Back to the Finals – Part III

NHL / Artikkeli
Devils jahtaa tällä kaudella kolmatta perättäistä visiittiään Stanley Cup –finaaleihin. Viime kausi päättyi katkeraan tappioon Coloradolle ja kesällä 2000 New Jersey juhli historiansa toista finaalivoittoa. Devils vietti GM Lou Lamoriellon johdolla rauhallisen kesän, ainoa suurempi muutos viime kauteen on maaliruisku Alexander Mogilinyn siirtyminen vapaana agenttina Toronton vaahteralehtipaitaan.

Viime vuonna Devils kruisaili kaikessa rauhassa Itäisen konferenssin kärkipaikoilla koko runkosarjan ajan ja pääsi valmistautumaan jo hyvissä ajoin pudotuspeleihin napaten matkan varrella mukaan muutaman kokeneen työjuhdan siirtotakarajalla. Luvassa on paljolti samanlainen kausi Jerseyn paholaisille, Devils kuittaa helpohkosti tällä materiaalilla kotiedun pudotuspeleihin ilman suurempia kommelluksia. Tosin pahimmat vastustajat ovat vahvistuneet kesän aikana, joten aivan yhtä helppo urakka ei New Yorkin seudun ”pikkuveljellä” ole luvassa.

Kuten jo todettua, niin kesän aikana Devilsissä ei tapahtunut juuri mitään pelaajarintamalla. Viime kauden alussa suurimmat tähdet Scott Niedermayer ja Jason Arnott vielä odottelivat jatkosopimuksia istuen kotisohvallaan, mutta nyt kaikki tärkeimmät pelaajat ovat olleet rivissä jo harjoitusleirin alusta asti. Ainoat suuremmat kysymysmerkit ovat kakkosmaalivahdin tontti sekä Mogilnyn tyhjäksi jättämä aukko kakkosketjussa. Jersey lähetti leirillä mukana olleista maalivahdeistaan peräti neljä farmiin Albanyyn ja tähtäsi kakkosen hankintaan waiver draftin kautta. Kokenutta kassaria ei kuitenkaan tarttunut Lamoriellon nuottaan, joten todennäköisesti joku nelikosta Damphousse, Henry, Ahonen ja Clemensen päätyy luukkuvahdiksi ja Brodeurin aisapariksi. Kakkosketjuun on alustavasti suunniteltu viime kaudella Albanyssa hyvin pelannutta Pierre Dagenaisia, tosin suuri yllätys ei olisi mikäli Devils vaihtaisi muutaman prospectinsa kokeneeseen viimeistelijään, jos Dagenais ei saa verkkoja venytettyä.

Brodeur jatkaa työjuhtana

Vaikka toisen maalivahdin osalta tilanne on vielä hämärän peitossa, niin Devilseillä ei tule olemaan ongelmia putkien välissä. Martin Brodeur tavoittelee paikkaa Kanadan olympiajoukkueessa ja pistää varmasti kaikkensa peliin kepittäkseen Patrick Royn, joka kesällä vielä veti pidemmän korren keskinäisessä taistossa. Alkamassa on myös Brodeurin sopimuksen viimeinen kausi, joten näyttöjä vaaditan silläkin rintamalla, jos Marty halajaa saada kovan sopimuksen ensi kesänä. Brodeur pelaa niin paljon kuin häneltä pyydetään. Suoritustaso on tasaisen varma ja kiekot pidetään maaliviivan oikealla puolella jokaisessa ottelussa sellaisella tehokkuudella, että Devilsillä on mahdollisuus voittaa.

Kakkosveskarilta vaaditaan 15 ottelua maalitolppien välissä ilman suurempaa koheltamista. Damphousse ja Ahonen ovat erinomaisia nuoria lupauksia, molempien taidot riittävät mainiosti tuon tehtävän toteuttamiseen. Jos Devils-johto ei kuitenkaan ole tyytyväinen nuorukaisten otteisiin, niin jostain on varmasti saatavilla vuokravahti viime kauden ja John Vanbiesbrouckin tapaan. Kaikki lepää Brodeurin varassa, jälleen kerran. Kestävä, kokenut ja huipputaitava luottovahti johdattaa New Jerseyn jälleen pitkällee.

Ikämiessarjako tämä NHL onkin?

