään irtisanomiseen, ei naiiviin jälkikäteen tapahtuvaan syytösryöppyyn kiperässä ja hämäräperäisessä tilanteessa - vaikkakin Blackhawks-johtoportaalta voidaan tunnetusti odottaa juuri jälkimmäistä.
Yhtä kaikki, vaikka koko tapahtumasarjan ja väiteketjun lopullinen totuus paljastuu vasta mitä todennäköisimmin hamassa tulevaisuudessa, lyhyen tähtäimen ratkaisu saadaan palkkakiistaan varmasti nopeammin. Kaikessa epämääräisyydessään vellovan palkkariidan oli tarkoitus siirtyä NHL:n suuren miehen, Gary Bettmanin, johdolla tapahtuvaan sovitteluun toukokuussa, mutta pitkän vetkuttelun jälkeen Bettman katsoi asian olevan ainoastaan osapuolien välinen.
Mikäli Blackhawks ja Smith eivät kuitenkaan saa riitaa sovittua keskenään, tapaus siirtyy erittäin todennäköisesti oikeuteen. Tällöin koko kiistan käsittely saattaa pahimassa tapauksessa venyä hyvinkin pitkälle aikavälille. Tällöin myös riidan etu saattaa siirtyä Blackhawksille ja erityisesti vanhalle ketulle Bill Wirtzille, joka osaa oikeusjutuissa vetää varmuudella oikeista naruista.
Palkkakiistan ratkeaminen ja totuuden kaivaminen Smithin irtisanomisen perimmäisistä syistä saattavat tulevaisuudessa putsata Blackhawks-organisaation pöytää kaikessa hiljaisuudessa. Silti ainakin vielä seuraavaksi kaudeksi valtataistelun toinen osapuoli, Brian Sutter, kuitenkin sai Bob Pulfordin vahvasti tukemana uuden mahdollisuuden osoittaa kykynsä.
Tehokkainkaan siivousoperaatio ei kuitenkaan poista organisaation johtoportaan entistä ryvettyneenpää mainetta ja lisämerkintää riitautuneiden ex-palkallisten listasta. Samainen siivousvimma ei myöskään pysty kuluttamaan kaikkein pinttyneintä likaa koko organisaation esiliinasta - hyvävelikerhon kaitsijaa Bill Wirtziä.
Kaikki kaverit koolle
Mike Smithin irtisanomisen johdosta konservatiivisen Blackhawks-valtakunnnan suurin kapinallistaistelija oli vihdoin kukistettu. Häikäilemättömän paholaispiispan, Bill Wirtzin, tarmokas inkvisitio ei ollut kuitenkaan vielä päättynyt.
Smithin irtisanomisen yhteydessä väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi nimetty Bob Pulford vakuutti välittömästi kohua herättäneen tapahtumasarjan jälkeen muun henkilökunnan
työpaikkojen varmuutta. Mehukkaan salaattikastikkeen kera sanansa syömään joutunut Pulford sekä organisaation muu sikariporras osoittivat kuitenkin ainoastaan 11 päivää Smithin irtisanomisen jälkeen, että Blackhawks-valtakunnassa vain harvojen ja valittujen työpaikka todellisuudessa on täysin varma.
Marraskuun 5. päivä virallisesti toimitusjohtajaksi nimitetty Bob Pulford sai uudeksi aisaparikseen ja apulaistoimitusjohtajakseen radio- ja televisiokommentaattorina tutuksi tulleen Dave Tallonin. Samalla johtoportaan laaja irtisanomisryöppy karkoitti asiantuntevan joukon kiekkovaikuttajia Blackhawks-organisaatiosta Pulfordiin ja Talloniin keskittyneen hyvävelikerhon tieltä.
Mitä todennäköisimmin Bill Wirtzin diktaattorikäskyllä tehtävistään vapautetut apulaistoimitusjohtaja Nick Beverley, nuorten pelaajien kykyjen arvioinnin
johtaja Marshall Johnston, kykyjenetsinnän vastaava Bill Lesuk sekä scoutti Joe Yannetti
saivat pakata tavaransa etsiäkseen uutta työnantajaa. Mike Smithin aikakaudella mainioita työtä tehneillä kiekkotietäjillä ei yksinkertaisesti enää ollut käyttöä vain ja ainoastaan lähimpiin ystäviinsä luottavan Bill Wirtzin päiväkodissa.
