Lasse Kanerva - Jukuri-ikonin ruuti jälleen kuivaa

MESTIS / Haastattelu
Mestikseen valmistautuva Mikkelin Jukurit aloitti jääharjoittelun varsinaisesti viime perjantaina. Joukkue on jälleen muuttunut, kun pelaajia on siirtynyt pääasiassa SM-liigaan. Jotakin tuttua ja turvallista kaukalossa on kuitenkin havaittavissa, kun Jatkoajan toimitus kävi seuraamassa joukkueen jääharjoituksia ja pelaajien numeroita kypärissä. Numeroa 24 kantaa tulevalla kaudella jälleen tuttu mies. Lasse Kanerva jatkaa kotikaupunkinsa joukkueessa ja valmistautuu täydellä innolla 13. kauteensa sinikeltaisessa ryhmässä.

Risto Dufva piiskaa ryhmäänsä tutulla tarmolla sunnuntaiaamun treeneissä. Uudet pelaajat on saatava nopeasti ajettua Dufvan haluamille raiteille. Pelaajien innostuneisuus ja motivaatio huokuu katsomoon, kun harjoitteissa siirrytään nopealla tempolla eteenpäin. Siniset ja keltaiset harjoituspaidat päällään Jukurit tahkoo nyt tiukkaa harjoitustahtia, kaksi kertaa päivässä. Pelaajista ei äkkiseltään huomaa, että jäällä on paljon kokemusta ja meriittiä, mutta myös keltanokkien nuoruuden intoa.

Lasse Kanervalle Dufvan opit ovat tulleet tutuksi, sillä Kanerva oli joukkueensa runkopelaajia jo Dufvan ensimmäisellä kaudella Jukureissa, 1998-99. Lasse seuraakin Dufvan ohjeita maltillisesti ja ikään kuin sivusilmällä. Konkari aistii valmentajansa pyrkimykset harjoitteissa nopeasti ja homma vaikuttaa melkein rutiinilta. Lyhyen käskynjaon jälkeen Dufva viheltää jälleen pelaajiinsa liikettä. 31-vuotiaan Kanervan luistin liikahtaa edelleen ketterästi ja mies vaikuttaa olevansa takuukunnossa, eli mahdollisesti tulevalla kaudella jälleen joukkueensa parhaita pistemiehiä. Siihen kolmikkoon Kanerva on kuulunut huikealla urallaan peräti kahdeksan kertaa.

- Hyvä fiilis lähteä uuteen kauteen. Kesä meni treenatessa ja ilman sen suurempia vaivoja. Tänä kesänä tuli enemmän treenattua yksinään siivilityön vuoksi. Kesätauon jälkeen olen ollut taas joukkueen mukana. Mukava päästä taas jäälle, kun on oikea elementti alla, Kanerva kertoo innostuneesti.

Kanerva on koko uransa ajan Jukureissa työskennellyt pelaajauran ohella kuljetusalan perheyrityksessään. Tämä on taannut toimeentulon ja jääkiekon pelaaminen on onnistunut mainiosti työn ohella.

- Siviilityö on aina ollut tässä mukana. Työn järjestelyjen helppous on mahdollistanut tämän harrastuksen tässä ohella. Sen vuoksi on tullut täällä Mikkelissä pääosa urasta oltuakin, Kanerva kertoo.

Puolustajasta hyökkääjäksi

Lassen mittava ura jukuripaidassa lähtee jo ajalta, jolloin mikkeliläinen jääkiekkoilu eli hieman toisenlaista elämää kuin nykyisin. Juniorivuosien jälkeen Kanerva oli 18-vuotiaana valmis siirtymään Jukurien edustusjoukkueeseen 2-divisioonaan. Pelipaikkana oli tuolloin puolustaja. Nuorukainen takoikin heti komeasti pisteitä pakin tontilta ja vakiinnutti paikkansa joukkueessa. Pelipaikka ei tosin ollut kovin tiukassa hiukankin lahjoja omaavalle kotikaupungin kiekkoilijalle. Pelaajista nimittäin oli pulaa, eikä kesäringissä ollut kuin alun toistakymmentä treenaria.

