Viime kausi päättyi Sportin kannalta kallella kypärin. Viiteen vuoteen ensi kertaa tarjolla oli paikka liigassa, mutta NHL-pelaajilla vahvistunut KalPa vei rampaa Sportia suoraan otteluin 3-0. Tälle kaudelle pelaajisto oli kohtalaisen pitkälle sama, joten isoa menestystä oli taas odotettavissa. Kauteen kuitenkin lähdettiin epävarmoin odotuksin, kun kukaan ei tiennyt mikä sarjassa on panoksena. Onko se SM-karsinnat vai pelkkä mestaruusviiri. Epävarmuus vaivasi Sportin ohella myös koko Mestistä.
Keitä tuli ja keitä lähti?
| Lisää Sport-juttuja Mikko Manner - Sportin tuntematon päävalmentaja
[lue lisää] Haastattelussa uusi tj Jari Välimäki
[lue lisää] Sport-pelaajien arvosanat
[lue lisää] |
Sportin ydinrunko pysyi hyvin samana. Nimekkäimmät lähtijät olivat Latvian maajoukkueen ikoni Vjatsheslav Fandul, kolmosketjun sentteri Niklas Fogström, pieneen rooliin jääneet hyökkääjät Marko Santanen, Pasi Pieninkeroinen ja Tatu Backman sekä oma suurlupaus Oskar Osala. Pakistosta poistuivat playoffsien alla hankittu kanadalaispakki David Cloutier, nuoret puolustajat Jesper Söderholm, Markus Tuomaala ja loukkaantumisista kärsinyt Tuomas Luotonen. Maalivahdeista Marko Härkönen lopetti uransa ja Håkan Danielsson jättäytyi sivuun.
Tulijapuolelle saatiin mielenkiintoisia nimiä. Pelaajarunkoa pienennettiin edellisestä kaudesta, sillä Sportilla istui penkillä usein hyvinkin kalliita pelaajia. Hyökkäyspäähän saapui Lukossa läpimurtoa odottanut laituri Janne Siivonen, latvialainen taituri Viktor Blinov ja Jukureissa voittamisen kulttuuria oppinut Miro Laitinen. Pakkipuolelle tuli uutena vain TPS:n junioreissa kovia tehoja takonut Mikko Haapanen. Ilvekseen sopimuksen tehnyt Chris Allen palasi Vaasaan kauden alla. Maalille hankittiin Aku Limnellin seuraksi liigassakin lukuisia kausia pelannut Sami Heinonen.
Tammisen ajan alkukausi
Juhani Tammisen aikana Sport pelasi runkosarjaa 23 ottelun verran. Ensimmäiset 12 ottelua kulkivat kohtalaisen mallikkaasti. Kotipelit voitettiin kaikki, poislukien U20-maajoukkuetta vastaan. Vieraissa kaatui vain Hermes, sekin kotijoukkueen varsin suosiollisella avustuksella. Muuten vieraissa peleistä ei jäänyt paljoakaan kerrottavaa. Kahdeksan pelin jälkeen saldona oli yhtä monta sarjapistettä. Seuraavista neljästä pelistä Sport sai kuitenkin kaikista voitot, kaksi kotona ja kahdesti Haukkojen vieraana.
Tammisen ajan toinen puolisko ei ollutkaan enää niin sulavaa lentoa, mutta noudatteli samaa tuttua kaavaa. Kotona voitetaan, vieraissa hävitään. Marginaalit heilahtivat heikompaan suuntaan, sillä tappiollisissa ottelussa vastustajan päähän ei maaleja saatu tehtyä, sensijaan omiin kiekkoja mätettiin luvattoman paljon. Osansa oli Vaasan surullisenkuuluisassa maineessa, sillä loukkaantumisia oli Sportin riveissä jälleen runsaasti. Kovimmat ilotulitukset järjestivät TuTo yhdeksällä maalilla ja Jukurit seitsemällä. Jukuri-ottelu Mikkelissä jäikin erään aikakauden maamerkiksi Vaasassa. Pari päivää tappion jälkeen Juhani Tamminen ja Sport pudottivat pommin. Tami lähtee valmentajaksi Sveitsiin.
Vaasassa uutiset otettiin vastaan kaksijakoisesti. Osa ihmisistä oli tyytyväisiä, osa pettyneitä. Tamminen oli vienyt Sportin edellisellä kaudella finaaliin ja ollut iso osa joukkueen talouden ja näkyvyyden rakentamisessa. Toisaalta alkanut kausi ei ollut lähelläkään odotetun kaltainen ja Tamin edelliskauden rahankäytön jäljet alkoivat olla julkisia. Mielipiteitä jaettiin kauan, eikä pöly ole vieläkään täysin laskeutunut jupakan jäljiltä. Sport kuitenkin tarvitsi uuden päävalmentajan ja sellaisen joukkue myös nimesi. Mikko Manner otti toistamiseen kesken kauden Sportin valmennuksen vastuulleen.
