Sportin puolustaja Chris Allen on Kanadan juniorisarjojen tähti. Lupaavan uran katkaisi vakava rannevamma ja mies on hakemassa uutta nostetta uralleen Suomesta. Try-outin kautta tullut puolustaja kuuluu Sportin vakiokokoonpanoon ja on lunastanut paikan pistepörssin kärkipäästä.
JA: Niin Chris, urasi alku on kuten kenellä tahansa nuorella kanadalaisella pojalla. Aloitit kiekonpeluun nuorena kotikaupungissasi.
CA: Kyllä vain, olen Blenheimin kaupungissa asunut pienenä, se on Chathamin ulkopuolella, Londonin ja Windsorin kaupunkien välissä. Sellainen 4500 asukkaan pikkukaupunki, eli ei mikään iso kaupunki. Samasta paikasta on kotoisin Todd Warriner, NHL-pelaaja joka pelaa Sveitsissä nykyisin ja pelasi Helsingissä SM-liigaakin pari vuotta sitten. Ja sieltä on myös Dave Gagner kotoisin ja hän pelasi aikanaan 15 kautta NHL:ää.
JA: Kaupungissasi ei ole juniorijoukkueita korkealla tasolla, joten muutit pois?
CA: Kyllä, muutin viisitoista vuotiaana pois. Pelasin Junior-B tasolla noin tunnin ajomatkan päässä. Asuin siellä isäntäperheen luona. Minut varattiin sieltä Kingstonin joukkueeseen ensimmäisellä kierroksella vuonna -94.
JA: Tapa taitaa noissa CHL:n varaustilaisuuksissa olla, että pelaajat varataan lähialueilta. Ketään ei varata toiselta puolelta Kanadaa vaikka sen pystyisi tekemäänkin.
CA: Näin on, kyllä pystyy, mutta harvoin mistään kaukaa kukaan nuoria pelaajia varaa. En tiedä miten tarkalleen tuo CHL:n drafti menee nykyisin mutta silloin piti 16-vuotiaat varata ns. alaikäisinä ensimmäisen kolmen kierroksen aikana. Olin 16 ja muut olivat poikkeuksetta 17 ketkä varattiin. Minut otettiin kuudentena varauksena. Siellä oli muutama kaveri ketkä pääsi NHL:ään asti. Chad Kilger, David Lind, Tyler Moss ja olihan Brett Lindroskin siellä.
JA: Viimeinen juniorivuotesi oli ilmeisen onnistunut?
CA: Se oli todella hyvä. Itseasiassa koko junioriura oli hyvä. Ensimmäisenä vuonna pelasin aika vähän, taisi olla 43 peliä. Tein sitten varausvuotena 21 maalia. Kolmannella kaudella tein vähemmän maaleja mutta enemmän tehopisteitä. Viimeisenä kautena kaikki loksahti paikalleen ja tein 38 maalia, tasamäärä Bobby Orrin ja Al Macinniksen puolustajien maaliennätyksen kanssa. Oli todella upea vuosi, toivoin tottakai että olisin heidät voittanut, mutta en tiennyt heidän ennätyksestään mitään ennenkuin kasassa oli jotakin 32 maalia. Silloin kaikki alkoivat puhumaan asiasta ja oli lopulta aika tylsää etten heitä ohittanut. Kauden lopulla tein erään toisenkin ennätyksen, en tiedä vaan onko sitä missään kirjoissa ylhäällä, mutta lauoin yhdessä pelissä 21 kertaa enkä edes tehnyt maalia. Se taisi olla kaikenlisäksi toiseksi viimeinen peli sillä kaudella. Sillä laukausmäärällä olisi pitänyt ainakin muutama maali saada aikaan. Lopulta viimeisessä pelissä tein maalin ja pääsin Orrin ja Macinniksen kanssa tasoihin, mutta olisi se ollut hienoa rikkoa heidän ennätykset.
JA: Puhutaan sitten hieman sinun kuuluisasta lyöntilaukauksestasi. Se on yksi maailman kovimmista mitatuista laukauksista.
CA: Kyllä se silloin kerran mitattiin ja olihan se kova. Enää se ei ole yhtä kova kuin ennen, rannevamma on vienyt jonkin verran kovuudesta pois. Kyllä sitä vetoa treenaan edelleenkin. En tiedä kuinka kova se nykyisin edes on.
JA: Sehän oli mitattu lukuihin 103,8 mailia tunnissa?