Bill Wirtzin karmaiseva paholaiskammio olikin odottamattomien irtisanomisten jälkeen ympäröity täydellisesti vihdoin ja viimein vanhoilla ja luotettavilla myötäilijöillä. Nick Beverleyn paikan apulaistoimitusjohtajana perinyt Dave Tallon oli kenties mallikkain esimerkki täydellisestä palkollisesta Bill Wirtzin alaisuudessa.
Aikaisemmin organisaation palkkalistoilla urheilutoimenjohtajana vuosien 1998-2002 välisenä aikana vaikuttanut sekä radio- ja televisiokommentaattorina lähes 20 vuotta työskennellyt Tallon on nimittäin kaikkea sitä mitä Bill Wirtz vain saattaa ihailla: mukava ja leppoisa persoona, joka arvostaa Wirtz-sukua yli kaiken.
Jääkiekkopiireissä Tallonin meriitit sen sijaan ovat rajoittuneet varsin vähäisiksi. Tämän mitäänsanomattoman kiekkokääpiön yleinen kiinnostus lajia kohtaan on myös asetettu melko kyseenalaiseksi: vielä Mike Smithin alaisena työskennellessään Tallon muun muassa kieltäytyi lähtemästä Eurooppaan katsastamaan nuoria lupauksia jälkimmäisen pitäessä paikallista golf-ottelua tärkeämpänä.
Wirtzille kyseisenkaltaiset pienet säröt eivät kuitenkaan merkinneet mitään, sillä Windy Cityn kitupiikille tärkeintä on luottamus. Ja juuri luottamus on eittämättä Tallonin paras avu. Esimerkilliset suhteet Wirtziin ja osittain Pulfordiin takaavatkin Tallonille pitkän uran uusvanhassa ja asiantuntemattomassa Blackhawks-johtoportaassa.
Pääkallopaikalle toimitusjohtajaksi nimetyn Bob Pulfordin saavutukset ovat kaksijakoiset. Organisaation palkkalistoilla vuodesta 1977 asti työskennellyt kavala kettu oli toiminut valmentajan, toimitusjohtajan ja Senior Vice Presidentin tehtävissä istuen GM:n toimistossa aikaisemmin kolmeen otteeseen: vuosien 1977-1990, 1993-1997 ja 1999-2000 välisinä aikoina.
Organisaation asioihin omat kätensä enemmän tai vähemmän vuosien saatossa liannut Pulford onkin pyrkinyt aina pitämään näppinsä tarpeeksi lähellä todellista valtaa saadakseen omat visionsa tarpeen tullen esille. Neljäs kerta toimitusjohtajana ei kuitenkaan vielä kuluneella kaudella tuonut ja tuskin tulevaisuudessakaan tuo Pulfordin meriittilistaan kaunistusta, sillä vaikka tämä Bill Wirtzin pikkuapurina ikuisuuden toiminut kodin hengetär johti Blackhawks-lauman aikoinaan ennätykselliset 28 kertaa peräkkäin pudotuspeleihin, Stanley Cup -pokaalin kylkeen ei ole kaiverrettu Blackhawks-pelaajien nimiä sitten vuoden 1961.
Kokonaisuudessaan Pulfordin ja Tallonin luoma älypääkaksikko muodostikin kauden alussa kuin pahimman painajaisen. Kumpikin parivaljakosta myönsi, ettei nykyliigaa piirtynyt välttämättä kovinkaan selkeästi aivonystyröiden synkimpiin nivukoihin. Kumpainenkin myönsi samaan hengenvetoon myös, että puutteiden kompensoimiseksi kaksikko päätti luottaa yhteistyöhön ja toisiensa täydentämiseen - pelottavaa puhetta kaksikolta, joka ei ole koskaan voittanut mitään suurta.
Pelottavimman aspektin koko kauhuskenaarioon toikin Pulfordin tunnettu filosofia pudotuspelikiekon välttämättömyydestä. Jääräpäisesti playoffs-lipputuloihin tähtäävä ja vähintään viimeiseen pudotuspelipaikkaan kurkottava Pulford saavutti omalla pelaajaurallaan suurimmat saavutukset juuri playoffs-kiekon luoman yllätysmomentin sekä veteraanipainoitteisen kokoonpanon turvin.