Tamin aikana maalivahti Aku Limnell kyllästyi peliajan puutteeseen ja vaihtoi osoitteekseen Kiekko-Vantaan. Myös pian Tammisen lähdön jälkeen Mikko Haapanen pisti nyytit olalle ja palasi Turkuun.
Mannerin aikana Sportin pelityyli muuttui. Tamin “60 minuutin paine” oli miehen itsensä näköinen. “High risk, high reward” oli onnistuessaan toimiva, mutta kun peli ei kulkenut, se näkyi tulostaululla liiankin usein. Mannerin aikana peliä yksinkertaistettiin ja ryhdyttiin pelaamaan peliä enemmän vastustajan mukaan.
Mannerin ajan loppukausi
Ensimmäisen ottelunsa Manner aloitti penkin takana Kouvolassa. Tulos oli varsin hyvä, sillä kauden debyytissä Sport haki tasapelipisteen tunnetusti vaikeasta Kouvolan jäähallista.
- Puolentoista vuoden ajan olemme pyrkineet pelaamaan koko ajan ylöspäin, joskus liiankin riskillä. Tänään meidän piti pelata järkevämmin, mutta meni överiksi. Siinä suhteessa olen pettynyt. Pelimme tänään oli ihan aiemman vastakohta, ja kyselinkin sitä äsken jätkiltä kopissa. Kiekko vietiin joka kerran maalin taakse. Siinä valmentajanvaihdos ehkä näkyi, Tami olisi huutanut koko ajan ”ylöspäin”, vertaili Manner eroja joukkueen pelitavassa ottelun jälkeisessä pressitilaisuudessa.
Toinen ottelu oli niinikään vieraissa, tällä kerralla Kirkkonummella. Tuloksena oli kenties kauden heikoin peli, tai ainakin top-3 listalle yltävä suoritus. Tappiopeli oli niin vaisua pelaamista että rauhallisena, mutta peruspohjalaisena tulisieluna tunnettu huoltaja Taisto Tankka pisti pelaajat ojennukseen ottelun jälkeen pukuhuoneessa. Valmentajat jätettiin tylysti ovien ulkopuolelle kun ripitys alkoi.
- Vähän sellainen tunne on, että Sport on Mestiksen Jokerit sen mukaan, mitä Jokerit oli alkukaudesta. Ylipalkattuja pelaajia, joilta on unohtunut totuus, minkä takia urheillaan ja pelataan. Vaatimustaso ja uhkailu eivät enää riitä noille pelaajille. On korkea aika ruveta tekemään jotain konkreettista, jos tämä joukkue haluaa menestyä. Ei riitä, että pelkästään kotikentällä lyöt kaiken sydämen mukaan, kun siellä saattaa joku pimu katsoa katsomossa, että nytpä se tsemppaa, saan tuon ehkä iskettyä illalla paremmin. Kovat joukkueet punnitaan vieraskentällä, ja me ollaan oltu tällä kaudella vieraskentällä täysiä lampaita, ja valitettavasti oltiin tänäänkin, Mikko Manner latasi tappiollisen Salamat-ottelun jälkeen.
Oliko syynä sitten yllättävä kurinpalautus vai mikä, Sport kuitenkin pelasi jatkossa kuten siltä on odotettukin, ja kenties vieläkin paremmin. Seuraavat kahdeksan ottelua Sport voitti puhtaasti, ja maaliero peleissä oli huima 60-3! Kun vielä Sportin ykkösmaalivahti Sami Heinonen loukkaantui kesken putken, hätäavuksi hankittiin Sportin kasvatti Matti Höylä SHT:sta. Höylä pelasi putkensa aikana uskomattomia pelejä, ja torjuntaprosentti oli paikoitellen yli 99%. Nollapeliäkin tuli pelattua reilusti yli 240 minuuttia. Loukkaantumisia ei paikattu vierastyövoimalla, vaan Manner kutsui rohkeasti rinkiin omia junioreita. Tässä vaiheessa kautta kausi oli päätöksessä jo maaliahneella Janne Siivosella, puolustaja Markus Laineella ja Jarno Kososella sekä sentteri Ari-Pekka Pajuluomalla. Jälkimmäinen päätti vamman jälkeen siirtyä Mannerin apuvalmentajaksi.
