Suomi-sarjan sarjajärjestelmä laitetaan ensi kaudella remonttiin. Syksystä 1999 lähtien kaksilohkoisena pelattu sarja laajenee ensi kaudella nelilohkoiseksi. Samalla joukkuemäärä nousee 24:ään.
Puhtaasti nelilohkoinen ei Suomi-sarja jatkossakaan ole, sillä kevätkaudella kunkin lohkon kaksi parasta jatkavat kahdeksan joukkueen valtakunnallisessa loppusarjassa. Muut jatkavat neljässä lohkossa, joihin nousevat kilvoittelemaan myös kakkosdivisioonan parhaat joukkueet.
Uudistuksen taustalla ovat vuosia jatkuneet ongelmat sarjan täyteen saamisessa. Esimerkiksi käyvät viimeksi kuluneen vuoden tapahtumat, jotka tuovat mieleen sananlaskun harakasta tervatulla katolla: Kun pitkään vajaalukuisena pelattu pohjoislohko saatiin vihdoin täyteen, jäi etelälohkoon peräti kolme tyhjää paikkaa.
Osallistujia ovat Suomi-sarjasta karsineet yleisimmin taloudelliset ongelmat tai pula pelaajista.
- Sarjajärjestelmän muuttamista on mietitty joka vuosi, kun on nähty, ettei sarja tule täyteen. Tällä ratkaisulla pyritään nyt helpottamaan näitä päällimmäisiä ongelmia, perustelee Jääkiekkoliiton kilpailupäällikkö Pirkka Antila.
Nykyjärjestelmä on lähtöisin Jääkiekkoliitosta. Seurojen näkemyksiäkin on vuosien varrella kyselty, mutta Antilan mukaan ne ovat menneet niin perusteellisesti ristiin, ettei yhteiseltä pohjalta ole pystytty luomaan kaikille sopivaa sarjaa.
- Kompromissihan tämä ratkaisu on, kuten sarjajärjestelmät aina. Ymmärrän, että tämä herättää kritiikkiä erityisesti sarjan keskikastissa, jossa saatetaan joutua pelaamaan pääosin samoja joukkueita vastaan koko kausi.
Vanhaan kakkosdivariin ei paluuta
Vaihtoehto muutokselle olisi ollut pysyvyys eli jatkaminen kaksilohkoisella 20 joukkueen sarjalla. Nyt valitun kanssa ei kilpaillut muita uusia malleja.
- Suomi-sarjan lakkauttamista tai koko kauden pelaamista samoilla kuuden joukkueen lohkoilla ei edes harkittu. Ne olisivat olleet liian isoja askelia vanhan kakkosdivisioonan suuntaan. Tärkeintä Suomi-sarjan kehittämisessä on kuitenkin turvata haasteellinen pelaaminen eli tarjota mahdollisuus kehittyä Mestistä varten, Antila painottaa.
Antila puolustaa syksystä 1999 lähtien pelatun Suomi-sarjan olemassaoloa juuri kilpailullisilla perusteilla. Hän ei pidä seurojen talousvaikeuksia ja pelaajapulaa sarjajärjestelmästä johtuvina.
- Vanhan kakkosdivisioonan kärkiseurat halusivat 1990-luvun lopussa kovemman sarjan, ja siihen tarpeeseen perustettiin Suomi-sarja. Kova siitä tuli, kuten haluttiinkin, mutta ehkä kustannuspuolen realiteetit paljastuivat osalle seuroista vasta vähitellen.
- Ehkä ei myöskään täysin osattu arvioida sitä, kuinka paljon kaksilohkoinen sarja pidempine pelimatkoineen sitoo pelaajia. Vapaita viikonloppuja heille ei paljon jää. Eikä pelaajia houkutella enää rahallakaan mukaan. Sarjan alkuvuosina muutama seura vielä maksoi pelaajapalkkioita.