- 90-luvun alkupuolella myös UuKoo pelasi Mikkelissä, eikä pelaajia tahtonut molempiin joukkueisiin riittää. Joulutauolta 1992 siirryin edustuksen mukaan, enkä ehtinyt siinä kauaa a-junioreissa pelatakkaan, Kanerva muisteli.

- Touhu oli tuolloin lähinnä harrastuspohjalla, eikä pelaajia juuri Mikkelin ulkopulelta tullut. Muutamia toki tuli armeijaan tai opiskelemaan. Joukkue saatiin parsittua yleensä syyskuun aikana kasaan. Muutama pelaaja taisi saada jotakin palkkaa, mutta pääasiassa tulot olivat ihan kulukorvauksia, Kanerva kertasi uransa alkuvaiheita edustusjoukkueessa.

Puolustaja Kanerva nousi hiljalleen joukkueensa tähtipelaajaksi ja kaudella 1995-96 nikkaroi 32 ottelussa huikeat 41 pistettä. Tämän jälkeen Kanervasta alettiinkin puuhamaan hyökkääjää.

- Pakkeja oli joukkueessa paljon 90-luvun puolivälissä ja minä sitten siirryin hyökkääjäksi, kun pelityyli taisi olla niin hyökkäävä, Kanerva naurahti.

Siirto hyökkääjän tontille taisi olla kannattava liike, sillä seuraavalla kaudella Lasse äityi vieläkin hurjempaan menoon ja seurauksena oli Jukurien historian piste-ennätys. 36 ottelussa Lasse mätti 41 maalia ja toimi 36 kertaa syöttäjänä. Saldona siis 77 pistettä.

Sarjaportaita ylöspäin

faktoja

Mestiksen
runkosarjassa:

154. 78+67=145, 73min

Mestiksen
pudotuspeleissä:

43. 16+15=31, 6min

Jukureissa:

432. 242+236=478

Jukurien parikymmenvuotinen taival 2-divarissa läheni loppuaan, kun joukkue sai valmentajakseen entisen maalivahdin Jyväskylästä, Risto Dufvan. Jukurit voittikin tuolloin syyskaudella 1998 lohkonsa ja Lasse keikkui jälleen sarjan maalipörssin kärkisijoilla. Esitykset toivat mahdollisuuden ponnahtaa pari porrasta ylöspäin, kun Lasselle tarjottiin paikkaa kokeilla liigavauhtia KalPan paidassa. Liigaura jäi kuitenkin silloin vain parin pelin mittaiseksi.

- Tuli aika äkkiä se tilaisuus. Hyppäys liigaan oli silloin suuri, vaikka peli kulkikin. En saanut itsestäni silloin kaikkia irti, Kanerva muisteli.

Jukurit varmisti alkukauden menestyksellään paikan seuraavaksi kaudeksi suomi-sarjaan ja vuosien rämpiminen 2-divarissa jäi Lasseltakin taakse.

- Risto toi hommaan ammattimaisuutta ja omankin uran kehitys lähti nousuun. Hyppäykset sarjatasoilla ylöspäin eivät tuntuneet niin suurilta. Samahan se on mitä sarjaa pelaa, kun on himo tehdä maaleja, Lasse naurahti.

Jukurit oli suomi-sarjan runkosarjassa lähes ylivoimainen ja pudotuspeleissä Lasse oli jälleen joukkueensa parhaita pistemiehiä iskien 12 pelissä 19 pistettä. Jukurit valmistautui tärkeisiin karsintapeleihin ja Lasse totesi paikallislehden haastattelussa haaveekseen pelata divaritason kiekkoa kotikaupungin väreissä. Kanervan otteista ja asenteesta päätellen hän oli valmis vaikka yksin takomaan tarvittavat maalit ja viemään Jukurit divariin 20 vuoden tauon jälkeen.

