Viime kautisten farssien päätähden, Theoren Fleuryn, pelikiellon aiheuttama poissaolo ei näin ollen kyennytkään tyrehdyttämään sikariportaan loputonta tuotteliaisuutta. Vanhat tutut jääräpäiset dinosaurukset valtasivat jälleen kerran näyttämöt rutiinilla ja kovalla ryminällä toimitusjohtajan toimiston avaimista käytävän valtataiston tiimellyksissä.
Vaikka uusvanhan saippuaoopperasarjan tuottajina pysyivät samat ala-arvoiset harrastelija-askartelijat, nähtiin uusissa ja entistä karmivimmissa jaksoissa varsin yllättäviäkin juonenkäänteitä. Johtoportaan parisuhde-elämän tiukkojen ja tiiviiden siteiden pienen pienet konfliktit eskaloituivat hiljalleen mittaviksi valtataisteluiden huipentumiksi, joissa draamakomedian perinteiset ainekset pistettiin kerralla romukoppaan uusien ja ennennäkemättömän härskien ja moraalittomien metodien muuttaessa tuotantokriteerit.
Uuden kauden uudessa ilmapiirissä ei riittänytkään, että vanhan sököporukan kaverikerho teki kaikkensa savustaakseen sikariportaan ylimmän johdon valtavirtaa vastaan sotivat intellektuellit pois pelipöydästä. Seniilien jääräpäiden muodostama rinki tahtoi Blackhawks-omistaja Bill Wirtzin johdolla raivata jokaisen varpailletallojan tieltään kasatakseen kaikkein luotettavimpien myötäilijöiden hyvävelikatraan kasaan.
Toimitusjohtajan pestistä käydyn sitkeän valtataiston ja paholaispiispa Bill Wirtzin lopun alun inkvisitiossa ei moraalittomalta kidutukselta ja karkoitukselta saattanutkaan säästyä kuin oma suku - ei edes ikuisesti kiekkomaailman salaisuuksia penninvenyttäjäomistajan korvaan kuiskutellut Senior Vice President Bob Pulford.
Valtataisteluista värikkäin
Saippuaoopperan selkeimmän valtataistelun pitkään kytenyt pohjarakenne oli muodostanut viimeisten vuosien saatossa räjähdysherkän miinakentän johtoportaan kaksijakoiseen parisuhdekriisiin. Blackhawks-GM Mike Smithin ja päävalmentaja Brian Sutterin räiskyvät ja silmiinpistävät filosofiset erot joukkueen rakenteesta ja tulevaisuuden suunnasta nostattivat sikariportaan perheriidan lehdistön välityksellä koko kansan nähtäville kummankin osapuolen nokitellessa toinen toisiaan puolihuolimattomilla pikkutuhmilla näpäytyksillä.
Nuorennusleikkausta ajaneen ja palkkabudjettia joukkueen omistaja Bill Wirtzin mahtikäskystä leikanneen Smithin sekä veteraanipelaajia suosineen ja koko pelaajiston kastijakoon pilkkoneen Sutterin näkemyserot huipentuivat lopulta kulissien takaisissa asemasodissa äärirajojen ylitse ajaen valtataistelun lohduttomaan ratkaisuun.
Pitkään kytenyt eripura ja valtataisto Smithin ja Sutterin välillä koki mullistavimman muutoksensa lokakuun 24. päivänä. Smithin pikainen kutsuminen kotiin joukkueen länsirannikon kiertueelta aiemmin samalla viikolla ja organisaation sisäinen hätäpalaveri johtoportaan sisäisten muutosten tiimoilta samaisena päivänä osoittivat Smithin tiimalasin hiekan valuneen loppuun.
GM:n toimistossa vuoden 1999 joulukuusta asti häärinyt Smith irtisanottiin vain hetkeä palaverin päätösten jälkeen tyypilliseen Blackhawks-tyyliin erittäin epämääräisin perustein ja kauaskantoisin seurauksin. Virallisissa lausunnoissa Senior Vice President Bob Pulford sysäsi irtisanomisen syyksi eriävät näkökannat ja sopimattomat filosofiat Smithin ja Sutterin välillä.
