| lisää Kattava katsaus tilastoihin
[lue lisää] Tehomerkinnät otteluittain
[lue lisää] Kanadalaiskaksikko tähtikisankin kärjessä
[lue lisää] Aapiskukko kuvittaa
[katso kuvat] |
KooKoo meni päättyneellä kaudella askeleen eteenpäin ja pelasi ensimmäistä kertaa mitaleista sitten kevään 2004. Arvometallia ei Vladimir Kolekin suojateille lopulta irronnut, mutta paljosta se ei ollut kiinni. Pronssi jäi runkosarjan kakkostilan tavoin muutaman maalin päähän, eikä loppuotteluihinkaan pääsemiseksi olisi kaivattu kuin kahta lisävoittoa.
Mutta toisaalta: kiekkoilussa kaikki tähtäävät kevääseen, jolloin jokaisen maalin ja voiton merkitys on suurimmillaan. Juhlat jäävät väkisinkin väliin, mikäli häviää KooKoon tavoin kolme kauden viimeistä – ja samalla myös tärkeintä – ottelua.
Mikä sitten on arvosana vuosimallin 2007-2008 KooKoolle? Vaikea kysymys, johon vastatessa pitää ensiksi miettiä mitä joukkueelta odotti.
Kauden kynnyksellä KooKoolla oli vielä paljon kysymysmerkkejä kokoonpanossaan. Ennakkopaketissa se sijoitettiinkin turvallisesti keskikastiin. Jos lähtökohdiksi muistelee elokuuta, oli neljäs sija niin runkosarjassa kuin lopullisessa paremmuusjärjestyksessäkin yllätys ja todella hieno venyminen.
Toisesta ääripäästä löytyvät puolestaan pilviin kohonneet toiveet. Loppusyksystä KooKoo jauhoi vastoinkäymisistään huolimatta niin vakuuttavasti, että hätäisimmät ehtivät jo maistella ja mietiskellä unelmafinaaleja TuTon kovimpana haastajana. Siihen nähden mitalittomuus oli pettymys.
Vaan ehkäpä neljäs sija oli kuitenkin lopulta kutakuinkin se, mitä joukkue ansaitsi. Kouvolalaisten lähtökohdat pudotuspeleihin eivät olleet loukkaantumisten johdosta läheskään parhaat mahdolliset, mutta joukkue teki sen mihin pystyi. Kullan ratkoivat ansaitusti kevään kovin kaksikko ja himmeimmät mitalitkin jäävät käytännössä aina isännille, kun kaksi pettynyttä ja tasavahvaa joukkuetta kohtaavat päätöspelissään.
Hankinnat nostivat tasoa
KooKoo tarjosi vauhtia, viihdettä ja vaarallisia tilanteita läpi kauden. Ilmaiseksi se ei kuitenkaan saanut pistettäkään, vaan myös vastoinkäymisiä riitti.
Ensimmäisenä epävarmuustekijänä joukkueen harteilla oli kauteen lähteminen vaillinaisella kokoonpanolla. Joukkueen kasaaminen oli venynyt osittain liiankin pitkälle ja muutama avainpaikka ammoittikin vielä tyhjyyttään runkosarjan käynnistyessä.
Kriittisimmäksi puutteeksi nähty sentteritilanne ratkesi kuitenkin kuin itsestään. Arvoitukselliseksi hankinnaksi laskeskeltu kanadalainen George Nistas osoittautui nopeasti jopa seuran Mestis-ajan parhaaksi keskushyökkääjäksi – tai ainakin siihen saakka, kunnes menetti tittelinsä Kouvolaan houkuttelemalleen Kory Bakerille.
Nistasin, Bakerin ja Sami Kaartisen myötä tulivoima KooKoo-hyökkäyksessä nousi vähintäänkin kolmanteen potenssiin. Hyökkäyskalustossa ainoaksi puutteeksi jäi lopulta vain pätevän kakkossentterin puuttuminen: Ville Eskelisestä tai Teemu Ramstedtista olisi voinutkin olla tehtävään, jos jompikumpi olisi pelannut mustapaidoissa koko kauden.
Puolustuksessa Jani Honkanen osoittautui paljon paikkaajanrooliaan paremmaksi ja nousi Mestis-eliittiin kouvolalaisten alakerran liiderinä. Kaivattua kiekollista osaamista takalinjoille toi All Stars –tason kanadalaisvärväys Michael Clarke.
Yllämainitut nimet olivat avainasemissa myös toisessa pulmassa ja sen ratkaisussa. Erikoistilannemäärät puhuttivat Kouvolassa läpi kauden. Mustapaitoja jäähypenkki kutsui normaalitahdilla läpi kauden, mutta vastustajille pilli ei soinut läheskään samalla tahdilla. KooKoo sai pelata ylivoimaa vähemmän kuin yksikään toinen sarjan joukkueista.
| tulossa vielä: KooKoon kauden pelaaja-arviot
|
Erikoistilanteet näyttelevät nykypäivän jääkiekossa ratkaisevaa roolia, joten jakauma olisi voinut koitua KooKoolle kohtalokkaaksikin. Lääke tautiin oli kuitenkin yksinkertainen: joukkue taisteli alivoimansa uhrautuvasti ja oli suorastaan tappavan tehokas harvoilla ylivoimillaan.
Vaikka tehot lopulta laskivatkin, oli KooKoo vielä kevään puolellekin saakka tilastoykkösenä niin ali- kuin ylivoimatehokkuudessa. Jäähyjakaumakin normalisoitui, kun sarjassa siirryttiin pudotuspelien lähestyessä neljän tuomarin käytäntöön.
