Kovin paljon ei ole muuttunut vuosikymmenten saatossa.
SaPKon penkin takana seisoo edelleen se rauhallinen Pekka, jona hänet on opittu tuntemaan. Tirkkonen lähti kotikaupungistaan maailmalle 1986. Lahjakkaan kiekkojuniorin tie vei Turkuun, jossa nuori kiekkoilijanalku juhli kolmena keväänä Suomen mestaruutta TPS:n paidassa. Nuo vuodet saavat edelleen Tirkkosen suupielet kääntymään hymyn puolelle.
– Kyllähän ne totta kai oli hyviä vuosia. Sain pelata huippupelaajien kanssa. Meillä oli paljon hyviä ulkomaalaisia, Mal Davis, Viktor Tjumenev etunenässä. Kyllä se oli nuorelle pojalle antoista aikaa. Näki läheltä, miten huippupelaajat harjoittelee, Tirkkonen muistelee Turun vuosia.
Tuolloin TPS:n kolmeen kultaan piiskannut Hannu Jortikka jakaa kiekkopiireissä vahvasti mielipiteitä. Neutraalia mielipidettä turkulaisvalmentajasta on tuskin kenelläkään esittää. Tirkkonen kuuluu siihen kaartiin, jolla on myönteinen näkemys turkulaisvalmentajasta.
– Tietysti Jortikka oli vaativa valmentaja ja sai kyllä joukkueen pelaamaan. Itse olen ainakin monesti miettinyt, että olen paljosta kiitollinen hänelle siitä, että menin paljon eteenpäin pelaajana hänen aikanaan, Tirkkonen kiitteli.
NHL jäi haaveeksi
Tirkkosen kaltainen kahden suunnan sentteri olisi tänä päivänä kovaa valuuttaa myös Pohjois-Amerikan markkinoilla. Aivan näin eivät asiat ole kuitenkaan aina olleet. 1990-luvun alussa NHL:ään pääsivät vain Teemu Selänteen kaltaiset supertähdet, eikä monipuolisilla kahdensuunnan taitureilla ollut nykyisen kaltaista kysyntää. Ainakaan eurooppalaisilla.
Aivan huomioitta Tirkkonen ei kuitenkaan NHL:n puolesta jäänyt. Boston Bruins varasi suomalaisen 1986 draftin toisella kierroksella, numerolla 34. NHL-sopimusta ei kuitenkaan koskaan tarjottu.
– 1990 olin Suomen maajoukkueen mukana MM-kisoissa Bernissä Silloin ilmoitettiin, että Boston tulee tarjoamaan sopimusta. Boston pääsi kuitenkin tuona keväänä finaaliin Edmontonia vastaan. Siinä vaiheessa minulle tuli tieto, että he haluavat vielä antaa joukkueelle uuden mahdollisuuden ja katsovat vielä uudemman vuoden minun tilannettani.
Syksyllä 1988 Tirkkonen pääsi haistelemaan NHL-tunnelmaa, kun hän kävi Bostonin harjoitusleirillä.
– Leiri meni tosin hyvin ja sain Harry Sindeniltä, silloiselta Bostonin GM:ltä, kehuja ja muistaakseni myös The Hockey News rankkasi silloin minut Bostonin toiseksi lahjakkaimmaksi lupaukseksi.
Vahvassa nosteessa oleva ura ei kuitenkaan saanut sitä palkintoa, mitä Tirkkonen odotti. Noihin aikoihin Suomen A-maajoukkueeseen nostettu lahjakas sentteri ei koskaan saanut sopimusta rapakon taakse.
– Kyllä se joskus aina vähän harmittaa. Olis ollut kiva kattoa sekin kortti ja miten siellä olis pärjänny.
Kuopio hurmasi savonlinnalaisen
Kaudeksi 1991–1992 Tirkkonen vaihtoi Aurajoen rannat Savon sydämeen, Kuopioon. KalPasta löytyi hyvä pelipaikka, sillä nykyäänkin Kuopiossa asuva Tirkkonen pelasi KalPassa viisi kautta peräkkäin.