Vaikka jokainen Blackhawks-draamakomedioita seurannut tiesi kyseisen tosiasian, ja vaikka Pulfordin lausunnoissa piili kaukainen selviö, nostatti irtisanomisen epämääräinen ajankohta väistämättä ja välittömästi kummastusta niin lehdistössä kuin joukkueen kannattajienkin keskuudessa.
Mediakohun ympärillä vellonut epätietoisuus ja epäilys saivatkin korkeaoktaanista polttoöljyä sitkeään moottoriinsa kulissien takaisista paljastuksista. Sutterin ja Smithin lehdistön kautta jo vuosia käymä asemasota oli todennäköisesti astunut organisaation ylimmän johdon silmissä sallitun rajan yli Smithin ripittäessä Sutteria lehdistön edustajille nöyryyttävän 7-2 tappioon päättyneen Atlanta-ottelun jälkimainingeissa.
Tunnetusti koko Sutter-sukua suuresti palvova Bill Wirtz ei kulissien takaista selkäänpuukottamista ja suosikkivalmentajansa aseman heikentämisyritystä olisi sulattanut, joten mitä luultavimmin ratkaisupisteeseen kiihtynyt valtataistelu Sutterin ja Smithin välillä koitui juuri tällöin varsin odotetusti jälkimmäisen kohtaloksi.
Smithin irtisanomisen jälkeen väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi nimetty Pulford asetti organisaation täyden tuen Sutterin taakse. Brian Sutter oli valtataistelun voittaja ja sikariportaan seniilien alkuihmismuumioiden suosikkipoika, joka periksiantamattomalla old-school -kiekollaan ja voittoja millä hinnalla hyvänsä janoavalla pelistrategiallaan sopi kuin nakutettu Pulfordin ja Wirtzin playoffs-haaveisiin tähtääviin visioihin.
Suurin este ja keskinkertaisuuden tuudittavan jatkumon häikäilemätön rikkoja, Mike Smith, oli näin ollen vihdoin raivattu tieltä. Ruskeakielisten ritareiden valioyksiköt saattoivatkin koota jääräpäiset päänsä yhteen ja ryhtyä suunnittelemaan organisaation nuorennusleikkauksen ja jälleenrakennuksen pikaista peruuttamista.
Täydelliseen konservatiiviseen aikakauteen palannut Blackhawks-organisaatio sai nauttia hyvävelikerhon hedelmistä kuitenkin vain hetken. Kohua herättänyt Mike Smithin irtisanominen sai täysin uusia meikkejä kasvoilleen Windy Cityn suurimman kitupiikin näyttäessä jälleen kerran todellisen luonteensa.
Valtavan suosion saavuttanut saippuaooppera kykeni ylittämään villeimmätkin odotukset Wirtzin kieltäytyessä maksamasta Smithille irtisanomisen jälkeen vielä voimassa olevan sopimuksen edellyttämiä tuloja.
NHL:n virallisten lähteiden mukaan Blackhawks-johtoporras pidättäytyi maksamasta Smithin sopimuksen loppuajan palkkaa valtuuttamattomien kauppojen yritysten vuoksi. Toisin sanoen Smith olisi pyrkinyt tekemään pelaajakauppoja Wirtzin ja Pulfordin selän takana ilman sikariportaan ylimmän johdon hyväksyntää.
Lähteiden epämääräinen sanamuoto ja vielä epämääräisempi väite valtuuttamattomien kauppojen yrityksestä syö lausuntojen todenperäisyyden pohjaa kuitenkin varsin näkyvästi tehden koko sopasta jälleen kerran sekasortoisen alkuruoan ja hämärtäen totuuden tehokkaasti sitkeän usvan verhoon.