Miespula tiivisti pakettia
KooKoo kasvatti panoksiaan kauden edetessä ja onnistui hankinnoissaan. Yllättäviä ja epämieluisia lähtijöitäkin tosin oli, joten uusista vahvistuksista huolimatta pelureista oli pahimmillaan jopa huutava pula. Loukkaantumiset olivat verottaneet runkoa jo ennen kauden käynnistymistä, korvaamattomaksi ykköshyökkääjäksi laskeskeltu Mikko Liukkonen oli sivussa suurimman osan runkosarjasta ja kokoonpanohuolien kanssa painiskelleet liigaseuratkin kutsuivat omansa takaisin.
Pahimmasta pelaajapulasta KooKoo kärsi marras-joulukuussa, kun sairastuvalla oli reilut kaksi kentällistä pelaajia. KooKoo selätti kuitenkin haasteen komeasti. Se päätti syyskautensa huikeaan yhdentoista ottelun mittaiseen voittoputkeen, vaikka joutui toisinaan pelaamaan vain neljälläkin puolustajalla.
Vastoinkäymiset voi toisinaan kääntää jopa eduksi – ja niin KooKoo voittoputkessaan tekikin. Kun sivussa oli ratkaisijoita, joutuivat myös rivipelaajat laittamaan kaiken likoon illasta toiseen. Joukkue hitsautui hyvin yhteen, viilasi pelisysteemiään tiiviimmäksi ja taisteli hurjan määrän niukkojakin voittoja puolustuksen kautta; sarjan paras veskarikaksikko Antti Ore - Antti Härmä viimeisenä lukkonaan.
Keväällä uusiutuneesta loukkaantumissumastaan kouvolalaiset eivät sen sijaa selvinneet yhtä helpolla. Ykköskenttä oli noussut liiankin merkittävään rooliin, eikä taustalta löytynyt riittävästi tukea silloin, kun kanadalaiset olivat sivussa. Pelkkä peruspelikään ei enää riittänyt kuin heikompien vastustajien kukistamiseen, kun yskähdelleet kilpakumppanitkin olivat saaneet pelinsä kuntoon kauden edetessä.
KooKoo sai pudotuspeleihin parsituksi kasaan parhaan kokoonpanonsa – mutta ei parhaassa mahdollisessa vireessä. Esimerkiksi Baker ja Nistas olivat kaukana sataprosenttisesta kunnosta, vaikka nuijivatkin yhdessä Liukkosen kanssa runkosarjan yllättäjäjoukkue LeKin kesälomille suoraan otteluvoitoin 3-0.
Ratkaisevaksi osoittautuivat loukkaantumisten kerrannaisvaikutukset. KooKoon kokoonpano eli jatkuvasti: pelistä ja jopa harjoituksesta toiseen, eikä valmistautuminen pudotuspeleihin ollut läheskään parhainta mahdollista. Välieräsarjassa TuTo oli kaikilla osa-alueilla niukasti, mutta ratkaisevasti, parempi.
Lähtökohtiin nähden KooKoo pärjäsi kuitenkin vähintäänkin kohtuullisesti sarjan ykkössuosikkiakin vastaan. Ensimmäisessä ja viimeisessä kohtaamisessa lukemat venähtivät rumiksi, mutta pelillisesti KooKoo sinnitteli hyvin mukana – etenkin tasaviisikoin pelattaessa. Ja jos jossitella haluaa, niin yksikin pomppu toisin päin 2-1-tappioon päättyneessä kolmannessa kohtaamisessa olisi voinut kääntää sarjan aivan päälaelleen.
Uudet haasteet odottavat
Vaan sitten jo alustuksessa mainitun arvosanan kimppuun. Monella yksittäisellä osa-alueella KooKoo oli jopa kiitettävää tasoa. Pelaajista valtaosa pelasi odotetulla tasolla ja onnistujiakin oli henkilökohtaisella tasolla selvästi enemmän kuin pettymyksiä. Tiukin ja ennen kaikkea tuloskeskeisin opettaja saattaisi puolestaan piirtää KooKoon kevättodistukseen vain tyydyttävän numeron.
Kokonaisuus oli jälleen osiensa summa, eli keskiarvo KooKoon kaudesta 2007-2008 kallistuu hyvän puolelle. Eteenpäin seura meni myös kaukalon ulkopuolella. Taustalla ei tyydytty polkemaan paikoillaan, vaan paiskottiin töitä tosissaan ja kunnianhimoisesti. Tulostakin tuli, vaikka esimerkiksi yleisömäärät eivät aivan toivottuihin lukemiin kehittyneetkään. Mutta suunta oli joka tapauksessa oikea ja matka lyhenee pienilläkin askeleilla.
Edistysaskelia tarvitaan jatkossakin, sillä ensi kaudella panokset Mestiksessä kasvavat ja KooKookin pyrkii lyömään pöydälle kovemmat kortit. Tulevan joukkueen kasaaminen onkin jo hyvällä alulla, organisaatiota vahvistettu ja suunnitteilla on hallittu kasvu myös taloudellisesti. Mutta jos mennyt kausi jotain todisti, niin sen kuinka merkittäväksi oikeiden ulkomaalaisvahvistusten löytäminen voikaan osoittautua: etenkin kun kotimaisten pelaajien osalta markkinoilla on entistäkin enemmän kysyntää.