Vanhoilla ja keskinkertaisilla pelaajilla lyhyen tähtäimen pikamenestystä janonneen Pulfordin pelättiinkin alkukaudella yhdessä mitäänsanomattoman helppoheikki Dave Tallonin kanssa muodostavan vakavan uhkan vihdoin käynnistyneelle nuorennusleikkaukselle ja pitkän tähtäimen pohjarakennuksesta ammentavan menestyksen siivittämälle tulevaisuudelle.
Tallonin ja Pulfordin muodostaman kauhugallerian ohessa Bill Wirtzin inkvisition uhriksi joutuneiden kiekkovaikuttajien menetys nousi toiseksi suureksi huolenaiheeksi organisaation tulevaisuutta ajatellen. Nuorten pelaajien kykyjen arvioinnin johtajana toiminut Marshall Johnston sekä kykyjenetsinnän vastaavana vaikuttanut Bill Lesuk olivat eittämättä näkyvimmät menetykset.
Johnstonin maine yhtenä New Jersey Devilsin sekä Ottawa Senatorsin nykyisen menestyksen pääinsinööreistä kertonee paremmin kuin tuhat sanaa tämän arvostetun kiekkovaikuttajan tyäpanoksesta. Bill Wirtzille ja Blackhawksille menneet saavutukset ja asiantuntemus eivät kuitenkaan riittäneet muutospaineiden edessä.
Sisäpiirin lähteiden mukaan Blackhawks-sikariporras asetti Johnstonille kaksi vaihtoehtoa Mike Smithin irtisanomisen jälkeen: GM:n pesti tai potkut. Ottawa Senatorsin toimitusjohtajan paikalta Blackhawksin palkkalistoille siirtynyt Johnston ei kuitenkaan enää halunnut GM:n vastuulliselle palille ja Wirtzin sekä Pulfordin marionettinukeksi, jolloin valitettavaksi kohtaloksi yhdessä Beverleyn, Lesukin ja Yannettin kanssa määräytyi irtisanominen.
Mike Smithin parina sekä Winnipeg Jetsissä että Blackhawksissa kykyjenetsinnän vastaavana työskennellyt Bill Lesuk oli eräs Blackhawks-pakan nuorennusleikkauksen avainhahmoista. Erinomaisena lupausten löytäjänä tunnettu Lesuk on ollut osallisena muun muassa Winnipeg Jetsin aikoina Nikolai Khabibulinin, Keith Tkachukin, Teemu Selänteen, Alexei Zhamnovin sekä Blackhawks-aikakaudella Tuomo Ruudun varauksissa.
Lesukin tontin perinyt Michel Dumas sen sijaan on ollut urallaan kuin vastakohta menestyneestä kollegastaan. Aikoinaan vuoden 1993 varaustilaisuudessa muun muassa Kevyn Adamsin, Shean Donovanin, Jay Pandolfon, David Vybornyn, Jamie Langenbrunnerin, Janne Niinimaan, Brendan Morrisonin, Bryan McCaben ja Kevin Weekesin sivuuttanut Dumas osoitti asiantuntemattomuutensa valitsemalla Blackhawksin ykkösvarauksella otteluakaan NHL:ssä koskaan pelanneen Eric Lecompten.
Vastaavasti vuoden 1995 varaustilaisuudessa Dumas väläytti taitojaan sivuuttamalla muun muassa Denis Gauthier’n, Sean Brownin, Brian Boucher’n, Alexei Morozovin, Marc Denis’n, Maxim Kuznetsovin, Jan Hlavacin, Georges Laracquen, Marc Chouinard’n ja valitsemalla ykkösvarauksella kaikkiaan 55 ottelua NHL:ssä pelanneen Dmitri Nabokovin.
Lisäksi 36 NHL-maalin Ken Yaremchuk, 36 NHL-ottelun Bruce Cassidy, viiden NHL-kauden Everett Sanipass ja 69 NHL-ottelun Adam Bennett sisältyvät Dumas’n lukuisiin ensimmäisen kierroksen epäonnistuneisiin älynväläyksiin.
Smithin, Johnstonin, Beverleyn, Lesukin ja Yannettin syrjäyttänyt Pulfordin, Tallonin ja Dumasin muodostama idioottitrio iskostui lopullisesti täydelliseen kokoonpanoonsa Tallonin paikan radio- ja televisiokommentaattorina perineen entisen Blackhawks-keskushyökkääjä Troy Murrayn liittyessä ruskeakielisten ritareiden karmivaan joukkoon.