Kuuman putken jälkeen tahti alkoi hieman hiipua, mutta kausi pelattiin loppuun hyvällä menestyksellä. Vaikka runkosarjan voitto karkasi jo aikaisessa vaiheessa Mikkeliin, Sport nousi pudotuspeliviivan tuntumasta sarjan kakkoseksi. Ennen tammikuun siirtorajan umpeutumista Sport hankki takalinjoilleen pari tärkeää pelaajaa. FPS:ssä pelihuumorinsa kadottanut Jussi Pernaa saatiin pyörtämään puheet lopettamisesta, ja Ruotsista tuli kiekollinen ex-liigapakki Aki Tuominen. Molemmat osoittivat olevansa todellisia vahvistuksia. Kun Kalle Mattilakin palasi pitkältä sairaslomalta ruotuun, Antti Hildén saatiin loppukaudeksi riveihin ja junioreita peluutettiin runsaasti, loppukauden kokoonpano oli selvillä.
Pudotuspelit
Kun vastustajaksi selvisi Kirkkonummen Salamat, monet odotti sarjasta helppoa tietä toiselle kierrokselle. Salamat kuitenkin teki sarjasta todellisen trillerin. Avausottelussa Vaasassa Salamat teki sen mitä kukaan ei osannut odottaa. Jätti Sportin nollille ja palasi Kirkkonummelle 0-2 voitto mukanaan.
- Ehkä lataus meni yli ja se on valmentajan vastuulla, mutta keskiviikkona pitää katsoa ettei se mene yli. Tänään me oltiin huonoja huolellisuudessa eli sanotaan vaikka ne helpot syötöt ja muut perustilanteet. Sen latauksen takia siellä pelaajat teki sellaisia asioita mitä ne ei normaalisti tee. Kaveri oli kärsivällinen ja me ei, ajateltiin että pitää se maali tehdä heti ja tuskastuttiin tosi helposti. Ehkä vielä kotiyleisön paine joillakin pelaajilla muuttui lisäpainoksi. Hyvistä paikoista saatettiin ampua ohi ja siirreltiin vastuuta, mutta tämä on urheilua ja vastustajan aseet toimi hyvin, Manner kertoi avaustappion jälkeen tuntojaan.
Toinen ottelu Kirkkonummen tulitikkuaskissa oli kuin toisinto Vaasan pelistä. Salamat piinasi Sportia pitkään, ja erityisesti Simo Vehviläinen oli liekeissä. Vielä kolme minuuttia ennen loppua näytti siltä että sarja menee 0-2 lukemiin Salamoille, mutta Jussi Pernaa ja Patrik Westerback tekivät kaksi pikamaalia Sportille, ja sarjan lukemiksi 1-1.
- Saatiin voitto, mutta ei voi puhua ansaitusta tai helposta voitosta. Salamat on erittäin taisteleva joukkue, luistelee ja käy kiivasti kiinni, ja hyvällä itseluottamuksella pelaavilla puolustajilla riittää kylmäpäisyyttä, Manner kommentoi.
Kolmas ottelu Vaasassa meni taas Salamoiden nimiin. Tällä kerralla tarvittiin jo jatkoaikaa paremmuuden hakemiseen, ja sen ratkaisi Marko Sakko. Neljäs peli oli toisen pelin tapaan pitkään jo Salamoiden maalin johdossa, mutta kapteeni Markus Jämsä nosti joukkueen tasoihin muutama minuutti ennen loppua. Neljäs peli oli jälleen jatkoaikataistelu. Ensimmäinen jatkoerä oli jo katkaista sarjan, mutta maalin sivurautaa lähemmän ei Salamat päässyt. Toisen jatkoajan alkusekunneilla Sportin uusittu ykkösketju rankaisi. Pete Suonpää karvasi maalin takana kiekon pois, ja Vesa Myllyaho iski empimättä lähes nollakulmasta kiekon maaliin. Sarja jatkui vielä viidennen ottelun ajan.
- Pienestä ovat kiinni hymyt, ilot ja surut. Ylpeä olen joukkueesta. Ensimmäiset viisi minuuttia ei oltu hereillä ja vastustaja meni 2-0-johtoon, mutta missään vaiheessa ei annettu periksi, Sport-valmentaja Mikko Manner iloitsi voiton jälkeen.
Viides ottelu oli sarjan parasta Sportia. Vaikka voitto tulikin vain luvuin 2-0, ilman Vehviläisen unelmapeliä olisi Sport ratkaissut pelin jo aiemmin. Toisen maalin veivasi Viktor Blinov läpiajosta muutama minuutti ennen varsinaisen peliajan päätöstä.
- Perjantain (ottelusarjan tilanteeksi 1-2 muuttanut kotitappio) jälkeen kopin ulkopuolelta ei varmaan kovin moni uskonut siihen, että tämä joukkue kääntää tämän sarjan vielä. Siihen tarvitaan vähän onnea ja raakaa työntekoa, Mikko Manner kertoi pelin jälkeen.