Näin ainakin luulisi vilkaisemalla pikaisesti paholaisten pakistoa. Scott Stevens 37v., Ken Daneyko 37v., Tommy Albelin 37v. Vanhat parrat ovat kuitenkin vielä vetreässä kunnossa, vaikka luistin ei varmastikaan kulje samaan malliin kuin nuoruusvuosina. Stevens on yhä liigan pelottavin taklaaja, kukaan ei surffaile keskialueella pää alhaalla kiekollisena Devilsiä vastaan. Daneyko on ikävuosistaan huolimatta lähes mahdoton kierrettävä ja Albelinkin pysyy vielä pystyssä ilman rollaattoria. Kokeneita konkareita täydentävät kiekolliset taiturit Scott Niedermayer ja Brian Rafalski. Niedermayer tulossa täydellä vauhdilla keskijäällä kiekon kanssa on pelottava näky vastustajien puolustuksille. Scott pystyy muutamalla luistimen potkulla hurauttamaan ohi kenestä tahansa – jälkipolttimet päälle ja menoksi. Rafalski on taasen noussut aivan liigan kärkikaartiin todellisella rytinällä. Kaksi vuotta sitten Rafu oli keltanokka ilman yhtäkään ottelua NHL-jäillä, nyt Brianilla on jo yksinään Stanley Cup –kokemusta enemmän kuin monilla kokonaisilla joukkueilla.

Devils-pakiston täydentävät isot ja ronskisti pelaavat Colin White sekä Sascha Goc. Whitea on koulittu Daneykon paikkaajaksi jo pitkään ja ajoittain nuorukainen onkin näyttänyt olevansa kova luu NHL-tasolla, toisinaan taas kokemattomuus on paljastunut pahasti ja Colin on saanut kuluttaa jäähypenkkiä liikaa. NHL:n harvalukuiseen germaanivähemmistöön kuuluvalla Gocilla on elämänsä tilaisuus vallata pelipaikka pelaavasta kokoonpanosta. Saschalla on takanaan kolme kautta AHL:aa Albanyssa ja yhdentoista visiitti Devilsissä viime kaudella. Farmissa Mike Commodore kärkkyy ensimmäisenä kutsua ylös, mikäli White tai Goc ei saa peliänsä kuntoon, niin kovaotteinen nuorukainen on valmiina hyppäämään sotisopaan. Kokonaisuutena Devilsien pakisto on jälleen yksi liigan parhaista. Roolitukset ovat kunnossa ja joukkiosta löytyy kaikkia tarvittavia ominaisuuksia oikeissa määrin.

A-line jyrää, mistä tulitukea?

Devilsien ykkösketju on yksi maailman kovimmista kolmikoista. Tsekkiläinen taito höystettynä kanadalaisella puskutraktorilla on tappava yhdistelmä (lisää: Lähikuvassa A-line. Elias ja Sykora pistävät hehkulamput palamaan vastustajan veskareiden takana, kun taas Arnott työntelee pakit pois taitureiden tieltä. Mutta mitä löytyy ykkösen takaa? Scott Gomez on mättänyt kahdella kaudellaan huikean määrän pisteitä, mutta loppukaudesta taso putosi kuin lehmän häntä ja näytti ettei Alaskan pojasta ollut mihinkään ellei Mogilny ollut omalla tasollaan. Nyt Mogilny on poissa ja Gomezin odotetaan tehtailevan maaleja laitureista riippumatta. Kolmosketjuun löytyy omassa hommassaan liigan parhaita pelaajia Bobby Holikin ja John Maddenin muodossa. Madden kuittasi kauden päätteeksi Selke Trophyn parhaana puolustavana hyökkääjänä ja Holik oli pudotuspeleissä Devilsien paras pelaaja varjostaen kaikki vastustajan starat pimentoon Mario Lemieux’sta lähtien. Myös neloseen löytyy päteviä pelimiehiä. Jay Pandolfo on alivoimaexpertti, Turner Stevenson laittaa laidat ryskymään ja Jim McKenzie antaa rystystensä puhua puolestaan.

Suuria ongelmia ei siis ole hyökkäysosastollakaan. Punavalo palaa taatusti riittävän usein, mutta kakkosketjulta vaaditaan kunnollista tukea Arnottin ketjulle. Dagenaisilta odotetaan nousua suuriin saappaisiin, tosin tunkua tuolle paikalle riittää. Kuten pakistossakin, niin Devilsin joukkue on rakennettu älykkäästi – roolitukset ovat kunnossa viimeisen päälle. Ryhmästä löytyy erinomaista osaamista sekä yli- että alivoimalle. Jarruketju pimittää suurimmat staratkin ja A-line sekä Gomezin ketju iskevät maaleja kuin liukuhihnalta. Kokoonpanoon on tunkemassa myös useampia omia lupaavia varauksia. Kesän draftin ykköskierroksen varaus Adrian Foster (lisää Fosterista) on kärkkymässä paikkaa kuten myös kokenut 27-vuotias ruotsalainen Andreas Salomonsson.