– KalPastakin jäi hyvät muistot. Pelattiin Sami Kapasen kanssa samassa ketjussa. Se kausi oli yksi uran mieleenpainuvimmista. Meillä oli hyvä kenttä; Vesa Salo ja Kimmo Timonen pakkeina sekä Janne Kekäläinen toisessa laidassa. Yksi varmasti parhaita kenttiä, mitä on uran aikana ollut.
– KalPasta jäi paljon hyviä ystäviä, mies kertoo hieman haikeaan sävyyn.
Kuopion ajalle sattui myös yksi Tirkkosen pitkän pelaajauran omituisimmasta tapauksista, kun hyökkääjä oli vuonna 1995 maajoukkueen mukana tuolloin vielä Izvestija-nimeä kantavassa turnauksessa. Tirkkosen kämppäkaverina turnauksessa ollut Juha Hautamaa joutui ryöstön kohteeksi.
– Olin sängyssä unilla, kun Juha tuli jostain korttiringistä kortilta ja yhtäkkiä hänet vaan tönäistiin sinne huoneeseen, uhkailtiin ja rahaa pyydettiin.
Hautamaa joutui tuolloin rahoja ryöstäjille luovuttamaan, mutta Tirkkonen itse onnekseen ei ryöstön kohteeksi joutunut.
– Ehkä se oli siinä vaiheessa paras vaihtoehto Juhalle antaa rahat, Tirkkonen naureskelee jälkeenpäin tuolloin vakavaa tilannetta.
Saksan pääsarja on luultua kovempi sarja
Kuopiosta Tirkkosen matka jatkui Saksan pääsarjaan, DEL-liigaan. Seuroina toimivat ensimmäisellä kaudella Rosenheim Star Bulls, josta mies siirtyi Augsburg Panthersin riveihin seuraavalle kaudelle. Tirkkosen oman kokemuksen mukaan saksalaisten sarja oli varsin kovatasoinen, jopa luultua tasokkaampi.
– Kyllä se kova sarja on ja siellä on hyviä pelaajia. Kulttuuri on siellä tietysti erilainen, kun valmentajat on pääosin kanadalaisia. Kanadalaiseen tyyliinhän siellä mennään, että aika yksinkertaisesti hommia tehdään.
Entinen maajoukkuevahti Jukka Tammi väitti aikaisemmin, että Saksan pääsarja on jopa SM-liigaa kovatasoisempi. Tirkkonenkaan ei täysin tyrmää väitettä.
– Se on vähän kakspiippunen juttu. Toisten tyyli sopii paremmin sinne ja toisten taas paremmin tänne. Osittain voin väitteen allekirjoittaa, sillä esimerkiksi tänä vuonnakin Eisbären Berlin voitti Kärpät Mestarien liigassa.
– Siellä on paljon tapahtunut kehitystä. Paljon tullu uusia moderneja halleja ja varmaan yleisilmekin muuttunut siitä, kun ite siellä pelasin, Tirkkonen tuumaili.
Kanada Cup ei unohdu koskaan
Pekka Tirkkonen on aina kantanut suurella ylpeydellä maajoukkueen paitaa. Jokainen peli maajoukkueessa on varmasti pelimiehelle aina ikimuistoinen, mutta parasta leijonamuistoa kysyttäessä ei vastausta tarvitse pitkään odottaa.
– Kyllä se on ehdottomasti Kanada Cup 1991. Mentiin sinne vähän altavastaajina ja ei kukaan meihin uskonut. Paljon tuli kieltäytymisiä joukkueeseen.
Lähtötilanne turnaukselle ei siis ollut helppo. Suomen joukkue ei onnistunut houkuttelemaan kaikkia parhaita mahdollisia pelaajia kisakoneeseen, joten Suomen asema ei ollut kadehdittava. Vastoin odotuksia Suomen peli alkoi kuitenkin kulkea.
– Kaikki lähti natsaamaan alusta alkaen. Ensimmäinen peli Kanadaa vastaan 2-2 Torontossa ja sit voitettiin Tshekki 1-0 seuraavassa pelissä. Maple Leafs Gardenissa voitettiin Ruotsi 4-2 ja päästiin välieriin.