- Urani mieleenpainuvimpiin peleihin kuuluu ehdottomasti nuo karsintapelit SaPKoa vastaan ja erityisesti se viides kohtaaminen. Silloin oli täällä ensi kertaa halli täynnä ja tunnelma katossa. Draamaa siinä ottelusarjassa oli, mutta vielä se kääntyi meille. Ne olivat hienoja hetkiä, Lasse muisteli.

Jukurit nousi Mestikseksi muuttuvaan divariin ja Lasse pääsi urallaan kiekkoilemaan jo neljännellä sarjaportaalla muutaman vuoden sisällä.

Pelit kulkivat ja tie vei Norjaan

Parinkymmenen vuoden taaperrus oli Mikkelissä taakse jäänyttä elämää jääkiekon saralla. Kapteeni Kanerva johti nyt joukkojaan kohti uusia haasteita, kun perinteikkäitä divariseuroja alkoi tulla kyläilemään Kalevankankaan kotihalliin. Jukurit oli kuitenkin valmistautunut kauteen huolella ja haastaja iskikin heti luun kurkkuun epäilijöille, kapellimestarinaan kapteeni Kanerva.

Avauspeli Mestiksen runkosarjassa veti kotihallin lehtereille puolisentoista tuhatta silmäparia, jotka eivät pettyneet näkemäänsä. Jukurit murskasi Uudenkaupungin Jää-Kotkat lukemin 8-2 Kanervan näyttäessä esimerkkiä viimeistellen neljä maalia.

- Karhulan Upin kanssa toimi homma taas hyvin. Pari kautta aiemmin oltiin jo pelattu samassa ketjussa, Kanerva kertoi.

Toisella Mestiskaudella Lasse istutettiin Lehtosen Petrin ja Liukkosen Mikon kanssa samaan ketjuun. Myös tämä oli tuhoisa yhdistelmä ja Lasse naputteli toisen kerran peräkkäin 43 pistettä runkosarjassa, jolla mahduttiin juuri sarjan kymmenen tehokkaimman joukkoon. Jukurit vei Mestiksen mestaruuden toistamiseen, mutta Jukurit menestyi toisella kaudella myös Euroopan seurajoukkueiden turnauksessa, Continental Cupissa.

- Finaalipeleihin pääsy Continental Cupissa oli mahtava kokemus. Ei osattu odottaa sellaista menestystä. Huikeita pelimiehiä oli vastassa, kun kohdattiin mm. Zurich Lions, Kanerva kertoi.

Tieto pienen savolaisjoukkueen menestyksestä Euroopan kentillä levisi jääkiekkopiireissä ja tämä toi myös Kanervalle tilaisuuden uusille haasteille. Tie Norjan pääsarjaan aukesi hiukan erikoisen yhteensattuman seurauksena.

- Continental Cupin Oslon turnauksesta oli kuva jonkun paikallisen kiekkolehden kannessa ja siinä satuin myös minä olemaan. Pitkäsen Jyrki on entinen pelikaveri Jukureista ja hän pelasi tuolloin toisessa Trondheimin joukkueessa ja sattui näyttämään sitä kiekkolehden kuvaa seuran toimistolla. Kävimme sitten perheen kanssa Jyrkin luona kyläilemässä ja asiasta tuli silloin puhetta.

- Trondheim IK tarjosi sitten minulle sopimusta ja pitihän sitä vaimon kanssa jonkun aikaa tuumailla ennen päätöstä. Päätimme sitten lähteä ja olihan se mahtava kokemus. Minulle järjestyi sieltä myös työpaikka ja asunto. Taloudellisesti se oli ihan kannattava liike, Kanerva kertoi.

Kanerva onnistuikin Trondheimissä heti mainiosti ollen kaudella 2002-03 joukkueensa paras pistemies ennen Mikko Konttilaa.