Vaikka organisaation kykyjenetsinnän vastaava vaihtuikin osaavasta Lesukista erittäin kyseenalaiseen Dumasiin ja vaikka johtoportaan ylimmät askelmat oli täytetty Murrayn palkkaamisen seurauksena Wirtzin luotettavilla ystävillä, organisaation kykyjenetsinnän muu henkilökunta pysyi suhteellisen muuttumattomana.
Dumasin alaisuuteen siirtyneiden kykyjenetsijöiden joukkoon jäikin lähes poikkeuksetta vanhoja tuttuja nimiä: U.S. College ja High School: Ron Anderson; U.S. Junior, College ja High School: Rob Pulford; QMJHL: Gord Donnelly; Maritime Canada: Reg Deg; WHL: Bruce Franklin ja Brad Hornung; OHL: Tim Higgins; Ruotsi: Matti Kautto; Tsekki: Karl Pavlik; Venäjä: Ruslan Shabanov sekä Euroopan koordinaattori ja Suomi: Sakari Pietilä.
Huolellisesti viimeisteltyt siirrot sekä Bill Wirtzin inkvisitio oli joka tapauksessa tuonut vihdoin ja viimein tätä kiekkopiirien suurinta paholaista miellyttäneen tuloksen. Valtataistelu konservatiivisten sikariporraspaholaisten ja asiantuntevien, mutta Wirtzin näkökantoja vastaan sotineiden kiekkovaikuttajien välillä oli päättynyt jääräpäisten dinosaurusten tavoin organisaatioita johtavien seniilien murskavoittoon.
Vastakkaiset voittajat
Voitettu valtataistelu johtoportaan paikoista ei tarjonnut hedelmiään ruskeakielisten ritareiden koplalle kovinkaan kauaa. Hyvävelikerhon sisäiset valtataistelut ja eriävät näkökannat tulevaisuuden hierarkiasta synnyttivät hyvin pian jälleen kerran lehdistön kautta räiskyneen asemasodan. Samalla Windy Cityn suurin paholainen heräsi karmaisevasta kammiostaan huomatessaan varpailleen tallottaneen kenties kipeimmin kuin koskaan ennen.
Bob Pulfordin astuessa virallisesti toimitusjohtajan toimistoon marraskuun 5. päivä ja johtoportaan inkvisition huipentuessa kliimaksiinsa kantautui julkisuuteen epämääräisiä ja vahvistamattomia lausuntoja apulaistoimitusjohtajaksi nimetyn Dave Tallonin tulevaisuudesta. Median värittämät lausunnot kuiskuttelivat Bill Wirtzin luvanneen Tallonille hamassa tulevaisuudessa varman GM:n pestin Pulfordin määrittelemättömän virkakauden päättyessä.
Omaa asemaansa uhkaavat lausunnot torjuakseen Pulford tarttui marraskuun 7. päivä lehdistön auttavaan kynään ja kielsi julkisuuteen vuotaneet lausunnot Tallonin tulevaisuuden GM:n pestistä. Kyseisellä toimella Pulford oli kuitenkin hämmentänyt soppaa liian voimakkaasti talloen samalla diktaattorimaisen Bill Wirtzin järkähtämättömille varpaille.
Päivä Pulfordin kumoavan lausunnon jälkeen NHL-piireissä nähtiin jotain harvinaista. Lähes ikuisuuden taka-alalla örissyt ja mahtikäskyjään apupoikiensa avulla käytäntöön asettanut Bill Wirtz astui synkästä kammiostaan lyöden rautaisen nyrkin viimeisen sanan eleenä johtoportaan pöytään. Blackhawksin virallisessa lausunnossa Wirtz omakohtaisesti vahvisti Tallonin aseman tulevaisuuden oppipoikana langettaen Pulfordin päälle ensimmäistä kertaa suuren epäilyksen varjon - kaksipäisestä paholaisesti oli kehkeytymässä yksipäinen.
Pulfordin yksityisyrittelijäisyys ja omakohtaiset sooloilut eivät kuitenkaan rajoittuneet lehdistön kautta tapahtuneeseen Tallonin aseman horjuttamiseen. Ainiaan omat visionsa näytille haluavan Pulfordin suuri suu nimittäin haukkasi myös NHL:n kakusta liian suuren palan. Kavalan ketun lailla Blackhawks-organisaatiossa omia leikkejään harrastanut Pulford raivostutti Bill Wirtzin ohella myös NHL:n suurimman aivokääpiön, Gary Bettmanin, paukuttaessaan lehdistön syliin suu messingillä värikkäitä mielipiteitä tulevista työehtosopimusneuvotteluista.