Pulford ja etenkään Wirtz eivät olisi missään tapauksessa sietäneet kulissien takaista sopupeliä ja yksityisyrittelijäisyyttä miltään taholta - vähiten kuuluisalta egoistiselta individualistilta, Mike Smithiltä. Todennäköisesti valtuuttamattomien kauppojen yritys olisi johtanut tapahtuessaan välittömään irtisanomiseen, ei naiviin jälkikäteen tapahtuvaan syytösryöppyyn kiperässä ja hämäräperäisessä tilanteessa - vaikkakin Blackhawks-johtoportaalta voidaan tunnetusti odottaa juuri jälkimmäistä.
Yhtä kaikki, vaikka koko tapahtumasarjan ja väiteketjun lopullinen totuus paljastuu mitä todennäköisimmin vasta hamassa tulevaisuudessa, saadaan lyhyen tähtäimen ratkaisu palkkakiistaan varmuudella aivan lähiaikoina. Kaikessa epämääräisyydessään vellova palkkariitojen ytimeen pureutunut saippuaooppera nimittäin ratkaistaan NHL:n suuren miehen, Gary Bettmanin, johdolla erityisessä sovittelussa.
Voimalla jylläävät spekulaatiot ovatkin jo väittäneet Wirtzin vaatineen Smithiä suostumaan voimassaolevan sopimuksen ulosostoon, jolloin Blackhawks-organisaation maksuvelvollisuus luonnollisesti poistuisi ja jolloin sovittelusta tulisi tarpeeton. Kyseisten spekulaatioiden pohjalta Wirtz pääsisikin liukenemaan koko hämäräpelistä kuin koira veräjästä - jälleen kerran.
Palkkakiistan ratkeaminen ja totuuden kaivaminen Smithin irtisanomisen perimmäisistä syistä saattavat tulevaisuudessa putsata Blackhawks-organisaation pöytää kaikessa hiljaisuudessa. Tehokkainkaan siivousoperaatio ei kuitenkaan poista organisaation johtoportaan entistä ryvettyneenpää mainetta ja lisämerkintää riitautuneiden ex-palkallisten listasta. Samainen siivousvimma ei myöskään pysty kuluttamaan kaikkein pinttyneintä likaa koko organisaation esiliinasta - hyvävelikerhon kaitsijaa Bill Wirtziä.
Valtataisteluista valitettavin
Mike Smithin irtisanomisen johdosta konservatiivisen Blackhawks-valtakunnnan suurin kapinallistaistelija oli vihdoin kukistettu. Häikäilemättömän paholaisomistajan, Bill Wirtzin, aikoma inkvisitio ei ollut kuitenkaan vielä päättynyt.
Smithin irtisanomisen yhteydessä väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi nimetty Bob Pulford vakuutti välittömästi kohua herättäneen tapahtumasarjan jälkeen muun henkilökunnan
työpaikkojen varmuutta. Mehukkaan salaattikastikkeen kera sanansa syömään joutunut Pulford sekä organisaation muu sikariporras osoittivat kuitenkin ainoastaan 11 päivää Smithin irtisanomisen jälkeen, että Blackhawks-valtakunnassa vain harvojen ja valittujen työpaikka todellisuudessa on täysin varma.
Marraskuun 5. päivä virallisesti toimitusjohtajaksi nimitetty Bob Pulford sai uudeksi aisaparikseen ja apulaistoimitusjohtajakseen radio- ja televisiokommentaattorina tutuksi tulleen Dave Tallonin. Samalla johtoportaan laaja irtisanomisryöppy karkoitti asiantuntevan joukon kiekkovaikuttajia Blackhawks-organisaatiosta Pulfordiin ja Talloniin keskittyneen hyvävelikerhon tieltä.
