Mestiksen finaalien avausottelu oli pelillisesti täydellinen pettymys. Oikeastaan vasta kolmas erä näytti siltä, miltä pudotuspelikiekon pitäisi näyttää. Muuten peli oli hengetöntä ja mitäänsanomatonta kyttäilyä.
Se oli lähes yhtä mitäänsanomatonta kuin tunnelma Kupittaalla. On vaikea kuvitella, että edes liigan avaaminen karsintoihin tulee ainakaan lyhyellä tähtäimellä poistamaan sitä faktaa, että TuTo on Turun kakkosseura ja yleisön kiinnostus on sen näköistä.
Vilkkuvalot, cheerleaderit ja faniryhmä yrittävät liimata tunnelmaa johonkin mitä ei ole. Turussa ei ole kulttuuria TuTon kannattamiseen. Siitä on Ruissalo kaikessa pöyhkeydessään ja varsinaissuomalaisittain varsin ubiikeilla toimintatavoillaan pitänyt huolen.
Pysy aina pikkuveljenä, neuvoi pari vuotta takaperin PMMP ja se TuTonkin pitäisi myöntää. Sen sijaan, että yritetään markan budjetilla rakentaa näyttävää showta, pitäisi yrittää rakentaa kyläjoukkueen imago ilman värivaloja ja muita näennäisesti suuren maailman juttuja. Olla aidosti kotikutoinen ja vielä ylpeä siitä.
Se voisi jopa purra, sillä tällä hetkellä pikkuveli pelaa parhaimmillaan varsin freesin näköistä ja yleisöystävällistä jääkiekkoa. Hyviä yksilöitä, edelleen innostunut valmentaja ja mielekäs pelitapa.
TuToa kohti mestaruutta auttaa myös Hokki, jonka peli on täysin hukassa. Eikä sitä auta pätkääkään päävalmentaja Kai Suikkasen hiustyyli.
Ottelun jälkeen Suikkanen puhui joukkueensa keskittymisvaikeuksista ja siitä, miten vaikea on tällä kaudella ollut motivoida ja saada joukkue keskittymän otteluihin.
Siinä kohtaa päävalmentajan pitäisi katsoa peiliin. Kuinka uskottavasti voi päävalmentaja puhua joukkueelleen, jos hiustyylinä on päälaen poikki ajettu irokeesi? Millainen pelaaja pystyy nauramatta kuuntelemaan ohjeita tuollaisella hiustyylillä varustetulta valmentajalta?
Irokeesi-juttu oli ja meni, se kuuluu Poriin ja vuoteen 2006. Silloin se sopi Ässille ja Isomäen seisomakatsomon hitsareille, mutta se ei sovi 48-vuotiaalle ammattivalmentajalle. Ei sitten millään.
