Parhaillaan varsinaista tulokaskauttaan miesten sarjoissa pelaava Jiri Veistola, 22, oli vielä alkukaudesta jonkinlainen jokapaikanhöylä KooKoo-hyökkääjistössä. Rooli vaihteli muun miehistön terveystilanteenkin mukaan ottelusta toiseen, mutta nyt paikka on vakiintunut. Nuori laitahyökkääjä on profiloitunut kevään aikana todelliseksi alivoimaekspertiksi.
– Joo, kyllähän niin voisi sanoa. Mutta se on ihan mieluisa rooli ja tähän mennessä olemme hoitaneet homman [Ville-Matti] Koposen kanssa ihan hyvin, Veistola sanoo.
Ihan hyvin???
Noin törkeä vähättely saa korvat heilumaan huonokuuloiseltakin. Veistola ja Koponen ovat playoff-alivoimatilastossa aivan omilla lukemillaan. Kaksikko on tappanut reilut 26 minuuttia jäähyjä, ilman että omissa olisi kolissut vielä kertaakaan!
– Tuo on vastuullinen rooli, ja haluan täyttää sen sataprosenttisesti ja tehdä hommia joukkueen eteen. Toiset kentät tekee parhaansa ylivoimalla ja meidän tehtävä on olla päästämättä maaleja, jokerikasvatti sanoo.
Rohkea rokan syö
Toimivan alivoiman merkityksen ymmärtävät kaikki, mutta ihan jokaiselle katsojalle ei siltikään tule välttämättä mieleenkään, kuinka vaativaa ja suunnitelmallista kapuloiden heittäminen pakkopelin rattaisiin oikeasti on.
Siinä missä ylivoimaviisikoiden levitykset, one-timerit ja oikea-aikaiset nousut pystyy bongaamaan vähemmän analyyttisemminkin silmin, niin alivoiman osalta moni näkee korkeintaan eroja siinä, kuinka purkukiekot onnistuvat. Mutta mitkä ovat Veistolan mielestä alivoimapelaajan tärkeimmät ominaisuudet?
– Sijoittuminen on kaiken aa ja oo. Nelikon kanssa ollaan sovittu paljon siitä, että missä liikutaan, missä annetaan painetta, miten peitetään syöttölinjoja ja pidetäänkö mailat keskellä vai ulkona. Alivoimatrappi on kanssa tärkeää, ettei vastustaja pääse pyörittämään alueelle. Pää pitää olla mukana: se, että haluaako mennä kiekon eteen vai nostaako jalkaa.
Veistolalla tuota halua on riittänyt. Jos sarjassa tilastoitaisiin onnistuneita blokkauksia, olisivat nimikirjaimet JV taulukossa korkealla. Sähäkällä ja mitään pelkäämättömällä taisteluasenteellaan hyökkääjä on noussut yhdeksi kannattajien suosikkipelaajista ja nostanut samalla varmasti myös muidenkin alivoimapelaajien arvostusta.
Vaan ehtiikö Veistolakaan koskaan miettiä, että kohta saattaa tehdä kipeää, vai lähtevätkö heittäytymiset viuhuvien lämärien eteen aina selkäytimestä ja sen kummemmin ajattelematta?
– Ainakaan minä en mieti, että voisi sattua. Eikä vielä tähän mennessä ole koskaan sattunutkaan niin paljon, että olisin joutunut jättämään pelin kesken, sanoo Veistola ja koputtelee pöytälevyä.
– Kyllähän varusteet on tehty sitä varten, että ne suojaavat. Välillä ihmettelee, kun moni kääntää selän pelätessään, että sattuu: eihän selässä mitään suojia ole. Toiset taas peittävät pelaajaa, kun pitäisi peittää mailaa ja kiekkolinjaa, kertoo hyökkääjä niksejä turvallisempaan blokkaamiseen.
Henkinen kovuus puntarissa
Pudotuspelien henkeen kuuluu se, että vastustajat kovenevat sitä mukaa kun kausi etenee. Niin nytkin. Rutiinisuoritus riitti KooKoolle vielä puolivälierissä, mutta vastustajana hyvinkin jukurityylinen D Team vaatii jo parempaa pelaamista.
– Aika paljon on samaa, mutta mielestäni Jukurit-sarjassa oli enemmän liikettä. Jätkien kanssakin mietittiin, että Jukurit luisteli enemmän, pelasi aggressiivisesti ja tuli kovempaa päälle kuin D Team. Toisaalta saimme ehkä sitä kautta enemmän paikkoja, kun vastustaja höntyili pihalle tilanteista.