- Olihan se hieman erilaista peliä kuin täällä. Kaukalot ovat pääasiassa isommat ja yleensä pelattiin kolmella ketjulla. Peliaikaa tuli siis paljon, kun sai vielä pelata erikoistilanteita. Hyvin se homma lähti siellä omalta kohdalta käyntiin ja tuli onnistumisia.

Mainiot peliesitykset poikivat Lasselle myös jatkosopimuksen seuraavalle kaudelle ja perhe päättikin jatkaa vielä asumista Norjassa. Pelit kulkivat myös toisella kaudella Norjan pääsarjassa, mutta 14 ottelun jälkeen oli edessä paluu Suomeen ja takaisin Jukureihin.

- Oli tulossa perheenlisäystä ja päätettiin palata Mikkeliin. Sain työskennellä siellä kuljetusalalla peliuran ohella myös kesän ajan, mutta syksyllä työajat muuttuivat hankaliksi, kun hälytyssoittoja töihin alkoi tulla joskus aamuvarhain. Tärkein syy paluuseen oli kuitenkin perhesyyt, Lasse totesi.

Onni ollut mukana

Jääkiekkoilijan menestys on paljon kiinni myös seurakavereista, sillä onhan kyseessä joukkuelaji. Kanervan uran aikaiset valmentajat ovat löytäneet Lassen ympärille aina ne oikeat pelimiehet ja Lasse on päässyt hyödyntämään vahvuuksiaan. Erityisesti maalintekijänä kunnostautunut Kanerva omaa vaarallisen rannelaukauksen, josta on syntynyt monta maalia. Tilanteisiin pääsy on kuitenkin usein ison työn takana ja tähän ovat Lassea tukeneet monet taitavat yksilöt vuosien varrella. Tulevan kauden ketjuista Lassella ei ole vielä käsitystä, mutta edellisten kausien kokemukset luulisivat ainakin Lassen kohdalla painavan vaakakupissa kun Dufva päättää ketjukoostumuksista.

Jääkiekkoilijan pitkän uran takeena on usein säästyminen loukkaantumisilta. Lasse Kanerva on urallaan onnistunut väistelemään pahimmat karikot ja säästynyt pahemmilta loukkaantumisilta.

- Pari kertaa on polvea operoitu, mutta ne ovat olleet pikkujuttuja, Kanerva toteaa ja muistaa koputtaa puuta.

Kanervan pitkä ura Jukureissa saa siis edelleen jatkoa, eikä mies ole selvästikkään aikeissa minnekkään muuttaa.

- Ei minulla koskaan ole ollut edes agenttia. En oo katsonut sitä tarpeelliseks. Eikä oo kylläkään tullu itteään mihinkään tyrkytettyäkään. Joskus ois ehkä ollu mukava pelata tätä ihan ammatikseen, mutta kun ikää tulee, niin eipä oo paljoo kyselyjäkään tullut. En oo tainnut olla koskaan kovin kiinnostava pelaaja, Kanerva naurahtaa vaatimattomasti.

Tulevaisuuden suunnitelmat ovat Lassella vielä avoinna. Tavoitteet painottuvat joukkueen menestykseen, eikä hokkareita olla vielä ripustamassa naulaan.

- Kausi kerrallaan mennään. Kun tässä ikää tulee lisää, niin elämänarvotkin muuttuvat. Perhe on tässä kasvanut ja joskus ne tunnit vuorokaudesta varmaan loppuvat kesken. Omien peliesitysten hiipumista en kuitenkaan aio täällä odotella, eli lopetuspäätös voi tulla huippukaudenkin jälkeen.

- Tavoitteena olis saada taas ehjä ja onnistunut kausi. Joukkueelle tavoitellaan hyvää kautta ja sitä kautta saada se omakin peli kuntoon. Pistetavoitteita mulla ei oo koskaan ollut ja niitä tulee jos on tullakseen. Täytyy taas yrittää keretä mukana, Kanerva naurahtaa lopuksi.

Jukurit aloittaa harjoitusottelunsa keskiviikkona 10.8. Kouvolassa KooKoon vieraana

» Lähetä palautetta toimitukselle