CA: Niinhän se oli. Taisi olla kolmanneksi tai neljänneksi kovin koskaan mitattu laukaus. Mutta ei siitä nyt tämän enempää.
JA: Miten sitten meni oma NHL-varaustilaisuus?
CA: Se oli St.Louisissa sinä vuonna. Drafti oli aika pettymys. Taisin olla etukäteisarvioissa 13. pelaaja ja varauspäivänä puhuin monille joukkueille. He sanoivat että “jos olet vapaa ensimmäisellä kierroksella silloin ja silloin, me otamme sinut” ja niin sitten oletinkin asian menevän. Oletin että olen 1. kierroksen varaus. No, lopulta istuin ja odotin koko ensimmäisen kierroksen ja ihmettelin kun ei mitään tapahdu. Monet joukkueet joille puhuin ohittivat minut ja jopa sellaiset kenellä oli monta varausta toisella kierroksella ohittivat minut. Lopulta Florida varasi minut numerolla 60 ja olihan se lopulta helpotus.
JA: Miten sitten urasi NHL:ssä juniorikausien jälkeen meni?
CA: Pelasin farmissa paljon ja pääsin kauden lopussa pelaamaan. Itseluottamus oli korkealla koska olin pelannut niin hyvin viimeisen juniorikauteni. Meillä oli hyvä joukkue Floridassa ja olisimme voineet mennä vaikka kuinka pitkälle, mutta ennen selvinneet playoffseihin ja sitten kauden lopulla pääsin pelaamaan kun kausi oli oikeastaan jo ohi.
JA: Miksi sitten lopulta varauksesi venyi niin myöhäiseksi?
CA: En tiedä eikä agenttinikaan saanut selville mitään. Hänelle oli sanottu samoja asioita kuin minullekin. Ehkä kaikki vaan unohtivat minut… heh heh… Mutta oikeasti en tiedä. Kaikki riippuu siitä kuka on saatavilla milläkin vuorolla. Se on paljon ajoituksistakin kiinni ja muiden varauksista. Mutta minut varattiin ja pääsin pelaamaan ja se on pääasia.
JA: Millaisia olivat sitten NHL-pelisi?
CA: Pelasin Tampa Bayta vastaan kahdesti ja Philadelphiaa vastaan kerran. Phillya vastaan peliaikaa ei tullut joten sitä ei viralliseksi peliksi laskettu. Tampaa vastaan peleissä pelasin 18 ja 13 minuuttia. Hyvät jääajat sinänsä. Ensimmäisessä pelissä luulin jo että tein maalin ja sitä juhlimme jo kavereiden kanssa, he toivat kiekonkin minulle. Tuomarit kuitenkin menivät videotuomarin tarkistukseen ja kävi ilmi että vain puolet kiekosta oli maalissa. Kiekko osui maalin sisällä oleviin toppauksiin eikä kiekko niiden takia mennyt kokonaan maaliin. Luulin jo että ensimmäisessä pelissä tein avausmaalini, mutta lopulta niin ei käynytkään.
Olin kiertänyt paljon joukkueen mukana NHL:ssä mutta peliaikaa ei tullut. Kukaan ei koskaan loukkaantunut mikä sinänsä oli ikävää. Tietenkään en kellekään toivo loukkaantumisia, mutta silloin sitä vähän toivoi koska halusi päästä pelaamaan ja loukkaantumiset olivat oikeastaan ainoa tapa päästä jäälle. No, seuraavalla kaudella kun minä loukkaannuin niin silloin tietysti oli sairastupa täynnä… Vähän väärä aika minua ajatellen.
JA: Sitten loukkaantuminen pisti melkein lopun uralle, taisi ranne murtua?
CA: No olisikin murtunut ranne, se olisi ollut mukavampaa! Minua taklattiin selkään ja tilanteessa hajotin kaikki jänteet ja muut ranteestani, nehän kestää ainakin 15.000 kertaa kauemmin parantua… Heh. Minulle sanottiin että paraneminen vie 6-8 kuukautta ja itse en tietenkään halunnut olla sivussa niin kauaa. Tietysti menin sitten pelaamaan vasta pari kuukautta vamman leikkaamisen jälkeen ja uusiutuihan se vamma tietysti. Olin sitten loppukauden sivussa ja se leikattiin uudelleen ja olin lopulta oikeastaan kaksi kautta kokonaan sivussa. Silloin kun pelasin niin ei se ollut pelaamista. Ja sitten lääkärit sanoivat että ura on ohi ja ryhdy etsimään uutta uraa itsellesi. En kuitenkaan halunnut tähän ryhtyä vaan kuntoutin sitä pari kautta ja nyt ollaan taas kaukalossa. Viime kausi meni jo oikeastaan tosi hyvin. Nyt se ei vaivaa enää lainkaan.