Yksikin poisjäänti kirpaisee
Uudessa järjestelmässä Suomi-sarjan 24 joukkuetta jaetaan syksyllä neljään kuuden joukkueen lohkoon. Lähtökohtana jaossa ovat Antilan mukaan maantieteelliset perusteet, mutta mahdollisuuksien mukaan lohkoista pyritään tekemään myös urheilullisesti tasavahvat. Kussakin lohkossa pelataan nelinkertainen sarja eli 20 ottelua.
Kevätkaudella kunkin lohkon kaksi parasta pelaavat kahdeksan joukkueen valtakunnallisen loppusarjan, jonka neljä parasta ratkaisevat kauden päätteeksi pudotuspeleillä jaossa olevat kaksi paikkaa Mestis-karsintoihin. Sarja on kaksinkertainen, eli kukin joukkue pelaa 14 peliä.
Loput 16 joukkuetta pelaavat kevätkaudella enää sarjapaikoista. Ne sekä kahdeksan syyskaudella II divisioonassa parhaiten menestynyttä ryhmää muodostavat neljä uutta kuuden joukkueen lohkoa, joissa pelataan kolminkertainen sarja eli 15 kierrosta. Lohkojen kaksi heikointa pelaavat seuraavalla kaudella II divisioonassa.
Kevätkauden jatkolohkoihin osallistuvat kakkosdivisioonan kahdeksan parasta selviävät lohkojen välisillä ristiinkarsinnoilla. Yhdestä kakkosen lohkosta voi siis Suomi-sarja-paikkaa tavoitella useampikin joukkue.
Uusi järjestelmä tietää pelimatkojen lyhenemistä ja sitä kautta kustannussäästöjä. Urheilullisessa mielessä Suomi-sarja ottaa askeleen kohti ala- ja juniorisarjoja, joissa sarjat rukataan usein joulutauolla uusiksi. Toisaalta parhaiden joukkueiden valtakunnallisen loppusarjan pelaaminen on askel toiseen suuntaan, etäämmäksi alueellisuudesta.
- Saa nähdä, löytyykö tähän sarjaan täyttä määrää joukkueita. Sitä tietysti toivomme, sillä kuuden joukkueen lohkolle yksikin poisjäänti on merkittävä haitta, Pirkka Antila toteaa.
- Jos tämä järjestelmä ei toimi, niin seuraavat muutokset tehdään sitten päinvastaiseen suuntaan eli pudotetaan joukkueiden ja lohkojen määrää. Palataan esimerkiksi alkuperäiseen, kaksilohkoiseen 16 joukkueen sarjaan.
Ensimmäinen koetinkivi uudella Suomi-sarjalla on edessään keväällä, kun mukaan pitäisi löytää kerralla seitsemän uutta joukkuetta.
- Tässä on varmasti haastetta. Vielä ei ole edes päätetty, miten seitsemäs joukkue valitaan. Suunnitelma kevään karsinnoista tehtiin ennen VT-HT:n sarjasta luopumista, joten suoraan ei jaossa ole kuin kuusi paikkaa.
20 joukkueen Suomi-sarja - haave joka ei toteutunut
Kausi 2002-03
Joukkuemäärä: 18
Sarjasta luopujat: VaPS, IPK
Kausi 2003-04
Joukkuemäärä: 19
Sarjasta luopujat: UJK
Kausi 2004-05
Joukkuemäärä: 18
Sarjasta luopujat: Diskos, WarKis, PePo HC
Kausi 2005-06
Joukkuemäärä: 17
Sarjasta luopujat: Hyvinkään Ahmat, PaKa, lisäksi joukkuemäärää vähensi K-Oulun ja Laser HT:n fuusio
Kausi 2006-07
Joukkuemäärä: 17
Sarjasta luopujat: Hermes 2, VT-HT, SHT, lisäksi joukkuemäärään vaikuttivat Mestiksen joukkuemäärän kasvattaminen ja Haukkojen toiminnan lopettaminen