– D Team on sen sijaan kärsivällisempi joukkue. Se kunnioittaa omaa pelitapaansa, toteuttaa sitä hemmetin hyvin puolustussuuntaan ja sillä on karvauspelikin aika hyvin hallussa. Maalintekorintamallekin heillä on enemmän laajuutta ja taitoa kuin Jukureilla, Veistola vertailee.
KooKoolla oli mahdollisuus ansaita paikkansa loppuotteluissa jo tiistaina, kun ottelusarja oli sille ensimmäistä kertaa katkolla. D Team piti kuitenkin pintansa ja pakotti ratkaisun viidenteen peliin. Ja pelin henki on torstaina selvä: finalisti ratkaistaan tässä ja nyt. Tilanne on uusi, mutta kutkuttava myös ensimmäisiä miesten pudotuspelejään pelaavalle Veistolalle.
– Nyt mitataan sitä, kuka on henkisesti kova ja kuinka paljon päästä lähtee.
Painetta jähmeille jaloille
Viides välierä – ja samalla himoitun finaalipaikan kohtalo – ratkennee pieniin asioihin; siksi tasaväkisiä joukkueet ovat tähän asti olleet. Kotietu puoltaa joka tapauksessa ainakin jonkin verran KooKoon mahdollisuuksia. Kaikki neljä aiempaa peliä ovat päättyneet kotivoittoihin.
– Moni katsoja miettii aina, että onko sillä merkitystä, kun täällä on isompi kaukalo kuin Jyväskylässä. Kyllä sillä ainakin minun mielestäni on, mutta ei sen taakse tietysti voi ikinä piiloutua, jos vieraissa hävitään, Veistola veistelee.
Tässä otteluparissa etäisyydet ja aikataulu ovat inhimilliset, joten merkittävin ero onkin ehkä juuri kaukalon fyysisessä koossa.
– Pienempi kaukalo sopii sellaisille puolustaville joukkueille, jotka vain sumputtavat ja odottavat vastaiskun paikkaa, kun taas kiekollisilla joukkueilla on vaikeampaa rakentaa peliään siellä, myöntää Veistola.
Ottelusarjan edetessä D Teamin pakkikalusto on kaventunut huomattavasti – ja vieläpä sieltä liikkuvammasta ja taitavammasta päästä lähtien. Mahtoiko valmennusjohto ohjeistaa mustapaitoja ajamaan jatkossa entistä ahnaammin iholle ja panemaan painetta jyväskyläläisten alakertaan aiempaa syvemmällä?
– Pyritään haastamaan pakkeja mahdollisimman paljon ja pakottamaan ne rikkomaan. Jokainen yritti viime pelissäkin varmasti parhaansa ja liikutti jalkoja hyökkäyspäässä – ja kyllähän sieltä muutama jäähy vastustajalle tulikin.
– Mutta nyt viidennessä pelissä vastustajalla on vielä vähän jähmeämmät jalat kuin aiemmin, joten meidän pitää vain laittaa omat jalat liikkeelle ja tehtävä nopeita suunnanmuutoksia, niin joutuvat varmasti rikkomaan, luottaa Veistola.
Verkot tötterölle!
KooKoon kuluva kausi on ollut varsin värikäs, mutta juuri nyt varmasti makeimmillaan. Veistolakin on kokenut joukkueessa monen moista, muttei kadu tippaakaan viime kevään ratkaisuaan siirtyä Mestikseen ja Kouvolaan.
– Et ole ensimmäinen, kuka kysyy samaa asiaa – ja olen kyllä todella tyytyväinen siihen, että tulin tänne. En pysty keksimään mitään, mikä olisi ollut tällä hetkellä parempi paikka minulle. Alkukaudesta pääsin pelaamaan ylivoimaakin, nyt rooli on vakiintunut alivoimiin ja tähän vähän puolustavampaan kenttään.
Rooli kuin rooli kelpaa siis laitahyökkääjälle. Eikä maalintekoakaan ole kuulemma kielletty, vaikka Veistolan playoff-tilastoissa vielä kiikaritehot kummittelevatkin.
– Onhan näissä pleijareissa jo jokunen sellainen tilanne tullut, joista olisi voinut rankaistakin. Muutaman paikan olen tuhlannut, mutta jos vaikka huomenna laitettaisiin verkot tötterölle!