Epätoivoinen läpiajohyökkäys NHL:n voittamatonta puolustusmuuria vastaan toi tulokseksi mojovat sakkouhkaukset Pulfordille, mutta myös tuntuvan osoituksen tämän Wirtzin pikkuapurin loputtomasta halusta maustaa jokainen keitto omilla mausteilla. Tämän kertainen keitos paloi Pulfordin kannalta kuitenkin valitettavasti pohjaan.
Ennen näkemättömän raivostunut Bill Wirtz kehoitti vallasta innostunuttu Pulfordia hidastamaan tiuhaa tahtia lyövän koneensa vauhtia ja olla antamatta liian kantaaottavia lausuntoja medialle - Pulfordin legitiimit valtuudet näppinsä joka paikkaan tunkevana sabotöörinä ja asema Blackhawks-sikariportaan ikuisena visionäärinä kokivat kenties ensimmäisen ja viimeisen todellisen takaiskun.
Lisää löylyä johtoportaan sisäisten valtataistojen kiukaalle heittivät lausunnot Bill Wirtzin pojan - Peter Wirtzin - Dave Tallonin ja Bob Pulfordin kolmiodraamasta. Tallonin nimitys apulaistoimitusjohtajaksi miellettiin kaikessa epämääräisyydessään Vice Presidentin virkaa hoitavan Peter Wirtzin ensimmäiseksi voimannäytöksi, jolla Pulfordin asemaa sikariportaan ykkösapupoikana pyrittiin horjuttamaan.
Bill Wirtzin siirtäessä päätäntävaltaa enenevässä määrin pojalleen Pulfordin ristiriitainen palli ikuisena korviin kuiskuttelijana saikin näkyvimmän kolauksen miesmuistiin. Oman kultaisen asemansa Bill Wirtzin suosikkopojuna varmistaakseen Pulford olikin lähes pakotettu asettamaan lausunnoillaan kapuloita Tallonin ja Peter Wirtzin rattaisiin: Dave Tallon oli Wirtzien ehdokas apulaistoimistusjohtajaksi ja tulevaisuuden varsinaiseksi toimitusjohtaksi, ei Bob Pulfordin.
Pulfordin listassa ykkösehdokas kyseiselle tontille oli paljon spekulaatioissa esiintynyt, nykyisin Philadelphia Flyersin palkkalistoilla työskentelevä, Dean Lombardi. Entisenä San Jose Sharksin toimitusjohtajana Lombardi olisi varmastikin ollut pätevä mies toimessaan, mutta Blackhawks-tyylille uskollisena Pulfordin päämotiivina Lombardin suosituksessa ei ollut asiantuntevuus vaan sukulaisuus ja luottamus.
Lombardi on Pulfordin vävy, joten toimitusjohtajana Lombardi olisi ollut täydellinen paperinukke ja välikäsi Pulfordin säilyttäessä edelleen näppinsä tarpeeksi lähellä todellista valtaa. Peter Wirtzin työntäessä omat visionsa Tallon käsikassaranaan Pulfordin ja Bill Wirtzin symbioosisuhteen väliin ei kyseinen skenario enää välttämättä olisi ollut mahdollinen.
Lisää skismaa johtoportaan päättäjien välille toi kauden päätyttyä tapetille nostettu kysymys seuraavan kauden Blackhawks-päävalmentajasta. Vaikka toukokuun 19. päivä uuden jatkosopimuksen lopulta saanut Brian Sutter on tunnetusti Bill Wirtzin ja Bob Pulfordin suuri suosikki, puskaradiot kertoivat erityisesti Tallonin ja Peter Wirtzin suosineen päävalmentajan pallille vahvasti uutta ehdokasta.
Kaikessa moraalittomuudessaan ja naiiviudessaan koko sikariportaan sisäinen taistelu Wirtzien, Tallonin ja Pulfordin välillä osoitti joka tapauksessa ennen näkemättömän särön Pulfordin ja Bill Wirtzin suhteeseen. Poikansa tekoja luonnollisesti puolustanut Bill Wirtz ei yksinkertaisesti voinut sietää Pulfordin täysin omaa politikointia ja sooloilua.