Loun taktiikka puree

Lou Lamoriello ei ole turhaan yksi NHL:n arvostetuimmista GM:istä. Miekkonen osaa hommansa lähes täydellisesti. Toistuvan menestyksen vuoksi Devils-johto ei ole saanut osakseen juurin minkäänlaista arvostelua, vaikka ajoittain kitsastelu on mennyt jo liiallisuuksiin. Lamoriello on yhdessä huippuscoutti David Conten kanssa rakentanut organisaation, josta lähes kaikki muut ovat kateellisia. Jatkuvuus on kaikki kaikessa Loulle. Lähteneiden pelaajien aukkoja ei ensisijaisesti täytetä vapaiden agenttien markkinoilla, vaan katseet suunnataan aina ensin Albanyn. AHL:ssa pelaava River Rats onkin organisaatiolle todellinen ylpeyden aihe. Devils kasvattaa varauksiaan pitkäjänteisesti ja Jokirottien kautta vahvistuksia on löydettävissä ilman siirtomarkkinoilla käyntiä. Muutenkin organisaatio on priimakunnossa, vaikka sijainti New Yorkin joukkueiden varjossa ei olekaan ideaalinen. Mikäli Devils ei jakaisi huomiota niin monen muun alueen ammattilaiseuran kanssa, niin vuodestaan toiseen menestyvä seura olisi otsikoissa valtaisasti nykyistä enemmän.

Siis tasaista matkantekoa luvassa?

Ei ehkä ihan niinkään. Vaikka kaikki pintapuolisesti näyttäisi olevan kunnossa, niin jotain tuntuisi puuttuvan. Se nähtiin jo finaaleissa Coloradoa vastaan. Löytyykö tuo jokin siirtomarkkinoilta, omasta farmista vai jääkö se kenties kokonaan löytymättä on yksi mielenkiintoisimmista kysymyksistä Devilsien kohdalla. Maalivahtiosasto on niin hyvin hanskassa kuin mahdollista. Marty Brodeur on todellinen tähtiluokan kassarin ja pätevistä kakkosista on runsaudenpulaa. Puolustus on yhtä luotettava kuin aiemmillakin kausilla, tosin tämä perustuu siihen oletukseen etteivät Daneyko ja Stevens ole vielä geriatrian erikoislääkärin tarpeessa. Hyökkäyksestä löytyy laajuutta vaikka muille jakaa, mutta kuka tekee ne neljäkymmentä häkkiä, jotka poistuivat tilastoista Aleksanteri Suuren myötä?

Penkin takaa Devilsillä löytyy kokenutta ja monissa sopissa keitettyä koutsia. Larry Robinson ja Slava Fetisov on osoittanut kyntensä myös valmennusosastolla – takavuosien tähtipakit osaavat taktiset kuviot ja myös joukkueen motivointi on hallussa. Sitä Devils kaipaakin tulevalla kaudella – nimittäin motivointia -, sillä odotettavissa on aiempien kausien malliin jokseenkin tylsär runkosarja. Körötellään tasaisen tappavalla tahdilla sinne sadan pisteen paikkeille ja käydään käsiksi tosipeleihin. Devilsien viime kauden lopusta oli tulossa vaikea ennen kuin joukkue lähti tavoittelemaan kaikkien aikojen voittoputkiennätystä – ilman tuon ennätyksen jahtaamista joukkuetta olisi saattanut olla vaikea motivoida merkityksettömiin runkosarjan kamppailuihin. Farmijoukkue Albanyn ruorissa on Devilsien entinen jarruketjun sentteri Bob Carpenter, josta ollaan koulimassa käskijää NHL-joukkueelle tulevaisuutta varten.

Finaaleissä nähdään taas

Devils on jälleen vahva, erittäin vahva. Runkosarjan päätteeksi sijoitus on varmuudella neljän parhaan joukossa. Lamoriello käy shoppailemassa ryhmään tarvittavat vahvistukset ja pudotuspelejä varten rakennettu joukkue on jälleen vahvin ehdokas Idän finalistiksi. Kuinka pitkälle paholaiset loppujen lopuksi menevätkään riippuu pitkälti tahdosta. Kuinka vahva joukkue on henkisesti ja miten paljon pelaajat haluavat voittaa. Viime kaudella oli nähtävissä turtumisen ja tyytyväisyyteen vaipumisen merkkejä. Jos ne saadaan kitkettyä pois, niin Devils pelaa jälleen jääkiekkoa maailman suurimmalla estradilla – Stanley Cup –finaaleissa. Kauden päätyttyä Lamoriello on suurien päätösten edessä, sillä useilla joukkueen runkopelaajilla kyseessä on sopimuksen viimeinen kausi

» Lähetä palautetta toimitukselle