Mitä todennäköisimmin Bill Wirtzin diktaattorikäskyllä tehtävistään vapautetut apulaistoimitusjohtaja Nick Beverley, nuorten pelaajien kykyjen arvioinnin
johtaja Marshall Johnston, kykyjenetsinnän vastaava Bill Lesuk sekä scoutti Joe Yannetti
saivat pakata tavaransa etsiäkseen uutta työnantajaa. Mike Smithin aikakaudella mainioita työtä tehneillä kiekkotietäjillä ei yksinkertaisesti enää ollut käyttöä vain ja ainoastaan lähimpiin ystäviinsä luottavan Bill Wirtzin päiväkodissa.
Bill Wirtzin karmaiseva paholaiskammio olikin näin odottamattomien irtisanomisten jälkeen ympäröity täydellisesti vihdoin ja viimein vanhoilla ja luotettavilla myötäilijöillä. Nick Beverleyn paikan apulaistoimitusjohtajana perinyt Dave Tallon on kenties mallikkain esimerkki täydellisestä palkollisesta Bill Wirtzin alaisuudessa.
Aikaisemmin organisaation palkkalistoilla urheilutoimenjohtajana vuosien 1998-2002 välisenä aikana vaikuttanut sekä radio- ja televisiokommentaattorina lähes 20 vuotta työskennellyt Tallon on nimittäin kaikkea sitä mitä Bill Wirtz vain saattaa ihailla: mukava ja leppoisa persoona, joka arvostaa Wirtz-sukua yli kaiken.
Jääkiekkopiireissä Tallonin meriitit sen sijaan ovat rajoittuneet varsin vähäisiksi. Tämän mitäänsanomattoman kiekkokääpiön yleinen kiinnostus lajia kohtaan on myös asetettu melko kyseenalaiseksi: vielä Mike Smithin alaisena työskennellessään Tallon muun muassa kieltäytyi lähtemästä Eurooppaan katsastamaan nuoria lupauksia hänen pitäessään paikallista golf-ottelua tärkeämpänä.
Wirtzille kyseisenkaltaiset pienet säröt eivät kuitenkaan merkitse mitään, sillä Windy Cityn kitupiikille tärkeintä on luottamus. Ja juuri luottamus on eittämättä Tallonin paras avu. Esimerkilliset suhteet Wirtziin ja osittain Pulfordiin takaavatkin Tallonille pitkän uran uusvanhassa ja asiantuntemattomassa Blackhawks-johtoportaassa.
Pääkallopaikalle toimitusjohtajaksi nimetyn Bob Pulfordin saavutukset ovat kaksijakoiset, mutta nykykunto täysi arvoitus. Organisaation palkkalistoilla vuodesta 1977 asti työskennellyt kavala kettu on toiminut valmentajan, toimitusjohtajan ja Senior Vice
Presidentin tehtävissä istuen GM:n toimistossa aikaisemmin kolmeen otteeseen: vuosien 1977-1990, 1993-1997 ja 1999-2000 välisinä aikoina.
Organisaation asioihin omat kätensä enemmän tai vähemmän vuosien saatossa liannut Pulford onkin pyrkinyt aina pitämään näppinsä tarpeeksi lähellä todellista valtaa saadakseen omat visionsa tarpeen tullen esille. Neljäs kerta toimitusjohtajana tuskin kuitenkaan tuo Pulfordin meriittilistaan kaunistusta, sillä vaikka tämä Bill Wirtzin pikkuapurina ikuisuuden toiminut kodin hengetär johti Blackhawks-lauman aikoinaan ennätykselliset 28 kertaa peräkkäin pudotuspeleihin, ei Stanley Cup -pokaalin kylkeen ole kaiverrettu Blackhawks-pelaajien nimiä sitten vuoden 1961.