Toisella kierroksella vastaan asettui yksi ennakkosuosikki, TuTo Turusta. Sportin epäiltiin hyytyvän ainakin sarjan alussa, sillä viiteen peliin asti venynyt sarja painoi jaloissa, kun taas TuTo pääsi astetta tuoreemmalla askeleella kaukaloon. Ennakkoarvailut kuitenkin menivät monella pieleen, sillä Sport pudotti TuTon suoraan kolmessa pelissä. Finaalit odottivat jo toista kertaa peräkkäin, vastustajaksi löytyi lopulta Jukurit.
Sportin kohdalla jobinpostia alkoi jälleen tulla loukkaantumisten puolelta. Westerback ja Suonpää pelasivat vahvasti piikitettyinä, eivätkä he edes pelanneet kaikissa otteluissa. Markus Jämsä pelasi niinikään kortisonin voimalla. Kristian Hjerpen kausi loppui jo aiemmin ja Antti Hilden menetettiin finaalisarjan aikana.
Sport kuitenkin haki avausottelusta voiton vajaalla miehistöllä taistellen. Toisessa pelissä Jukurit taas osoittivat pelitaitonsa ja tasoittivat sarjan. Toista vierasvoittoa ei Sport saanut Mikkelissä, eikä kotipelissäkään löydetty ratkaisua tiiviin viisikkopelaamisen puhkaisemiseen. Jukurit juhli Vaasassa jälleen kerran mestaruutta, Sport lopetti jälleen kerran kauden tappioon. Mielenkiintoista tai ei, Sport ei ole koskaan voittanut Mestiksen viimeistä otteluaan. Jukureita vastaan ongelmaksi aiheutui pelien alut. Sport päästi aina Jukurit johtoon, ja kun vastassa on sarjan paras johtoasemaansa puolustava joukkue, ei takaa-ajo onnistunut kuin kerran.
- Pettymys on tottakai kova, mutta henkilökohtainen pettymys ei ole niin kova. Joukkueen ja vaasalaisten fanien puolesta olen pettynyt etten pystynyt luotsaamaan joukkuetta mestaruuteen. Vastustaja oli parempi ja hieman paremmin valmennettu. Siinä on haastetta itsellenikin että pystyisin samaan kuin Risto vuodesta toiseen. Tahtoa oli ehkä enemmän kuin Jukureilla, mutta se jäi sitten muista asioista kiinni, Mikko Manner totesi kauden päätyttyä.
- Siitä oli meille kiistämättä etua että Sport ei pystynyt terveillä miehillä olemaan, tässä oli minun mielestäni tämän ottelusarjan pelillinen ratkaisu. Meille kävi viime vuonna juuri niin kuin Sportille tänä vuonna. Meillä loppui miehet. Mestaruuksiin pitää olla pelimiehiä, myönsi myös Jukureiden valmentaja Risto Dufva voitto-ottelun jälkeen.
Jotakin hyvää, jotakin huonoa
Sportin kaudessa oli paljon hyvää. Yleisömäärät olivat heikkoja viime kaudesta, mutta silti ylivoimaisia muihin joukkueisiin nähden. Budjetti pysyi kurissa ja osavuosikatsaus näytti jo mukavaa positiivista summaa. Osasyynä hieman halvempi joukkue, alemmat jäämaksut ja kioskimyyntien ohjautuminen Sportille. Eikä tukijatkaan jättäneet Sportia liigan taas laitettua ovet kiinni. Tammisen poistuminen oli Mestiksen näkyvyydelle ja liigan avaushaaveille iso kolaus, mutta näillä näkymin Tammisen työ tällä saralla kantoi hedelmää jo aikoinaan.
Pelillisesti Sport onnistui löytämään paljon pelaajia omista junioreista. Erityisesti Risto Leppiniemi ja Timo Pahkala olivat suuria onnistujia, sillä kumpainenkin pelasi pudotuspeleissä säännöllisiä vaihtoja, Leppiniemi jopa aloittavassa pakkiparissa. Sport peluutti kauden aikana neljää A-junioria maalilla, tosin vain Niklas Wevar kävi torjuntatöissä. Puolustuksessa pelaajia oli neljä, joista Mikko Haapanen poistui kauden puolivälissä. Hyökkäyspäässä junnuja oli kauden aikana jäällä huimat kymmenen kappaletta. Iso osa junioreista pelasi tosin vain kourallisen otteluita, mutta useinmiten kokoonpanossa olikin kerralla koko kentällinen junnuja paikkaamassa loukkaantumisia.
Kokonaisuutena Sportin kausi oli hyvä, mutta ikään kuin “välivuotena” pelattuna se jätti jälkeensä hieman valjun jälkimaun. Vuosi aiemmin pelattiin SM-paikasta, nyt panokset olivat reilusti pienemmät. Jo nyt on alkanut kova odotus ensi kautta ajatellen, sillä ensi kauden päätteeksi on luvassa SM-karsintojen palautuminen. Sportilla onkin vain yksi tavoite, ja sitä tuskin tarvitsee kenellekään kertoa.