Hienot muistot Kanada Cupista piirtyvät edelleen Tirkkosen mieleen kuin eilinen päivä.
– Se oli mahtava turnaus. Joukkue kasvoi sen turnauksen aikana todella tiiviiksi ja se oli hyvähenkinen joukkue, Tirkkonen myhäili.
Parhaan ja ikävimmän muiston välissä ei ole kuitenkaan kovin montaa kuukautta. Tirkkonen muistelee edelleen apeana saman vuoden MM-kotikisoja, jotka päättyivät Suomen kannalta katkeralla tavalla.
– Hävittiin viimeinen peli USA:lle 2-1. Tasapeli olisi riittänyt mitalipeleihin. Voittomaali tuli vain kolme tai neljä minuuttia ennen loppua.
– Sen illan muistaa, kyllä joukkue oli silloin aika hiljanen, Tirkkonen muistelee haikeana.
Pekka Tirkkosen pitkä ja ansiokas pelaajaura päättyi Tanskan pääsarjassa pelaavan Herning Blue Foxin riveihin. Saaliiksi neljän vuoden mittaiselta reissulta jäi peräti kolme Tanskan mestaruutta.
– Pelasin kauden 2002–2003 Linköpingissä Elitserienissä. Tanskasta sitten tuli vaan soitto. Koskelan Timo soitti, että kiinnostaisko tulla tänne. Siellä arvostettiin minun uraa ja kokemusta. Päätös oli lopulta varsin helppo tehdä.
– Ne oli myös tavallaan uran parhaita vuosia. Sai pelata kuitenkin lopun urasta menestyvässä joukkueessa, mikä joka vuosi taistelee mestaruudesta.
– Ihmiset olivat siellä tosi rentoja ja koko tanskalainen elämäntyyli oli mukava, Tirkkonen muisteli Tanskan vuosiaan.
Valmentaminen pyöri mielessä jo pelaajauran aikana
Pekka Tirkkoselle valmentaminen oli jo aktiiviaikanaan luonnollinen jatke pelaajauralle. Kasvattajaseuran ottaessa yhteyttä ei päätökselle uuteen haasteeseen hyppäämiselle näkynyt mitään esteitä.
– Kyllä se ajatus oli se, että kun kasvattajaseura tällaista mahdollisuutta tarjoaa, niin siihen on tartuttava.
– Nopeasti se meni. Perjantaina otettiin yhteyttä ja jo lauantaina hallitus valitsi minut päävalmentajaksi, Tirkkonen kertaa tapahtumien kulkua.
Vaikka Tirkkonen nykyään asuukin Kuopiossa, ei savonlinnalaisuus ja SaPKo ole päässyt matkan varrelta unohtumaan.
– Kyllä sapkolaisuus on aina kulkenut sydämessä. Täällä on kuitenkin kiekko-opit saatu. Kyllä sitä pitää itseään savonlinnalaisena, kun täällä on nuoruutensa viettänyt.
– Olen iloinen tästä mahdollisuudesta, minkä SaPKo minulle antoi.
”Yksinkertaiset raamit pelaamiseen”
80-vuotista taivaltaan juhlivan SaPKon kausi ei ole lähtenyt liikkeelle ihan odotetunlaisesti. Tirkkonen ymmärtää, ettei mitään taikatemppuja pystytä pelilliselle puolelle tekemään, mutta näkee selvän vision omissa valmennuskuvioissaan.
– Yritetään luoda yksinkertaiset raamit tuolle pelaamiselle niin, että meillä olis tuo hyökkäys ja puolustus hyvässä tasapainossa. Silloin, kun meillä on kiekko, niin hyökätään viisikkona. Ja kun se menetetään, niin puolustetaan viisikkona, Tirkkonen linjaa.
Tirkkonen lähettää positiivisia terveisiä savonlinnalaiselle kiekkoyleisölle.
– Yritetään pysyä vaan positiivisena ja edetään peli kerrallaan. Joukkue tulee varmasti kyllä tekemään kaikkensa sen eteen, että peli paranee. Tässä on kuitenkin ihan tarpeeksi vielä pelejä jäljellä, että saadaan tämä homma nousuun, Tirkkonen päätti.