KooKoon on totuttu kamppailevan kärkipäässä vuodesta toiseen. Viime kausi oli kuitenkin monessakin mielessä niin poikkeuksellinen, että viidettä sijaakin voitiin juhlia työvoittona. Pelastusryhmän oppivuosi on nyt takana ja budjetti tuplattu takaisin vanhoihin lukemiinsa. Myös odotukset ovat kasvaneet.
Muutoksia joukkueessa on tapahtunut jonkun verran. Merkittävin niistä on luotsin vaihtuminen Reijo Mansikasta Kajaanissa nousujohteisesti valmentaneeseen Vladimir Kolekiin.
Valmennuksen tasossa tuskin suurempaa eroa on puoleen tai toiseen, mutta uusi valmentaja uusine tapoineen on usein piristysruiske etenkin kokeneimmille pelaajille. Niin todennäköisesti tässäkin tapauksessa, sillä hyvästä työstä huolimatta Mansikan aikakausi – peräti viisi kautta – oli todella pitkä.
Valmennusryhmä uusiutui myös muiden miesten osalta ja muutoksia on riittänyt pelaajistossakin, etenkin alakerrassa. Suurehko vaihtuvuus näkyy varmasti otteissa vielä kauden alussa, vaikka joukkue onkin ollut käytännössä kasassa jo keväästä lähtien. Parasta KooKoota ei siis kannatakaan odottaa näkevänsä vielä syksyn avauskierroksilla.
| lisää juttuja Kolek haluaa yleisön nauttivan
[lue lisää] ”Muutama hankinta vielä mahdollinen”
[lue lisää] Molempien mestarien päänahat
[lue lisää] Pelaajakortteja ja pidempiä tarinoita
[lue lisää] |
Maalivahtipeli suurin kysymysmerkki
Viime kauden alla puolustuksen povailtiin olevan KooKoon akilleen kantapää. Kauden edetessä nuori puolustus petrasi kuitenkin vähintään kelvolliseen suoritukseen. Nyt joukkueen alakerta on koottu aivan uusista palikoista: viimevuotisesta miehistöstä jäljellä on vain pari runkopuolustajaa sekä kakkosvahti Esa-Tapio Palmu.
KooKoo on ollut perinteisesti aina vahvoilla maalivahtivertailussa, mutta Carl Grahnin kaksi edelliskautta eivät olleet nappisuorituksia. Ruotsiin siirtynyt Grahn jättää siltikin ison aukon kokoonpanoon. Maalivahtipeli onkin suurin kysymysmerkki KooKoon tämän kauden joukkueessa.
Suomi-sarjasta löydetty Antti Ore on loistanut harjoituspeleissä, mutta Mestis-tasolle imatralainen on käytännössä kuitenkin täysi arvoitus. Kolmannen peräkkäisen kautensa KooKoossa aloittava Palmu taas on aiempina vuosina jämähtänyt selvästi kakkosvahdiksi, eikä pelejä ole kertynyt niin kauheasti. Maalivahtipeliin KooKoo ei tule romahtamaan – mutta löytyykö kaksikosta voittavaa vahtia, joka kääntäisi tiukat pelit joukkueen eduksi?
Suurimmat muutoksen tuulet ovat puhaltaneet kuitenkin puolustuksessa, jossa viime kauden runkomiehistöstä jäljellä ovat vain Jani Keskinen ja asepalvelustaan suorittava Tuomas Gärdström. Se, onko puolustus sitten viime kautta parempi vai heikompi, onkin jo kinkkisempi kysymys.
Viime kaudella puolustuksen kiekollinen peli oli lähes täysin Jukka-Pekka Holopaisen varassa. Itävallassa tulevalla kaudella pelaavan Holopaisen rooliin ykköspakkina lienee vahvimmin tyrkyllä Hokista siirtynyt Teemu Kolehmainen, mutta myös salamakaksikolta Antti Nyrhinen & Ville Vuorisaari voi odottaa runsaasti taustatukea.
Takalinjoille on siis tullut lisää kiekollista osaamista, mutta vastaavasti hävikkipuolella on rutiinia ja kokemusta. Jari Raattama, Matti Hana, Jussi Onnela ja Jani Haapalainen eivät ehkä yltäneet otsikoihin, mutta muodostivat kuitenkin joukkueen varman ja luotettavan perusrungon. Näitä paikkoja täyttämään KooKoolla on nyt asettaa junioreita ja tulokkaita.
Jos kokemattomista puolustajista ei ole nostamaan profiiliaan, joutuvat neljä kärkipakkia urakoimaan todella paljon – tai seura pakkimarkkinoille. Yhteistyö HPK:n kanssa saattaa tosin tarvittaessa tuoda apuja osastolle jo alkukaudesta.