Johtoportaan harmoniaa vahingoittanut Pulfordin yksityisyrittelijäisyys asettikin tämän paholaisen oppipojan ensimmäistä kertaa näkyvään ristiriitaan itse pääpaholaisen kanssa. Harvinainen särö Wirtzin ja Pulfordin 26-vuotisessa parisuhteessa saattoikin olla ensimmäinen merkki hiljalleen etenevästä vallanvaihdosta sikariportaan ylimmillä askelmilla.
Aina ennen kaiken saanut ja kuin putoavan kissan tavoin kaikista kriiseistä selvinnyt Pulford saattaakin kokea suurimman uhkansa Peter Wirtzin ja Dave Tallonin muodostamasta kaksikosta. Suuren paholaisen, Bill Wirtzin, viimeisenkin voiman ja hengenpihahduksen kaikotessa todelliseen valtaan ajan oloon tarttuva Peter Wirtz saattaa raivata isänsä tavoin visioiden esteinä kituvat häiriötekijät lopullisesti pois Windy Cityn jääkiekkopiireistä - myös Bob Pulfordin.
Uudet uhkakuvat
Vaikka sikariportaan syyskauden valtataistelut ja sisäiset muutokset loivat karmaisevia uhkakuvia koko organisaation tulevaisuuden ylle, loppukauden pelaajakaupat toivat lopulta vain vähän todellisia uhkakuvia. Pudotuspelihaaveensa murheellisen syyspuoliskon jälkeen hautaamaan joutunut johtoporras ottikin keväällä täysin vastakkaisen suuntauksen joukkueen rakentamiseen.
Syksyn vähäiset pelaajavahvistukset jäivät käytännössä Bryan Berardin muotoon. Sen sijaan vuodenvaihteen jälkeiset pelaajakaupat muokkasivat organisaation palkkalistoja merkittävästi. Joukkueen tilanteen vihdoin nähnyt ja karuun todellisuuteen herännyt sikariporras aloittikin keväisen suursiivouksen pitkäaikaisista veteraanipelaajista, joiden tilalle tuotiin nuoria pelaajia sekä varausvuoroja.
Johtoportaan sisäiset muutokset jäivät myös vähäisiksi, vaikka Wirtzien, Pulfordin ja Tallonin parisuhteeseen oli muodostunut selkeitä säröjä. Tammikuun 20. päivä NHL-tason scoutiksi palkattu entinen Washington Capitalsin päävalmentaja Bruce Cassidy sekä All-stars-tauon jälkeen organisaation maalivahtivalmentajaksi loppukauden ajaksi palkattu Stephane Waite olivat ainoat uutta verta sikariportaan palleille tuoneet vaikuttajat.
Kumpainenkin vahvisti silti Bill Wirtzin tuttua kaavaa vanhojen ja luotettavien tuttujen palkkaamisesta. Entisenä Blackhawks-varauksena ja -pelaajana Cassidyn side organisaatioon oli selkeä. Taannoisen Blackhawks-maalivahti Jimmy Waiten veljenä Stephane Waiten suhde organisaatioon oli sen sijaan vain välillinen.
Vasta kauden päätyttyä julkistetut Brian Sutterin ja Denis Savard'n jatkosopimukset valmentajina sekä Cassidyn liittyminen Al MacAdamin tilalle toiseksi apulaisvalmentajaksi toivat suuremman luokan päätöksiä. Vaikka kyseiset päätökset eivät julkisuudessa suurempia säröjä johtoportaan välille luoneetkaan, kulissien takana kyti yhä kärkkäät mielipide-erot.
Näkyvin epäselvyys sikariportaan toimissa ilmenikin kenties Bob Pulfordin ja Dave Tallonin roolituksissa. Marraskuun 5. päivä virallisesti toimitusjohtajaksi nimetty Pulford ja tämän apulaistoimitusjohtajaksi nostettu Tallon esiintyivät julkisuudessa lähes vuorotellen organisaation asioista päättävänä auktoriteettina. Tallonin vähitellen kasvanut rooli oli Bill Wirtzin lupaamaan tulevaisuuden toimitusjohtajan pestiin nähden loogista, mutta yhdessä naruja vedelleet ja sekoittaneet Pulford ja Tallon loivat silti varsin sekasortoisen kuvan sikariportaan todellisesta tilanteesta ja hierarkiasta.