JA: Missä tuo loukkaantuminen tapahtui?
CA: Se oli joku AHL:n ottelu, en tarkemmin muista mikä peli. Se taisi kuitenkin olla toisen ammattilaisvuoteni kauden loppupäässä. Meillä oli farmiseura myös UHL:ssa Port Huronissa ja halusin mennä sinne testaamaan kättä. Pelasin siellä vain neljä ottelua loppujenlopuksi ja kausi oli siinä. Seuraavalla kaudella pelasin Springfieldissä, kuulemma 25 ottelua. En kyllä niin montaa peliä saanut pelattua, varmaan joku pelasi minun pelipaidalla ja pelit merkattiin minulle. Olisi kyllä pitänyt olla vain sivussa ranteen takia.
JA: Mistä sitten ajatus Suomesta tuli mukaan kuvioihin?
CA: Minulla aiemmin vuonna 2001 mahdollisuus tulla jo Suomeen, Helsinkiin jonnekin. En kyllä muista mikä joukkue se olisi ollut, mutta hylkäsin ajatuksen heti. Koska en ollut täysin pelikykyinen niin ajattelin ottaa riskin kotimantereella, että olisin ainakin lähellä kotia jos homma menee pieleen. Nyt sitten tuli mahdollisuus tulla takaisin kokeilemaan, agentti soitteli puheluita ja täällä etsittiin hyökkäävää rightin pakkia ja minä sovin kuvioon. Ensin täältä haluttiin antaa suoraan sopimus, mutta itse halusin tulla koeajalle ihan kaiken varalta. En halunnut tehdä sopimusta koko kaudeksi jos hommat meneekin puihin. Homma meni lopulta molemmin puolin kunnolla.
JA: Mitä tiesit Suomesta ennenkuin tulit tänne?
CA: Aika kylmät ja pimeät talvet olivat tiedossa. En tiennyt juuri paljoakaan. Tulin kesän lopulla tänne ja se oli hyvä aika tulla tänne, sain pelata golfia täällä ennen kauden alkua.
JA: Miten sopeuduit Eurooppalaiseen pelityyliin? Täällä ei ole kahdenviivan syöttöä ja isommat kaukalot ja vähemmän fyysinen pelityyli.
CA: Oikeastaan tämä sopii paremmin pelityyliini. Täällä on enemmän aikaa katsella avauksia ja hakea syöttöjä. Täällä pystyy levittämään peliä paremmin, mutta toisaalta on paljon puolustusvoittoisempaa valmennusta. Itselleni sopii ainakin tämä tyyli. Se on hyvä että täällä ei ole joka pelin jälkeen mustelmilla ja kolhuilla, saa pelata enemmän terveenä. Maanantaisin ei ole kuin kuollut kun kotona pelataan kolmeakin peliä viikossa. Täällä on kaksi viikossa ja aina ei sitäkään. Matkatkin ovat lyhyitä vaikka meillä onkin keskiarvoltaan noin neljän tunnin reissuja, ei ne ole pahoja. Junnuissa oli joskus 15-20 tuntisia reissuja ja joskus oltiin tien päällä muutama päivä.
Tunnelma on täällä on aivan erilainen, ainakin Vaasassa, hieman rennompi meininki. Tässä sarjassa muut joukkueet eivät ole yhtä onnekkaita että heillä olisi yhtä hyvät kannattajat kuin meillä. Kanadassa jotkut ihmiset tulevat otteluihin vain ryyppäämään ja tappelemaan.
JA: Millaisia harrastuksia itselläsi on?
CA: Kun koirani ja vaimoni eivät ole täällä niin… no, normaalisti vietän paljon aikaa koirien kanssa. Pelaan golfia, kalastan vaikken pidäkään kalasta koska olen kasvissyöjä… hah hah. Golfia ja tennistä pelaan paljon ja uutena harrastuksena harrastan kalliokiipeilyä. Olen kertaalleen kokeillut sitä Etelä Carolinassa ja todella pidin siitä. Ehkä ei niinkään isoilla kallioilla mutta ainakin seinäkiipeilyä. En kuitenkaan halua pudota korkealta ja rikkoa itseäni. Noiden lisäksi rannalla oleskelu perheen kanssa… Täällä käyn aika paljon punttisalilla kun on vapaa-aikaa. Nyt olen menossa joukkuekavereiden kanssa keilaamaan.