Leveyttä laidalla
KooKoon vain muutaman pelaajan verran muuttuneesta hyökkäyskalustosta ei sen sijaan voi olla huolissaan. Viime Mestis-kauden parhaan laitahyökkääjän Mikko Liukkosen varaan on hyvä rakentaa, mutta laidalle riittää laajuutta muutenkin. Hyökkääjien tulivoimassa mitattuna KooKoo ei ennakkokaavailuissa häviä yhdellekään Mestis-seuralle.
Liukkosen lisäksi myös Teemu Somppi ja Miikka Lindholm omaavat potentiaalin taistella sarjan maalikuninkuudesta. Lisäksi niin Aapo Lampinen, Tuomas Ilola kuin paluumuuttaja Mikko Mattila voivat hekin onnistuessaan hätyytellä 15 osuman rajapyykkiä ja vielä neloskentänkin paikoista käydään kunnon kilpailua. Uudet miehet Lindholm ja Mattila vahvistavat joukkuetta lähtijöihin (Kimmo Haapa-aro, Reino Soijärvi ja Jari Keltanen) nähden.
Keskushyökkääjien osalta materiaali on tosin selvästi aiempaa kapeampi, sillä Timo Nurmberg on ainoa ykkössentterin vaatimukset täyttävä mies joukkueessa, ja hänkin on tunnetusti loukkaantumisaltis. Hokista siirtynyt Ville Vimpari on lupaava ja taitava kakkos-kolmoskenttien sentteri, muttei pysty millään korvaamaan ex-kapteeni Tatu Kattelusta, kuten ei jo viime kevään joukkueessa pelannut Mikko Silvennoinenkaan. Jopa puolustuspään erikoismies Teemu Timoskaista voi kauden mittaan tulla ikävä, mikäli loukkaantumisia nähdään edes totuttu määrä.
KooKoo on etenkin hyökkääjien osalta pienikokoinen, liikkuva ja taitava joukkue. Tiukentuneiden sääntötulkintojen pitäisikin hyödyttää sitä moneltakin kantilta. Isossa kaukalossa kotiottelunsa pelannut KooKoo on ollut viime vuodet sarjan rikotuimpia joukkueita – ja kokoonpanon perusteella niin pitäisi olla nytkin.
Jos kuviot saadaan kuntoon, voivat kouvolalaiset ratkaista pelejä toistuvasti ylivoimalla. Nurmberg on sarjan juonikkaimpia ylivoiman pyörittäjiä ja takalinjoilta löytyy selvästi aiempaa enemmän tulivoimaa. Kovimpiin kilpailijoihinsa verrattuna KooKoolla on riveissään enemmän rightin puolelta laukovia pelaajia, mikä sekin lisää valmentajan työkaluja juuri ylivoimalla.
Alivoimalla sarjan toisiksi pienikokoisin joukkue voi tosin olla vaikeuksissa, kun maalille vyöryviä vastustajia ei voi estää edes ennen sallituin pikkukoiruuksin. Alivoimapelaamisessa on tosin huomioitava erikseen Mikko Liukkonen, joka oli viime kaudella sarjan ehdottomasti vaarallisin pelaaja alivoimallakin.
Tiukkaa taistelua kotiedusta?
Odotukset KooKoota kohtaan ovat tänä syksynä korkealla. Ehkä liiankin korkealla?
Niin Jatkoaika kuin muutkin mediat ovat ennustaneet KooKoon aivan terävimpään kärkeen ja viimeistään erinomaiset tulokset harjoitusotteluista nostivat odotukset kannattajienkin keskuudessa pilviin. Paperilla KooKoo ei ole kuitenkaan välttämättä vahvistunut, vaan pysynyt ennemminkin viime kauden tasollaan. Vaikka niin Jukurit kuin Sport ovatkin vastaavasti heikentyneet ja ero kärkeen täten kaventunut, on kaksikko kuitenkin yhä etenkin materiaalin laajuuden ansiosta KooKoota edellä.
KooKoon kovimmat kilpakumppanit löytyvätkin muista kotietua ahnaimmin mielivistä ryhmistä: TuTosta, Kiekko-Vantaasta ja Hokista. Erot nelikon sisällä eivät ole suuria, joten kaikki sijojen kolme ja kuusi välillä on mahdollista. Venyminen sitä korkeammalle olisi yllätys, mutta pudotuspeliviivan tuntumaan jämähtämiseenkään ei voi ilman suurempaa epäonnea uskoa.