Kokonaisuudessaan Pulfordin ja Tallonin luoma älypääkaksikko onkin kuin pahimmasta painajaisesta. Mike Smithin kiistellyt kaupat ja egoistinen persoona on kuin kaunis muisto kyseisen kaksikon rinnalla. Kumpikin parivaljakosta on myöntänyt, ettei nykyliiga piirry välttämättä kovinkaan selkeästi aivonystyröiden synkimpiin nivukoihin. Kumpainenkin on samaan hengenvetoon myöntänyt myös, että puutteiden kompensoimiseksi kaksikko luottaa yhteistyöhön ja toisiensa täydentämiseen - pelottavaa puhetta kaksikolta, joka ei ole koskaan voittanut mitään suurta.
Pelottavimman aspektin koko kauhuskenaarioon tuokin Pulfordin tunnettu filosofia pudotuspelikiekon välttämättömyydestä. Jääräpäisesti playoffs-lipputuloihin tähtäävä ja vähintään viimeiseen pudotuspelipaikkaan kurkottava Pulford saavutti omalla pelaajaurallaan suurimmat saavutukset juuri playoffs-kiekon luoman yllätysmomentin sekä veteraanipainoitteisen kokoonpanon turvin.
Vanhoilla ja keskinkertaisilla pelaajilla lyhyen tähtäimen pikamenestystä janoava Pulford saattaakin yhdessä mitäänsanomattoman helppoheikki Dave Tallonin kanssa olla vakava uhka vihdoin käynnistyneelle nuorennusleikkaukselle ja pitkän tähtäimen pohjarakennuksesta ammentavan menestyksen siivittämälle tulevaisuudelle.
Tallonin ja Pulfordin muodostaman kauhugallerian ohessa Bill Wirtzin inkvisition uhriksi joutuneiden kiekkovaikuttajien menetys nousee toiseksi suureksi huolenaiheeksi organisaation tulevaisuutta ajatellen. Nuorten pelaajien kykyjen arvioinnin johtajana toiminut Marshall Johnston sekä kykyjenetsinnän vastaavana vaikuttanut Bill Lesuk ovat eittämättä näkyvimmät menetykset.
Johnstonin maine yhtenä New Jersey Devilsin sekä Ottawa Senatorsin nykyisen menestyksen pääinsinööreistä kertonee paremmin kuin tuhat sanaa tämän arvostetun kiekkovaikuttajan tyäpanoksesta. Bill Wirtzille ja Blackhawksille menneet saavutukset ja asiantuntemus eivät kuitenkaan riittäneet muutospaineiden edessä.
Sisäpiirin lähteiden mukaan Blackhawks-sikariporras asetti Johnstonille kaksi vaihtoehtoa Mike Smithin irtisanomisen jälkeen: GM:n pesti tai potkut. Ottawa Senatorsin toimitusjohtajan paikalta Blackhawksin palkkalistoille siirtynyt Johnston ei kuitenkaan enää halunnut GM:n vastuulliselle palille ja Wirtzin sekä Pulfordin marionettinukeksi, jolloin valitettavaksi kohtaloksi yhdessä Beverleyn, Lesukin ja Yannettin kanssa määräytyi irtisanominen.
Mike Smithin parina sekä Winnipeg Jetsissä että Blackhawksissa kykyjenetsinnän vastaavana työskennellyt Bill Lesuk oli eräs Blackhawks-pakan nuorennusleikkauksen avainhahmoista. Erinomaisena lupausten löytäjänä tunnettu Lesuk on ollut osallisena muun muassa Winnipeg Jetsin aikoina Nikolai Khabibulinin, Keith Tkachukin, Teemu Selänteen, Alexei Zhamnovin sekä Blackhawks-aikakaudella Tuomo Ruudun varauksissa.
Lesukin tontin perinyt Michel Dumas sen sijaan on ollut urallaan kuin vastakohta menestyneestä kollegastaan. Aikoinaan vuoden 1993 varaustilaisuudessa muun muassa Kevyn Adamsin, Shean Donovanin, Jay Pandolfon, David Vybornyn, Jamie Langenbrunnerin, Janne Niinimaan, Brendan Morrisonin, Bryan McCaben ja Kevin Weekesin sivuuttanut Dumas osoitti asiantuntemattomuutensa valitsemalla Blackhawksin ykkösvarauksella otteluakaan NHL:ssä koskaan pelanneen Eric Lecompten.
