Ennen kautta Haukkoja pidettiin likipitäen varmana karsijana. Budjetti oli
ylivoimaisesti sarjan pienin, ja vaikka joukkueen materiaali oli pysynyt
lähes yhtä vahvana kuin edellisellä kaudella, muut olivat vahvistuneet.
Ennakkoarviot osoittautuivat kuitenkin pahasti harhaisiksi.
Järvenpääläiset pelasivat tosissaan pudotuspelipaikasta aina toiseksi
viimeiselle kierrokselle asti.
Joukkue ei menettänyt kesällä yhtä useita avainpelaajiaan kuin olisi
voinut olettaa. Jaska Vilenin, Toni Mustosen ja Marko Sakon
jatkosopimukset osoittautuivat järvenpääläisille äärimmäisen tärkeiksi.
Uusista pelaajista erityisesti Petja Pietiläinen kiilasi ehdottomaan
hyökkäyseliittiin.
| haastattelu Valmentajan arviointia joukkueen osa-alueista
[lue lisää] |
Lisäksi kesken kauden tulleet lainamiehet olivat usein tärkeitä lisiä
Haukkojen muuten erittäin kapeaan materiaaliin. Joukkueessa jouduttiin
kaikesta huolimatta edelleen ajamaan sisään omia junioreita, joista
parhaiten itsensä löi läpi sekä keskushyökkääjänä että puolustajana
pelannut Tommi Sievers.
Heinonen vieritti riippakiven sivuun
Haukkojen maalivahtitilanne ei vaikuttanut erityisen varmalta ennen
kautta. Jaakko Valkama ja Heikki Kokkonen jatkoivat edelliseltä kaudelta
tuttuna kaksikkona. Tasaisia otteita ei voinut pitää minkään tason
oletusarvona.
Vaikka Kokkonen ja Valkama pelasivat molemmat varsin hyviä pelejä
vuoroillaan, todellisen ykkösmaalivahdin Haukat sai vasta Blues-laina Sami
Heinosesta. Notkahduksia hänellekin sattui, mutta heiveröisen puolustuksen
takana saavutettu torjuntaprosentti, yli 91, on erittäin hyvä.
Siirtorajan kynnyksellä Heinonen kuitenkin siirtyi TuToon, minkä
seurauksena Haukat oli joutua jälleen Kokkosen ja Valkaman varaan. Tilalle
Hermeksestä hankittu Iiro Tarkki pelasi kuitenkin kauden lopussa seitsemän
ottelua, eikä pelannut lainkaan huonosti.
Vaikka Tarkki ja Heinonen olivat selvästi parhaiten Järvenpäässä
esiintyneet haukkavahdit, Valkama ja Kokkonen eivät hekään alittaneet
rimaa. Molemmat alkuperäiset veräjänvartijat kävivät hakemassa tuntumaa 2.
divisioonassa pelaavassa Porvoon Huntersissa, jonka paidassa Kokkonen
onnistui jopa maalinteossa.
Jos Haukat mielii menestyä jatkossa, maalivahtipelin on oltava koko kauden
ajan varmalla tasolla. Valkama ja Kokkonen ovat hyvänä päivänä hyviä
maalivahteja, mutta huonona huonoja. Pikkuseuralle hyvä ja tasaisiin
suorituksiin kykenevä maalivahti on kuitenkin keskimääräistä tärkeämpi
apu.
Alapään kiusankappaleet
Puolustuspeli ei ollut Haukkojen vahvuus kuluneella kaudella. Vanha
käsikirjoitus sai jatko-osakseen samanlaista kohellusta kuin aiemmallakin
kaudella. Pelisysteemi ei toki tee puolustuksen urakasta helppoa.
Pelisysteemi ei kuitenkaan ole millään riittävä peruste sille, että
puolustus on altis vuotamaan.
Haukkojen puolustuspää koki ennen kautta vain marginaalisen pieniä
muutoksia. Muuttumattomuus näkyi pelaajiston lisäksi likipitäen itsestään
selvästi myös pelissä. Puolustus oli haavoittuvainen.
| haastattelu Luottopuolustaja Varan mietteitä
[lue lisää] |
Fredrik Vara ja Timo Suuronen olivat ennen kautta haukkapakiston kuumimmat
nimet. Vara oli käytännössä ykköspakki läpi kauden, eikä huonoa
plusmiinuslukemaa voi millään pitää ainoastaan hänen itsensä syynä. Timo
Suurosen asenne oli läpi kauden hyvä, ja vaikutti siltä, että mies oppi
kauden edetessä myös pienten koiruuksien salat.
Timo Ahonen pelasi odotuksiin nähden varsin hyvän ja ehjän kauden, mutta
Esa Civilin ja Ville Raatikaisen suoritukset jäivät pääasiassa turhan
vaisuiksi. Civiliä on toki siunattu messevällä ruholla, Raatikainen sen
sijaan pelasi rauhattomasti ja lisäksi on pienikokoinen.
Suuria tasonnostajia joukkueen puolustuksessa ei kuitenkaan voi juuri
sanoa olleen. Lainamiehiäkin puolustuksessa vieraili – Haukkojen kannalta
valitettavaa oli kuitenkin, että lainamiehistä paras, Jarno Virkki, ei
ennättänyt pelata kovin monta ottelua.
Pysyvin lainamies Haukoissa oli Matti Hana, jonka pelityyli lauhtui
huomattavasti pelien edetessä. Maali jäi kuitenkin yhä haaveeksi, vaikka
mies pari kertaa oli jo sen tehdä. Lyhyempiä lainavisiittejä Haukkoihin
tekivät puolustajista Virkin lisäksi Harri Tikkanen ja Juha Jokiraita.