Pelaajakauppojen ja sikariportaan sisäisten konfliktien ja muutosten muodostamien välittömien uhkien jäädessä vähiin pelko siirtyi erityisesti johtoportaan kesän aikaisiin toimiin. Vaikka syksyn sekoilut ja valtataistelut jättivät lopulta organisaation nuoren pelaajakaartin rauhaan ja vaikka keväällä kaupatut veteraanit vahvistivat nuorennusleikkaussuunnitelmia, karsittu pelaajabudjetti ja kesän hyvät asetelmat nuoren joukkueen vahvistamiseen herättivät silti epäilyksiä.
Liian useat lunastamattomat lupaukset suurluokan vahvistuksista ja Bill Wirtzin kitsas palkkapolitiikka tuovat väistämättä kiperiä kysymyksiä koko suunnitelman ylle. Organisaation palkkapolitiikan on muututtava merkittävästi, mikäli sikariportaan seniilit aikovat todella vahvistaa joukkuetta. Toteutuessaan uusi työehtosopimus voi tuoda merkittäviä muutoksia pelaajien yleiseen palkkarakenteeseen, mutta ainakin vielä tulevana kesänä vanhat hinnat pätevät yhä.
Näin ollen Wirtz saakin avata tiukan kukkaronsa nyörejä ennennäkemättömällä tavalla, mikäli lupaukset profiilipuolustajista ja tähtihyökkääjistä mielitään lunastaa. Toki johtoportaan suunnitelman takana voi piillä eräänlainen odotusleikki uuden työehtosopimuksen vaikutuksista, jolloin pelaajamarkkinoille iskettäisiin vasta sopimuksen synnyttyä - ja jolloin mitä todennäköisimmin kaikki kovan luokan pelaajat ovat jo tehneet sopimukset muihin joukkueisiin.
Vakavimman uhkakuvan luo kuitenkin tuleva varaustilaisuus. Mike Smithin vanavedessä irtisanotut Marshall Johnston, Nick Beverley, Bill Lusek ja Joe Yannetti veivät mukanaan mittaamattoman määrän asiantuntemusta sekä osaamista. Tilalle istutettu ryhmä Michel Dumas johtohahmonaan muodostaa erittäin kyseenalaisilla meriiteillään väistämättä pelonsekaisia tunteita. Menneissä varaustilaisuuksissa hyvätkin varausvuorot täysin hyödyttömiksi pelaajiksi muuttanut Dumas voikin tehdä tulevien vuosien useat varausvuorot yhtä hyödyttömiksi.
Viimeisen uhkan mahdollisesti valoisamman tulevaisuuden ylle tuo itse paholaisomistaja Bill Wirtz. Vaikka varaustilaisuus onnistuisi yli odotusten ja vaikka organisaation nuorista lupauksista kehittyisi liigan tähtiainesta, Wirtzin palkkapolitiikka voi romuttaa kaiken. Kitsas palkkapolitiikka onkin ajanut liian usean Blackhawks-tähden pois kaupungista uusien hinnakkaiden sopimusten neuvotteluvaiheessa.
Kun vihdoin huipulle kehittyneet pelaajat ovat erehtyneet vaatimaan markkinahintaista - joskin Wirtzin hintahaitarissa aivan liian hinnakasta - sopimusta, sikariportaan diktaattori on mahtikäskyillään samalla sekä ajanut pelaajansa pois joukkueesta että riitauttanut nämä johtoportaan jääräpäiden kanssa. Kyseisellä politiikalla Yhdysvaltain kolmanneksi suurimmalla markkina-alueella toimiva Blackhawks onkin muuttunut kuin rajatuilla resursseilla toimivaksi ja talousongelmien parissa kamppailevaksi lilliputtiorganisaatioksi.
Uusi työehtosopimus voi luonnollisesti muuttaa koko liigan palkkarakenteen ja sopeuttaa Wirtzin kitsaan palkkapolitiikan kyseiseen malliin erittäinkin sopivaksi. Sopimuksen syntymiseen asti Blackhawks-sikariportaan sekoiluja kapellimestaroivat kuitenkin kuluneellakin kaudella naruja käsi kädessä vedelleet Bob Pulford ja Dave Tallon. Kaksikon ja heidän alaisuudessaan toimivien ikuisten epäonnistujien käsissä oleva ja hyvällä rakennusalustalla lepäävä joukkue joutuukin jännittämään monet ratkaisevat vaiheet pelonsekaisin tuntein.