Vastaavasti vuoden 1995 varaustilaisuudessa Dumas väläytti taitojaan sivuuttamalla muun muassa Denis Gauthier’n, Sean Brownin, Brian Boucher’n, Alexei Morozovin, Marc Denis’n, Maxim Kuznetsovin, Jan Hlavacin, Georges Laracquen, Marc Chouinard’n ja valitsemalla ykkösvarauksella kaikkiaan 55 ottelua NHL:ssä pelanneen Dmitri Nabokovin.
Lisäksi 36 NHL-maalin Ken Yaremchuk, 36 NHL-ottelun Bruce Cassidy, viiden NHL-kauden Everett Sanipass ja 69 NHL-ottelun Adam Bennett sisältyvät Dumas’n lukuisiin ensimmäisen kierroksen epäonnistuneisiin älynväläyksiin.
Smithin, Johnstonin, Beverleyn, Lesukin ja Yannettin syrjäyttänyt Pulfordin, Tallonin ja Dumasin muodostama idioottitrio iskostui lopullisesti täydelliseen kokoonpanoonsa Tallonin paikan radio- ja televisiokommentaattorina perineen entisen Blackhawks-keskushyökkääjä Troy Murrayn liittyessä ruskeakielisten ritareiden karmivaan joukkoon.
Huolellisesti viimeisteltyt siirrot sekä Bill Wirtzin inkvisitio oli näin ollen tuonut vihdoin ja viimein tätä kiekkopiirien suurinta paholaista miellyttäneen tuloksen. Valtataistelu konservatiivisten sikariporraspaholaisten ja asiantuntevien, mutta Wirtzin näkökantoja vastaan sotivien kiekkovaikuttajien välillä oli päättynyt jääräpäisten dinosaurusten tavoin organisaatioita johtavien seniilien murskavoittoon.
Valtataisteluista vallattomin
Voitettu valtataistelu johtoportaan paikoista ei tarjonnut hedelmiään ruskeakielisten ritareiden koplalle kovinkaan kauaa. Hyvävelikerhon sisäiset valtataistelut ja eriävät näkökannat tulevaisuuden hierarkiasta synnyttivät hyvin pian jälleen kerran lehdistön kautta räiskyneen asemasodan. Samalla Windy Cityn suurin paholainen heräsi karmaisevasta kammiostaan huomatessaan varpailleen tallotun kenties kipeämmin kuin koskaan ennen.
Bob Pulfordin astuessa virallisesti toimitusjohtajan toimistoon marraskuun 5. päivä ja johtoportaan inkvisition huipentuessa kliimaksiinsa kantautui julkisuuteen epämääräisiä ja vahvistamattomia lausuntoja apulaistoimitusjohtajaksi nimetyn Dave Tallonin tulevaisuudesta. Median värittämät lausunnot kuiskuttelivat Bill Wirtzin luvanneen Tallonille hamassa tulevaisuudessa varman GM:n pestin Pulfordin määrittelemättömän virkakauden päättyessä.
Omaa asemaansa uhkaavat lausunnot torjuakseen Pulford tarttui marraskuun 7. päivä lehdistön auttavaan kynään ja kielsi julkisuuteen vuotaneet lausunnot Tallonin tulevaisuuden GM:n pestistä. Kyseisellä toimella Pulford oli kuitenkin hämmentänyt soppaa liian voimakkaasti talloen samalla diktaattorimaisen Bill Wirtzin järkähtämättömille varpaille.