JA: Nyt kun olet pelannut täällä koko kauden, mitä olet pitänyt olostasi täällä?
CA: Tähän asti on mennyt ihan hyvin. Onneksi kauden alla oli tosi pitkä training camp. Kotipuolessa treenataan kaksi viikkoa ennen kautta, täällä vedettiin kuusi tai seitsemän viikkoa niin ehti sopeutua joukkueeseen ja pelitapaan oikein hyvin.
JA: Oletko saunaihmisiä?
CA: No… se riippuu ihan kuka saunassa on. Jotkut kaverit tulevat hulluksi veden kanssa, jotkut ovat ihan rauhallisia. Olen ollut saunassa kuitenkin varmaan alle kymmenen kertaa. En viihdy kuumassa saunassa joten pitää katsoa ketkä siellä on ennenkuin menen.
JA: Mikä on mieleenpainuvin asia Suomesta?
CA: …mieleenpainuvin? …itseasiassa en osaa sanoa! Hah hah… niitä on niin paljon! Ensimmäinen maali täällä tietysti, pelata jääkiekkoa täällä, hengailla pelaajien kanssa…
JA: Sinä olet ollut myös videopelissä mukana. EA:n NHL 99:ssä taisit olla mukana?
CA: Kyllä! Taisin noiden NHL-kausieni aikana olla mukana, muistaakseni 1999 ja 2000 vuosina olin pelissä mukana. Itse asiassa en ollut siinä pelissä kovin hyvä… hah hah. Taisin olla jotakin tasoa 50 joten se ei ole kovin kova arvosana. Eikä laukaukseni ollut edes hyvä! Heillä oli varmasti huonot arvioijat tai sitten olin vain pakollinen rosterin täyte niissä peleissä. Enkä tiedä edes olenko itseni näköinen siinä pelissä. Mutta onhan se hienoa olla mukana pelissä!
JA: Löytyykö sinusta jääkiekkokortteja?
CA: Kyllä löytyy, niitä on varmaankin 13 erilaista olemassa. Viime parissa vieraspelissä paikalliset ihmiset ovat tuoneet niitä nimmareita varten ja niitä on postitettu Vaasaan minulle myöskin. Oli aika yllättävää että täälläkin niitä kerätään ja otetaan nimmareita. Kanadassa niitä on aina joku pyytämässä.
JA: Onko korteillasi minkäänlaista arvoa?
CA: En usko… Perheelleni ne ovat mittaamattoman arvokkaita, mutta rahallisesti tuskin on. En ole lukenut Beckett:iä että tietäisin niiden arvoa. Pelipaitoja kyllä löytyy netistä myynnistä joskus. Täällä harjoituskauden paitani meni kaupaksi 660 eurolla mikä on uskomaton hinta. NHL-paitani ovat olleet jotakin 500 dollarin luokkaa.
JA: Millaisia suunnitelmia on ensi kauden varalle?
CA: Pääasia on vain saada kauden jälkeen sopimus jonnekin. Suomeen jos jään niin haluaisin pelata SM-liigassa. Agenttini on saanut todella paljon kyselyitä liigasta. Se riippuu monesta asiasta. Haluaisin pelata Vaasassa ensi kaudella, mutta ellei Sport ole liigassa niin sitten varmaankin olen pelaamassa muualla. Mutta jos ensi kaudella pelaan Suomessa ja liigassa, haluan ehdottomasti olla Sportissa.
JA: Millä mielellä odotat tulevia playoffseja?
CA: Playoffsit ovat aina hauskoja. Tällä hetkellä tärkeää on pitää neljäs sija. Muutenkin tässä tulee hyvää valmistautumista playoffseihin seuraavien pelien aikana, kaikki ovat kovia pelejä. Forssa on vaikea vastus ja meillä on KalPa vieraissa ja vielä Jokipojat. He ovat olleet kovassa kunnossa. Ja KalPa on varmasti kova jos Kapanen ja Timonen ovat kokoonpanossa. Jos Hermes tulee vastaan niin faneja on paljon molemmissa halleissa. Tällä hetkellä näyttää että vastaan tulee Hermes. Meillä on viimeinen peli runkosarjassa heitä vastaan ja siinä varmasti jo otetaan tuntumaa playoffseihin. Se on kaikenlisäksi tv-ottelu joten varmasti ihmiset tulevat näkemään todella kovan ottelun.