Kauden aikana ensi kertaa Mestistä pelanneista puolustajista kannattaa
merkitä muistiin eritoten Ville Peltosuo, jossa on potentiaalia jo pelkän
kokonsakin puolesta. Myös Iiro Välimäki teki Mestis-debyyttinsä. Joni
Öhberginkin mahdollisuudet kehittyä ovat merkillepantavan suuret.
Kokonaisuutena puolustuksen laatua ei voi ylistää, vaikka asenne olikin
kunnossa. Oman pään helpot virheet koituivat turhan usein Haukkojen
kohtaloksi. Kun vielä otetaan huomioon, että Haukkojen alapäässä pitkiä ja
kookkaita olivat lähinnä hiukset, puolustuksessa taisteli pääasiassa
kiusankappaleita todellisten pelotteiden sijaan.
Kuilun kaksi puolta
Haukat on viimeisen kahden vuoden aikana leimautunut hyökkääväksi
joukkueeksi, eikä syyttä. Pelisysteemillä on ollut osuutensa asiaan. Yhtä
ruusuilla tanssimista kuluvan kauden hyökkäyspään peli ei kuitenkaan ole
ollut. Kahden ensimmäisen ja kahden viimeisen hyökkäysketjun välinen
tasoero on ollut kauden aikana useimmiten liian mainittava.
Positiivisimpiin suorituksiin voi ehdottomasti laskea lähes koko kauden
ajan varsin mainiosti yhteen pelanneet kaksi ensimmäistä ketjua. Jaska
Vilen pelasi elämänsä kauden, sillä Mestiksen maalipörssin voitto
Haukkojen tasoisessa joukkueessa voidaan laskea koko sarjan kauden
suurimpiin henkilökohtaisiin ansioihin. Vilenin aisapari Toni Mustonen
pelasi hänkin mainiosti. Vilenin ja Mustosen välissä pelannut Juha Jusslin
jaksoi taistella viimeiseen asti ihailtavan hyvin.
Kakkosketjun peli hiipui hieman loppukautta kohti, mutta siitä huolimatta
positiivisia yllättäjiä oli. Kiekko-Vantaasta ennen kauden alkua
Järvenpäähän siirtynyt Petja Pietiläinen pelasi erittäin huikaisevan
kauden, eikä yhteistyössä Marko Sakon kanssa ollut varsinkaan syksyn
hienoimpina hetkinä haukkumista. Janne Vilhunen sen sijaan näytti liian
usein pelaavan kuin unessa tai kärsivän jonkin asteen asennevajeesta.
Vilhusesta ei kuitenkaan edes hyvällä tahdolla ollut kauden suurimmaksi
haukkaflopiksi, sillä moinen nimitys kuuluu Mika Asikaiselle. Vielä
edelliskaudella mukavaan tahtiin pisteitä tehtaillut Asikainen siirtyi
kevätkauden puolella Jokipoikiin. Ennen siirtymissään Haukoissa
pelaamissaan otteluissa Asikainen ei tuntunut saavan oikein mitään aikaan,
eikä flegmaattisille otteille näyttänyt tulevan loppua.
Kolmos- ja nelosketju jäi tyystin ykkös- ja kakkosketjun varjoon, sillä
rivimiehet eivät aina täyttäneet edes vaadittavaa tasoa. A-junioreissa
dominoinut Vili Mustosen, Sami Taanosen ja Tommi Sieversin ketju on
miesten sarjoissa aivan liian heiveröinen. Sieversille on kuitenkin
nostettava hattua, sillä jo ensimmäisellä kaudellaan miesten sarjoissa
Sievers onnistui varsin hyvin ja osoitti ainakin potentiaalinsa.
Suurin ongelma Haukkojen hyökkäyspäässä on kuitenkin kiistattomasti, että
kahden ensimmäisen ketjun takaa ratkaisijoita, hyviä kiekollisia osaajia
tai kulmavääntäjiä ei vain yksinkertaisesti löydy. Täydentäjiksi kahdesta
viimeisestä ketjusta ehkä on, mutta sillä ei vielä saavuteta kovinkaan
paljon. Onnistumisia pitäisi tulla muutenkin kuin hetkittäin.
Kohti uutta
Haukkojen historiassa tapahtuu kesän aikana käänne. Edustusjoukkue
yhtiöittää toimintansa ja palkkaa valmentaja Jan Lehden päätoimiseksi.
Lisäksi vaikuttaa siltä, että joukkueesta koetetaan rakentaa hiljalleen
parempaa.
| haastattelu Jan Lehti: eteenpäin on menty
[lue lisää] |
Puheet neljän vuoden projektista ja yhtiöittämisen autuaaksi tekevästä
vaikutuksesta saattavat pikaisella ajattelulla kuulostaa pelkältä
haihattelulta, mutta ainakin jonkin tason ajatuksen siemen johtoportaan
puheissa piilee. Jos ei muuta, Haukkojen joukkuetta ja organisaatiota
yritetään ainakin vahvistaa.
Joukkueen tekemät uudet sponsorisopimukset, ensi kaudelle luvassa olevat
uudet paidat ja moni muu seikka antavat odottaa mielenkiintoisia muutoksia
myös pelaajistoon. Jos jotakin saa toivoa, se olisi puolustuksen ja kahden
viimeisen kentän korkeampi taso.
Ihmeet eivät kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä – eivätkä edes yhdessä
kesässä. Niin tuskin on tarkoituskaan. Jos kuitenkin jotain saa Haukkojen
ensi kaudelta toivoa, se olisi sijoittuminen viimeinkin
pudotuspelijoukkueiden joukkoon. Moista herkkua kun ei kovin suurella
kauhalla viime kausina ole Järvenpäähän annettu.