Päivä Pulfordin kumoavan lausunnon jälkeen NHL-piireissä nähtiin jotain harvinaista. Lähes ikuisuuden taka-alalla örissyt ja mahtikäskyjään apupoikiensa avulla käytäntöön asettanut Bill Wirtz astui synkästä kammiostaan lyöden rautaisen nyrkin viimeisen sanan eleenä johtoportaan pöytään. Blackhawksin virallisessa lausunnossa Wirtz omakohtaisesti vahvisti Tallonin aseman tulevaisuuden oppipoikana langettaen Pulfordin päälle ensimmäistä kertaa suuren epäilyksen varjon - kaksipäisestä paholaisesti oli kehkeytymässä yksipäinen.
Pulfordin yksityisyritteliäisyys ja omakohtaiset sooloilut eivät kuitenkaan rajoittuneet lehdistön kautta tapahtuneeseen Tallonin aseman horjuttamiseen. Ainiaan omat visionsa näytille haluavan Pulfordin suuri suu nimittäin haukkasi myös NHL:n kakusta liian suuren palan. Kavalan ketun lailla Blackhawks-organisaatiossa omia leikkejään harrastanut Pulford raivostutti Bill Wirtzin ohella myös NHL:n suurimman aivokääpiön, Gary Bettmanin, paukuttaessaan lehdistön syliin suu messingillä värikkäitä mielipiteitä tulevista työehtosopimusneuvotteluista.
Epätoivoinen läpiajohyökkäys NHL:n voittamatonta puolustusmuuria vastaan toi tulokseksi liigan asettamat mojovat sakkouhkaukset Pulfordille, mutta myös tuntuvan osoituksen tämän Wirtzin pikkuapurin loputtomasta halusta maustaa jokainen keitto omilla mausteilla. Tämän kertainen keitos paloi Pulfordin kannalta kuitenkin valitettavasti pahoin pohjaan.
Ennen näkemättömän raivostunut Bill Wirtz kehoitti vallasta innostunuttu Pulfordia jatkossa hidastamaan tiuhaa tahtia lyövän koneensa vauhtia ja olla antamatta liian kantaaottavia lausuntoja medialle. Pulfordin legitiimit valtuudet näppinsä joka paikkaan tunkevana sabotöörinä ja asema Blackhawks-sikariportaan ikuisena visionäärinä kokivatkin näin kenties ensimmäisen ja viimeisen todellisen takaiskun.
Lisää löylyä johtoportaan sisäisen saippuaoopperan kiukaalle heittivät lausunnot Bill Wirtzin pojan - Peter Wirtzin - Dave Tallonin ja Bob Pulfordin kolmiodraamasta. Tallonin nimitys apulaistoimitusjohtajaksi miellettiin kaikessa epämääräisyydessään Vice Presidentin virkaa hoitavan Peter Wirtzin ensimmäiseksi voimannäytöksi, jolla Pulfordin asemaa sikariportaan ykkösapupoikana pyrittiin horjuttamaan.
Bill Wirtzin siirtäessä päätäntävaltaa enenevässä määrin pojalleen Pulfordin ristiriitainen palli ikuisena korviinkuiskuttelijana saikin näkyvimmän kolauksen miesmuistiin. Oman kultaisen asemansa Bill Wirtzin suosikkipojuna varmistaakseen Pulford olikin lähes pakotettu asettamaan lausunnoillaan kapuloita Tallonin ja Peter Wirtzin rattaisiin: Dave Tallon oli Wirtzien ehdokas apulaistoimistusjohtajaksi ja tulevaisuuden varsinaiseksi toimitusjohtaksi, ei Bob Pulfordin.
Pulfordin listassa ykkösehdokas kyseiselle tontille oli paljon spekulaatioissa esiintynyt, nykyisin Philadelphia Flyersin palkkalistoilla työskentelevä, Dean Lombardi. Entisenä San Jose Sharksin toimitusjohtajana Lombardi olisi varmastikin ollut pätevä mies toimessaan, mutta Blackhawks-tyylille uskollisena Pulfordin päämotiivina Lombardin suosituksessa ei ollut asiantuntevuus vaan sukulaisuus ja luottamus.
Lombardi on Pulfordin vävy, joten toimitusjohtajana Lombardi olisi ollut täydellinen paperinukke ja välikäsi Pulfordin säilyttäessä edelleen näppinsä tarpeeksi lähellä todellista valtaa. Peter Wirtzin työntäessä omat visionsa Tallon käsikassaranaan Pulfordin ja Bill Wirtzin symbioosisuhteen väliin ei kyseinen skenario enää välttämättä olisi ollut mahdollinen.
Kaikessa moraalittomuudessaan ja naiviudessaan koko sikariportaan sisäinen saippuaooppera Wirtzien, Tallonin ja Pulfordin välillä osoitti joka tapauksessa ennen näkemättömän särön Pulfordin ja Bill Wirtzin suhteessa. Poikansa tekoja luonnollisesti puolustava Bill Wirtz ei yksinkertaisesti voinut sietää Pulfordin täysin omaa politikointia ja sooloilua.
Johtoportaan harmoniaa vahingoittanut Pulfordin yksityisyrittelijäisyys asettikin tämän paholaisen oppipojan ensimmäistä kertaa näkyvään ristiriitaan itse pääpaholaisen kanssa. Harvinainen särö Wirtzin ja Pulfordin 26-vuotisessa parisuhteessa saattoikin olla ensimmäinen merkki hiljalleen etenevästä vallanvaihdosta sikariportaan ylimmillä askelmilla.
Aina ennen kaiken saanut ja kuin putoavan kissan tavoin kaikista kriiseistä selvinnyt Pulford saattaakin kokea suurimman uhkansa Peter Wirtzin ja Dave Tallonin muodostamasta kaksikosta. Suuren paholaisen, Bill Wirtzin, viimeisenkin voiman ja hengenpihahduksen kaikotessa todelliseen valtaan ajan oloon tarttuva Peter Wirtz saattaa raivata isänsä tavoin visioiden esteinä kituvat häiriötekijät lopullisesti pois Windy Cityn jääkiekkopiireistä - myös Bob Pulfordin.
Silti, ainakin sukupolvenvaihdokseen asti, Pulfordilla säilyy Bill Wirtzin mandaatti nuorennusleikkauksen aloittaneen Blackhawks-pakan täydelliseen sotkemiseen ja sekasorron uudelleenkäynnistämiseen - kunhan vain lopputuloksena siintävät pudotuspelit ja playoffs-lippujen mahdollistamat lisätulot.
Valtataisteluiden valtias
Windy Cityn värikkäiden saippuaoopperatuotosten suurimmalla ohjaajan paikalla istuu loppujen lopuksi sitkeästi vain yksi henkilö: lähes kuolemattoman kitupiikkipaholaisen maineen saanut Bill Wirtz. Konservatiivisiin metodeihin ja ikäloppuihin käsityksiin luottava Wirtz ei jääkiekkopiirien asiantuntijoiden perään haikale. Saippuaoopperan päätähdiksi kelpaavat ainoastaan luottamuksen arvoiset ja luottamusta osoittavat myötäilijät - muiden kohtalon hoitaa ennemmin tai myöhemmin käynnistyvät valtataistelut ja selviytymiskilpailut.
Kauden 2003-04 alkupuoliskon nopeatempoiset ja odottamattomia juonenkäänteitä sisältäneet saippuoopperat ja valtataistot osoittivat kuitenkin ennen kaikkea sen mikä merkitsee Blackhawks-organisaatiossa eniten: vanhat hyvät kaverit ja luottamus. Ruskeat kielet ja myötäilevät fraasit ajavat Bill Wirtzin valtakunnassa vääjäämättä asiantuntemuksen ja pätevyyden ohi.
Kenties selkeimmin koko tapahtumavyyhti kuitenkin ilmensi jälleen kerran tämän
penninvenyttäjän oman moton ja elämänkatsomuksen: tärkein on perhe, toisena business - näiden jälkeen ei mitään muuta.
